Sallan ystävä tuli avuksi, kun perheellä oli vaikeaa – sitten tilanne yhtäkkiä muuttui: ”Yhtenä päivänä verhotkin oli vaihdettu”......

Sallan ystävä tuli avuksi, kun perheellä oli vaikeaa – sitten tilanne yhtäkkiä muuttui: ”Yhtenä päivänä verhotkin oli vaihdettu”......

Kun itsellä on vaikeaa, ystävän apu tuntuu hyvältä. Mutta entäpä, jos ystävä alkaakin auttaa liikaa?Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

Mielestäni tämä menee näin: autettavan rajoja pitää kunnioittaa, mutta jos auttaminen on autettavan rajojen rikkomista, silloin omasta tilanteesta valittaminen on potentiaalisen auttajan rajojen rikkomista. Eli pulinat pois, jos ei haluta apua. Silloin ei keskustella koko tilanteesta, vaan jutellaan sitten ihan muista asioista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä menee näin: autettavan rajoja pitää kunnioittaa, mutta jos auttaminen on autettavan rajojen rikkomista, silloin omasta tilanteesta valittaminen on potentiaalisen auttajan rajojen rikkomista. Eli pulinat pois, jos ei haluta apua. Silloin ei keskustella koko tilanteesta, vaan jutellaan sitten ihan muista asioista.

Mitä tää tarkoittaa? Eli apua ei voi koskaan saada oikeasti, vaan apu on aina auttajasta lähtöisn ja autettavan pitää ottaa ihan mitä vaan päälleen saa.?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä menee näin: autettavan rajoja pitää kunnioittaa, mutta jos auttaminen on autettavan rajojen rikkomista, silloin omasta tilanteesta valittaminen on potentiaalisen auttajan rajojen rikkomista. Eli pulinat pois, jos ei haluta apua. Silloin ei keskustella koko tilanteesta, vaan jutellaan sitten ihan muista asioista.

Mitä tää tarkoittaa? Eli apua ei voi koskaan saada oikeasti, vaan apu on aina auttajasta lähtöisn ja autettavan pitää ottaa ihan mitä vaan päälleen saa.?

Tarkoittaa sitä, että jos autettava ei halua apua (eli jos apu on rajojen rikkomista), hänen ei pitäisi valittaa tilannettaan jatkuvasti ystävälleen.

Vierailija

Vanha viisaus joka nykyisin tahtoo joiltain unohtua : ole kuin kotonasi mutta älä mene kaapille.

Huonekalujen ja verhojen vaihdot kuullostaa myös oudoilta, jokainen sisustaa kotonaan ihan itse.

Ja anopille täytyy voida sanoa kuinka omassa kodissa toimitaan.

Ja ylipäänsä ei saisi liikaa puuttua toisten elämiin, se pyydettäessä avun saaminen on parasta.

Missä raja

En puutu toisen kotioloihin, voin kysyä: voinko autta? Mutta jos vastaus on kieltävä (toivottavasti tarkoittaen, eikä kursaillen), niin en auta. Auttajan, eikä autettavan pidä joutua kiitollisuudenvelkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä menee näin: autettavan rajoja pitää kunnioittaa, mutta jos auttaminen on autettavan rajojen rikkomista, silloin omasta tilanteesta valittaminen on potentiaalisen auttajan rajojen rikkomista. Eli pulinat pois, jos ei haluta apua. Silloin ei keskustella koko tilanteesta, vaan jutellaan sitten ihan muista asioista.

Mitä tää tarkoittaa? Eli apua ei voi koskaan saada oikeasti, vaan apu on aina auttajasta lähtöisn ja autettavan pitää ottaa ihan mitä vaan päälleen saa.?

Tarkoittaa sitä, että jos autettava ei halua apua (eli jos apu on rajojen rikkomista), hänen ei pitäisi valittaa tilannettaan jatkuvasti ystävälleen.

Et sinä niin kirjoitit. Voi tarvita apua, mutta ei ylikävelyä.

Minä vain

Kommenteista kyllä huomaa, ettei kukaan ole ollut Sallan tilanteessa. Siinä tilanteessa ei todellakaan halua tai jaksa etsiä tarvitsemiaan tavaroita kotonaan, ja pinna on lyhyttäkin lyhyempi.
Itse olen kymmenen vuotta sitten ollut tilanteessa, jossa mieheni joutui vaaralliseen leikkaukseen. Ensin leikkausta odotettiin monta kuukautta, ja toivottiin, ettei ennen sitä tule aivoverenvuotoa. Kevyempiä toimenpiteitä oli tehty neljän vuoden aikana noin 10 kertaa, ja toivottu niiden auttavan, turhaan. Sitten jännättiin selviääkö leikkauksesta elossa ja jos selviää, niin toimiiko muisti, onko halvaantunut yms. Leikkauksen jälkeen odotettiin pari vuotta sitä, onko leikkaus onnitunut vai pitääkö se uusia. Kaiken kaikkiaan kontrolloitiin vielä vuosia ja nyt 10 vuotta leikkauksen jälkeen, on todettu "terveeksi". Mutta sairauden toteamisen ja tämän viimeisen lausunnon välillä meni 14 vuotta ja 9kk. Se on pirun pitkä aika miettiä saako puolisosi äkkikuolemaan johtavan aivoverenvuodon (synnynnäinen vika verisuonissa).

Niin

Vierailija kirjoitti:
Täälläkin anoppi tekee tuota, jos sen hänelle mahdollistaa. Mukava ihminen, mutta herkkä loukkaantumaan eikä ymmärrä, että myös läheisillä voi olla henkilökohtaisia rajoja. Hän tuli pitkän matkan takaa auttamaan meitä arjessa, kun lapsemme sairastui vähän vakavammin. Ensimmäiset päivät auttoi kuten sovittiin, mutta sitten yhtenä päivänä oli kotiin tullessamme kaikki keittiön irtaimisto järjestelty uudelleen. Sitten olo- ja lastenhuoneen huonekalut. Sitten vaate- ja liinavaatekaapit. Sitten työhuone kaikkine mappeineen ja jopa minun henkilökohtaiset paperit, jotka sisältävät todella yksityisiä asioita, oli lajiteltu. Anoppi ei ole sanonut asiasta mitään, mutten epäile hetkeäkään, etteikö hän olisi ”vahingossa sattunut näkemään” mitä ne paperit sisälsivät. Kun hän lopulta lähti, kukaan perheessämme ei enää löytänyt kotona tavaroita vähään aikaan, kun kaiken järjestystä oli vaihdettu. Nyt, vajaa vuotta myöhemmin, muutama tavara on yhä edelleen hukassa tämän huushollauksen jäljiltä. Hän myös heitti pois meidän kenkiä ja vaihtoi pari pienempää kodinkonetta itselleen mieluisiin merkkeihin lupia kyselemättä. Pari kertaa yritettiin miehen kanssa varovasti ottaa huushollaus puheeksi kanssaan, mutta annoimme periksi hänen otettua itseensä jo kun kommentoin, että sisällä tulee kylmä, jos ikkunoita pitää pitkään auki näin talvipakkasella. Hän olisi siis halunnut pitää olohuoneen ja keittiön tuuletusikkunoita auki koko päivän. Sen jälkeen purimme vain huulta ja laskimme päiviä hänen kotiinlähtöön... Kuten sanoin, mukava ihminen on kyllä noin yleensä, ja olen toisaalta kiitollinen siitä, että hän otti auttamisen sydämensä asiaksi. Tarkoitus oli kultainen. Mutta ensi kerralla mietimme kyllä tarkkaan, pyydämmekö apua...

Mikään ei ole niin ihanaa kuin pitää pakkasella tuuletusikkuna auki päivät ja yöt

Vierailija

Sitten ihmiset itkee sitä, miksei kukaan auta tai huomioi, kun on vaikeaa. Juuri siksi, että joidenkin auttaminen on kuin kävelisi ohuella jäällä: väärin autettu, väärin sanottu ja siinä ne välit menikin. Itse en tuohon lähde enää ikinä. Sairaat ihmiset tulkitsee joskus pahimman kautta muiden sanat ja teot. Sitten ihmetellään kun kukaan ei pidä yhteyttä tai uskalla sanoa mitään. Omassa kriisissä voi unohtua myös niiden ystävien vaikea elämäntilanne, mikä ei mahdollista 24/7 käytettävyyttä.

Oma perhe auttaa parhaiten ja välit perheeseen harvoin katkeavat johonkin noin typerään kuin verhojen vaihtamiseen (ne verhot voi vaihtaa myöhemmin takaisin tai sanoa suoraan että kiitos, mutta haluan laittaa vanhat verhot paikoilleen). Monien ystävyys ei kestä poikkipuolista sanaa, riitaa tai tekoa, jonka on tulkittu olevan väärä, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Sairaiden ja kriisitilanteissa olevien ihmisten auttaminen tosiaan johtaa siihen, että purraan auttavaa kättä niin kuin joku täällä osuvasti ilmaisi. Parempi ottaa etäisyyttä kuin antaa jonkun kaataa kriisinsä ahdistus toisen niskaan. Siinä se ystävyys kuolee takuuvarmasti.

Vierailija

En nyt kyllä tuota usko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin anoppi tekee tuota, jos sen hänelle mahdollistaa. Mukava ihminen, mutta herkkä loukkaantumaan eikä ymmärrä, että myös läheisillä voi olla henkilökohtaisia rajoja. Hän tuli pitkän matkan takaa auttamaan meitä arjessa, kun lapsemme sairastui vähän vakavammin. Ensimmäiset päivät auttoi kuten sovittiin, mutta sitten yhtenä päivänä oli kotiin tullessamme kaikki keittiön irtaimisto järjestelty uudelleen. Sitten olo- ja lastenhuoneen huonekalut. Sitten vaate- ja liinavaatekaapit. Sitten työhuone kaikkine mappeineen ja jopa minun henkilökohtaiset paperit, jotka sisältävät todella yksityisiä asioita, oli lajiteltu. Anoppi ei ole sanonut asiasta mitään, mutten epäile hetkeäkään, etteikö hän olisi ”vahingossa sattunut näkemään” mitä ne paperit sisälsivät. Kun hän lopulta lähti, kukaan perheessämme ei enää löytänyt kotona tavaroita vähään aikaan, kun kaiken järjestystä oli vaihdettu. Nyt, vajaa vuotta myöhemmin, muutama tavara on yhä edelleen hukassa tämän huushollauksen jäljiltä. Hän myös heitti pois meidän kenkiä ja vaihtoi pari pienempää kodinkonetta itselleen mieluisiin merkkeihin lupia kyselemättä. Pari kertaa yritettiin miehen kanssa varovasti ottaa huushollaus puheeksi kanssaan, mutta annoimme periksi hänen otettua itseensä jo kun kommentoin, että sisällä tulee kylmä, jos ikkunoita pitää pitkään auki näin talvipakkasella. Hän olisi siis halunnut pitää olohuoneen ja keittiön tuuletusikkunoita auki koko päivän. Sen jälkeen purimme vain huulta ja laskimme päiviä hänen kotiinlähtöön... Kuten sanoin, mukava ihminen on kyllä noin yleensä, ja olen toisaalta kiitollinen siitä, että hän otti auttamisen sydämensä asiaksi. Tarkoitus oli kultainen. Mutta ensi kerralla mietimme kyllä tarkkaan, pyydämmekö apua...

Jäikö se lapsi hoitamatta? Mumma vaan huushollasi ja lajitteli mappien sisällöt, kaapit ja mööpelit. Montako vuotta se teillä oli? Katsoitte hiljaa, kun mumma hääräsi ja hääräsi?
Vaikka kuinka on kiva mumma, niin pikkuisen voi ottaa itsekin vastuuta. Mies olisi voinut sanoa äidilleen, että nyt hoidat vain lasta, muuta ei.
Hiukan taitaa olla jutussasi lapinlisää


Missä luki, että anoppi oli meillä hoitamassa lasta? Hän oli meillä auttamassa arjen pyörityksessä ja koiriemme kanssa, kun emme saaneet niille hoitopaikkaa lyhyellä varoitusajalla. Meidän aika meni sairaalassa lapsen kanssa. Ja puhutaan alle kahden viikon mittaisesta ajanjaksosta. Jos oikein yrität, kykenet ehkä kuvittelemaan omaa napaasi pidemmälle ja astumaan akuutisti sairastuneen lapsen vanhemman kenkiin, ja ymmärtämään että siinä ei oma jaksaminen välttämättä riitä ryhtymään vääntämään kättä hankalan sukulaisen kanssa. Huomaa, ettei sinun lähipiiristäsi löydy rajattomia ihmisiä - ole onnellinen siitä. Tai ehkä sinä olet se lähipiirisi rajaton henkilö, ja kalikka kalahti?

Väsynyt

Tervetuloa tänne vaan siivoomaan ja järjestämään. Ikkunatkin voisi pestä. En pahastuisi yhtään! Olisipa minullakin noin auttavainen ystävä!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat