Miksi ystävien kanssa ei pysty enää sopimaan edes kahvitreffejä etukäteen? Haluttomuus sitoutua sisältää karun viestin

Miksi ystävien kanssa ei pysty enää sopimaan edes kahvitreffejä etukäteen? Haluttomuus sitoutua sisältää karun viestin

Onko tapaamisen sopiminen etukäteen todella niin vaikeaa, kysyy toimittaja Anna Wilkman.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (88)

Lumikanto

Minkälainen on ystävyys joka on kiinni kahvikupposesta? Oikea ystävyys pysyy vaikka tavattaisi harvoin. Jos loukkaantuu siitä että toinen ei ole heti valmis tapaamaan niin herää epäily, että ystävyyttä käytetään vain omaksi hyödyksi. Minulle ystävä voi soittaa vaikka keskellä yötä jos on pulmia. Oikea ystävä luottaa ja ymmärtää jos en pääse/jaksa/tahdo jotain.

Vierailija

Niin rasittavan henkilön vaikutelman sai tekstin kirjoittajasta ettei mikään ihme kun ei kavereita näkeminen kiinnosta. Eiköhän se tärkeysjärjestys elämässä ole että keskittyy ensin itseensä ja sitten muihin. Ei ole paljoa annettavaa nähdessä jos on ihan poikki kun velvollisuudesta juoksee kaikenmaailman kissanristiäisissä. Kirjoittajan kaltaiset henkilöt on itse erittäin minä keskeisiä heikolla itsetunnolla varustettuja marttyyreja. Häpee!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisuudesta yleensä

Tämä ei todellakaan ole mustavalkoinen ilmiö mihinkään suuntaan ja empatiakyvystä ja ihmisten ymmärtämisestä on laajemminkin hyötyä elämässä. Ihmiset ovat hyvin erilaisia esimerkiksi jo oman ajan tarpeen suhteen, vaikka varsinaista uupumusta ja masennusta tai ruuhkavuosikiireitä ei olisikaan (näistä on jo puhuttu paljon tässä ketjussa). Minulla on ystäviä, jotka eivät voi olla hetkeäkään yksin, kun itselle taas yksin oleminen on ollut hyvin tärkeää lapsesta asti. Olen huomannut, että heille, joiden täytyy saada jatkuvasti olla seurassa, voi olla todella vaikea ymmärtää kaltaisiani. 

Vuosien varsilla sydänystäviä itselle on kertynyt kuusitoista, joista kuusi kertovat minun olevan se "kaikkein paras ystävä". Aikani ei yksinkertaisesti riitä kaikille niin kuin itsekin tahtoisin. Luonnollisestikaan kaikki ystäväni eivät tunne toisiaan, joten näkevät usein asiat vain oman yhteisen ystävyytemme perspektiivistä. Tietävät kyllä, että minulla on "vilkas sosiaalinen elämä" ja sitten ehkä loukkaantuvat, kun juuri heille ei olekaan aikaa niin paljon kuin itse kaipaisivat. Rakastan kaikkia ystäviäni ja poden huonoa omaatuntoa, mutta välillä toivoisin, että asia nähtäisiin myös minun kannaltani. Minun on historiassani ollut vaikeaa esimerkiksi sanoa ei, kun ystäväni kaipaavat jonkinlaista apua, joten yritykseni valmistua ovat tyssänneet siihen, kun olen lintsannut koulusta saadakseni tarvitsemaani omaa aikaa. Minun on yksinkertaisesti pakko saada olla yksin tai muuten voin huonosti. Päiväaika, jolloin kaikki olettivat minun olevan koulussa, kävi tarkoitukseen hyvin, ja niin illalla jaksoin sosialisoida. Koulut jäivät kesken. Nykyään teen ns. duunarihommia eli töitä, joihin ei koulutusta kysellä.

Kerron tämän, jotta asioiden monet puolet valaistuisivat. AINA, kun ajattelet jostakusta jotakin, MUISTA että olemme erilaisia. Koita päästä sen oman napasi ulkopuolelle. Aivan ensiksi kysy itseltäsi MIKSI sinua harmittaa. Sitten mieti, mikä tuossa tunteessa on täysin subjektiivista, omasta tunnemaailmastasi kumpuavaa. Tällä lailla voi myös purkaa orastavaa katkeruuden tunnetta. 

Tämä "ehkä"-keskustelu on tällaiseen empatian kautta lähestymiseen hyvä esimerkki. On mahdollista, mutta väittäisin ettei kuitenkaan kovin yleistä, että ehkäilyn syynä on välinpitämättömyys tai se, että jotain "parempaa" olisi ehkän esittäjälle tiedossa. Onko tuollaisessa oletuksessa kyseessä pelko siitä, että sinua loukataan? Jos pelkäät tuota, MIKSI pelkäät? Mene siis itseesi äläkä ala heti olettaa negatiivisen kautta muista. Ihmisillä on todella lukemattomia hyviä syitä tällaiseen(kin) vastaukseen. Kyse voi tosiaan olla myös siitä välinpitämättömyydestä joissain tapauksissa, mutta silloinkin olisi hyvä keskustella asia halki ennen pikapäätelmiä. Jos ystävä viittaa vaikeaan elämäntilanteeseen, USKO häntä. 

Vielä

Ps. Minulla on myös kokemusta seuraavasta: ystävä ehdotti tapaamista urheilun merkeissä ja perui nämä putkeen yli 15 kertaa. Joka kerran olin aamulla pakannut sulkiskamat kassiin ja kantanut niitä mukanani päivän ajan. En muista, että missään muissa tapauksissa minua olisi harmittanut tapaamisen peruuntumiset, siilä yleensä olen vain iloinen vapautuvasta omasta ajasta, mutta tämä aiheutti asian puimisen puolen vuoden perumisten jälkeen. Tuo ystäväni oli väsynyt töistä ja tämä oli joka kerta peruutuksen syy. Aina hän ajatteli, että ehkä ensi viikolla jaksaisi, ja kun minua ei näyttänyt haittaavan (eikä aluksi haitannutkaan), ehdotti aina seuraavaa viikkoa. Hän oli siis itse aktiivinen tapaamisen ehdottaja, minkä tässä tilanteessa koin raskauttavana. Asia selvisi kun puhuimme. Myös se, kuinka toinen osapuoli toimii, vaikuttaa toisen käytökseen. Minä itse sallivuudellani loin ilmapiirin, että tapaamisia sai peruutella aivan vapaasti. Kuitenkin tilanne alkoi itseäni rassata nimenomaan säkkien raahailun ja aamukiirepakkailun perspektiivistä. Opettelin, ja opettelen kaiken aikaa, vetämään itselleni rajoja. Kyllä tällaiset rajat pitää voida saada ehkäilyynkin vetää kolumnin tapaan, jos niistä kärsii, mutta aina olisi hyvä ensin koittaa ymmärtää toista ja lopulta vähintäänkin keskustella ilman omia ennakko-oletuksia siitä, mitä millaisenkin käytöksen takana piilee.

Ystävät ovat tärkeitä

Melkoisen naiivia ja kapeakatseista todeta, että jos ei pysty sopimaan tapaamista, ystävä ei ole sinulle tärkeä. Huoh. Minunkin kohdallani kyse on jonkinlaisesta työhön liittyvästä uupumisesta. Kun oma työ on hyvin intensiivisesti sosiaalista ja omasta persoonastaan täytyy antaa kaikki irti läpi päivän, mitkä tahansa kalenterimerkinnät ja etukäteen lukkoon lyödyt menot kuormittavat. Mutta kaikkihan eivät tätä voi ymmärtää. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä tällä uupuneella narisevalla porukalla tekee, kun kaikki on helpompaa ja hauskempaa yksin. Kahvit, työt, matkustelu, kokemukset, kaikki.

Kaikesta paistaa, että juuri nimenomaan ihmiset on uuvuttavia.

Mitä tekee ystävällä, joka kuormittaa toista ja viittaa uupumukseen narinana? Jotkut ihmiset ovat tosiaan todella uuvuttavia. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa ystävyys säilyy vaikkei joka viikko tai edes joka kuukausi pystyisi näkemään.

Vierailija

Oman kokemukseni mukaan, ystävien ja kavereiden tapaaminen on minusta kovin energisoivaa. Tietenkin riippuu kenen kanssa vietän aikaa. Joidenkin kanssa olen enemmän "en ole nyt ihan varma haluanko sinua nähdä, ehkä, eikä tämä ole niin tärkeää, hetken aikaa tunnin kahvittelun verran kuitenkin haluan jutustella niitä näitä kanssasi ja muistella menneitä ja miettiä tulevaa". Yleensä kyseessä saattaa olla jokin koulukaveri tai vastaava, ja yleensä jutut pyörivät samaa rataa. mutta en sitä kellekkään päin naamaa kerro etten nyt pidä ihmistä niin tärkeänä ja ala ketään roikottamaan, sillä että "ehkä pääsen". Jos en pääse niin en pääse ja jos en halua niin en halua.

Ymmärrän kyllä että tilanteet muuttuu, asioita tapahtuu, ja että ihmiset sairastuvat ja näin, mutta että nimenomaisessa tarkoituksessa, että odotetaan jotakin parempaa kuin minun tapaaminen on julmaa toimintaa. Mutta jokainen kai huolehtii itsestään ja omasta edusta? Onko se oikein ja millä kustannuksella ja miten sen tekee, riippuu ihan ihmisestä.

Kellekkään ei pitäisi olla tahallisesti julma tai kohdella huonosti vaikkei ihmisestä pidäkkään.

Vierailija

Minulle on joskus kaveri todennut, että hän ei jaksa kuunnella minun huoliani, kun hän joutuu töissä jatkuvasti kuuntelemaan potilaiden huolia. En oikein ymmärtänyt sitä. Minulle se ei ole sama asia kuunnella töissä asiakkaita kuin vapaa-ajalla ystäviä. Koska ystävät ovat paljon tärkeämpiä, ja myös siksi ettei ystävästä ole samanlaista vastuuta kuin asiakkaasta, eikä ole paineita siitä että pitäisi osata jotenkin hoitaa ja auttaa.

Vierailija

Gladiolus kirjoitti:
Olen kolumnistin kanssa samaa mieltä. Kiireisessäkin elämässä on vapaapäiviä, joihin ystävän tapaamisen voi sopia. Ystävän kanssa voi tehdä piristäviä asioita, esim. käydä lenkillä. Sellainen priorisointi, joka jättää ystävien tapaamisen vähempiarvoisten asioiden joukkoon, on pitemmän päälle tuhoisaa. Voihan olla, että ystävä kyllästyy odottamaan ja pian tapaamista välttelevä huomaa, ettei ystäviä enää olekaan, vaikka aikaa saattaisi järjestyä. Minulla mm. kolmen hengen ystäväporukka, jossa tapaamiskerrat ovat tuplaantuneet sen jälkeen, kun yksi meistä sai lapsen ja toinen suoritti töiden ohessa opintoja.
Jos ystäviin ei kannata satsata, niin mihin?

Omaan hyvinvointiin tietenkin. En tajua toimittajan tapaisia itsekeskeisiä ihmisiä. Minä ymmärrän ja suon hyvin ihmisille, joista välitän itseäni mielenkiintoisemman seuran tai tekemisen. Kummasti sitä seuraa silti kuitenkin löytyy..

Dontmesswithme

Jep tuttua. Jännä miten eronnut yh ei kelpaa perhekaveriksi ja puistoäitikaverikin mielummin stalkkaa mielummin exän jolle tuputtaa numeroa ja puistoilua??! Kaikenlainen on tullu nähtyä tässä. Terveiset vaa niille jotka tunnistaa. Kärsimykseni olette tienneet jokaisen jokainen mutta silti vaan ignoorataan. Nämä perheelliset jotka haluaa kerran vuodessa kutsua kylään eikä koskaan soita tai juttelu on pinnallista yleistä murheilua tai kasvatusta evvk. Eipä ole tarvetta jakaa elämäni kuulumisia henkilöille jotka ei halua nähdä kuin kerran vuodessa. Myöskään en ole kiinnostunut kovin positiivista ajattelemaan nainest joka stalkkaa exän tiedot ja sattumalta nähdessä tuputtaa numeroaan hälle, tuntemattomalle, puistokaverin exälle. Iso ei kiitos näille ! Erottua kun meni muutama kaveri. Kieroja nuo kateelliset eukot! Vanha kaveriki saatetaan kipata roskiin ja toimia kaksinaamaisesti ettei joudu itse huonoon valoon. Jotain mätää tollasissa. Oppinut tunnistamaan nyt näitä.

Vierailija

Hyvä kirjoitus ja totta. Nykyään ei pysty ystävien kanssa sopimaan mitään. Jos sopii etukäteen, niin varmasti tapaaminen perutaan päivää ennen. Ex-temporee ei onnistu tavata, kun on aina jotain muuta.

Väljästi vaan

Olin yli 30 vuotta hoito alan yrittäjä. Asiakkaille oli ajat varattu tunnin,puolentoista tunnin välein jatkuvasti. Nyt kun olen eläkkeellä niin en halua elää kellon mukaan. Asiakkaat olivat mukavia ja kävivät monta kertaa vuodessa. Oli kivaa aikaa. Nyt menen ja tulen sopivasti ja tapaan ystäviäni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on laiska pitämään huolta ihmissuhteistaan, on turha itkeä yksinäisyyttä, kun työttömyys/sairaus/ero osuu kohdalle.

Entäs jos joku tai useampi noista on jo osunut kohdalle ja juuri se on syynä siihen että ei jaksa tavata muita? Jaksatko sinä kuunnella tällaista uupunutta, prosessin keskellä kamppailevaa ystävää?

En ole ajatustenlukiija.

Miten on mahdollista, että koko maa on vain uupunut? Pääseekö siitä uupumuksesta olemalla vähän lisää uupunut yksinään?

Kun ihmisiä tippui kuin kärpäsiä Leningradin piirityksessä keskelle katua kauniina päivänä, sinä olisit kai pitänyt sitäkin mahdottomana? Että eihän nyt koko kaupunki voi olla vain kuolemassa nälkään?

No, tilanteessa on tietysti se eroavuus, että ihan jokaista ammattiryhmää, perhettä ja kansalaista ylettömän hektiseksi mennyt elämä ei ainakaan vielä koske. Tai vielä jaksetaan sinnitellä omilla varmuusvarastoilla.

Vierailija

Mä aina odotin viestiä miehestä, jonka halusin tavata. En voinut luvata mitään jos hän vaikka soittaisi. Tyhmää,  mutta oli edes joku joka halusi olla lähelläin. Kaikilla ystävillä on jo perheet ja ei niilläkään sovi tapaamiset tuosta vaan. Nyt oon vaan vanha turha ja tykkään työstäni ja rakastan kotieläimiäni! Eikä miehestä kuulu!

Katse peiliin, jos sinuun ei s...

Kirjoittajalla ei selvästikään ole lapsia. Pienten lasten vanhempana ja erityisesti jos on yksinhuoltaja edes osan ajasta, ei vain pysty tietämään uupumuksen määrää etukäteen eikä aina tarkkoja aikataulujakaan. (Jos on vaikea exä, joka peruuttaa omat hoitovuoronsa milloin sattuu, ei pysty sopimaan yhtään mitään etukäteen.)

Jos lapsi sairastuu, sitä et tiedä etukäteen, mutta silloin et saa nukuttua yöllä etkä päivällä ja olet absoluuttisen kiinni ekat päivät, jos sairas on vauva tai ihan pieni. Työt tai muut vastuut jäävät rästiin. Selitä siinä sitten mieltään pahoittavalle kirjoittajalle, että kuule, lapsi oli juuri kolme päivää sairas, tapaaminen on peruttava, eikä toinen kuuntele ollenkaan vaan suuttuu. Eipä tee mieli sen jälkeen sopia tapaamisia tuollaisten ihmisten kanssa.

Ylipäänsä aika usein ihminen, jonka kanssa ei halua lyödä lukkoon mitään, on juuri tällainen kui kirjoittaja. Miettii omasta perspektiivistä eikä tajua, ettei tajua, että toisten tilanteet ovat aivan toisenlaiset.

Jos on vanhat vanhemmat, lapsia, eläväinen työtilanne (vuorotyö, pätkätyö, opiskelu), minkäänlainen terveyshuoli itsellä tms, ei vaan pysty mitään vapaa-ajan juttuja sopimaan oikein ollenkaan kovin pitkälle tai lainkaan.

Nyt jos vähän ihmiset kasvais ...

Paulinda kirjoitti:
Tämä artikkeli on loistava ja kuvaa nykytilaa. Väsymyksestä ei voi kaikkien kohdalla olla mitenkään kysymys. Ja silloin kun on, olisi kohteliasta sanoa. Jos ei tähän pysty, niin ei taIda olla kyse muusta kuin tuttavuudesta. Kukaan ei tätä väsymystään ole valitellut, vaan sanotaan vaikkapa "en vielä tiedä mitä olen tekemässä viikon päästä". Eli jotain ollaan tekemässä. ..

Äh miten tyhmää. Taidat olla aika nuori, kokematon ja vain tietynlaisessa elämäntilanteessa ja ammatissa olevia tunteva ihminen.

On olemassa hyvin erilaisia työtilanteita. Jos olet yrittäjä tai muuten vastuullisessa asemassa, et voi tarkkaan tietää millainen on päiväsi viikon kuluttua, sillä jos jotain sattuu, sinä olet se joka hoitaa.

Jos sinulla on lapsia tai esim sairas lähiaikuinen, et voi tietää, ovatko terveinä ja esim miten uhmaikäisen väsyneen lapsen kanssa onnistuu vaikka se matka päiväkodista kotiin, meneekö vartti vai tunti.

Et voi tietää, kuina hyvin olet saanut nukuttua. Jos takana uneton yö syystä tai toisesta, et ehkä vain kykene johonkin vapaa-ajan rientoon.

Sitten ahdistavat yllärit: ehkä puolisosi pettää, ehkä paras ystäväsi on saanut juuri vaikean diagnoosin, ehkä olet raskaana alkuvaiheessa ja voit pahoin, ehkä lapsellasi on vaikeita ongelmia vaikka koulukiusauksen suhteen, elämäsi on yhtäkkiä vaikeassa tilanteessa. Nämä kaikki ovat asioital joita et ehkä ihan het pysty pukemaan sanoiksi, vaikka tahtoisitkin. Jos joku pahoittaa mielensä, kun et pysty sitoutumaan kahvitteluun elämän kauhujen kaatuessa niskaan, se ihminen jääköön taka.alalle.

Omassa ystäväpiirissä useinkin on aikoja, että joku ei pysty sitoutumaan eikä kukaan siitä uhriudu ja suutu. Jos ihminen on nuori ja ainoa sitoumus tosiaan koiran ulkoilutus, huh huh. Se on sitoutuminen, tosiaan, mutta sieltä helpoimmasta päästä. Tiedän, koska kaksi koiraa olen elämässäni omistanut ja koko iän kasvattanut.

Vierailija

Mä en jaksa suunnitella eli haaveilla, kun omille haaveille ei kuitenkaan ole tilaa. Elän muita varten, en itseäni, ja siinä se. Ne "muut" ovat työ, perhe, elukat ja muut omaiset.

Miehenä varmaan voisi itsekkäästi ottaa aikaa huvitteluunkin, ja RAHAA.

Vierailija

Nyt jos vähän ihmiset kasvais ennen kuin kommentoi kirjoitti:
Paulinda kirjoitti:
Tämä artikkeli on loistava ja kuvaa nykytilaa. Väsymyksestä ei voi kaikkien kohdalla olla mitenkään kysymys. Ja silloin kun on, olisi kohteliasta sanoa. Jos ei tähän pysty, niin ei taIda olla kyse muusta kuin tuttavuudesta. Kukaan ei tätä väsymystään ole valitellut, vaan sanotaan vaikkapa "en vielä tiedä mitä olen tekemässä viikon päästä". Eli jotain ollaan tekemässä. ..

Äh miten tyhmää. Taidat olla aika nuori, kokematon ja vain tietynlaisessa elämäntilanteessa ja ammatissa olevia tunteva ihminen.

On olemassa hyvin erilaisia työtilanteita. Jos olet yrittäjä tai muuten vastuullisessa asemassa, et voi tarkkaan tietää millainen on päiväsi viikon kuluttua, sillä jos jotain sattuu, sinä olet se joka hoitaa.

Jos sinulla on lapsia tai esim sairas lähiaikuinen, et voi tietää, ovatko terveinä ja esim miten uhmaikäisen väsyneen lapsen kanssa onnistuu vaikka se matka päiväkodista kotiin, meneekö vartti vai tunti.

Et voi tietää, kuina hyvin olet saanut nukuttua. Jos takana uneton yö syystä tai toisesta, et ehkä vain kykene johonkin vapaa-ajan rientoon.

Sitten ahdistavat yllärit: ehkä puolisosi pettää, ehkä paras ystäväsi on saanut juuri vaikean diagnoosin, ehkä olet raskaana alkuvaiheessa ja voit pahoin, ehkä lapsellasi on vaikeita ongelmia vaikka koulukiusauksen suhteen, elämäsi on yhtäkkiä vaikeassa tilanteessa. Nämä kaikki ovat asioital joita et ehkä ihan het pysty pukemaan sanoiksi, vaikka tahtoisitkin. Jos joku pahoittaa mielensä, kun et pysty sitoutumaan kahvitteluun elämän kauhujen kaatuessa niskaan, se ihminen jääköön taka.alalle.

Omassa ystäväpiirissä useinkin on aikoja, että joku ei pysty sitoutumaan eikä kukaan siitä uhriudu ja suutu. Jos ihminen on nuori ja ainoa sitoumus tosiaan koiran ulkoilutus, huh huh. Se on sitoutuminen, tosiaan, mutta sieltä helpoimmasta päästä. Tiedän, koska kaksi koiraa olen elämässäni omistanut ja koko iän kasvattanut.


Millainen ihminen alapeukuttaa tätä? Hirveän hyvin avattu syitä, miksi et pysty sitoutuman johonkin kaveritapaamiseen, jonka tarkoitus on pelkkä vapaa-ajan hupi.

Itsellä ollut vastaavia haasteita. Jos ystävällä on hätä tai hän tarvitsee selkeää neuvoa tai apua, hänelle on aikaa. Jos hän olettaa, että toinen kaoottisen vastuullisesta elämäntilantesta järjestää aikaa johonkin höpöhöpökahvitteluun, kun ei ole aikaa itsellä edes nukkua, niin jo on urpoa.

Jos ystäväsi on kiireinen, sairas, pienten lasten vanhempi, yrittäjä, eroamassa, muuttamassa, vanhojen vanhempiensa hoitaja tms tms ja haluat tavata häntä, ehdota että tulet auttamaan äläkä odota jotain kahvilassa istuskelua. Ystävillä ei ole mitään ihme etuajo.oikeutta käyttää toisen lepoaikaa omaksi huvikseen. Oikeille ystäville ei olla velkaa kauan sitten sovittuja tapaamisia. Jos lapsi sairastaa, ihan kaikki menee sen mukaan ja se vaikuttaa aikatauluihin monta päivää lapsen paranemisen jälkeenin, koska sairaan lapsen vanhempi on ollut pari päivää ja yötä poissa kaikista muista vastuistaan ja omasta peruslepäämisestään. Kun kerrankin olet tunnin yöunilla pessyt lapsen itkiessä oksenuksia ja ripulia joka paikasta, ehkä ymmärrät.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat