Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Kaisa näki kirkkaan valon ja joen, kun hänen vauvansa kuoli kuukauden ikäisenä

Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Kaisa näki kirkkaan valon ja joen, kun hänen vauvansa kuoli kuukauden ikäisenä

Viisi prosenttia ihmisistä saa jossain vaiheessa elämäänsä kuolemanrajakokemuksen. Yksi heistä on Kaisa. ”Minut tempaistiin. Se ei ollut unta.”Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Minulla päinvastaisia kokemuksia. Normaalisti olen kuolleena, mutta muutaman kerran olen kokenut näitä elämänrajakokemuksia, missä syöksyn muutamassa kymmenessä sekunnissa miljoonia valovuosia pitkän avaruuslennon jälkeen tänne joksikin aikaa kommentoimaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minä ihmettelen, miksi pilkkaamme ja ivaamme rajakokemuksia nähneitä? Kukaan ei tiedä, mitä kuolemassa tapahtuu. Ei oikeasti. Mihin se kaikki ihmisessä oleva energia muka katoaa, koska fysiikan lakien mukaan energian määä maailmassa on vakio - se ei katoa.

Entäpä, jos me kaikki kuoleman jäljeen olemmekin täällä edelleen, mutta toisin? Miltä tekomme ja tekemättä jättämismme tuntuvat nyt, jos emme pääsekään niitä kuolmassa pakenemaan?

Vierailija

Kyllä tuollaisen traumaattisen kokemuksen jälkeen voi varmasti nähdä ja kokea vaikka mitä, kun ahdistus ottaa vallan. Hyvä, että henkilö on päässyt elämässä kuitenkin eteenpäin ja löytänyt lohtua vaikka sitten uskonnosta.

Uusi ulottuvuus

Olen kanssasi samaa mieltä,miksi pitää pilkata ja ivata,nimittäin kaikkea ei voi järjellä selittää,olen itse myös kokenut outoja asioita joista en tohdi kertoa juurikaan koska kuten tästäkin kommenttiosiosta saa lukea pilkkaus kirjoituksia.Me ihmiset jotka olemme sielultaan herkkiä,aidon uteliaita,tiedon janoisia,me emme kyseenalaista,emme hae kokemuksille järjellistä selitystä saati tieteellistä selitystä,nimittäin kaikkea kokemuksia ei voi selittää millään kokeilla jotka toisivat järjellisen vastauksen.Itse olen meditaation kautta kokenut paljon asioita joita nykytiede ei voi selittää eikä edes tarvi.Meistä jokainen kokee joskus elämänsä aikana selittämättömiä kokemuksia toiset unohtaa toiset eivät,yhtä kaikki,elämä on ihmeellinen kaikkineen kokemuksineen,toiset meistä kokee asiat syvällisemmin ymmärtäen että tämä elämä ei ole ainoa vaan on jotakin muutakin,mutta ihmiskuta on vielä siinä tilassa että he eivät ymmärrä saatika ole rehellisen uteliaita tai tiedonjanoisia.Itse olen ymmärtänyt ja saanut kokea sellaista mistä vielä ei juurikaan ole kertonut kukaan,siksi itsekkään en kerro koska aika ei ole kypsä mutta onneksi meitäkin alkaa olla suuri joukko jotka ymmärtää näitä asioita jonka pohjalta tuomme tietoa ja valoa,elämä kun ei ole aivan sitä mitä meille uskotellaan.Rakkaat ystävät pidetään elämä rikkaana kokemuksista varsinkin niistä kokemuksista joista meitä pilkataan,pilkkaajat kun eivät ymmärrä niin heistä ei kannata välittää.

Kaiken Tietäjä

Ateisti luulee tietävänsä ettei Jumalaa ole. Tosiasiassa se vaatii yhtä paljon uskoa kuin Jumalaan uskominenkin eli molemmat ovat uskon varassa,kumpikaan ei tiedä. Siksi kuulostaa niin typerältä,kun ateistit pilkkaavat uskovia. Kumpaisellekin oikea totuus valkenee sillä hetkellä kun kuolema tulee.

Lepu1949

Mieheni elvytettiin sydänpysähdyksestä vuosia sitten ja toipui siitä hyvin.
Olemme monta kertaa keskustelleet näistä yliluonnollisista tapauksista ja hänellä ei ainakaan ole minkäänlaista muistikuvaa koko tästä tapahtumasta. Ja hän todellakin kävi rajan toisella puolella, sydän oli reilut 5 minuuttia pois pelistä.
Joten kaikille se ei toimi.

Vierailija

Pilkkaavat kommentit johtuvat varmaankin pelosta. Ainakin osittain. Ja ehkä hieman oman kokemusmaailman kapea-alaisuudesta. Myös empatian puutteesta.

Ajattelen jotenkin niin, että ihminen näissä rajakokemuksissa saa yhteyden pikemminkin omaan sielunmaisemaansa ja kokemus siis on tunnistettavissa henkilökohtaisesti sellaisella tasolla, että ihminen sen pystyy itse henkilökohtaisesti ymmärtämään. Muiden ei tarvitsekaan. Saman kokemuksen eläneet puolestaan ymmärtävät mistä puhutaan.

Jumalaa sensijaan kukaan ihminen ei pysty käsittämään. En myöskään mielelläni asettele vastakkain tiedettä ja uskontoa. Jokainen tieteenala nykyaikaisimmillaankin on kuin kapea valokiila jonka avulla voi tutkia avaruuden kokoista mysteeriä ja siltikin lopputulemana löytyy aina se kaikkein suurin tiedemies. Tämä siis jokaisen tieteenalan kohdalla. Siltikin hämärän peitossa on se, miten kaikki alkoi ja miten päättyy. Ja toisaalta jos tuota kapeaa valokiilaa muutama aste siirrettäisiin toiseen suuntaan, yhtäkkiä kaikki taas näyttäisi erilaiselta. Ihmismielen ymmärryskyky ei koskaan voi olla suurempi mitä hänen aivonsa.

Tavallisen ihmisen onni usein piilee hyvissä ihmissuhteissa, turvallisessa kodissa ja toimeentulossa. Huonompiosainen saattaa ihmetellä parempiosaisen kiittämättömyyttä, esimerkiksi. Ilmastonmuutos lienee yksi seuraus ihmisen suuruudenhulluudesta ja siitä, että aina on saatava lisää ja enemmän. Kuitenkin vaikka se onni ja tyytymättömyys tulisi jollekulle materiasta tai jostain - ei hengellisestä asiasta, saattaa silti kokea ajatuksia että suruksi tästä kaikesta on joskus luovuttava. Siispä ihan arkisen materiankin avulla Jumala saattaa puhutella ihmistä. Itsekkyyden hyvä puoli siis on saada ihminen välittämään itsestään.

Vierailija

Kaiken Tietäjä kirjoitti:
Ateisti luulee tietävänsä ettei Jumalaa ole. Tosiasiassa se vaatii yhtä paljon uskoa kuin Jumalaan uskominenkin eli molemmat ovat uskon varassa,kumpikaan ei tiedä. Siksi kuulostaa niin typerältä,kun ateistit pilkkaavat uskovia. Kumpaisellekin oikea totuus valkenee sillä hetkellä kun kuolema tulee.

Ateisti voi olla myös se, joka ei väitä tietävänsä mitään. Hän ei usko jumalan olemassaoloon. Se on eri asia kuin uskoa, että jumalaa ei ole. Voi pysyä koko kysymyksen ulkopuolella. Ei kiinnosta. Henk koht en edes tiedä mitä "jumalalla" tarkoitetaan ja kun kysyn sitä uskovilta, jokainen antaa eri vastauksen. En pilkkaa uskoa, mutta kyseenalaistan huonot perustelut ja oman edun tavoittelun, kun se on uskon perimmäisin syy ("uskon koska se antaa minulle lohtua/turvaa/toivoa/tms").

Riitta Kuoppala

Rajakokemukset, enneunet ovat todellisuutta,joita kaikilla ei ole. Voimme yrittää selittää, kieltää asioita, mutta Korkeampi Voima ohjaa meitä tilanteissa, halusimme tai emme. Noh, miksi pahaa tapahtuu maailmassa.? Ne tulevat ihmisestä ja vievät ihmistä. Usko Korkeampaan ohjaa meitä oikeaan suuntaa vaikeuksienkin kautta. Elämä täällä ei ole paratiisi, lyhyt kuin tähdenlento, mutta jossain voi saada parempaa, niin se vain on, elämän jälkeen *****

Vierailija

Koin sydänpysähdyksessä mielyttävän rajantakakokemuksen. Tunnen 10 käskyä. Lukuisissa uskonsodissa ensimmäisen käskyn perusteella kaikkia muita käskyjä rikottu räikeästi. Rajantakakokemuksessani oli tärkeämpiä 9 jäljempää kuin ensimmäinen. Uskonnon tai uskonnottomuuden takia ei tuomittu. Suvaitseevaisuus olisi tuotava rajan tälle puolelle, jossa tietoisuutemme nyt on. Paratiisiin voi päästä luomatta helvettiä meidän aikaamme.

Inkeri

Vuonna 1978, etelä-ruotsissa.....
Meitä oli paikalla, Minä 21v, lapsi, 6kk, mieheni, 23v, hänen veljensä 21, ystävämme, 24v,..
Asunto oli paikassa johon ei autojen valot loista, eikä mikään mukaan valo, kuitenkin yöllä oli ollut kirkas valo joka oli todella ollut niin kirkas että silmiä oli pitänyt siristää, kertoi mieheni veli. Kun hän myöhemmin aamulla kertoi valosta, sanoi mieheni että hänkin näki sen kirkkaan valon! Minä eikä ystävämmekään nähneet valoa...
Vuoden kuluttua mieheni veli kuoli, siitä vajaa kolme vuotta kuoli mieheni.
Uskon että meille näytetään merkkejä kun noutaja tulee..

Vierailija

Enkeleitä, onko heitä ? -On. Minä olen tavannut sellaisen.

Yli 20 v sitten olin elämäntilanteessa, jossa olin päättänyt lopettaa elämäni hyppäämällä parvekkeelta asfalttiin 12 kerroksesta. Ovi oli auki. Kaide edessä. Päätös tehtynä. Kun otin askeleen toteuttaakseni päätökseni tunsin voimakkaat kädet olkapäilläni, hyppäämiseni estävän kovan puristuksen joka piti minut voimalla paikallani, tunsin että osin takana vieressäni seisoo toinen ihminen, mutta hän oli niin kirkkaassa valomuodossa, että näin vain hänen hahmonsa. Käänsin kirkkaudesta johtuen katseeni alaspäin yrittäöessäni rimpuilla irti ja näin hänen kirkaat sandaalinsa ja jalkansa. Lävitseni iski ensin kauhistus, sitten outo levollisuus ja lopulta pakokauhu, koko tunneskaala sekunneissa.

Juoksin asunnostani ulos portaikkoon, portaita alas ja ulos. Minulta kesti pitkän tovin, ennen kuin uskalsin palata asuntooni. Ovet olivat auki edelleen, mutta takanani ja osin vieressäni seissyttä en enään nähnyt.

Sen jälkeen olen tiennyt, että emme ole täällä yksin. Se oli enkeli.

Vierailija

Olen minäkin lapsena nähnyt näyn missä seisoin puron toisella puolella ja vastapäätä oli iso ruohokenttä ja ympärillä vuoria, mutta tiesin etten saisi mennä sinne vielä.

TEL

Miksi haastateltu pappi ei mainitse sanaa sielu, sehän meistä irtautuu ja palaa Jumalan luo, mistä on syntyessämme suojelusenkelimme meille tuonut
Miksi sanaa sielu ette uskalla mainita, mikä siinä pelottaa, sejän ln enrmmmän ja ksikki mikä meissä on, ei vain pelkkää energia.

Vierailija

Ehkä jotain on odottamassa.....

Itse  olen kokenut nuorena sairaalassa jutun, joka unohtui seuraavassa hetkessä, mutta palautui sitten vuosien kuluttua mieleen.

Jouduin  kovissa kivuissa äkilliseen leikkaukseen, pelkäsin aivan hirveästi tietysti, rukoilin hädissäni, vaikka olin tavallinen tapa-kirkkoon-kuuluva nuori.

Samassa koin valtavan kirkkauden ja syvältä kumpuavan äänen, joka sanoi, eikä oikeastaan edes sanonut, vaan jotenkin vain kuului jostakin: Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Sen jälkeen valtava rauha laskeutui sisälleni ja huokasin: hyvä on ja nukahdin. Seuraavana päivänä minulla oli todella levännyt ja levollinen olo, aivan euforinen tunne. Kumma kyllä koko asia unohtui tosiaankin pitkäksi aikaa, mutta vuosien kuluttua palautui mieleen.

Sen jälkeen on ollut pakko uskoa, että jotain meitä korkeampaa on ehkä sittenkin olemassa. Oliko se Pyhän Hengen Kosketus vai mitä, mutta se rauha ja levollisuus, mitä tuon jälkeen seurasi, oli sellaista, että en ole sitä ennen enkä jälkeen kokenut. Täydellinen luottamuksen tunne ja kaikkien pelkojen ja huolten katoaminen.

Jotenkin lohdullinen ajatus on vaikeuksissa ollut, että joku meitä sittenkin kaitsee. Minusta ei kuitenkaan ole tullut mitään uskovaista tms. ja koko asiaa en vuosikymmenien saatossa ole juuri muistellut, kuin satunnaisesti. Tavallinen syntisäkki,  ennen tuota tapahtumaa olin puhdas pulmunen nykyhetkeen verrattuna.

Vierailija

John Burken kirja "Taivaan rajalla" (Päivä 2018) kertoo todella kiinnostavasti ihmisten kuolemanrajakokemuksista. Aineistona on käytetty yli sataa kuvausta kuolemanrajakokemuksista.  Kannattaa lukea!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat