Kun Jaanan lapset ovat päiväunilla, hän hiipii tupakalle ja häpeää – nyt puhuvat salaa polttavat suomalaiset

Kun Jaanan lapset ovat päiväunilla, hän hiipii tupakalle ja häpeää – nyt puhuvat salaa polttavat suomalaiset

Tupakoinnista on tehty niin paheksuttavaa ja vaikeaa, että yhä harvempi kehtaa enää polttaa. Jotkut ovat piilotelleet tupakanpolttoa koko ikänsä. Kirsi, Nina ja Jaana kertovat, miksi sauhuttelevat katseilta piilossa.Lue koko juttu

Kommentit (8)

Vierailija

Se on jännä, että ihmiset on opetettu häpeämään omia heikkouksiaan, joista on haittaa itselle, oli se sitten mikä tahansa huonoksi leimattu tapa, mutta tahallinen pahuus, eli toisten manipulointi järjestelmällisesti suhtautumaan johonkin ihmiseen tietyllä tapaa, erilaisten piirien pyörittäminen jonkun elämän vaikeuttamiseksi porukalla, tai sen elämän lopettaminen, ahneus, joka saa käärimään itselleen vaikkapa yhtä paljon kuin miljardilla köyhimmällä ihmisellä on, ei hävetä yhtään. Urheilijaa ei hävetä, kun hänen takiaan jossain maassa tehdään orjatyötä mausoleumin rakentamiseksi ja sen sijaan että ihmisille maksettaisiin palkkaa, käytetään rahaa itsekkääseen nationalistiseen shownisnekseen ja ilmastoidaan kadut.

Suomalaista asekauppiasta tai valmistajaa ei hävetä tehdä ja myydä aseita joilla miljoonia ihmisiä tuhotaan.

Vierailija

Kaukana ovat ajat kun urheilija tai junnu, lapsi ensin lypsi lehmät ja niitti pellon, ja sen jälkeen pyöräili urheilukentälle 30 km, hauskanpitoon, mutta nykyurheiljan vuoksi kyllä ilmastonmuutos etenee, mutta silti heistä mediassa palvotaan. Ja kirjoitellaan. Sankaruus on kaukana ihmisistä, joille pitää ilmastoida kadut kun vieressä kuollaan nälkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanneletar

Lapsilta salaa polttaminen on tietenkin järkevää. Tarkoistushan ei ole antaa heille, lapsille tai nuorille hyväksyttävää esimerkkiä epäterveellistä ja kalliista tupakoinnista.

Sen sijaan kertooko aikuinen tupakoitsija omasta huonosta tavastaan omille vanhemmilleen, on tietysti jokaisen oma valinta.

Wanha

Aloin polttaa jo nuorena. Keski-ikäisenä menin uuteen työpaikkaan, jossa tupakointia ei katsottu hyvällä. Niinpä päätin lopettaa ja viikon ajan sinnittelin vain hyvin harvoilla tupakoilla. Sitten makasin kotona sohvalla ja vatsa turposi ja oli kivulias. Lääkäri totesi colitis ulcerosan ja sanoi, että polta vaan, et voi lopettaa. No, colitis on seurannut mukana jo vuosikymmeniä ja rööki palaa edelleen. 

Johtuisiko nykynuorten kroonisten suolistosairauksien tihenevä ilmeneminen tupakan puutteesta...?

Nimimerkki

Olen ollut nyt kymmenen vuotta polttamatta. Sitä ennen röyhytin 17 vuotta lähes askin päivässä. Kyllästyin lopulta sitkeisiin flunssiin ja itse addiktioon, siihen tunteeseen, että olen nisti imuttamassa annostani parvekkeella tai ulko-oven edessä kadulla. Olisipa joku kertonut minulle jo aikaisemmin, että tupakoitsija haisee todella pahalta (itsehän tupakakoitsija ei sitä haista) ja että lopettaminen on paljon helpompaa kuin mitä markkinamiehet nikotiinilaastareineen antavat ymmärtää. Eka viikko oli kurjaa, joo, mutta sen jaksaa kyllä. Sitten vaan opettelin uuden tavan jokaisen eri syystä polttamani tupakan tilalle. Aika pian ymmärsin, että elämäni on aivan yhtä stressaavaa, poltin tai ei. Moni röökaajahan kuvittelee, että ilman "hermosauhuja" ei pärjää. Pärjää!

Vierailija

Asioita jotka huomaan näin itse tupakoimisen lopettaneena.

1. En haista paremmin, saati maista, vaikka niin lupailtiin.

2. Edelleen hengästyttää portaissa, eli tämäkään ei ollut röökin vika

3. Tupakoitsijana haisee vain silloin kuin on juuri vetänyt röökin, ei koko ajan niin kuin jotkut väittävät, mikäli polttaja ei polta jatkuvasti, suojaa hiukset savulta esim. pipolla, pesee kädet jälkeenpäin hyvin. 

Tunnistan hyvin tuon "paremman tupakoimisen", ja lopettaminen lähtikin lopulta siitä että minä en sen kummemmin polta kuin kukaan toinenkaan. Lisäksi alkoi todella häiritä se että oli niin kova tarve pitää "minähän kävelen vaikka 10km metsään piiloon tupakalle räntäsateessa sukkasillaan, koska se on minun oikeuteni!" -mentaliteetista kiinni. Eli addiktio ikään kuin naamioitui mitä ovelimmilla tavoilla saadakseen toteutua minussa. Lopulta en vain kyennyt sulkemaan silmiäni ja menemään enää siihen mukaan. En halua olla mikään röökin vietävissä oleva kilahtelija, joka lapsellisesti suuttuu jos tupakointi estyy syystä tai toisesta.

Päin vastoin kun yleisesti luullaan, niin minua ei saanut lopettamaan se että tupakka maksaa paljon, on terveydelle vaarallista, tai yleinen paheksunta, tai piiloon  tupakoimaan ajaminen, päinvastoin, se vain lisäsi uhmaa.

Tupakoinnin lopettamisella en myöskään saanut tilalle mitään positiivista, ainoastaan läskiä tuli, ja heikentynyt suolen toiminta. Se että lopetin tupakoinnin, tarkoitti minulle sitä että en nyt vain enää koskaan polta sitä ihanaa hermosavua, tai saunan päälle, tai hyvän aterian päälle, tai pyörälenkillä kun jään hetkeksi rantaan istumaan ja katselemaan auringonlaskua. Noita kaikkia kaipaan, jos alan oikein miettimään, mutta kaipaan myös montaa muuta asiaa jos oikein mietin, eli yritän olla miettimättä.

Antaa palaa

"Sen kyllä haistaa jos tupakoi, vaikka tekisi sen salaa. Miellän polttamisen valkoroskan tavaksi."
Miellän tuollaisen kommentoinnin idiootin tavaksi.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat