”Saan antaa anteeksi, jos haluan” – 10 ajatusta sinulle, jota kiusattiin koulussa

”Saan antaa anteeksi, jos haluan” – 10 ajatusta sinulle, jota kiusattiin koulussa

Minun vuokseni kukaan ei joudu pelkäämään. Se on asia, josta kannattaa olla ylpeä.

Entiset kiusatut kertovat, mitä ovat aikuisena ymmärtäneet. Ensimmäinen ajatus kuuluu: minä en ollut vääränlainen, väärässä olivat kiusaajat.Lue koko juttu

Kommentit (3)

Ulkopuolinen 76

Kiusaamisen jäljet on ikuiset. Teini-iässä meininki oli raakaa, ylä-asteelle siirryttäessä ystävät sulkivat pois porukasta ja jouduin kiusatuksikin. Löysin uusia ystäviä mutta olimme tavallaan koulun hylkiö-porukkaa, kovin tiiviitä ystävyyssuhteet eivät olleet enää. Olin onnellinen että en kuitenkaan ollut se jota koko koulu kiusasi, yritin sulautua taustaan ja olla huomaamaton.

Edelleen tunnen itseni ulkopuoliseksi, porukkaan kuulumattomaksi oli kyseessä sitte työ, harrastus tai suku. En ajattele että joku voisi oikeasti haluta tutustua minuun tai haluaisi olla ystäväni. En osaa "hoitaa" sosiaalisia tilanteita oikein, vääriä sanoja, vääriä eleitä ja ehkä jonkinverran tunneköyhyyttäkin.

Teini-ajoista on jo 30v aikaa mutta ne hylkäämiskokemukset ja olo huonommuudesta ei ikinä katoa. Välillä on huonompia kausia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkikohtauksia. Pitää esittää reipasta ja iloista vaikka kaukana siitä.

Töissä olen suorittaja, olen parhaimpia ja huolellisimpia työntekijöitä. Autan työkavereita miellyttääkseni heitä ja saadakseni hyväksyntää, en sen takia että sydämestäni haluaisin auttaa. Haen vain sitä hyväksyntää, kiitosta ja kehuja.

Kaikista pahinta tässä on se että tämä jatkuu lapsieni kautta. En tällaisena rikkinäisenä osannut rakentaa lapsilleni hyvää itsetuntoa enkä ehkä olla se paras vanhempi mutta olen kaikkeni yrittänyt ja lapsilleni parasta toivonut.

Vanhempi lapsistani on joutunut kiusatuksi ja kulkee viitoittamaani polkua eteenpäin. On myös joutunut ystävien pettämäksi, pahemmat ongelmat sosiaalisissa tilanteissa eli sosiaaliset taidot vielä enemmän hukassa. Nuorempi on pärjännyt paremmin, on ystäviä ja häntä ei ole kiusattu.

Kaikki kiusatut eivät selviydy tai toivu eivätkä ikinä unohda kokemaansa pahaa. Varsinainen kiusaaminen ei se isoin ongelmakohta ollut itselleni vaan ystävien petos ja selkään puukottaminen. Paras ystävä kun heittää sivuun kuin roskan koska joku muu oli kauniimpi, suositumpi ja mitähän muuta. Se on se isoin ja kipein asia jonka takia en luota yhteenkään ihmiseen enää. Minä uskon että minä en riitä kenellekään vaan olen vain se vara-ystävä kun ei muitakaan nyt ole.

Hei ulkopuolinen!
Pystyin samaistumaan kokemaasi ja tunteisiisi hyvin. Minullakin on mm. pelko lasteni puolesta ja epäluottamus ihmisiin sekä tunne ulkopuolisuudesta. Sain vihdoin aikaiseksi hakea lähetteen psykologille, koitan mennä avoimin mielin juttelemaan. Voimia ja rakkautta sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sari Norjasta

Sanoin jo tyttärelleni kun oli 2-vuotias että nyrkkiä sitten vaan .Ja hiekkalaatikolla löi lapiolla päähän jos jos tuli ottaan leluja. Eikä oo kiusattu.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat