Jenni Kokanderin kolumni: Työelämä arvostaa hersyviä tiimipelaajia, vaikka tosikko voi olla taitavin

Jenni Kokanderin kolumni: Työelämä arvostaa hersyviä tiimipelaajia, vaikka tosikko voi olla taitavin

Jenni Kokander toivoo työrauhaa kaikille tosikoille.

Miksi ihminen ei saa enää olla tosikko, herkkis tai vain tylsä tyyppi, kysyy Jenni Kokander kolumnissaan. Lue koko juttu

Kommentit (10)

Ei laumaeläin

Ihanaa juuri näin! Olen itse sellainen luonne että viihdyn yksikseni ja hikoilemaan kauhuissani vaatteet läpimäräksi jos puolituttu kutsuu minut kylään. Voi sitä tsemppaamista määrää minkä töissä saan itselleni tehdä että pystyn puhumaan kaikille ja näyttämään pomolle ne ”parhaat” puolet itsestäni. Kyllä sä tän teet, hyvin menee, jaksa vielä tunti.

Ja sitten vessaan, koppi lukkoon ja ihana hiljaisuuus kun tauko koittaa.

Nyt teen töitä kotona ja tämä on minulle taivas. Jos on kysyttävää voin laittaa jollekin viestin. En vaihtaisi pois.

Mutta koettu on että istutaan ringissä ja huudetaan vaikka nolottaa. Ei saisi kuulemma nolottaa ja olo on kuulemma parempi jälkeenpäin. No voihan se olla hetken parempi mutta oliko se puolen tunnin hwlvetti sen arvoista?

Ja sitten ne päivät kun lapsi valvottaa koko yön ja tahdot vaan paeta työpöydän ääreen olemaan hiljaa ja tekemään hommia: pomo onkin järjestänyt tiimihengenkohotuslounaan tai kutsuu kaikki töiden jälkeen oluelle. Just ja Mä halusin vaan kotiin, villasukat jalkaan ja leffan.

Työt on minusta töitä varten ja kukin työskentelee tyylillään. Joku laumassa joku yksinään. Mutta se on väärin että töissä painotetaan luonteeneroavaisuuksia tai sitä että kaikkien pitäisi olla laumaeläimiä. En ole! Piste!

Kiitos tästä kirjoituksesta. Tämä on tärkeä pointti. Ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista ja silti voi pärjätä hyvin töissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kiitos Jenni! Tuli hyvä mieli tästä kirjoituksesta. Ihanaa kun joku ymmärtää ja arvostaa meitä ei-niin-näkyviä persooniakin.

Vierailija

Olen täysin samaa mieltä. Mielestäni kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan työyhteisössä. Ei ujo/hiljainen ole todellakaan sama kuin huono työntekijä. Erilaisuus on rikkaus!

Elmeri

Mielestäni ei pitäisi lokeroida ihmisiä käyttäytymisen perusteella erilaisiin kategorioihin. Itse ole energinen, ulospäinsuuntautunut ja iloinen tyyppi. Moni ajattelee, että tällainen tyyppi sopii esim. kaupan kassalle ei mihinkään ajattelua vaativaan työhön. Työelämässä olen joutunut monesti todistelemaan, että minussa on muutakin kuin hymyilevä naama. Miksi jotkin ominaisuudet ovat toisensa poissulkevia? Vähän niin kuin kaunis on yhtä kuin tyhmä ajattelu. Järjetöntä. Hyvä asia, että erilaisia luonteenpiirteitä nostetaan esille, mutta mieluiten siten, että muistetaan kolikon toinenkin puoli. Omassa työyhteisössäni parhaiten menestyvät ne, jotka eivät pidä mitään meteliä. Hymyilevät ja ovat hiljaa, mutta näin mikään asia ei kehity. Mielestäni jokainen työyhteisö tarvitsee mahdollisimman hyvän diversiteetin. Vahvuus on työntekijöiden erilaisuudessa ja työtehtävät pitäisi jakaa näiden vahvuuksien mukaan. Silloin saadaan kaikkien parhaat ominaisuudet valjastettua yrityksen käyttöön.

Lapseni ovat päiväkotien ja koulujen toimesta opetettu uskomaan, että ujo on yhtä kuin kiltti. Muilla on ongelmia käytöksen kanssa. Herkässä kasvuiässä olevien lasten luokittelu tällä tavoin, ei johda mihinkään hyvään. Erilaisuuden ymmärtäminen on mielestäni se asia mitä lapsille pitäisi opettaa.

Kiitos hyvästä aiheesta!

Mauno Voutilainen

Juuri näin. Itse olen kaikkea, mitä tarvitaan, mutta en hännystelijä, koetan suhteellisen suoraan sanoa, mutta tolkulla.
Töissä en ole nyt ihan viime aikoina ollut, mutta etiäpäin, uutta kohti.

Vierailija

Olen yleisesti ottaen samaa mieltä mutta tuo "epäsosiaalinen" hieman karskahti korvaani. En osaa ajatella asiaa epäsosiaalisen ihmisen kannalta mutta itse introverttina kyllä ylipäätään allekirjoitan kolumnistin näkemyksen.
Ero epäsosiaalisen ja introvertin kohdalla on kai se että introvertti on kyllä sosiaalinen muttei aina jaksaisi. Tai ainakin minun kohdallani on näin. Ihmisjoukossa näen kuin ajatuskuplina kaikkien mielentilat ja yritän olla kaikille sitä mitä he tarvitsevat. Yritän mutten aina ehdi tai jaksa. Kotona sitten mietin olinko tarpeeksi. Itse asiassa olisin halunnut vain olla rauhassa kotona alun perinkin.
Ulospäinsuuntautunut luonne on kai nykyään työelämässä suosittu, mutta ulospäinsuuntautunut ihminen ei aina ole sosiaalinen tai empaattinen. Joskus hän on vain itsekäs, häiritsevä ja rasittava.

Triinukka

Niin. Hiljainen introvertti ei ole aina tosiaankaan ujo ja sosiaalisesti taitamaton eikä äänekäs ekstrovertti rohkea ja sosiaalisesti taitava. Kunpa vihdoin erotettaisiin persoonallisuuspiirteet niistä taidoista, joita ihminen voi hankkia tai oppia kokemuksien ja ympäristön myötä. Eri ihmiset hyödyntävät näitä persoonallisuuspiirteitään ja taitojaan vaihtelevasti mm. vireystilansa, älynsä ja tilanteen mukaan.

Vierailija

Itse ujona ja hieman arkana ihmisenä, tämä kolumni täsmää minuun. Kiitos todella paljon kirjoittajalle. Toivottavasta tämä saa muita työyhteisöissä miettimään ja ymmärtämään, miksi kaikki eivät ole suuna päänä palavereissa, aktiivisia kehittämispäivillä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat