Nyt puhuu syöttöporsas: ”Hiukseni ja ripseni tippuivat uupumuksen vuoksi – toivuin, kun pääsin töihin”

Nyt puhuu syöttöporsas: ”Hiukseni ja ripseni tippuivat uupumuksen vuoksi – toivuin, kun pääsin töihin”

Toimittaja Katariina Halonen kertoo, millaista on olla osa yhteiskunnan etuoikeutetuinta ihmisryhmää, laiskanpulskeita syöttöporsaita eli opiskelijoita.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (44)

Ei

Työelämässä kirjoitti:
Ylioppilas kirjoitti:
Eli ei opiskelu uuvuttanut vaan sen päälle kahmitut lisähommat, joita tunnontarkasti painettiin niska limassa. Pitää ymmärtää omat rajat ja oppia sanomaan ei. Uupumista ei hoideta lomalla, uupuminen hoidetaan tapoja ja asennetta muuttamalla. Been there, done that.

Totta tuokin, mutta millä perusteella uupumusta ei hoideta lomalla? Jo ihminen uupuu töissä niin lomahan sen nimenomaan korjaa, oli se sitten vuosiloma tai sairasloma. Vai otetaanko kuuri bentsoja ja eikun eteenpäin? Jos nykymaailmassa haluaa enemmän kuin vain keskivertotehtäviin (alasta riippumatta) on lisähommia kahmittava ja niitä tehtävä. Mutta se ei mielestäni poista loman tarvetta. Pikemminkin ahkerimmin ja lisätöitä tekevien tulisi saada sitäkin enemmän lomaa ja kunnollinen korvaus ahkeroinnista.

Uupumukseen ei lomailut enää auta. Jos haluaa enemmän kuin keskiverron, mutta omat kyvyt ja voimavarat ei siihen riitä, on peiliin katsomisen paikka. Kuten tuossa sanottiin, uupuminen hoidetaan tapoja ja asennetta muuttamalla. 

Työelämässä se kova kilpailu vasta onkin. Ei ole enää eläkevirkoja. Mites jos ei kestä edes opiskelun vaatimaa tahtia, niin meinaa töissä pärjätä? Esimerkiksi kirurgi on vastuussa potilaan hengestä, taksikuski asiakkaan turvallisuudesta matkan aikana ja perillekin pitäisi osata, opiskelija taas on vastuussa vain omista opinnoistaan. 

:)

Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Stressiä lisää myös se, että sairaana ei ole oikeutta sairastaa ilman, että lukemattomat korvaavat tehtävät poissaoloista kasaantuvat tehtäväksi. Näin ainakin minun yliopistoalallani. Korvaava tehtävä 2 tunnin poissaolosta saattaa viedä 6-8 tuntia aikaa.

:D Mites veikkaat että töissä? Kaikilla ei ole tuuraajia ja sijaisia, joten sähköposti pursuaa töitä jos niitä ei ole itse tekemässä. Puhumattakaan yrittäjistä, kampaaja ei tarvitse yliopistokoulutusta mutta eipä ole ainakaan omalla luottokampaajallani varaa pitää pitkiä lomia tai sairastella flunssia. 

Jos opiskelijoilla pitäisi olla palkalliset lomat yhteiskunnan puolesta niin kyllä sitten yrittäjilläkin, työttömillä (käsittääkseni pitää ilmoittaa jos lähtee esim ulkomaan matkalle, jolloin ei ole oikeutettu työttömyystukeen...), kotiäideillä lapsivapaata lomaa kun ei kukaan jaksa olla käytettävissä 24/7..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä edelleen

Ei kirjoitti:
Työelämässä kirjoitti:
Ylioppilas kirjoitti:
Eli ei opiskelu uuvuttanut vaan sen päälle kahmitut lisähommat, joita tunnontarkasti painettiin niska limassa. Pitää ymmärtää omat rajat ja oppia sanomaan ei. Uupumista ei hoideta lomalla, uupuminen hoidetaan tapoja ja asennetta muuttamalla. Been there, done that.

Totta tuokin, mutta millä perusteella uupumusta ei hoideta lomalla? Jo ihminen uupuu töissä niin lomahan sen nimenomaan korjaa, oli se sitten vuosiloma tai sairasloma. Vai otetaanko kuuri bentsoja ja eikun eteenpäin? Jos nykymaailmassa haluaa enemmän kuin vain keskivertotehtäviin (alasta riippumatta) on lisähommia kahmittava ja niitä tehtävä. Mutta se ei mielestäni poista loman tarvetta. Pikemminkin ahkerimmin ja lisätöitä tekevien tulisi saada sitäkin enemmän lomaa ja kunnollinen korvaus ahkeroinnista.

Uupumukseen ei lomailut enää auta. Jos haluaa enemmän kuin keskiverron, mutta omat kyvyt ja voimavarat ei siihen riitä, on peiliin katsomisen paikka. Kuten tuossa sanottiin, uupuminen hoidetaan tapoja ja asennetta muuttamalla. 

Työelämässä se kova kilpailu vasta onkin. Ei ole enää eläkevirkoja. Mites jos ei kestä edes opiskelun vaatimaa tahtia, niin meinaa töissä pärjätä? Esimerkiksi kirurgi on vastuussa potilaan hengestä, taksikuski asiakkaan turvallisuudesta matkan aikana ja perillekin pitäisi osata, opiskelija taas on vastuussa vain omista opinnoistaan. 

No sekin on toki yksilöllistä, kuten on myös uupumus ja sen tunteminen, mutta kyllä ne lomat ihan syystä on. Eivät ne ole vain jokin lain määrittelemä asia (toki myös sitäkin ja hyvä niin), jotka on pakko pitää. Jos ei loma uupumukseen auta niin sitten kai on pakko se lääkitys hankkia ja päälle sairasLOMA. Mutta lähtökohtaisesti kyllä se uupumus kunnon lomalla hoituu. Toki sitten täytyy loman jälkeen ymmärtää myös löysätä työtahtia jos uupumus siitä on johtunut.

Kyse ei olekaan nyt siitä etteikö työelämässä olisi vastuuta, vaan siitä millaista nykyajan opiskelu korkeakouluissa on, ja siihen pitäisi nimenomaan etsiä ratkaisuja. Kauhea kiire on saada tutkinto valmiiksi ja sen jälkeen (joillain aloilla olemattomia) töitä hakemaan. Mutta se ei ole opiskelijoiden itsensä syy, vaikka nyt niin moni jostain syystä on päättänyt. Jostain se helpotus pitäisi saada, en tiedä mistä, mutta epäilemättä nykyajan opiskelu on rankkaa, siitä on turha kenenkään itkeä vastaan. Varmasti on ollut lama-aikana ja milloin ties, mutta se ei poista sitä etteikö nytkin voisi olla. 

Nostan samalla tällaisen pointin esille: Armeija on ollut aina se ''kova paikka jossa tehdään pojista miehiä''. Nyt kun sitä ollaan muuttamassa pehmeämmäksi ja vaatimuksia lasketaan eikä simputusta enää sallita, niin kummasti se on todella hyvä juttu eikä kukaan ole haukkumassa nykypäivän varusmiehiä ''syöttöporsaiksi'', ainakaan julkisesti. Mutta odotas kun yliopisto-opiskelijat uskaltavat avata suutaan että opiskelu on nykyään rankkaa, niin johan alkaa haukkuminen laiskoiksi yhteiskunnan varoilla eläviksi porsaiksi.

Jokaisella sukupolvella on oman aikakautensa vaikeudet, meidän sukupolvella se nyt sattuu olemaan tulevaisuuden luomat paineet omasta menestymisestä.

Toisen uupumukseen ei kaikesta huolimatta pitäisi olla kenelläkään sanomista, eikä varsinkaan pilkkaamista.

KTM-täti

Mielenterveysongelmat olisi tärkeä hoitaa kuntoon ja kuunnella niitä lääkärin ohjeita, oli sitten opiskelija tai työssäkäyvä. Niihin on kenellä vaan kohonnut riski kuormittavissa tilanteissa elämän varrella ja on huono juttu, jos tilanne pääsee eskaloitumaan liian pitkälle. Olisi hyvä, jos yhteiskunta pystyisi näitä tilanteita tukemaan paremmin, jotta opiskelija voisi oikeasti hoitaa itsensä kuntoon.

Työnantajan näkökulmasta positiivinen erottuminen ei todellakaan aina tapahdu millään ylisuorittamisella vaan sillä, että osaa priorisoida asiat ja osoittaa oppimiskykyä ja yhteistyökykyä. Kaikenlainen työkokemus on eduksi, koska se auttaa rakentamaan realistisempaa kuvaa työelämästä ja koko elinympäristöstä.

Vierailija

Kyllähän nuo oireet saattoivat johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta? alkujaankin ja parantua kilpirauhaslääkityksen myötä. Itselläni oli ihan samoja oireita ja sain ensin masennusdiagnoosin ja myöhemmin todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, josta oireet todennäköisesti johtuivat. En siis ollut opiskelija.

Opettele rentoutumaan

Kaikestä näkee että olet kokematon. Kun ikää ja työkokemusta karttuu, alkaa oppia hallitsemaan aikaansa ja tehtäviään ja säästämään itseään niin että pystyy tekemään paljon töitä pitkään ja iloisesti muttei polta itseään loppuun. Ei se ole sairaus sinänsä, silkkaa osaamattomuutta. Et osaa vielä sekä tehdä että säästää itseäsi samalla. Sen voi oppia eikä siihen tarvita diagnooseja. Et vaan ole ihan aikuinen vielä.

Vierailija

Hyvä kirjoitus! Olen ollut viisi vuotta työelämässä valmistumisen jälkeen, ja voin todeta myös, että olin paljon kuormittuneempi opiskelijana kuin työntekijänä. Opiskelijana oli jatkuvasti joku kurssi, essee, seminaari tai tentti työ alla. Yliopistolla vietetyn päivän jälkeen hommat jatkuivat kotona. Ja jos vain relasi kotona, tekemättömät työt silti kummitteli takaraivossa. Nyt olen työssä, jossa töitä ei voi fyysisesti tuoda kotiin, ja tuntuu, että vapaa-aikaakin on enemmän. Ei enää tule huonoa omatuntoa, kun lukee iltaisin dekkareita eikä tenttikirjoja. Ja parasta on, ettei koko ajan tarvitse miettiä kuinka paljon mikäkin maksaa.

Mielestäni tästä koko keskustelusta on unohdettu myös se, että moni opiskelija on juuri muuttanut omilleen, ja oma identiteetti on vasta muodostumassa itsenäistymisen myötä. Muutto uudelle paikkakunnalle, uusi kaveripiiri ja opintojen aloittaminen on kuitenkin aika isoja muutoksia ihmisen elämässä.

Vierailija

Opiskeluaikana vastakkain ovat raha ja oma hyvinvointi.
Opiskeluaikanani en koskaan onnistunut saamaan ilta- tai viikonlopputöitä, onneksi. Se säästi pahimmalta burnoutilta. Tosin rahaa ei ollut mihinkään muuhun kuin ruokaan: viikkobudjetti oli noin 50e. Se riitti yliopiston tuettuun lounaaseen jota söin lauantaisinkin, sekä lähinnä maksalaatikkoon, nakkeihin ja puuroon. Säästin kesätienesteistä ja tietenkin sain opintotukea. Asuin halvassa soluasunnossa, vuokra oli reilusti alle 200e. Jos sain sukulaisilta tukea, ostin kirppareilta vaatteita ja kenkiä. Lomaa oli mm. joulunpyhinä, pääsiäisenä ja joskus toukokuussa, jolloin luento-opetus alkoi jo hiipua. Näin siis vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kun sain ensimmäisen palkkani opiskelujen jälkeen, n. 1600e käteen, en voinut käsittää, mitä tuolla rahan paljoudella tekisin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Stressiä lisää myös se, että sairaana ei ole oikeutta sairastaa ilman, että lukemattomat korvaavat tehtävät poissaoloista kasaantuvat tehtäväksi. Näin ainakin minun yliopistoalallani. Korvaava tehtävä 2 tunnin poissaolosta saattaa viedä 6-8 tuntia aikaa.

Täytyyhän töissäkin hoitaa sairastelun takia rästiin jääneet hommat. Mitä eroa siinä muka on?

Toki työelämä on helpompaa kun on se rajattu 8 h / päivä.
Omilta opiskeluajoilta muistan varsin hyvin 6-8h koululla, 4h töissä ja sitten kotiin tekemään harjotustehtävät. Tämä siis arkisin, toki oli päiviä kun koululla olin 4 h ja töissä 8h.

Marello

Opinnot AMK:sta jäivät loppusuoralle. Siellä odottavat. En jaksanut ja taloudellisesti kahden lapsen yh:na opiskelu oli päivittäistä taistelua taloudellisen pärjäämisen kanssa. Tienasin vuoden aikana liikaa muutamia satasia ja opintotukea on maksettava takaisin. Tekee yhtälöstä aika vaikean. Olet poissa kotoa 12 h päiviä, kun opiskelet ja teet töitä, jotta pystyisit opiskella. Lapsille huikkaat ovelta, että koittakaa pärjätä...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus ei vakuuttanut. Ongelmat ovat pään sisällä, naisten tapana on stressata ja ylisuorittaa, koska se on trendi.

Miehille riittää keskiverto suoritus, mutta auta armias jos olet nainen etkä ole ylisuorittanut. Sinua ei silloin yksinkertaisesti palkata ja jos vielä pyydät alan palkkausta niin silloin et ole edes harkittavien joukossa. Ihan paskapuhetta syyllistää naisia milloin mistäkin, koska karu fakta on että työnantajalla (oli kyseessä sitten mies tai nainen työnantajana) on nais- ja miestyöntekijöille eri kriteerit palkkauksen ja vaadittavan ylisuorittamisen suhteen. Naiset nähdään myös vauvantekokoneina ja syrjintääkin esiintyy sen vuoksi että naisen työnantaja joutuu maksamaan äitiysloman kustannuksia. Tämä on ainakin oma kokemukseni työmarkkinoilta.

melanie

Ei kirjoitti:
Työelämässä kirjoitti:
Ylioppilas kirjoitti:
Eli ei opiskelu uuvuttanut vaan sen päälle kahmitut lisähommat, joita tunnontarkasti painettiin niska limassa. Pitää ymmärtää omat rajat ja oppia sanomaan ei. Uupumista ei hoideta lomalla, uupuminen hoidetaan tapoja ja asennetta muuttamalla. Been there, done that.

Totta tuokin, mutta millä perusteella uupumusta ei hoideta lomalla? Jo ihminen uupuu töissä niin lomahan sen nimenomaan korjaa, oli se sitten vuosiloma tai sairasloma. Vai otetaanko kuuri bentsoja ja eikun eteenpäin? Jos nykymaailmassa haluaa enemmän kuin vain keskivertotehtäviin (alasta riippumatta) on lisähommia kahmittava ja niitä tehtävä. Mutta se ei mielestäni poista loman tarvetta. Pikemminkin ahkerimmin ja lisätöitä tekevien tulisi saada sitäkin enemmän lomaa ja kunnollinen korvaus ahkeroinnista.

Uupumukseen ei lomailut enää auta. Jos haluaa enemmän kuin keskiverron, mutta omat kyvyt ja voimavarat ei siihen riitä, on peiliin katsomisen paikka. Kuten tuossa sanottiin, uupuminen hoidetaan tapoja ja asennetta muuttamalla. 

Työelämässä se kova kilpailu vasta onkin. Ei ole enää eläkevirkoja. Mites jos ei kestä edes opiskelun vaatimaa tahtia, niin meinaa töissä pärjätä? Esimerkiksi kirurgi on vastuussa potilaan hengestä, taksikuski asiakkaan turvallisuudesta matkan aikana ja perillekin pitäisi osata, opiskelija taas on vastuussa vain omista opinnoistaan. 

Juuri näin, tätä tarkoitin aiemmassa kommentissani! Jos se valitus ja rutina alkaa jo opiskellessa, niin taatusti kukaan ei ota tällaista rutkutinta töihin kun koeajasta on hädintuskin selvinnyt!
Olen palkannut niin paljon ihmisiä töihin, että voin sanoa asiantuntija.

Vierailija

Itse muistelin juuri muutaman vuoden takaista omaa sairastumistani, jolloin olisin ollut ikäni puolesta oikeutettu KELAn terapiatukeen, mutten mitenkään voinut alkaa käydä kahta vuotta putkeen kolmena päivänä viikossa terapiassa keskellä arkipäivää. Miten ihmeessä se olisi tarkoitus saada mahtumaan aikatauluun opiskelun ja työssäkäynnin ohelle? Tai edes työssäkäynnin, vaatii nimittäin työnantajaltakin aikamoista joustoa jos työntekijä joutuu tuolla tavoin olemaan muualla. Onneksi vanhempani suostuivat maksamaan yksityisen terapiani kulut (kerran viikossa vuoden ajan) ja pääsin takaisin jaloilleni, vaihdoin opiskelualaa ja löysin oman tapani pärjätä maailmassa. Yhteensä opiskeluaikaan tuhrautui 10 vuotta, joka osa meni täyspäiväiseen työntekoon jolla ansaitsin rahaa sitä varten, että voin taas pari kuukautta opiskella täysipäiväisesti. Sinänsä olen sitä mieltä, että opiskelu on oma valinta ja valinnan seurauksien kanssa on elettävä, mutta on erityisen rankkaa, että esimerkiksi taloudellista sosiaaliturvaa on erittäin vaikea saada ellei ensin luovu opiskelupaikasta. Onneksi asumistuki on sentään muuttunut omista opintotukiajoistani.

Vierailija

Näinpä! Itse perheellisenä AMK-opiskelijana tunsin välillä oloni epätoivoiseksi taakan alla. Harjoittelujen ja opintojen ohella tuli jatkuvasti tehtyä keikkatyötä lisätienestien eteen, ja viikot paisuivat usein 60 tuntisiksi. Ajatellaan, että opiskelijat ovat aina äidin helmoista hiljalleen itsenäistyviä hemmoteltuja lapsosia, mutta kyllä monet ovat aidosti omillaan.

Minulla ei tänäkään päivänä ole kultaisia muistoja opiskeluvuosista hauskoine opiskelijabileineen, ei ollut aikaa edes tutustua kurssikavereihin. Ne vuodet menivät sumussa ja selviytyen päivästä seuraavaan.

annukka89

Kyllä nykyajan opiskelijat ovat velttoa porukkaa! Itse opiskelun ohessa iltaisin kasvattelin juureksia siirtolapuutarhassa laimentaakseni ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Elelin muutenkin hyvin ekologisesti ystävien ja sukulaisten luona. Kyllä nykyopiskelijan pitäisi käsittää etteivät maapallon resurssit riitä siihen että ihmiset asuvat omissa asunnoissaan ja kerskakuluttavat milloin mihinkin. Askeettinen elämä pelastaa maapalloa askel kerrallaan ja henkiset arvot korostuvat materian hävitessä ympäriltä. Työttömyysrahalla ja Kelan korvauksilla elää ihan hyvin kun on säästäväinen. Työhön meno vain ruokkii ahneutta ja kapitalismia.
Nykyään rahaa voidaan printata lisää, eikä kenenkään tarvitsisi oikeasti käydä töissä muuten kuin ahneuden takia.

Vierailija

No miksi vingut? Oma valintasi, jos pusket lapsia ennen kuin elämisen perusasiat ovat hallinnassasi: opintojen tuoma ammatti, ennemmin tai myöhemmin työpaikka, rahaa ylläpitää kotia ja katrastasi... Jos valitset toisin, silloin opiskelet töiden ohessa ja pidät suun kiinni. Kun on niitäkin, jotka tietävät ehkäisystä.

Vieraskävijä

Vierailija kirjoitti:
No miksi vingut? Oma valintasi, jos pusket lapsia ennen kuin elämisen perusasiat ovat hallinnassasi: opintojen tuoma ammatti, ennemmin tai myöhemmin työpaikka, rahaa ylläpitää kotia ja katrastasi... Jos valitset toisin, silloin opiskelet töiden ohessa ja pidät suun kiinni. Kun on niitäkin, jotka tietävät ehkäisystä.

Hmm, Kysypä työnantajalta ottaako mieluummin töihin nuoren naisen jolla on lapset tehty vai nuoren naisen jolla lapsia ei vielä ole?

Vierailija

Tällaisia toimittajia tms. me tarvitaan mediaan annamarisipilöiden sijasta. Rohkeita itsensä peliin pistäviä persoonia naurettavaan sanakikkailuun tyytyvien besserwissereiden sijasta. Annamari Sipilä: kirjoitapa seuraava kolumnisi omakohtaisista kipeistä asioista. Jos uskallat.586

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat