Marketta, 57: ”Ystäväni köyhyys ajaa meitä erilleen”

Marketta, 57: ”Ystäväni köyhyys ajaa meitä erilleen”

Miten käy ystävyyden, kun toinen tarvitsee yhtäkkiä paljon apua? Entä jos toisen aulius ei tunnukaan hyvältä?Lue koko juttu

Kommentit (8)

Kiveenkirjoitettua

Parempi, että köyhät ja varakkaammat pysyvät omissa porukoissa, ihmiskunta on aina luokkayhteiskunta demokratiasta huolimatta, se on meidän geeneissä. Erilaiset eivät voi olla kavereita.

Vierailija

Voi kunpa suomalaiset eivät olisi niin tarkkoja siitä, että selviävät ns. omillaan. Meillä on omituinen tarve halveksua lähipiiriltä rahaa ottavia ihmisiä, mutta samalla yhteiskunnalta (eli meiltä kaikilta!) sopii kyllä ottaa rahaa vastaan ja silloin ollaan mukamas "itsenäisiä"...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaista

Kuuntelin ystäväni köyhyyttä ja rahattomuutta usein, kuitenkin hänellä oli kesämökki, viimeisen päälle omakotitalo, hyvin kallis harrastus ja viimesen päälle kalliit varusteet. itselläni ei oikeastaan mitään edellä mainituista asioista, paitsi normaali omakoti. Kuitenkin minä olin se joka tuli hänen talkoisiin, usein maksoin pizzoja tai muuta mukavaa "meidän" yhteisiin kahvi/kaverihetkiin. Kunnes tajusin että hän on aina vain kotiin päin eli kaikki mitä toisesta irti saa niin otetaan. Mihinkään edellä manituista jota olin hänelle antanut hän ei olisi ollut valmis vuokseni koskaan tekemään.

Her story

Kiveenkirjoitettua kirjoitti:
Parempi, että köyhät ja varakkaammat pysyvät omissa porukoissa, ihmiskunta on aina luokkayhteiskunta demokratiasta huolimatta, se on meidän geeneissä. Erilaiset eivät voi olla kavereita.

Hörönlörö. Jos kaksi eri tulotason ihmistä sairastuu tautiin, joka ei rahalla parane, niin nämäkö eivät voi ystävystyä yhteisen kokemuksen tai vertaistuen kautta?

Nimbyily taas tapissaan.

Rakkaudella

Minun lapsuudenystäväni on pitkään kestäneen sairauden vuoksi vähävarainen ja olemme pystyneet sopimaan siitä, että silloin tällöin laitan hänen tililleen muutamia kymppejä. Tämä on vain meidän kahden tiedossa ja olen sanonut, että hän saa käyttää rahan niin kuin itse haluaa, vaikka pikku humputteluun. Ainoa toiveeni on, että siitä tulee hänelle iloa. Olen tämän saanut perusteltua sillä, että olen ollut Plan-kummina yli 20 vuotta ja tukenut myös tuntemattomia, miksi siis en tukisi rahallisesti myös rakasta ystävääni. En ole rikas, mutta pärjään kuitenkin rahallisesti paremmin. En odota häneltä mitään vastineeksi eikä asiasta puhuta, kun tapaamme.

Köyhyys eristää

Kyllä köyhtyminen on saanut entiset ystävät kaikkoamaan. En voi enää osallistua maksullisiin tapahtumiin, enkä kaikkiin ilmaisiinkaan tapahtumiin jos niihin vaaditaan siistiä pukeutumista uusia vaatteita. Aina vakituisista tuloista nauttineet ystävät eivät ymmärrä, että vähät varat eivät enää riitä riitä ruokatarjoiluun vieraille ja ystävän lapsen (kummilapseni) lahjoihin. Rahoitin ystävän lapselle rippilahjan myymällä korujani. Ylioppilasjuhlan aikaan ei ollut mitään myytävää.

nuori eläkeläinen

Olen köyhtynyt sairastelun ja lopulta sairaseläkkeelle jäämisen myötä. Elän yksin ja pelkästään vuokralla asuminen vie melkein kaksi kolmasosaa eläkkeestä. Ystävät ovat edelleen työelämässä ja omistavat asunnon, mökin, auton yms monelle normaalia - itselläni ei ole koti irtaimistoa kummempaa omaisuutta.

Olisi mukavaa käydä maksullisissa kulttuuririennoissa, ravintoloissa, matkoilla jne - mutta täytyy todella paljon jättää väliin. On ihan mukavaa, jos joku joskus piffaa jonnekin - mutta onhan se selvää, ettei niin voi aina olla. Ei maksajan, eikä vastaanottajan kannalta.

Huomaan, että koska joudun usein kieltäytymään lähtemisestä - on mukaan pyytäminenkin jo vähentynyt. Tottakai näkee siksi ystäviään paljon harvemmin.

Harva tulee ajatelleeksi, että pelkästään bussimatka kylään/teatteriin/ravintolaan jne ja takaisin voi olla minulle niin kallis, että sekin vaikuttaa. HSL:n kallistuneet kertaliputkaan eivät auta asiaa.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat