Petetty vaimo kirjoitti miehensä toiselle naiselle kirjeen – nämä 5 asiaa hän halusi saada sydämeltään

Petetty vaimo kirjoitti miehensä toiselle naiselle kirjeen – nämä 5 asiaa hän halusi saada sydämeltään

Haluaisin sanoa sinulle, että... Kuva: <span class="photographer">Shutterstock</span>

Miltä tuntuu, kun kumppanin uskottomuus paljastuu? Petetty vaimo kirjoitti miehensä toiselle naiselle kirjeen, jota ei koskaan lähettänyt. Tärkeintä oli jäsentää omat ajatukset.Lue koko juttu

Kommentit (13)

Toinen petetty

Jaan niin samat tunteet kanssasi. Tosin sillä erolla, että minä vihaan vieläkin. Aikaa on nyt kulunut 1v 7kk, kun tämä pettäminen minulle kerrottiin. Yhteyden saivat lopetettua 1v 4kk sitten. Joka kerta yhteydenpidon selvittyä minulle hajosin uudelleen. Minä tunnen vielä tämän toisen.

Nainen60

Todella hyvä kirjoitus. Vihaan sinua ensimmäinen ja sinä vihaat minua. Nyt me yhdessä vihaamme seuraavaa ja odotamme, koska seuraava liittyy meidän joukkoon vihaamaan seuraavaa. Ja yhteistä meillä on rakkaus yhteiseen mieheen, joka oli minun 40v, kunnes sinä tulit ja hajotit kaiken kauniin vain muutaman yhteisen kuukauden takia. Onko mielesi nyt hyvä, kun sait rikottua perheen - oliko ilkeyttä vai ajattelemattomuutta vai harhaluuloa - kerran pettäjä - aina pettäjä? No en ole pahoillani, kun sinun maailmasi romahti myös muutaman hetken jälkeen. Mies on varmaan huumaantunut rakastumisen tunteesta eikä ollutkaan valmis olemaan kanssasi täyspäiväisesti, koska vaihtoi heti sinutkin. Mikä keski-ikäisiä miehiä vaivaa? Ja miksi edelleen haen syytä itsestäni?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vihaan vieläkin. Yhdentoista vuoden jälkeen. Ei en ajattele tilannetta enää eikä se ihminen tai tilanne millään lailla ulotu enää tänne asti. Mutta minä vihaan sitä hajoamisen tunnetta. Sitä että istuin itkien lattialla kun lapset olivat nukkumassa ja keräilin minun itseni palasia, hyvin pieniä sellaisia. Vihaan sitä tunnetta yli kaiken, sillä vaikka kaikki muu onkin historiaa niin se hajoamisen tunne tulee joskus mieleen, ihan vaan ilmoittaakseen että oli joskus tapahtunut. Sitä vihaan. Se oli jotain niin pelottavaa ja traumatisoivaa. Se kun annoit itsesi täysin toisen käsiin ja se toinen paineli toisen punkkaan ajattelematta sinua piirun vertaa. Se loukkaus oli minulle maailman suurin, eikä minulta heruisi noin tasapainoista kirjettä yhdellekään joka siinä tilanteessa oli osallisena.

Vierailija

Itse olin pettäjä ja lopetin suhteen koska itse hajosin tilanteeseen. Toinen osapuoli sai minut tuntemaan, että hän oikeasti rakasti ja välitti minusta joten annoin tunteille periksi, lähdin mukaan. Yritin jättää hänet kahdesti, mutta hän vain tuli aina uudestaan elämääni. Lopulta tiesin, että oli oikea päätös lopettaa , kun mies sanoi minulle: Muistelen meidän suhdetta vanhainkodissa ja olen ylpeä siitä, että pidin hauskaa kanssasi. Kuka on ylpeä pettämisestä? Siitä lähtien tiesin, että oli aika kertoa vaimolle ja sen jälkeen en ole kuullut hänestä. Ikävöin vieläkin, neljän kuukauden jälkeen ja mietin missä hän on. Henkisesti tilanne oli kuitenkin niin raskas, että en voinut enää jatkaa. Vaikka itselläni oli vastuu, mies joka menee kotiin iltaisin ja katsoo vaimoaan silmiin on erittäin tietoinen perheestään, eikä pettäjä (sinkku) välttämättä osaa samaistuu tilanteeseen. Nainen menee sekaisin kehuista ja ”rakkaudesta”.

Vierailija

Olen itse kokenut sekä petetyn että pettäjän osan. Ja surullistahan se on pyöriä tuollaisissa draamoissa. Ja tärkeää toipumisen kannalta kertoa oma tarinansa ja kokemuksena, se mitä itselle tapahtui ja se, että on olemassa. 

Näissä "tunnustuskirjeissä" on vaan yksi pimeä piirre. Vaikka on ollut osa "samaa tarinaa", ei todellakaan tiedä sen toisen osapuolen osuutta, ei hänen tunteitaan ja aikomuksiaan. On syvästi epäkunnioittavaa olettaa se toinen tietynlaiseksi ja kirjoittaa hänet osaksi omaa fantasiaansa. Sovitaanko sitä ja tätä ja olemme itkeneet ja miettineet ja kiroilleet??? Niinkuin tämä kirjoittaja jotenkin omistaisi tuon tuntemattoman ihmisen, suorastaan nielaisisi hänet omaan käytöönsä. Omista tunteistaan ja tarpeistaan on tärkeä puhua. Mutta sen toisen aikomukset sopii jättää rauhaan ja kunnioittaa häntä erillisenä ihmisenä, ei oman itsen jatkeena. Toki, tässä tarkoitus taisi olla omien tunteiden käsittely, mikä sinänsä on ok. Mut oman prosessinkin kannalta on ihan hyväksi ymmärtää erillisyyden merkitys ja se, ettei toinen elä samaa todellisuutta kuin mitä itse elää. 

Niinpä

Ystävättäreni teki viisaan tempun kun sai tietää miehensä pettämisestä.

Kirjoitti toiselle naiselle miehensä "käyttöohjeen" johon listasi ihan kaikki mitä naisen pitää tehdä jotta mies tyytyväinen

- mitä pitää tehdä jotta kelpaa
- mitä ei pidä tehdä

Lähetti kirjeen naiselle. Meni 2 kuukautta ja toinen nainen soitti vaimolle. Tänä päivänä he ovat parhaita ystävättäriä.

Mies asuu äitinsä tykönä ja nuolee haavojaan, sana levinnyt paikkakunnalla. Miksi? Koska myös toinen nainen oli kirjoittanut samanlaisen "käyttöohjeen" kolmannelle naiselle jonka kanssa mies oli pettänyt tätä. Ketjukirje on METKA juttu. Tässä tapauksessa se toimi :O))))))

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen itse kokenut sekä petetyn että pettäjän osan. Ja surullistahan se on pyöriä tuollaisissa draamoissa. Ja tärkeää toipumisen kannalta kertoa oma tarinansa ja kokemuksena, se mitä itselle tapahtui ja se, että on olemassa. 

Näissä "tunnustuskirjeissä" on vaan yksi pimeä piirre. Vaikka on ollut osa "samaa tarinaa", ei todellakaan tiedä sen toisen osapuolen osuutta, ei hänen tunteitaan ja aikomuksiaan. On syvästi epäkunnioittavaa olettaa se toinen tietynlaiseksi ja kirjoittaa hänet osaksi omaa fantasiaansa. Sovitaanko sitä ja tätä ja olemme itkeneet ja miettineet ja kiroilleet??? Niinkuin tämä kirjoittaja jotenkin omistaisi tuon tuntemattoman ihmisen, suorastaan nielaisisi hänet omaan käytöönsä. Omista tunteistaan ja tarpeistaan on tärkeä puhua. Mutta sen toisen aikomukset sopii jättää rauhaan ja kunnioittaa häntä erillisenä ihmisenä, ei oman itsen jatkeena. Toki, tässä tarkoitus taisi olla omien tunteiden käsittely, mikä sinänsä on ok. Mut oman prosessinkin kannalta on ihan hyväksi ymmärtää erillisyyden merkitys ja se, ettei toinen elä samaa todellisuutta kuin mitä itse elää. 

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka pitävät puolisonsa salasuhteen toista osapuolta millään tavalla syyllisenä tapahtuneeseen. Ja vaikka hän olisikin ollut tietoinen, että toinen on varattu, niin mitä sitten...?

Lähes nitistetty

Hienoa, että joku pystyy antamaan anteeksi. Minä en pysty. En ex miehelleni enkä naiselle, joka omalta osaltaan mahdollisti pettämisen. Nainen kuitenkin tiesi missä mennään. Tunsi minut ja silti päätti, että hänellä on oikeus satuttaa, satuttaa niin, ettei mitään rajaa. Tiedän, että exä on kertonut hänelle vaikka mitä tarinoita suhteestamme, mutta tiedän myös, että suuri osa niistä on ihan silkkaa valhetta. Valehtelu on niin arkipäivää, että se on hänen toinen luontonsa. Niinkuin sekin, kuinka exä oli valehdellut äidilleen, että minä halusin eroa vaikka hän nimenomaisesti itse sen eron halusi. Kun kysyin, miksi hän valehteli äidilleen, tuli kiemurteleva vastaus kuinka hän "luuli", että minä haluan erota. Kun sitten olin tiukka ja sanoin, että kun häneltä kysyin, että haluaako hän nyt sitten erota niin vastaus oli "haluaa". Tämä exä on ollut koko 18 vuoden yhteiselon ajan melkoinen venkula vääntämään sanomisiaan ja niin vaan on tämä uusi näköjään uskonut noita puheita. Onneksi minä olen vapaa. Olin jo henkisesti aivan loppu ja vasta, kun tuosta helvetillisestä liitosta, hänen tahdostaan, jouduin pois, tajusin, että se oli lopulta pelastus. Ystävänikin ovat sanoneet, että olen nykyään ihan toinen ihminen. Vanha ihana itseni. He olivat huolissaan, kun huomasivat miten kutistuin tuossa ahdistavassa liitossa.

Nyt elämä jo hymyilee, mutta valtavan haavan tuo liitto minuun teki ja tuo haava arpeutuu hitaasti, välillä jopa tuskaisen hitaasti. Onneksi olen saanut apua ihmisiltä ja tahoilta, joilla vielä on empatiakykyä ja auttamisenhalua.

Vierailija

Hivenen tuossa kirjeessä ärsytti, että se toinen nainen on vain syyllinen. Tosiasiassa vaimo ei voi tietää mitä valheita hänen miehensä on kertonut. Yleinen valhe lienee,että on eroprosessi meneillään. Kannattaisi keskittyä vihamaan sitä petturimiestä. Hänhän teki päätöksen pettämisestä. Toivottavasti vaimo on antanut kenkää miehelle eikä tyydy sivusta katselemaan kun mies pitää hauskaa. Vaimo voisi harkita myös poikaystävän hankkimista. Mätään mieheen ei kannata tyytyä

Vierailija

Kirje on todella naiivi, eikä mielestäni aikuisen ihmisen vaan alistuvan ihmisen, suorastaan kynnysmaton tekstiä. Ainoa mitä tässä vaiheessa, on viisainta tavoitella itselleen parempaa elämää tulevaisuudessa. Kuinkahan moni petetty mies lähtisi kirjoittelemaan tuon sävyisiä kirjeitä entisen puolisonsa pettäjä kaverille?

Järki tähänkin asiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kirje on todella naiivi, eikä mielestäni aikuisen ihmisen vaan alistuvan ihmisen, suorastaan kynnysmaton tekstiä. Ainoa mitä tässä vaiheessa, on viisainta tavoitella itselleen parempaa elämää tulevaisuudessa. Kuinkahan moni petetty mies lähtisi kirjoittelemaan tuon sävyisiä kirjeitä entisen puolisonsa pettäjä kaverille?

Järki tähänkin asiaan.

Joku kehtaa rehellisesti puhua hylätyksi tulemisen tunteistaan, leikkimättä kovista?!

Oli lapsi tai aikuinen, niin hylätyksi tuleminen musertaa.

Pettämistä ei myöskään tapahdu ilman ns. toisia miehiä ja naisia eli kyse on viime kädessä yksilön moraalista. Pettäjä toki syyllinen myös.

Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?"

Sentähden, että Herra on todistaja

sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä,

jolle sinä olet ollut uskoton,

vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.

---

Sillä minä vihaan hylkäämistä,

sanoo Herra, Israelin Jumala,

ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä,

sanoo Herra Sebaot.

Siis ottakaa vaari hengestänne

älkääkä olko uskottomat.

Vierailija

Mä olen toinen nainen. Puolet nuorempi kuin esimieheni ja juuri valmistunut ammattiin ja ensimmäisessä hyvässä työpaikassa.
Rakastuin ja esimies rakastui minuun. Meillä oli kuumia hetkiä asunnossani kun mies vain kiireiltänsä ehti. Hänellä meni paljon aikaa hulluun perheeseensä. Tätä en ole hänelle koskaan sanonut, että inhoan hänen kaunista exäänsä ja lapsia, jotka vaativat niin paljon aikaa häneltä.
Mies kuitenkin rakastaa minua. Hän kehuu ulkonäköäni ja luonnettani jatkuvasti. Testasin taannoin, että kauan hän pystyy olemaan soittamatta minulle. Viikko on pisin aika. Silloin hän mietti vielä haluaako olla vaimonsa kanssa. Mutta nyt he eivät kumpikaan siedä toisiansa. Mieheni huomasi minut, koska heidän kaksikymmentä vuotinen liittonsa oli niin huono. Mutta asiahan ei minulle kuulu. Mies ja ex ja minä ja mies olemme eri asioita. Minä jaksan odottaa ja pidän mölyt mahassa. Minulla on unelma, oikeastaan tavoite. Haluan tämän miehen. Voin tulevaisuudessa keskittyä työni lisäksi matkusteluun ja itseni kehittämiseen. Voimme myös tehdä lapsen ja saan olla kotona lapseni kanssa ilman huolta huomisesta. Ehkä asua myös mukavassa omakotitalossa. Mutta pitää odottaa, koska mieheni ei halua VIELÄ omia lapsia.

Tänään olen tyytyväinen, vihdoinkin hullu nainen hakee eroa. Ihmettelen mitä mieheni voi nähdä 46-vuotiaassa naisessa. Ihokin jo ryppyinen. Nyt tämä hullu nainen kärsii mielenterveysongelmasta. Heikko, ajattelen minä.
Mutta miehen perheen asiat eivät kuulu minulle. Miestä voin tukea erossa ja auttaa häntä toteuttamaan itseänsä.Minun ja mieheni suhde on heistä erillinen juttu ja täysin Mieheni vanhaa elämää. Luotan myös, että lapset alkavat pitää minusta ajan kuluessa. Tosin en ole nähnyt heistä kuvia kuin instassa. Mutta minulla ei ole kiire. Elän elämäni onnellisinta aikaa. Jopa työpaikassa minua kunnioitetaan enemmän. Olenhan ison pomon kumppani.
Mieheni palasi useamman kerran vanhan vaimonsa luokse. Mutta ei kulunut kauaakaan kun palasi takaisin luokseni. Annoin anteeksi, koska ex-vaimohan ei ole ihan terve. Soitin hänelle kerran, että voitko jättää meidät rauhaan. Hän nauroi ja lopulta suuttui minulle. Hullu nainen.
Tiedän, että minua ja miestäni odottaa kiva elämä. Kunhan vanha perhe tulee järkiinsä. Ja jättää meidät rauhaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä olen toinen nainen. Puolet nuorempi kuin esimieheni ja juuri valmistunut ammattiin ja ensimmäisessä hyvässä työpaikassa.
Rakastuin ja esimies rakastui minuun. Meillä oli kuumia hetkiä asunnossani kun mies vain kiireiltänsä ehti. Hänellä meni paljon aikaa hulluun perheeseensä. Tätä en ole hänelle koskaan sanonut, että inhoan hänen kaunista exäänsä ja lapsia, jotka vaativat niin paljon aikaa häneltä.
Mies kuitenkin rakastaa minua. Hän kehuu ulkonäköäni ja luonnettani jatkuvasti. Testasin taannoin, että kauan hän pystyy olemaan soittamatta minulle. Viikko on pisin aika. Silloin hän mietti vielä haluaako olla vaimonsa kanssa. Mutta nyt he eivät kumpikaan siedä toisiansa. Mieheni huomasi minut, koska heidän kaksikymmentä vuotinen liittonsa oli niin huono. Mutta asiahan ei minulle kuulu. Mies ja ex ja minä ja mies olemme eri asioita. Minä jaksan odottaa ja pidän mölyt mahassa. Minulla on unelma, oikeastaan tavoite. Haluan tämän miehen. Voin tulevaisuudessa keskittyä työni lisäksi matkusteluun ja itseni kehittämiseen. Voimme myös tehdä lapsen ja saan olla kotona lapseni kanssa ilman huolta huomisesta. Ehkä asua myös mukavassa omakotitalossa. Mutta pitää odottaa, koska mieheni ei halua VIELÄ omia lapsia.

Tänään olen tyytyväinen, vihdoinkin hullu nainen hakee eroa. Ihmettelen mitä mieheni voi nähdä 46-vuotiaassa naisessa. Ihokin jo ryppyinen. Nyt tämä hullu nainen kärsii mielenterveysongelmasta. Heikko, ajattelen minä.
Mutta miehen perheen asiat eivät kuulu minulle. Miestä voin tukea erossa ja auttaa häntä toteuttamaan itseänsä.Minun ja mieheni suhde on heistä erillinen juttu ja täysin Mieheni vanhaa elämää. Luotan myös, että lapset alkavat pitää minusta ajan kuluessa. Tosin en ole nähnyt heistä kuvia kuin instassa. Mutta minulla ei ole kiire. Elän elämäni onnellisinta aikaa. Jopa työpaikassa minua kunnioitetaan enemmän. Olenhan ison pomon kumppani.
Mieheni palasi useamman kerran vanhan vaimonsa luokse. Mutta ei kulunut kauaakaan kun palasi takaisin luokseni. Annoin anteeksi, koska ex-vaimohan ei ole ihan terve. Soitin hänelle kerran, että voitko jättää meidät rauhaan. Hän nauroi ja lopulta suuttui minulle. Hullu nainen.
Tiedän, että minua ja miestäni odottaa kiva elämä. Kunhan vanha perhe tulee järkiinsä. Ja jättää meidät rauhaan.

Trolli, vai oletko oikeasti vinksahtanut psykopaatti?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat