Janika rakastui toiseen mieheen niin rajusti, että oli valmis lähtemään parisuhteestaan – sitten hän peruikin aikeensa

Janika rakastui toiseen mieheen niin rajusti, että oli valmis lähtemään parisuhteestaan – sitten hän peruikin aikeensa

Joskus suhteesta voi epävarmuuksien jälkeen kehkeytyä jotain entistä parempaa.

Varattuina ihastuneet naiset kertovat, mitä seurasi, kun he päättivät olla syöksymättä uuteen suhteeseen ja pysyivät kumppaninsa rinnalla. Moni kuvailee olevansa nyt onnellinen.Lue koko juttu

Kommentit (10)

Nollatoleranssi

Jep tämän takia alkoholistien kanssa ei kannata seurustella tai olla. Viina sotkee pään ja muuttaa fiksunkin ihmisen idiootiksi, joka ei pysty edes hallitsemaan tunteitaan.

Politics

Mitään hyvää ei koskaan ole seurannut, ainakaan itselle, näistä oman parisuhteen ulkopuolisista ihastuksista. Elämän aikana tulee silloin tällöin erilaisia kriisejä, joiden aikana aina jollain tasolla punnitsee sen onko omasta siipasta kulkemaan rinnalla ne tai olemaan riittävästi tukena. Tämänkaltainen ajattelu on kuitenkin itsekkyyttä, joka tulee siitä ettei osaa katsoa itsensä ulkopuolelle ja tajua, ettei sillä toisellakaan helppoa siinä tilanteessa ole, kun toinen muhii vain omissa liemissään. Onko sitten kuitenkin myös niin, että ihminen kaipaa samanaikaisesti useampaa asiaa, pitkän parisuhteen mukanaan tuomaa turvallisuutta ja uuden suhteen mukanaan tuomaa jännitystä ja huumaa? Miksi ihminen olisi useinkin onnellisin tilanteessa, jossa oma onni on jonkun toisen onnesta pois ja nuppi on hieman sekaisin? Ollaan kummia olioita...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyy hallitsemaan..

Gidde kirjoitti:
Ihminen ei pysty hallitsemaan tunteitaan, ne voi ainoastaan hyväksyä osana elämää.
,Meitä on todellakin erilaisia ihmisiä on ala tai yläpäällä ajattelevat! En vain ymmärrä pettämistä miksi olla parisuhteessa jos tekee mieli vieraissa juosta?

Gidde

Pystyy hallitsemaan.. kirjoitti:
Gidde kirjoitti:
Ihminen ei pysty hallitsemaan tunteitaan, ne voi ainoastaan hyväksyä osana elämää.
,Meitä on todellakin erilaisia ihmisiä on ala tai yläpäällä ajattelevat! En vain ymmärrä pettämistä miksi olla parisuhteessa jos tekee mieli vieraissa juosta?

No odotapa vain näin voi käydä myös itsellesi, en tarkoita tekoja mutta ainakin niitä tunteita. Minä todella toivoisin elämän olevan mustavalkoidta, mutta kokemus osoittaa ihan muuta.

Vierailija

Gidde kirjoitti:
Ihminen ei pysty hallitsemaan tunteitaan, ne voi ainoastaan hyväksyä osana elämää.

Tunteitaan ei voi hallita, mutta tekojaan voi, ja se hillitsee myös tunteita
(Huom. hallitsemisen ja hillitsemisen ero).

Vaikuttaa valitettavasti siltä, että monet ihmiset ovat yksinkertaisesti huonosti kasvatettuja. Omien tunteidensa perässä jostaan itsekkäästi ihan miten vaan, välittämättä muiden tunteista. Tottakai toimimaton suhde tulee päättää, mutta se voidaan tehdä eri tavoin. Toisen jättäminen yhtä'äkkiä ilman, että käy läpi tunteita ja käytännön asioita toisen kanssa on hyvin huonoa käytöstä, varsinkin jos lähtee suoraan toiseen suhteeseen ja varsinkin jos se seuraava suhde vielä lisäksi esitellään heti ja/tai muuten korostuneesti julkisesti, kuten mediassa on valitettavasti nyt jo pitkään ollut jo tapana.

Perhonen

Tarvitseeko tunteita aina edes pystyä hallitsemaan? Siinä, että ihastuu/rakastuu toiseen ihmiseen, ei ole tekemistä alkoholismin kanssa. Ei se edellytä sitä, että ihastuja olisi holtiton juoppo. Ihastuminen ja rakastuminen on täysin luonnollista, eikä niitä tunteita pysty hallitsemaan. Niin se vaan on. Tekoja sen sijaan voi hallita. Toisaalta sekin on inhimillistä, että pitkässä liitossa pohtii onko onnellinen ja oikean ihmisen kanssa ja entä onko se toinenkin onnellinen minun kanssani, siis että kuulummeko oikeasti yhteen vai olisimmeko onnellisempia jonkun toisen kanssa tai vaikka yksin. Meillä kaikilla on nimittäin vain yksi elämä.

Ensin ihastutaan..

Jutuissa kuvailtiin ihastumista, ei rakastumista.
Kun kokee rakastumisen, tietää eron.
Rakkaus tulee vasta pitkän ajan kuluttua...

Koronarakastuminen

Tulipa tämäkin nyt sitten koettua aivan omakohtaisesti keski-ikäisenä. Tunne vei aivan täysin mukanaan, olin aivan valmistautumaton siihen. Pitkä ja rutinoitunut parisuhde, liikaa töitä, riittävästi jännittäviä asioita uudessa henkilössä (johon liittyi vielä yhteinen historia vuosien takaa), jonkinlainen jo pidempään jatkunut omien toiveiden miettiminen, mieltä lämmittävät sanat, kielletty kokemus... Näitä syitähän riittää.

Järki-ihminen olen mielestäni, mutta niin veti raju rakastuminen maton jalkojen alta että avioliitto tuli purettua säpäleiksi ja nyt sitä hiljalleen paikkaillaan. Ikinä en olisi ajatellut osuvan omalle kohdalle, mutta näin kävi. Kun tunne vie riittävän rajusti ei siitä pääse edes irti aivan hetkessä edes silloin kun järki jo on tullut vahvemmin mukaan taas. Raju rakastuminen on aivan eri asia kuin pitkäjänteinen rakastaminen. Tässä yhteydessä tuli rakastamisen vahvuus testattua ja ehkäpä se lopulta voittaa. Tätä kirjoittaessa prosessi on vielä aivan kesken. Kävi niin tai näin, lopputulema ei omalta kannaltani ole hyvä. Hirveältä tuntuu se mitä surua tässä yhteydessä on tullut aiheutettua aviomiehelle. Ei arjelle mitään voi, se tulee jokaiseen suhteeseen, mutta se ei toki ole mikään syy tunnekuohuille. Kuten sanottu, mieli oli aivan valmistautumaton tilanteeseen ja rakastumisen voimalle en itse pystynyt vastaan laittamaan vaikka kuinka yritin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat