Emmillä, 34, on ollut vauvakuume jo 10 vuotta – nyt puhuvat naiset, jotka olisivat halunneet lapsen

Emmillä, 34, on ollut vauvakuume jo 10 vuotta – nyt puhuvat naiset, jotka olisivat halunneet lapsen

Me Naiset kysyi lasta toivovilta suomalaisilta, miksi he eivät niitä ole saaneet. Moni kertoi syyksi tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden tai yksinkertaisesti sen, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (21)

Pakollinen paha

Kannattaisi myös puhua naisista, jotka antavat vaatimuksen, jos täytän 30 ja ei ole lasta, niin jätän suhteen. Joo sai lapsen ja jätti silti 1,5v jälkeen. Nyt sitten vieraannuttaan tytärtäni isästään ja vaatii vain lisää rahaa, vaikka tunkkaan sen 300€ kuussa sinne. En ole vuoteen nähnyt lastani, vaikka ei ole päätöstä aiheesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Pakollinen paha kirjoitti:
Kannattaisi myös puhua naisista, jotka antavat vaatimuksen, jos täytän 30 ja ei ole lasta, niin jätän suhteen. Joo sai lapsen ja jätti silti 1,5v jälkeen. Nyt sitten vieraannuttaan tytärtäni isästään ja vaatii vain lisää rahaa, vaikka tunkkaan sen 300€ kuussa sinne. En ole vuoteen nähnyt lastani, vaikka ei ole päätöstä aiheesta.

Jos olitte samassa osoitteessa vain 1,5vuotta,ei se ole sun tytär. Kaikella kunnioituksella, pysy pliis poissa niiden tieltä. On ihan oikeasti lapselle haitallista väkisin vainota sitä ja kutsua itseään isäksi, vaikkei sitä ole.

Vierailija

Olipas kannustava kommentti. Millähän perusteella olet ajatellut isyyden määrittää uusiksi? Biologisen eli naapurin Jaskan vaiko naisen valtuudella?

Juha

Nonni, mielenkiintoinen aihe vaikka mies, ihan oikeesti isä olenkin... Tämä... – Jos valtio haluaa lisää vauvoja, pitäisi mahdollistaa se, että yksin olevat naiset pystyvät hankkimaan lapsen ilman kumppania. Eli hedelmöityshoidot ja riittävää tukea. Mitä sitten jos olet yksinäinen mies ja haluaisit lapsen...🤔 Minulla on lapsi, tytär ja hän on minulle todella tärkeä... olen ollut hänen yksinhuoltaja alusta asti... tytär nyt 18 vuotias... ihan hyvin on pärjätty... hänen biologinen äitinsä ei ole meidän elämässä mukana... ei halunnut pitää lasta silloin, hän oli 31 vuotias kun tyttö syntyi, minä 26 vuotias... en tiedä mikä, miksi näin kävi... että meistä ei tullut perhettä... mutta hyvä ollut näinkin, ehkä jopa parempi... päivääkään en vaihtaisi pois...😊

Mom x 2

Ihan maalaisjärjellä äitiydestä selviää. Vauva ei vaadi maasturi-Volvoa eikä 300 neliön omakotitaloa, ei leluvuorta vaan rakkautta ja hoivaa. Mulla ja miehelläni oli pieni hissitön kaksio eikä autoa ja toinen vielä opiskeli kun syntyi ekaksi yksi ja sit toinen lapsi.

Hyvin pärjättiin ihan tavallisilla tuloilla päivä kerrallaan vaikkei ollut tukiverkkoja. Rakkautta on hirveästi ja lapset ovat tuoneet elämään myös iloa sekä elämän tarkoituksen.

Elämässä ei saa koskaan kaikkea. Vaihdoin mielelläni ulkomaanreissut, biletyksen yms siihen että elämässäni on kaksi lasta. Kyllä sitä omaa aikaakin on löytynyt tarpeen mukaan ja sosiaaliseen verkostoon on tullut paljon uusia ihmisiä lasten kavereiden ja harrastusten kautta. Toki oma sosiaalisuuteni on auttanut asiaa.

Moni kuvittelee että vauva vie järjen päästä ja ikinä enää sen jälkeen ei ole omaa elämää, ei omia rahoja eikä ystäviäkään. Valintoja toki pitää tehdä ja elämä muuttuu muttei välttämättä huonompaan suuntaan vaan päinvastoin. Itse olen ilahtunut siitä että äitiyden myötä minusta on tullut ihmisenä vähemmän itsekäs, empaattisempi jne. Mieskin sanoi että lasten myötä rakkautemme on noussut ihan uusiin sfääreihin.

Vierailija

Mom x 2 kirjoitti:
Ihan maalaisjärjellä äitiydestä selviää. Vauva ei vaadi maasturi-Volvoa eikä 300 neliön omakotitaloa, ei leluvuorta vaan rakkautta ja hoivaa. Mulla ja miehelläni oli pieni hissitön kaksio eikä autoa ja toinen vielä opiskeli kun syntyi ekaksi yksi ja sit toinen lapsi.

Hyvin pärjättiin ihan tavallisilla tuloilla päivä kerrallaan vaikkei ollut tukiverkkoja. Rakkautta on hirveästi ja lapset ovat tuoneet elämään myös iloa sekä elämän tarkoituksen.

Elämässä ei saa koskaan kaikkea. Vaihdoin mielelläni ulkomaanreissut, biletyksen yms siihen että elämässäni on kaksi lasta. Kyllä sitä omaa aikaakin on löytynyt tarpeen mukaan ja sosiaaliseen verkostoon on tullut paljon uusia ihmisiä lasten kavereiden ja harrastusten kautta. Toki oma sosiaalisuuteni on auttanut asiaa.

Moni kuvittelee että vauva vie järjen päästä ja ikinä enää sen jälkeen ei ole omaa elämää, ei omia rahoja eikä ystäviäkään. Valintoja toki pitää tehdä ja elämä muuttuu muttei välttämättä huonompaan suuntaan vaan päinvastoin. Itse olen ilahtunut siitä että äitiyden myötä minusta on tullut ihmisenä vähemmän itsekäs, empaattisempi jne. Mieskin sanoi että lasten myötä rakkautemme on noussut ihan uusiin sfääreihin.

Turhaan syyllistät.. Sä olet löytänyt kumppanin, jonka kanssa olette lapset hankkineet. Onnea teille! Kaikki lasta haluavat naiset/miehet eivät ole kumppania löytäneet perheen perustamiseksi. Kaikki eivät myöskään pysty syystä tai toisesta (sairaus tms.) lasta saamaan.

Nainen 66v

Itse olen elänyt lapsuuteni pelon vallassa isäni aggressiivisen alkoholismin kanssa ja kokenut miten se vaikuttaa aikuisen elämään.
Olen halunut taata lapsilleni turvallisen rakastavan perheen ilman jatkuvaa pelon ilmapiiriä.
Valitettavasti kohdalleni ei ole osunut miestä johon olisin voinut luottaa niin paljon.
Surullista.

Vakiovierailija

Vierailija kirjoitti:
Mom x 2 kirjoitti:
Ihan maalaisjärjellä äitiydestä selviää. Vauva ei vaadi maasturi-Volvoa eikä 300 neliön omakotitaloa, ei leluvuorta vaan rakkautta ja hoivaa. Mulla ja miehelläni oli pieni hissitön kaksio eikä autoa ja toinen vielä opiskeli kun syntyi ekaksi yksi ja sit toinen lapsi.

Hyvin pärjättiin ihan tavallisilla tuloilla päivä kerrallaan vaikkei ollut tukiverkkoja. Rakkautta on hirveästi ja lapset ovat tuoneet elämään myös iloa sekä elämän tarkoituksen.

Elämässä ei saa koskaan kaikkea. Vaihdoin mielelläni ulkomaanreissut, biletyksen yms siihen että elämässäni on kaksi lasta. Kyllä sitä omaa aikaakin on löytynyt tarpeen mukaan ja sosiaaliseen verkostoon on tullut paljon uusia ihmisiä lasten kavereiden ja harrastusten kautta. Toki oma sosiaalisuuteni on auttanut asiaa.

Moni kuvittelee että vauva vie järjen päästä ja ikinä enää sen jälkeen ei ole omaa elämää, ei omia rahoja eikä ystäviäkään. Valintoja toki pitää tehdä ja elämä muuttuu muttei välttämättä huonompaan suuntaan vaan päinvastoin. Itse olen ilahtunut siitä että äitiyden myötä minusta on tullut ihmisenä vähemmän itsekäs, empaattisempi jne. Mieskin sanoi että lasten myötä rakkautemme on noussut ihan uusiin sfääreihin.

Turhaan syyllistät.. Sä olet löytänyt kumppanin, jonka kanssa olette lapset hankkineet. Onnea teille! Kaikki lasta haluavat naiset/miehet eivät ole kumppania löytäneet perheen perustamiseksi. Kaikki eivät myöskään pysty syystä tai toisesta (sairaus tms.) lasta saamaan.

Missä kohtaa hän tarkalleen ottaen syyllistää ja ketä?

Vierailija

En jaksa lukea juttua koska minusta on vain positiivista mitä vähemmän lisäännytään, kun samaa aikaa ihmisiä tapetaan erilaisiin säilytysleireihin, rekkoihin, laivoihin, kun he yrittävät siirtyä paikkaan, jossa elämä olisi varmemmalla pihjalla. Säilytysleirejä on italiasssa, turkissa, australiassa, usassa meksikon rajalla jne. Lapsia kuolee italian edustalla, ja muualla, jossa sotilaat vartioivat että laittomasti ei pääse.

Mutta olen kyllä ällistynyt jos joku jättää lapset tekemättä koska puoliso jöönyt löytymättä. Ennemmin ajattelisin että syynä ympäristö, vaikka omat lapset ovat ihania, on masilmassa kiusaamista, ilkeyttä, maalittamista, porukassa potkimista, yhteishenkeä joka syntyy kiusaamisesta jne

Muiden ihmisten pahuus, (taloudellisesti) heikoimpien potkimiinen jne

Vierailija

Voitko miettiä uudestaan, sinä joka oler nyt tekemässä lisää surua, epätoivoa muille u
Ihmisille.

Ihmiset eivät välitä muiden tunteista, tai siitä, mitä tekevöt muille omilla jälkeläisillään.

Lapseton&surullinen

Mom x 2 kirjoitti:
Ihan maalaisjärjellä äitiydestä selviää. Vauva ei vaadi maasturi-Volvoa eikä 300 neliön omakotitaloa, ei leluvuorta vaan rakkautta ja hoivaa. Mulla ja miehelläni oli pieni hissitön kaksio eikä autoa ja toinen vielä opiskeli kun syntyi ekaksi yksi ja sit toinen lapsi.

Hyvin pärjättiin ihan tavallisilla tuloilla päivä kerrallaan vaikkei ollut tukiverkkoja. Rakkautta on hirveästi ja lapset ovat tuoneet elämään myös iloa sekä elämän tarkoituksen.

Elämässä ei saa koskaan kaikkea. Vaihdoin mielelläni ulkomaanreissut, biletyksen yms siihen että elämässäni on kaksi lasta. Kyllä sitä omaa aikaakin on löytynyt tarpeen mukaan ja sosiaaliseen verkostoon on tullut paljon uusia ihmisiä lasten kavereiden ja harrastusten kautta. Toki oma sosiaalisuuteni on auttanut asiaa.

Moni kuvittelee että vauva vie järjen päästä ja ikinä enää sen jälkeen ei ole omaa elämää, ei omia rahoja eikä ystäviäkään. Valintoja toki pitää tehdä ja elämä muuttuu muttei välttämättä huonompaan suuntaan vaan päinvastoin. Itse olen ilahtunut siitä että äitiyden myötä minusta on tullut ihmisenä vähemmän itsekäs, empaattisempi jne. Mieskin sanoi että lasten myötä rakkautemme on noussut ihan uusiin sfääreihin.

Auts. Satutti. Kiitos täydellisen elämäsi kuvauksesta. Vaihtaisin itsekin melkein mitä vain pois että saisin kaksi ihanaa lasta, tai edes sen yhden. Yksin lapsen tekeminen ei houkuta, olen nähnyt niin paljon yksinhuoltaja perheitä, että itse ei houkuta alkaa samaan. Mäkin haluaisin miehen jota voisin rakastaa, ja joka alkais mun lapsille isäksi. Mäkin haluaisin lapsia joita voisin rakastaa.
Jotenkin täysin turhalta, ja oman itsensä kehumista oli nyt tuo sun kommentti.
"Rakkautta on hirveästi." Voi rakas, tiedän, mut siitä voi vaan haaveilla. Äitiys on ainoa asia mistä olen aina haaveillut.

Vierailija

Minua harmittaa median jutuissa ja julkisessa keskustelussa, että useimmiten vastuu lapsettomuudesta kaadetaan naisten niskoille. Että kello tikittää, etkö tiedä että lapset kannattaisi tehdä nuorempana... Olen yli 30-v ja olen jo vaikka kuinka kauan tiennyt, että hedelmällisyys vain huononee ja huononee. Monta vuotta ollut vakaa suhde ja vakaa elämäntilanne, mutta mies ei vain halunnut lapsia. Nyt kun lapsenhankinta sopii, voi olla jo liian myöhäistä. Parasta ennen -päivästä syyllistetään naisia, vaikka ehkä pitäisi valistaa pikemminkin niitä puolisoja.

Sitten ku

Miehen tie:
No, nuorena tein kun tyttis halusi.
Sitten tuli pakko-ero...
Sitten syyllistys-ei lapsen tapaamista vuosikausiin...
Sitten maksut....(kesämökin hinnan verran)
Sitten seuraavan kanssa ei tullut...
Sitten kuitenkin tuli kun hoidot kehittyivät (yksityisklinikka-suosittelen)
Sitten Nyt vihdoin pääsin kasvattamaan
Sitten kohta jään eläkkeelle...aikaa lapselle
Sitten -mitä muuta enää tarvitaan?

Vierailija

Poikani sanoi etta han ei halua lapsia, koska puolet avioliitoista paattyvat eroon, nainen saa lapset, ja mies joutuu elattamaan lapset joita harvoin paasee tapaamaan.

Vierailija

Ei isä ole vain rahoitusta varten.Äidit joskus omivat liikaa lapset itselleen ja tykkäävät isän syrjään. Isä voi olla yhtä hyvä tai parempi toisinaan vanhemmaksi.Tasa-arvo on toisen arvostamista sukupuolesta riippumatta. Haitallista,hylkivää vanhemmuutta on toki,mutta jos isä tahtoo tavata lastaan, vaikka asuukin toisaalla,niin ei sitä pidä vaikeuttaa ilman pätevää syytä.

Kakkosluokankansalainen MIes

Kummallista kun ei sellaisia naisia vastaan tule joka lapsen haluaisi. Jos erehtyy mainitsemaan, että lapsen haluaisi niin se oli siinä se suhde. Tai sitten kriteereissä hyvä Isä saattaa olla miljoona luokan lähtökohta.

Vierailija

En ihmettele yhtään jos moni mies ei innostu lapsenteosta. Ero kun tulee niin ei saa tavata lapsia ja joutuu maksamaan ex vaimolle ylisuuret elarit. Naisten kannattaisi ruveta ajamaan miesten oikeuksia eikä jarruttaa niitä niin tähänkin maahan saataisiin lapsia. Miehet ovat auttaneet naisia saamaan oikeutensa. Nyt on naisten vuoro auttaa miehiä.

Vierailija

Artikkelissa puhutaan vuosituhannen vaihteen jälkeen syntyneistä suurista sodanjälkeisistä ikäluokista. Muistuttakaahan minuakin, mikä sota Suomessa on ollut tällä vuosituhannella.

Onneni on olla

Eipä ole edes tullut ajateltua kuinka helppo on olla kun on turva Jumalassa ja saa luottaa varjelukseen kaikissa tilanteissa. Perintönä oli velkaa, puolisolla traumoja lapsuudesta, heikosti menestyvä yritys eikä säästöjä , vain velkaa ja usko. Vaan siitä me lähettiin yhteistä rakentamaan, perhe on kasvanut ja, ainakin toistaiseksi, voi hyvin. Kummallakin työ, yhteiset tulot yhteensä luokkaa 3500e/kk - ei siis olla uraa ehditty luomaan.. Eikä reissuja tekemään. Vanhimmilla mukuloilla on ajokortit, opiskelupaikat, eikä edes yhtään sakkoa ole saaneet ei soittoja opettajilta tai poliiseilta. Ei harrastuksia, ei lomamatkoja, iloisia ovat ja niin olen minäkin. Puolisokaan ei valita. Koskaan en ole epäillyt etteikö toimeen tultaisi - leipä on luvattu. Ja se on saatu. Ylimääräistä ei ole ja vaikka joskus olis kiva käydä ulkomailla, laskettelemassa, huvipuistossa, niin en vaihtaisi tätä elämää mihinkään. Tiedän että saisin omaisuuksia ja elämyksiä kerättyä tunnen vahvuuteni. Mutta tiedän mitä se vaatisi ja vaikka monesti en ole läsnä olen aina tavoitettavissa enkä aio sitä vaihtaa mihinkään rahamäärään. Olen menettänyt asioita mutta saanut satakertaisesti hyvää tilalle. Eikä huolen häivää. Surullista olisi jos joutuisin elämään harhassa kuvitellen itse omin voimin varmistamaan oman tai perheen hyvinvoinnin. Aina on jokin ansio löytynyt, kauppa syntynyt, leipä löytynyt. Ja se on kaikille luoduille luvattu. Vaan jos omin ansioin yrittää, näyttää monenlainen kurjuus olevan seurana, vaikka rahaakin on. Miettikää, onko kaikkivoipaisuuden tunne sittenkään aito ja tavoittelemisen arvoinen. Oletko onnellinen?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat