Olen introvertti ja viihdyn parhaiten yksin – mutta pitääkö siitä tuntea huonoa omaatuntoa?

Olen introvertti ja viihdyn parhaiten yksin – mutta pitääkö siitä tuntea huonoa omaatuntoa?

Anna Perho on laittanut puhelimen äänettömälle. Twitter @annaperho Kuva: <span class="photographer">Juha Salminen</span>

Joskus tuntuu kuin emme edes toivoisi kenenkään muuttuvan, Anna Perho kirjoittaa kolumnissaan.Lue koko juttu

Kommentit (8)

Vierailija

Elämänpiiri pienenee ikääntymisen kanssa yhtämatkaa.

Nuorena ihmiset haluavat olla ihmispaljoudessa ja sosiaalisessa kontaktissa, mutta iän karttuessa seurallisuuden tarve ja halu vähenee.

Iän myötä ihan vaan jaksaminen heikkenee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intro hivuttautunut kaapista

Nuorena siitä vetäytymistarpeesta koki huonoa omaatuntoa, jopa niin paljon, että epäili olevansa jotenkin viallinen. Introverttiys oli silloin 1980-luvulla vielä huonosti tunnettu ja ymmärretty luonteenpiirre. Vanhemmiten tuon ominaisuuden on hyväksynyt omaksi piirteekseen, ja alkanut elää enemmän sen ehdoilla. Hauska oli huomata, että hyvä ystäväni jo sieltä 1980-luvulta huomasi saman ja totesi minun muuttuneen entistä enemmän introvertiksi. Vastasin, että en ole sen enempää intro kuin ennenkään, mutta ”uskallan” kuunnella itseäni ja osaan ottaa omaa aikaa myös kaveriporukassa, kun sen tarve on.

Vierailija

Töissä pitää olla koko ajan sosiaalinen ja osallistuva. Jos haluat tehdä itseksesi hommia rauhassa niin sinua pidetään joko vihaisena tai omituisena. Iän myötä oman mielenrauhan hoitaminen on tärkeintä ja ei enää välitä muiden mielipiteistä. Minä viihdyn itsekseni mutta monet eivät osaa edes olla yksin. Se pelottaa... 679

Vierailija

Asiaa! Nautin nykyisin suunnattomasti tästä yksinolosta. Teen itseäni kiinnostavia asioita tai vain olen. Ihmiset pitävät minua erittäin sosiaalisena ja iloisena ihmisenä, niinkuin olenkin, mutta samalla olen sosiaalinen erakko. Näin vanhemmiten sen uskaltaa sanoakin, koska yksinkertaisesti voimat loppuvat toisten kanssa olemiseen. Kaikki naisten kympit jne. ovat suorastaan karmivaa yhteisöllisyyttä.

Vierailija

Hallelujaa! Ja taas me oman elämämme sokeat Stevie Wonderbaumit näimme valon kun ankkastukki-Anna  parkkerasi siunatun mielensä siivutetun pullapitkon me naisten sivuilla ja loihe lausumaan. Ja kas mielessämme alkoi soida vähän niinkuin supersititi-nalle.

En seikkailuun, vie sovittuun, en joka toinen tiistai syys- tai lokakuun. En juhlimaan sua vaadikaan, En vapunaattoon enkä luokse joulupuun. Ei poutasää oo tärkeää, en tahdo nähdä nähdä kuinka sulaa meren jää. sen sanon vaan taas uudestaan, kuin mikä päivä vain on ollut päivä tää. Soidin vain, kun taas sua kai paan; soidin kun, sun tahdon muistavan. Soidin vain, kun taas sua kai paan, nyt kun sanotuksi saan, miksi keittiönpöydälläsi oli rulla vessapaperia-aa . Ei syksyn yö mua maahan lyö, ei koskaan uuvuttanut ole päivän työ. Ei tuuli saa mua valvottaa; Se menköön sinne minne päättyy tähtivyö. Ei ihmemaa voi innostaa, jos vasta siellä Liisan joskus nähdä saa. Ei asiaa sen kummempaa; mä soitin vain kun sua tahdoin muistuttaa.  Soidin vain, kun taas sua kai paan; soidin kun, sun tahdon muistavan. Soidin vain, kun taas sua kai paan, nyt kun sanotuksi saan, miksi keittiönpöydälläsi oli rulla vessapaperia-aa.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat