Katellaanko myöhemmin?

Katellaanko myöhemmin?

pääkuva_oharit

Tuskailetko sinäkin toisinaan, kuinka vaikeaa kavereiden kanssa on nykyään sopia treffejä? Ennen kuin laitat ystävien kanssa välit poikki, lue tämä juttu.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Niin törmännyt tähän. Kun muutin nykyiselle paikkakunnalle 18 vuotta sitten, niin yritin löytää ensimmäiset 15 vuotta ystävää jonka kanssa viettää edes hetken joskus. Muutama kiinnostava ihminen oli, mutta he eivät halunneet järjestää tapaamisia jatkossa. Olen luovuttanut, vain eläkemummot kelpuuttavat seurani. Facebook ystäviä he haluavat olla, mutta oikeassa elämässä eivät halua olla kanssani tekemisissä. Olen sitten yksin, tarvitsisin välillä muutakin, kun työelämä ja perhe kuluttaa, olen koittanut järjestää itselleni muutama harrastus, joita teen sitten yksin.

Vierailija

Työ ja asunto toisessa kaupungissa kauempana, perhe ja koti toisella paikkakunnalla, miehellä reissutyö, itsellä vaativa asiantuntijatyö, pieni lapsi sairasteluineen ja lisäksi itsellä introverttiluonne. Ei ole voimia, aikaa, eikä kiinnostusta yrittää jatkuvasti nähdä ystäviä, kun muutenkin kalenteri on täynnä ja jatkuvaa järjestelyä. Toki en täysin sulkeudu, mutta ei pitäisi loukkaantua, jossei tapaaminen ihan tuosta vain järjesty, varsinkaan jossei itse ole valmis esimerkiksi tulemaan meille kylään, mikä olisi itselle helpompaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Angsti-Anni

Ihmiset jotka eivät osaa sopia tapaamisista etukäteen ovat tällaiselle stressaa alle jännittäjälle ihan hirveitä!

Opetelkaa käyttämään kalenteria, kiitos!

Vierailija

Asia erikseen on läheisriippuvaiset naiset, jotka elävät ihan miehen ehdoilla. Heillä on aikaa tavata vain, jos mies on vaikka työmatkalla. Jos miehen työmatka peruuntuu, niin nainen viestittää ettei pääsekään. Ja jos kyseinen naistyyppi on välillä sinkkuna, niin siihen saumaan saa koko laaja ystäväpiiri kyllä päivystää yksinäisen seuraneitinä.

Vierailija

Laatu korvaa määrän kirjoitti:
Hyvän päivän tuttuja on somet ja muut tyhjäpäiden mestat täynnä. Eipä kiinnosta. Ystäviin pidän yhteyttä vain viestein ja tapaamalla livenä. Ne voidaan laskea yhden käden sormilla ja kaikkien kanssa voi puhua mistä vain. Turhia ihmisiä en elämääni tarvitse enkä ainakaan yhtään somettavaa tyhjäpäätä, jonka elämän suurin sisältö on roikkua somessa jakaen kaikenlaista sielutonta ja pinnallista kiiltoa. Facebook on kaiken lisäksi säälittävä epäaitouden mekka. Hyi.

Sinä olet somessa nyt, tuota kirjoittaessasi, tyhjäpää, eikä sinulla ole mitään sanottavaa.

Vierailija

Itse arvostan ystävyyssuhdetta, jossa ollaan rehellisiä. Voidaan sanoa, että hei olen tänään väsynyt, sopisiko joku muu päivä tai sitten keksitään yhdessä tekemistä, mikä on väsyneellekin hyvä. Oikeat ystävät ymmärtävät.

Muutama vuosi sitten minulla oli ystävä, jolle ehdotin monesti tapaamista. Hän ei koskaan "ehtinyt" tai "unohti vastata". Ei myöskään koskaan ehdottanut enää itse taoaamista, vaikka aikasemmin oli sitä tehnyt. Kyllä tällaisesta osaa ottaa fiksu onkeensa ja lopettaa pyytäminen minnekään. En halua olla rasite kenellekään. Pyytäköön itse tapaamista sitten, jos hänellä joskus on aikaa. 

Vierailija

Niin se on jännää,kun toiset ovat seurallisempia kuin toiset ja sitä on vaikea hyväksyä puolin ja toisin.Toinen saa energiaa hiljaisuudesta,toinen seurasta.Oman kokemukseni suhteen vaikeampaa on seurallisella,usein kuulee ihmeteltävän ääneen,et miksi joku ei tuu työpaikan kekkereihin tms.Sosiaalisten taitojen suhteen asialla ei oo mitään tekemistä.Jatkuva seurustelu voi kyllä oikeesti rasittaa,joku taas ahdistuu hiljaisuudessa.

Mutta,jos oikeesti ystävyydestä puhutaan,niin se on vastavuoroista ja tuottaa iloa molemmille🤗

Vierailija

Itse keräsin koko aikuisiän ystävät jotka tulivat kotiini. Ei vuoroin vieraissa.Olin työelämä yksinhuoltajana, toissalta se oli viikonlput kätevääkin. Minulle jäi ystävien lapset usein hoitoon viikonlopuksi,kun he väsyneitä ymm.lapset kasvoivat ,lensivät pesästä heidänkin. Yhä jatkui ,ei vuoroin vieraissa kotini.Tuli lapsen lapsia heillekin ja he lastensalapsien kanssa kotini. Kunnes sanoin,nyt riitää ihan elämään ja hoidettavaksi vain omat lapsen lapset. Tapaamiset vuoroin vieraissa tai kotien ulkopuolella.Jos kahvilat,omakustannus hintaan ne. Tai ulkoilu omat vesipullot mukaan.Minusta tuli outo kumma kuullema. Asuin yksin siksi minun luo kiva tulla, heillä kun koti joku ei rauhassa saa puhua.Tai kutsuvat kylään kun siivoneet. Siivousta ei koko aikuis-ikämme todennäköisesti tapahtunnut,kun kutsua ei kuulunut ?Niin jäin yksin outo ja kumma ,kun en kata pöytääni enää kellekään.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat