Tarjolla olisi tasa-arvoisempi yhteiskunta, mutta moni nainen sanoo kiitos ei – miksi ihmeessä?

Tarjolla olisi tasa-arvoisempi yhteiskunta, mutta moni nainen sanoo kiitos ei – miksi ihmeessä?

Vastuu arjesta kannattaa jakaa tietoisesti. Se on ainoa tapa muuttaa asenteita – ja tehdä ruuhkavuosista molemmille vanhemmille paremmat. Lue koko juttu

Kommentit (11)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tasa-arvoa todellakin kannatan, mutta joskus taloudellisten syiden takia on/olisi äidin oltava enemmän kotona. Ikävä tosiasia on, että miehet tienaavat usein huomattavasti enemmän kuin naiset. Näin ollen talous ei kestä, jos mies jää pitkäksi aikaa kotiin. Ensin tasa-arvoinen palkkaus tulisi saada kuntoon.  Ja kannatan myös vapautta valita niin, että isä voi olla enemmän kotona kuin äiti. Tällöin kukin perhe saisi valita itselleen sopivan jaon. Muutoin tietysti hoidetaan kaikki lapsen asiat yhdessä.

Vierailija

Ymmärrän toki minäkin taloudellisen näkökulman, mutta minusta jutussa oli myös tästä asiasta hyvä pointti.   Tässä asiassa perheet myös ovat hyvin erilaisissa asemissa - on eri asia miettiä raha-asioita, jos molemmat tienaavat kohtuullisesti kuin jos kukkaron nyörejä todella joudutaan kiristämään.  Jotkut joutuvat tekemään tällaiset ratkaisut siltä kannalta, että ruokaa pöytään riittää, se on selvä asia.

Se hyvä pointti kuitenkin tuossa oli se, että aika monissa perheissä voitaisiin kuitenkin aivan hyvin pistää etusijalle joksikin vuosiksi vanhempien ja lasten suhteet.   Ehkä voidaan lykätä sitä isomman asunnon ostoa, ajella sillä vanhalla autolla, luopua ulkomaanmatkoista jo ekologisistakin syistä jne. jne. Lapselle olisi varmasti paljon näitä asioita isompi ja ihanampi aarre, jos hänellä olisi oikeasti kaksi vanhempaa, joihin hänellä olisi yhtä läheinen ja mutkaton suhde. Ja ehkäpä ylipäätään kaksi läsnä olevaa vanhempaa - uskon, että parisuhteet kestäisivät paljon paremmin, mikäli hoivavastuu jakautuisi tasaisemmin.

Vierailija

Minä olen törmännyt viime vuosina itse asiassa aika usein sellaiseen ilmiöön, että  kolme-nelikymppiset parit eroavat lasten ollessa taaperoiässä. Syitä on tietysti monia, mutta yllättävän usein vielä nykypäivänä toistuu kertomus siitä, miten perheen äiti on kokenut kantavansa hoivavastuun ja kasvatusvastuun ja vastuun kotitöistä täysin yksin tai lähes yksin ja on sitten totaalisen väsynyt siihen työn ohessa. Ratkaisuksi sitten koetaan, että eron jälkeen on sitten ainakin joskus jokunen viikonloppu omaa aikaa!  Ja että kun isä on lapsen kanssa yksin, edes joitain ajanjaksoja, niin sittenpä  on isän viimein pakko alkaa sitä kasvatusvastuutakin kantamaan ja kokemaan edes joskus ihan itse ne itkupotkuraivarit ja kurarallit ja muut lapsiperheen ihanuudet. 

Minusta tämä on ollut todella surullista kuultavaa ja enpä voisi lämpimämmin kannattaa kirjoittajan ajatuksia jaetusta vanhemmuudesta.  Eihän parisuhteissa aina (jos koskaan...) helppoa ole ja asiat ovat toki monimutkaisia, mutta luulisi nyt lopullista eroa  ja kaikkea siihen liittyvää helpompaa olevan järjestää sitä omaa aikaa kummallekin vielä parisuhteen aikana ja sopia kummankin hommista ja reiluista yhteisistä pelisäännöistä lasten kasvatuksen suhteen.  Vaikka sitten ammattilaisen avulla.  Lasten edusta nyt puhumattakaan. Tähän kannattaa nuorten parien todellakin herätä ajoissa!

Nannamiharu

Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki minäkin taloudellisen näkökulman, mutta minusta jutussa oli myös tästä asiasta hyvä pointti.   Tässä asiassa perheet myös ovat hyvin erilaisissa asemissa - on eri asia miettiä raha-asioita, jos molemmat tienaavat kohtuullisesti kuin jos kukkaron nyörejä todella joudutaan kiristämään.  Jotkut joutuvat tekemään tällaiset ratkaisut siltä kannalta, että ruokaa pöytään riittää, se on selvä asia.

Se hyvä pointti kuitenkin tuossa oli se, että aika monissa perheissä voitaisiin kuitenkin aivan hyvin pistää etusijalle joksikin vuosiksi vanhempien ja lasten suhteet.   Ehkä voidaan lykätä sitä isomman asunnon ostoa, ajella sillä vanhalla autolla, luopua ulkomaanmatkoista jo ekologisistakin syistä jne. jne. Lapselle olisi varmasti paljon näitä asioita isompi ja ihanampi aarre, jos hänellä olisi oikeasti kaksi vanhempaa, joihin hänellä olisi yhtä läheinen ja mutkaton suhde. Ja ehkäpä ylipäätään kaksi läsnä olevaa vanhempaa - uskon, että parisuhteet kestäisivät paljon paremmin, mikäli hoivavastuu jakautuisi tasaisemmin.


Tätä oli toisaalta surullista lukea. Mä tunnen pelkästään sellaisia perheitä jotka ovat jo luopuneet kaikesta ylimääräsestä kustannuksesta (kuten uudesta autosta, autosta ylipäätään ja kesälomareissuista jne) voidakseeb ylipäätään tehdä lapsia. Siitä ei enää säästetä mistään suunnasta, jotta mies vois olla kotona lapsien kans. Kuitenki puhutaan 2-300 euron kuukausimenetyksistä ja ku talouden tulot on muutenki max 3000€. Ja siis perheet jita tunnen, on laidasta laitaan yhden 3000 henkilön kylän asukkaat. Osa yrittäjiä, toiset työntekijöitä jne. Et ihan toisaalta mielenkiinnolla seuraan keskusteluja siitä kuinka aina voi vanhemmat säästää menoista jotta isät voivat olla kotona. Ainoo tapa säästää on jättää laskut maksamatta ja lykätä ne kelalle/sossulle

Vierailija

Tämä asia surettaa minuakin mutta sille on varsin yksinkertainen selitys: meidät naiset on kasvatettu siihen, että arvokkaimpia ja parhaimpia olemme silloin, jos toteutamme naiseuden ahdasta roolia. Siis uskomme siihen, että saamme rakkautta ja hyväksyntää joka suunnalta, kun istumme kiltisti kotona vauvan kanssa ja siivoamme itsemme tainnoksiin. Ihmiset ovat heikkoja, meidän elinehtomme on tulla rakastetuksi. Jos omat vanhemmat tai pahimmassa tapauksessa jopa oma puoliso halveksuu naisen itsenäisyyttä ja urahaaveita, harvat meistä ovat kyllin vahvoja vastustaakseen ja elääkseen vähättelevän katseen alla. Siispä aletaan toteuttaa ulkopuolelta saneltua roolia. Ja koska itse ei saa aidosti toteuttaa itseään, ei sitä vapautta haluta antaa muillekaan vaan pakotetaan muut siihen, mikä on OIKEIN.

Samoin pätee tämä niihin isiin, jotka haluaisivat olla kotona lastensa kanssa. Jos omat vanhemmat, ystävät ja puoliso järkyttyvät tästä, ja epäilevät miehen kykyjä, useimmat meistä lannistuisivat siitä niin, etteivät kehtaisi edes yrittää.

Vierailija

Naiset melkeinpä aina kuvittelevat olevansa ja osaavansa kaiken paremmin mitä lapsiin tulee. On yksi ahdas malli mitä on pakko toteuttaa, muuten lapsi kuulemma menee pilalle. Tästä syystä suuri osa isistä jättää vastuun äideille sillä nämä terrorisoivat ja päsmäröivät niin että tilaa ei mulle jää. Valitettava fakta.

Vierailija

Minä kannatan isienkin kotiin jäämistä, mutta sen pitäisi lähtökohtaisesti olla perheen oma valinta. Ei yhteiskunnan sanelemaa. Monesti äiti haluaa jäädä kotiin, isä ei. Eikö se ole silloin lapsenkin etua ajatellen kivempi, että perhe on onnellinen? Eikä väkisin väännetty johonkin moderniin muottiin ja kaikki kärsivät. No sitten taas jos molemmat haluaisivat jäädä kotiin, niin se on vähän ikävä tilanne, koska nainen yleensä voittaa sen pelin. Jos nainen on suopea, hän saattaa antaa miehen jäädä kotiin. Huom ANTAA. Jos ei ole suopea, niin miehellä ei koyiin jäämisen mahdollisuuksia ole Valinta on nykyään aina naisen. Siihen pitäisi saada muutos. Jos molemmat haluavat jäädä kotiin, pitäisi lain turvata miehelle mahdollisuus jäädä kotiin halutessaan.

Vierailija

Jaksan kuitenkin uskoa että äidille tärkeämpää on lapsensa etu kuin abstracti kommunismi. Vain kommunistille on tärkeää että joku tilasto jossain on 50/50 ja historiassa sen vuoksi on oltu valmiita tappamaan. Luulis että lapsen tai isän etu jää siinä aika kakkoseksi kun tavoitteena on tasa-arvo utopia.

Vierailija

Eikö lapsen etu ole saada ihannetapauksessa kaksi vanhempaa joihin on hyvä suhde? Ja tiedoksi vain: 1. Sitä suhdetta ei muodostu ellei vietä tarpeeksi ja tiiviisti aikaa lapsen kanssa jo tämän ollessa pieni. Niin se vaan on, turha muuta kuvitella. 2. Naisilla ei ole lasten kanssa olemiseen mitään yliluonnollisia taikavoimia. On hyviä äitejä ja sitten ei niin hyviä. On loistavia isiä ja ei niin loistavia. Rakkaus ja teot ratkaisevat.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat