”Työelämä on julma” – tutkija Juha T. Hakalan kolme anarkistista ohjetta, joilla välttää uupuminen

”Työelämä on julma” – tutkija Juha T. Hakalan kolme anarkistista ohjetta, joilla välttää uupuminen

Tutkija Juha T. Hakala kehottaa pitämään somepaastoja ja kieltäytymään ylitöistä. Kuva: <span class="photographer">Anna Huovinen</span>

– Työelämä on julma. Itsestään on uskallettava pitää huolta. Työntekijän on huolehdittava itse siitä, ettei töitä ole liikaa, organisaatio ei sitä hänen puolestaan tee, tutkija Juha T. Hakala sanoo. Hänen ohjeensa ovat suorastaan anarkistisia nykyajassa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (26)

Iisakki 62

Ravintola-alan työn arvostus on nollassa. Työntekijöitä tasapäistetään, koulutuksella tai työkokemuksella ei ole arvoa, käsite kuka vaan osaa valloillaan, edes oma esimies ei arvosta. Autoritaarista johtajuutta, sanellaan, keskitytään heikkouksiin, ei työntekijän vahvuuksiin.
Yhden esimiehen subjektiivinen harhainen käsitys voi tuhota työuria, kuten eräs Oululainen henkilöstöravintola yritys on ottanut käytännökseen savustaa hankalat työntekijät pois keksityn mielivaltaisiin kirjallisin varoituksiin, puuttumatta toimipisteen epäköhtiin. Ei haluta nähdä epäkohtia, kehittää yritystoimintaa

Kokemusasiantuntija

Helpommin sanottu kuin tehty.
Paskaa sataa niskaan jos duunit ei onnistu 110% ja ei pysy tavoitteissa.
Se on totta että työnantajat käyttää tunnollisia työntekijöitään hyväkseen niin kauan kuin terveys kestää. Pahimmillaan tuon jälkeen jäät hoidotta ja etsimään itseselviytymiskeinoja (lukekaa blogia: älä sairastu vakavasti)
Olen nähnyt niitäkin työntekijöitä joiden työnjälki menee läpi härskiydellä ja välinpitämättömyydellä, työpaikoilla löytyy niitä ”hulluja” jotka saa tehdä mitä huvittaa eikä kukaan puutu, nämä tyypit lisää toisten sairastumis riskiä. Epäoikeudenmukaista mutta mitä muuta voi odottaa pahoinvointivaltiolta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärästä päästä

"Unohda laatu ja ala huiskia". Tulokset on nähty tällaisesta kyllä joka puolella Suomea! Myös kaksinkertaistaa kustannukset, kun joku tekee huiskien ja toinen korjaa perässä. Ennen oli luottomiehet, jotka saivat työtä juuri sen takia, että tekivät työnsä kunnolla. He tunnettiin piireissä ja heitä suositeltiin. Eivätkä he uupuneet, tunnolliset ja hyvät työntekijät. Mikä siis on tänä päivänä pielessä? Ihan joku muu! Väärissä asioissa yritetään nyt korjata asiaoita. Kirjoittajan mielestäkö korkean työmoraalin omaava pystyy alentamaan tasoaan? Ja haluaako niin tehdä? Tuskinpa. Sehän olisi paradoksaalista, moraalitonta. Omia taitojaan ja olemusta vastaan tekemistä. Siitähän sitä sairastuu varmasti!

Vaiettunäkökulma

Vaikeaa oli huolehtia, ettei töitä ole liikaa, koska niitä tungettiin lisää työjojooj, vaikka olin kirjallisestikin viestittänyt, ettei enempää saa mulle laittaa. Ja vaikka esimies tiesi, että olin jo kerran uupunut työssäni.

Näin työnantaja voi laiminlyödä henkisen työsuojelun. Toisin sanoen: kohdallani rikottiin työturvallisuuslakia.

Vierailija

Vaihdoin organisaation sisällä työpaikkaa pyydettynä. Ensimmäiset puoli vuotta meni vielä hyvin. Työtuntejani kerrytti yli vain se, että vielä opettelin hommia ja kävin koulutuksissa. Työnkuva oli laaja, mutta opin asioita nopeasti ja sain kehuja.

Sitten lähti kolmen hengen tiimistämme yksi pois. Koska seniori teki osa-aikaista, minä jouduin seuraajan perehdyttäjäksi. Otin homman vakavasti, opastin, tein kirjallisia ohjeita ja seurasin vierestä. Panostin tulevaan, vaikka taas tein ylitöitä, että ehdin tehdä omatkin työni. Vaan niinhän siinä kävi, että uudella meni sukset ristiin pomon kanssa, mutta kaikille kivoille kavereilleen lähtönsä syyksi hän väitti huonon perehdytyksen. Sain syyt niskaani. Erityisesti mieltä lämmitti se, että osa-aikainen seniorikin tiesi muka jälkikäteen, miten olisi pitänyt perehdyttää. Ehkä tiesikin, mutta eipä silloin eikä jatkossakaan ole perehdyttänyt ketään.

Kokeilijoita tuli sitten kolme lisää, aina välissä oli kuitenkin muutama kuukausi, jolloin paikka oli vapaana ja tein kahden työt. Ne kaksi hyväoppista eivät pitäneet työnkuvasta, joten lähtivät pois. Kolmas taas pelkäsi perustyötehtäviään kaikesta rohkaisusta huolimatta ja kertoi koko ajan harvinaisen avoimesti ympäriinsä, miten ei varmastikaan selviä esim. muistion laadinnasta. En valittanut, mutta työnjako vinoutui vähitellen niin, että minulle siirtyi vaihtuvien ihmisten töistä vaativimmat. Pomo lupasi, että asia korjataan sitten, kun vihdoin saadaan joku pätevä ja vakinainen.

Sellainen sitten saatiin, juuri oikealla työkokemuksella samasta talosta. Mutta kas: Tämä tyyppi ei suostunut millään uskomaan, että nyt tiimin tehtävät pitäisi tasata, ja pomokin oli yhtäkkiä sitä mieltä, ettei tiedä tehtävistämme mitään. Ei auttanut, vaikka tein taulukon, jossa näkyy kaikkien tehtävät ja osa-alueet. Kun samaan aikaan sattui vielä ikävä perhetilanne, niin nyttemmin minut on leimattu siksi hulluksi, joka on rasittunut henkilökohtaisista syistä ja sysää "omia" tehtäviään muille. Tehtävänkuvani on puolet laajempi kuin muilla ja ylitöitä kertyy. Pomo vain kieltäytyy näkemästä asiaa. Uusi ihminen on äärimmäisen miellyttävä, mutta pomo on minulle sanonut, ettei tämän älyllinen kapasiteetti riitä kaikkiin tehtäviin. Siis todellakin!

Tuosta työpaikasta on savustettu ulos ainakin kolme työuupunutta jo ennen minua. Nämä kaikki ovat olkeet kaltaisiani vähän muita nuorempia ja paremmin koulutettuja. Tavoitteeni on olla se, joka lähtee itse.

Aikansa rimpuillut

On järkyttävää miten elinkeinoelämä mukaan lukien kunnallinen ja valtion työnantaja +yksityiset kuvittelevat että ihminen on kone, ei ole. Tänä päivänä saadaan niittää satoa ymmärtämättömien työnantajapuolten järjettömästä kuvitelmasta että näin muka olisi. Työnantajapuoli "käyttää" ihmiset raajarikoiksi heillähän ei ole mitään vastuuta tänä päivänä. Henkisesti ihminen on loppu mikäli pääsee edes eläkeikään ja työnantajapuoli pääsee kuin koira veräjästä. Heille kuuluu maksumiehen rooli eikä Suomen valtiolle eli veronmaksajille. On tehtävä laki joka velvoittaa työnantajaosapuolen osallistumaan työntekijän "hoitotoimenpiteisiin"että vielä voivat loppuelämänsä elää kohtuullista elämää vanhuksina. Ei tappamista kun kaikkensa ovat antaneet, mieluusti sen kyllä tekisivät. Suuret omaisuudet tienattuna.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat