Hanna-Leena, 39, teki elämänsä raskaimman päätöksen: ”Annoin 11-vuotiaan poikani huostaan, koska en yksinkertaisesti pärjännyt hänen kanssaa...

Hanna-Leena, 39, teki elämänsä raskaimman päätöksen: ”Annoin 11-vuotiaan poikani huostaan, koska en yksinkertaisesti pärjännyt hänen kanssaa...

Hanna-Leena on joutunut myöntämään, ettei äidin rakkaus aina riitä auttamaan lasta. ”Olen sanomattoman kiitollinen lastani hoitavalle laitokselle.”

Hanna-Leenan elämän vaikein asia on ollut oman pojan antaminen huostaan otettavaksi. Siitä on seurannut paljon hyvää, ja siksi myös poika ­haluaa, että Hanna-Leena kertoo tarinansa.Lue koko juttu

Kommentit (4)

Joskus on tehtävä vaikeitakin ...

Olen joutunut tekemään saman ratkaisun aikanaan oman poikani kanssa. Tuskallisimpia kokemuksia elämässäni. Pojan tie vei laitoksista jopa vankilaan asti, väliin on mahtunut huumeiden käyttöä ja lopulta tuo vankilatuomio.Vankilassa olon koin hänelle hyvänä vaiheena, olihan poika turvassa ja valvonnassa. Myös huumeiden käyttö jäi tuon vuoden aikana. Elämä on nyt hiukan rauhoittunut mutta aggressiivisuutta ja pinnan polttamista on edelleen. Opiskelu tai työ ei tule onnistumaan tässä vaiheessa. Olen silti kiitollinen että hän on elossa. En olisi voinut aikanaan tehdä hänen hyväkseen parempaa ratkaisua kuin huostaan antaminen koska en itse pärjännyt hänen kanssaan. 

Suurin osa ihmisistä, joille kerroin tästä, ei usko selvästi että joku vapaaehtoisesti antaisi lapsensa huostaan, vaan epäilevät kai että on toimittu väkisin ja lapsi on " viety" tai hämmästrllään selän takana että kuka tuollaista voi tehdä. Vähänpä tietävät. Näille en anna mitään arvoa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lop

lop kirjoitti:
Kuulostaa ADHD:lta. Miehelläni samanlaiset taustat, diagnoosi toi tasapainon ja nyt eletään normaalisti. 

Tämä siis sinulle nimimerkillä:

Joskus on tehtävä vaikeitakin ...

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat