Elisabeth Rehnin, 83, vaikea päätös: ”Pitäisikö minun antaa periksi, luopua omasta kodista ja peuroistani?”

Elisabeth Rehnin, 83, vaikea päätös: ”Pitäisikö minun antaa periksi, luopua omasta kodista ja peuroistani?”

Vieläkin Elisabeth Rehn saa joka viikko 4–5 pyyntöä, joissa pyydetään puhujaksi eri tilaisuuksiin ympäri maailmaa.  ”Useimmista joudun kieltäytymään. Seela Sella selitti erittäin hyvin eräässä tv-haastattelussa, kuinka vaikeaa luopuminen on. Kun on vielä niin paljon, mitä haluaa tehdä. Ja sitten ei kuitenkaan pysty kaikkeen.” Kuvat: Sanna Liimatainen

Urallaan Elisabeth Rehn on tehnyt paljon vaikeita päätöksiä. Nyt edessä on yksi vaikeimmista. ”On tehtävä päätös luopumisesta.”Lue koko juttu

Kommentit (10)

Elämää elettynä

Tuon saman olen kokenut minäkin, olenhan saman ikäinen. Nyt on kaikki ohi ja elämä soluu hiljalleen eteenpäin. Vaikeaa oli luopua kotipihasta, linnuista ja muista metsän elävistä, kukista, suurin osa kun niistä oli itse kylvämiäni ja hellien hoitamiani. Mieheni kuoleman jälkeen kaikki muuttui, lapsettomana kaikki ratkaisut tein yksin, kotini myynnin, uuden asunnon hankita keskusta jne. Kaikki jokapäiväiseen elämänmenoon tarvittava on nyt lähellä. En vielä palvelutaloon halunnut kun terveyteni on tavattoman hyvä, matkustelen ja liikun paljon. Mutta ikävä entiseen on edelleen. Laitoin entisestä kauniista kotipihastani valokuvasuurennoksia seinälle, siinä sänkyni yläpuolella niitä on hyvä katsella ja joskus itkeä pirauttaa, se ei ole masennusta, terveellistä kaihoa vain

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erä-, ja Luonto-opas Espoosta

Taas kerran kirjoitan faktaa tästä asiasta. Peurat ovat villiporoja ja esiintyvät meillä eteläisimmillään Suomenselän alueella Keski-Suomessa. Toisekseen vaikka varakas onkin, ei hän omista yhtään eläintä vaan kaikki ne ovat Suomen Valtion eläimiä. 

Vierailija

Ikää mulla vasta 47 v, mutta tiedostan jo tulevan. Joku vuosi sitten istuin mökkimme takaportailla ja ajattelin: Tämä kaikki on minun. Samantien totesin: Ei mene kovinkaan kauan, kun tässä istuu joku muu ja miettii: Tämä kaikki on minun. Elämä on vain lainaa. Omistaminen on harhaa. Nautin silti suunnattomasti lapin luonnosta. Hetkellisesti omistamallani mökillä.

Vierailija

Täytän tässä kuussa 71v. Asumme mieheni (71v) kanssa nyt maalla, mutta työelämän olimme Helsingissä. Olemme jo antaneet lapsillemme kesäpaikkamme Päijänteeltä. Sinne olemme aina tervetulleita. Ihanaa, kun ei ole siitä vastuuta enää.
Meillä on valmiina ja vuokrattuna kerrostaloasunto Vantaalla läheltä yhden lapsemme perhettä. Se on nyt vuokralla. Tässä maalle rakentamassamme talossa asumme niin pitkäön kuin pystymme.
En murehdi tulevasta, koska olemme järjestäneet asiamme valmiksi, myös paperiasiat.

rtyhj

Elisabet Rehnin kaltaisen ihmisen ei ole tarvinnut koskaan luopua mistään, vain vastaanottaa ja käyttää. On varmasti hankalaa kokea moista vasta 80 vuotta täytettyään.

Vierailija

Elämää elettynä kirjoitti:
Tuon saman olen kokenut minäkin, olenhan saman ikäinen. Nyt on kaikki ohi ja elämä soluu hiljalleen eteenpäin. Vaikeaa oli luopua kotipihasta, linnuista ja muista metsän elävistä, kukista, suurin osa kun niistä oli itse kylvämiäni ja hellien hoitamiani. Mieheni kuoleman jälkeen kaikki muuttui, lapsettomana kaikki ratkaisut tein yksin, kotini myynnin, uuden asunnon hankita keskusta jne. Kaikki jokapäiväiseen elämänmenoon tarvittava on nyt lähellä. En vielä palvelutaloon halunnut kun terveyteni on tavattoman hyvä, matkustelen ja liikun paljon. Mutta ikävä entiseen on edelleen. Laitoin entisestä kauniista kotipihastani valokuvasuurennoksia seinälle, siinä sänkyni yläpuolella niitä on hyvä katsella ja joskus itkeä pirauttaa, se ei ole masennusta, terveellistä kaihoa vain

Viisaasti kirjoitettu. Vähän tuli kyynel silmään. 

Vierailija

Kaikki tuntemani vanhukset ovat ikävöineet kotiin. Sairaalan sängyllä, kuoleman jo kolkuttaessa hiljaa, ovat vielä haaveilleet kodista. 

Koti on siellä missä sydän on. Siellä missä elämä on näyttänyt täysimmät vuotensa.

Vieläkin voin tuntea mummoni läsnäolon, hänen jo autioituvassa talossa. Ei ole kauniisti kasvatettuja ruusuja ja siistejä vadelmapensaita, jäljellä on rapistuva kaunis talo ja mummon muisto. 

Kaikista meistä jää energiaa seiniin ja tapetteihin, sen voi aistia taloista. 

Vierailija

Näin se menee elämä. Eräässä varakkaitten hoitokodissa oli entisiä politikkoja ja kuuluisia monen alan ihmisiä. Siellä ne kulkivat käytäviä, housut joillain kintuissa ja vetelät housuissa. Silloin ajattelin että voi tätä turhuutta ja kunnian kalastelua täällä elämässä. *Kärsimys vaivas, manna taivaas*.

Antti

Täällä Bosnia-Hertsegovinassa elää tarina Elisabeth Rehnin matkasta Sarajevosta Tuzlaan. Elisabeth Rehn oli YKn mission päällikkönä täällä. Tie oli talvella luminen ja ERn autonkuljettaja oli eteläisempää kansallisuutta. Kun ER näki, että kuljettaja oli epävarma tilanteesta, hän kävi itse ajamaan ja kuski sai istua sivussa.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat