Riitta, 64, uupui miehensä hoitamiseen ja erosi 36 vuoden liiton jälkeen: ”Tuntui ainoalta ratkaisulta”

Riitta, 64, uupui miehensä hoitamiseen ja erosi 36 vuoden liiton jälkeen: ”Tuntui ainoalta ratkaisulta”

”Kaikista ei ole omaishoitajiksi”, sanoo Riitta.

Riitta päätti erota Parkinsonin tautia sairastavasta miehestään 36 avioliittovuoden jälkeen. Hänestä se oli ainoa mahdollinen ratkaisu, mutta hinta oli kova: välit menivät sekä anopin että esikoispojan kanssa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (33)

Minun mieheni

Vierailija kirjoitti:
Minkä taakseen jättää kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla noin säälimätön.

Säälimätön? Olisiko ollut parempi kääntää selkä omalle elämälle ja toiveille? Kiillottaa kruunua ja katkeroitua omaishoitajana? Kenelle siitä olisi ollut iloa? Rohkea ja vaikea päätös, ja varmasti juuri oikea tekijälleen. Meistä kaikista kun ei ole marttyyreiksi.

Olen aivan  samassa tilanteessa en koe itseäni martyyriksi vaikka hoidan miestänut !Ei ikinä ole  tulkut miEelenikään  hyljätä kun hän sairastui ..En  ymmärRä kommettiasi martyyristä hävettää oikein lukea !Meillä on ollut hyvä  avioliitto nytkö minun tätytisi hänet kun juuri hylätä kun hän tarvitsee  kipeimmin apuani..ei en ikinä tee niin moittikoot kaltaisesi  martyyriksi.En ole kääntänyt elämälle ja toiveille  selkääni  vaan toivo  on minun mies ja lasteni isä!En  ole katkeroitunut  enkä kiilloita kruunuani miehein i on vain minulle aina ollut rakas  ystävä ja  auttanut  kun itse olen apuani tarvinnut pyyteettömästi ja  mikä parasta ollut  lapsillemme hyvä isä ja on sitä vieläkin !Kirjoituksesi peilaa omaa elämääsi  ja nykysin niin tavanomaista minä minä ja minä  ensin asennetta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä käy yhdelle ei sovi toiselle

Minun mieheni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä taakseen jättää kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla noin säälimätön.

Säälimätön? Olisiko ollut parempi kääntää selkä omalle elämälle ja toiveille? Kiillottaa kruunua ja katkeroitua omaishoitajana? Kenelle siitä olisi ollut iloa? Rohkea ja vaikea päätös, ja varmasti juuri oikea tekijälleen. Meistä kaikista kun ei ole marttyyreiksi.

Olen aivan  samassa tilanteessa en koe itseäni martyyriksi vaikka hoidan miestänut !Ei ikinä ole  tulkut miEelenikään  hyljätä kun hän sairastui ..En  ymmärRä kommettiasi martyyristä hävettää oikein lukea !Meillä on ollut hyvä  avioliitto nytkö minun tätytisi hänet kun juuri hylätä kun hän tarvitsee  kipeimmin apuani..ei en ikinä tee niin moittikoot kaltaisesi  martyyriksi.En ole kääntänyt elämälle ja toiveille  selkääni  vaan toivo  on minun mies ja lasteni isä!En  ole katkeroitunut  enkä kiilloita kruunuani miehein i on vain minulle aina ollut rakas  ystävä ja  auttanut  kun itse olen apuani tarvinnut pyyteettömästi ja  mikä parasta ollut  lapsillemme hyvä isä ja on sitä vieläkin !Kirjoituksesi peilaa omaa elämääsi  ja nykysin niin tavanomaista minä minä ja minä  ensin asennetta!

Hohhoijaa, hyvä sinulle. Kaikki eivät tunne samoin ja se sallittakoon. Tieteenkään kaikki eivät katkeroidu tai ole marttyyrejä, mutta tämän kirjoituksen nainen halusi muuta elämältään. Olisiko hänen pitänyt katkeroitua, kuten ehkä olisi käynyt, jos hän olisi jatkanut entistä liittoaan? Mistä me lukijat tiedämme, mitä tässä liitossa on taustalla ja miksi tähän ratkaisuun päädyttiin. Se, että SINÄ et ole halunnut erota, on hienoa teille, mutta ei tee muiden valintaa vääräksi.

Karin

Vierailija kirjoitti:
Minkä taakseen jättää kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla noin säälimätön.

Säälimätön? Olisiko ollut parempi kääntää selkä omalle elämälle ja toiveille? Kiillottaa kruunua ja katkeroitua omaishoitajana? Kenelle siitä olisi ollut iloa? Rohkea ja vaikea päätös, ja varmasti juuri oikea tekijälleen. Meistä kaikista kun ei ole marttyyreiksi.

-Kovin ylimielistä nimittää omaishoitajia marttyyreiksi. Toimin vapaaehtoisaktiivina omaishoitajayhdistyksessä enkä ole tavannut yhtään marttyyria vaan omaistaan rakastavia ja heistä huolta kantavia puolisoitaa ja heidän aikuisia lapsiaan. Valistuneet oaishoitajat kuittaavat hurtilla huumorilla päivien vaikeudet eivätkä uhriudu. He ottavat selvää läheisensä sairaudesta, kysyvät neuvoja, liittyvät yhdistyksiin ja hakevat apua silloin kun tarvitsevat eivätkä sulkeudu kotiin. He luottavat siihen, että taakkoja voi kantaa yhdessä. Lähtökohtana on avoimuus, rohkeus kulkea esim. sairaan omaisensa kanssa muiden joukossa, pää pystyssa ja katseista välittämättä. Selvää on, että omaishoitajat väsyvät - ovathan he kuitenkin vastuussa kellon ympäri. Väsymisestään yms.ongelmista puhuminen ei ole marttyyriutta vaan arjen tosiasioita. Jotkut perheenjäsenet ja/tai sukulaiset eivät sitäkään jaksa kuunnella eikä suoda omaishoitajalle purkuhetkeä. Kaikista ei ole omaishoitajiksi, se on selvää; kaikille ei ole suotu samoja vahvuuksia ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.

Taina Katriina

Rakkaus kaiken kestää ❤️. Mutta kuten nainen totesi kirjoituksessaan, kaikista ei vaan ole omaishoitajaksi.
Meillä omaishoitajilla on myös oikeus onneen, puolison kuoleman jälkeen. Onneen ja rakkauteen. Kaikkea kaunista ja hyvää sinulle 🌹.

Taina Katriina

Juuri näin. Hienosti kirjoitettu ja avattu todellisuutta. Se onkin niin outoa ja ihmeellistä, ettei omaishoitajan arjen todellisuudesta saisi kirjoittaa tai puhua avoimesti?.
Nautitaan hetkistämme 🌹.

Tepsu

Onko parempi vaihtoehto sitten olla eroamatta, laittaa toinen hoitolaitokseen (jonne joka tapauksessa hän pian olisi joutunut) ja yrittää jatkaa elämää näin. Monesti se uusi mies/naisystävä astuu kuvioihin olipa erottu tai ei toisen puolison muistin ja voinnin hiipuessa hoitolaitoksessa. Ja tämä entinen vaimo edelleen kymmenen vuoden jälkeen käy katsomassa entistä puolisoaan. On aivan liian helppoa moralisoida ja tuomita toisia. Kuitenkin ensi sijaisesti elämme omaa elämäämme ja toissijaisesti osallistumme toisten elämiin. Olemme täällä vierailemassa eikä toista voi omistaa. ❤️

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minkä taakseen jättää kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla noin säälimätön.

Säälimätön? Olisiko ollut parempi kääntää selkä omalle elämälle ja toiveille? Kiillottaa kruunua ja katkeroitua omaishoitajana? Kenelle siitä olisi ollut iloa? Rohkea ja vaikea päätös, ja varmasti juuri oikea tekijälleen. Meistä kaikista kun ei ole marttyyreiksi.

Tässä juuri näkee miten jotkut eivät tiedä mitä rakkaus tarkoittaa? Että on valmis laittamaan toisen edun omansa edelle.

Naimisiin mennään rakkaudesta ja silloin vannotaan että myötä- JA VASTAMÄESSÄ !

Mutta Riitta otti näköjään vaan kermat päältä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin.olisiko oma elämä pitänyt jättää elämättä. Puoliso hyvässä hoidossa. Onnea uudelle parisuhteelle!

Juuri tuollaisen narsistisen ajatusmaailman takia avioliitto ideana on melkein jo kuollut. Miksi kukaan menisi naimisiin jos toinen jättää kun sairastuu?

Vierailija

Mikä käy yhdelle ei sovi toiselle kirjoitti:
Minun mieheni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä taakseen jättää kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla noin säälimätön.

Säälimätön? Olisiko ollut parempi kääntää selkä omalle elämälle ja toiveille? Kiillottaa kruunua ja katkeroitua omaishoitajana? Kenelle siitä olisi ollut iloa? Rohkea ja vaikea päätös, ja varmasti juuri oikea tekijälleen. Meistä kaikista kun ei ole marttyyreiksi.

Olen aivan  samassa tilanteessa en koe itseäni martyyriksi vaikka hoidan miestänut !Ei ikinä ole  tulkut miEelenikään  hyljätä kun hän sairastui ..En  ymmärRä kommettiasi martyyristä hävettää oikein lukea !Meillä on ollut hyvä  avioliitto nytkö minun tätytisi hänet kun juuri hylätä kun hän tarvitsee  kipeimmin apuani..ei en ikinä tee niin moittikoot kaltaisesi  martyyriksi.En ole kääntänyt elämälle ja toiveille  selkääni  vaan toivo  on minun mies ja lasteni isä!En  ole katkeroitunut  enkä kiilloita kruunuani miehein i on vain minulle aina ollut rakas  ystävä ja  auttanut  kun itse olen apuani tarvinnut pyyteettömästi ja  mikä parasta ollut  lapsillemme hyvä isä ja on sitä vieläkin !Kirjoituksesi peilaa omaa elämääsi  ja nykysin niin tavanomaista minä minä ja minä  ensin asennetta!

Hohhoijaa, hyvä sinulle. Kaikki eivät tunne samoin ja se sallittakoon. Tieteenkään kaikki eivät katkeroidu tai ole marttyyrejä, mutta tämän kirjoituksen nainen halusi muuta elämältään. Olisiko hänen pitänyt katkeroitua, kuten ehkä olisi käynyt, jos hän olisi jatkanut entistä liittoaan? Mistä me lukijat tiedämme, mitä tässä liitossa on taustalla ja miksi tähän ratkaisuun päädyttiin. Se, että SINÄ et ole halunnut erota, on hienoa teille, mutta ei tee muiden valintaa vääräksi.

Avioliitto ei ole sitä mitä sinä haluat vaan mitä TE haluatte ja tarvitsette!

Tuollaisten ihmisten ei naimisiin edes pitäisi mennä

Vierailija

Tepsu kirjoitti:
Onko parempi vaihtoehto sitten olla eroamatta, laittaa toinen hoitolaitokseen (jonne joka tapauksessa hän pian olisi joutunut) ja yrittää jatkaa elämää näin. Monesti se uusi mies/naisystävä astuu kuvioihin olipa erottu tai ei toisen puolison muistin ja voinnin hiipuessa hoitolaitoksessa. Ja tämä entinen vaimo edelleen kymmenen vuoden jälkeen käy katsomassa entistä puolisoaan. On aivan liian helppoa moralisoida ja tuomita toisia. Kuitenkin ensi sijaisesti elämme omaa elämäämme ja toissijaisesti osallistumme toisten elämiin. Olemme täällä vierailemassa eikä toista voi omistaa. ❤️

Sitten ei kannata mennä naimisiin. Naimisissa olessa sen toisen etu laitetaan oman edun edelle.

Ei tuomita toisia

Järkyttää lukea niin monessa kommentissa ihmisten tuomitsevat kommentit. Jos joku haluaa nostaa itsensä jalustalle ensin omalla kehullaan ja jaksamisella, sekä siihen perään tuomitsee kertomuksen Riitan valinnan, miksi ottaa eron...toinen mies oli jo valmiina ym. Meistä jokainen saa tehdä oman valinnan. Se kannattaakin tehdä silloin, kun itse on vielä henkisesti ja fyysisesti siinä kunnossa.
Ei tuomita toisten tekoja, meistä ei kukaan voi tietää mitä jokaisen naapurissa tapahtuu, miten se kaikenkestävä avioliitto voi henkisen taakan alla. Vaikka rakkautta riittäisi, voimia ei aina.

Olen onnellinen omasta oikeasta päätöksestäsi. Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi.

Vierailija

No, olisihan sitä voinut jättää eroamattakin ja ottaa uusi mies nurkkiin asumaan. Vai olisiko tämän 54-vuotiaan naisen pitänyt lopettaa elämästä, haluamasta tasapainoista parisuhdetta jne.? Tilanne on ollut taatusti hankala ja puolisokin uupunut. Toisaalta hänhän tapaa tuosta päätellen miestään edelleen. Ehkä tuo malli on rehellisempi kuin ne puolisot, jotka elävät jo julkisesti toisen kanssa, mutta virallisesti ovat sen laitoksessa olevan ihmisen kanssa naimisissa. Itse toivoisin, jos tuolla tavalla sairastuisin, että mies jatkaisi elämää, muttei hylkäisi minua. Toivon, että hän edelleen välittäisi ja kävisi katsomassa, vaikka olisi uusi kumppanikin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat