Suosikkibloggaaja Didem Özgün valitsi sektion: ”En halunnut, että synnytys muuttaa vartaloani”

Suosikkibloggaaja Didem Özgün valitsi sektion: ”En halunnut, että synnytys muuttaa vartaloani”

"Olen paitsi äiti myös nainen ja avovaimo", muotibloggaaja Didem Özgün sanoo. Kuva: <span class="photographer">Anna Huovinen</span>

Didem vinkkaa, miten yhdistää äitiys ja naiseus: – Älkää naiset jääkö neljän seinän sisään, vaan lähtekää välillä dinnerille miehenne kanssa.Lue koko juttu

Kommentit (12)

Sipsiborg

Paikat palautuu täydellisesti ennallen yllättävänkin nopeasti. Ei kaikilla, mutta enemmistöllä. Vartaloltaan pienikään nainen ei välttämättä ole pieni alapäästään.

Tosi lihasten palautumiseen saattaa joutua tekemään hieman työtä ja työnteko + hän... Ei varmaankaan toimi. 

Ei kukaan Teatterin VIP:ssä tunnelman takia pyöri. 

sussu

Tällaisesta elämästä haaveilevien nuorten naisten kannattaa muistaa, että kotona olemisesta ei eläkettä kerry ja jos jää yhteisessä sopimuksella hoitamaan lasta kotiin, pitää pyytää puolisoa maksaman vapaaehtoista eläkevakuutusta. 

Myös se on hyvä muistaa, että uraa ei voi luoda itselleen myöhemmin tyhjästä, vaan sen eteen pitää nähdä vuosikausien työ. 

Samoin on hyvä miettiä, että millaisen mallin antaa omalle lapselleen ja pystyykö kehittämään itse itseään niin paljon, että on niin kiinnostava ihminen, että muut haluavat keskustella kanssasi. Vaateostosten esittely kun ei pidemmällä aikavälillä tee kenestäkään erityisen älykästä tai kiinnostavaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Epäilen että viimeistään neljäkymppisenä pelkillä kotitekoisilla muotikuvilla ansaiseva nainen ei kiinosta enää ketään.

Tytti

Komppaan edellistä kirjoittajaa! Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse. Välilihaa jouduttiin hiukan leikkaamaan, mutta parissa kuukaudessa kroppa oli toipunut synnytyksestä ihan ennalleen. Eivät siinä paikat pysyvästi venähdä. Toinen lapsi syntyi hätäsektiolla. Ruma pystyarpi todellakin muuttaa omaa kehonkuvaa ja se ei katoa koskaan. Miestä arpi ei haittaa, mutta oma olo on ajoittain rujon arven takia kuin Frankensteinilla, vaikka synnytyksestä alkaakin jo olla aikaa. 😞

Vierailija

Tytti kirjoitti:
Komppaan edellistä kirjoittajaa! Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse. Välilihaa jouduttiin hiukan leikkaamaan, mutta parissa kuukaudessa kroppa oli toipunut synnytyksestä ihan ennalleen. Eivät siinä paikat pysyvästi venähdä. Toinen lapsi syntyi hätäsektiolla. Ruma pystyarpi todellakin muuttaa omaa kehonkuvaa ja se ei katoa koskaan. Miestä arpi ei haittaa, mutta oma olo on ajoittain rujon arven takia kuin Frankensteinilla, vaikka synnytyksestä alkaakin jo olla aikaa. 😞

Oletpa pinnallinen. Eikö se lapsi olekaan tärkein?
Täällä haukutaan naista joka haluaa pitää alapään koskemattomana ( alatiesynnytyksen jälkeen alapää ei ole koskaan yhtä hyvässä kunnossa ja koossa kuin ennen synnytystä ihan riippumatta jumpasta) ja sitten itse ulistaan jostai arvesta mahassa!
Eli pitää hyväksyä arpinen venynyt alapää mutta ei saa valita arpea vatsaan halutessaan?
Se suunniltu sektio jättää vain pienen arven karvoituksen rajaan ja mies kiittäää.

Terveydenhoitaja

Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse. Ensimmäisestä palauduin nopeasti lähes ennalleen, toisesta tuli heti synnytyksen jälkeen emättimen takaseinämän laskeuma ja kohdunlaskeuma, 26-vuotiaana. Seksi ei tunnu miltään, paitsi sattuu joskus.

Olin itsekin ajatellut, että ei se nyt niin haittaa, jos paikat menee pilalle. Nyt jälkikäteen en ymmärrä, miksi ihmeessä olen niin ajatellut. Miksi muka olisi jotenkin yhdentekevää, onko alapää ehjä vai ei. Ja onhan se yhdentekevää lapsen rinnalla. Eli ottaisin koska tahansa samat vauriot, jos se olisi ainut tapa saada lapset. Mutta sitä en ymmärrä, miksi en tajunnut, että olisin kyllä saanut lapset ja ehjän alapään synnyttämällä sektiolla.

Kertoo aika paljon yhteiskunnastamme, että pidetään naurettavana, jos ei halua ottaa riskiä alapäänsä pysyvästä vaurioitumisesta, jos riski on mahdollista välttää. Kaikkia muita ruumiinosia saa ja pitää varjella, mutta alapäätä ei. Mistä tällainen kumpuaa? Ja jopa niin, että naisen alapään vaurioituminen on ongelma, jos miehellä ei tunnu enää yhtä hyvältä. 

Onneksi kaikki ei vaurioidu synnytyksessä, ja alapää palautuu ennalleen, mutta aika moni vaurioituu. Ja sen tietää sitten vasta jälkikäteen, kun vaurio on jo syntynyt.

Siispä lämpimästi suosittelen sektiolla synnyttämistä kaikille, jotka eivät vielä ole saaneet vaurioita. Kehosi on ainoa, joka sinulla on. Vaikka muut eivät välitä sen vaarantumisesta, välitä sinä. 2000-luvulla naistenkin sukupuolielimet ja seksuaalisuus saisi olla arvokasta.

Vierailija

"En halunnut, että synnytys muuttaa vartaloani".  Haluaako joku oikeesti että synnytys muuttaa vartaloa. No ei. Mut silti, et joku sanoo sen suoraan tuntuu pahalta. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, koska mä en uskaltanut sanoa. Tuntuu epäreilulta. Ihanku jonkun Didemin vartalo olis arvokkaampi kun mun. Ei varmaan tarkota sitä mutta siltä se tuntuu. Siks tällaset tuntuu pahalta. 

Vierailija

Tytti kirjoitti:
Komppaan edellistä kirjoittajaa! Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse. Välilihaa jouduttiin hiukan leikkaamaan, mutta parissa kuukaudessa kroppa oli toipunut synnytyksestä ihan ennalleen. Eivät siinä paikat pysyvästi venähdä. Toinen lapsi syntyi hätäsektiolla. Ruma pystyarpi todellakin muuttaa omaa kehonkuvaa ja se ei katoa koskaan. Miestä arpi ei haittaa, mutta oma olo on ajoittain rujon arven takia kuin Frankensteinilla, vaikka synnytyksestä alkaakin jo olla aikaa. 😞

Ei mullakaan ensimmäisessä synnytyksessä paikat pysyvästi venähtäneet. Mut toisen jälkeen olikin sit ihan eri tilanne. Nyt kyllä sisäinen kauneus näkyy uloskin päin, kun jalkovälistä kurkkaa sekä peräsuolenlaskeuma että kohdunkaula. Että varsin mieluusti kyllä vaihtaisin sektioarpeen. Varsinkin suunnitellun sektion siistiin arpeen.

Vierailija

Sektioko ei muuta vartaloa? Tai raskaus ylipäänsä? Itselle ainakin tuli rintoihin raskausarpia jo ekasta raskaudesta, vaikka olin suht nuori. Samoin, ei vatsa koskaan ollut aivan yhtä timmi kuin ennen raskauksia. Kaksi sektiota tehty (molemmat kiireellisiä), ja etenkin toisen jälkeen leikkausarven yläpuolelle jäi iso ”makkara”, ja runsaasti kiinnikkeitä, jotka edelleen tuntuvat jomottavana kipuna aika ajoin, vaikka leikkauksesta aikaa 5v.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sektioko ei muuta vartaloa? Tai raskaus ylipäänsä? Itselle ainakin tuli rintoihin raskausarpia jo ekasta raskaudesta, vaikka olin suht nuori. Samoin, ei vatsa koskaan ollut aivan yhtä timmi kuin ennen raskauksia. Kaksi sektiota tehty (molemmat kiireellisiä), ja etenkin toisen jälkeen leikkausarven yläpuolelle jäi iso ”makkara”, ja runsaasti kiinnikkeitä, jotka edelleen tuntuvat jomottavana kipuna aika ajoin, vaikka leikkauksesta aikaa 5v.

Minulla synnytyksestä aikaa yli 25 vuotta ja pierut karkaa kun hermoja poikki ja välilihan leikkausarpi vaivaa joka päivä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tytti kirjoitti:
Komppaan edellistä kirjoittajaa! Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse. Välilihaa jouduttiin hiukan leikkaamaan, mutta parissa kuukaudessa kroppa oli toipunut synnytyksestä ihan ennalleen. Eivät siinä paikat pysyvästi venähdä. Toinen lapsi syntyi hätäsektiolla. Ruma pystyarpi todellakin muuttaa omaa kehonkuvaa ja se ei katoa koskaan. Miestä arpi ei haittaa, mutta oma olo on ajoittain rujon arven takia kuin Frankensteinilla, vaikka synnytyksestä alkaakin jo olla aikaa. 😞

Oletpa pinnallinen. Eikö se lapsi olekaan tärkein?
Täällä haukutaan naista joka haluaa pitää alapään koskemattomana ( alatiesynnytyksen jälkeen alapää ei ole koskaan yhtä hyvässä kunnossa ja koossa kuin ennen synnytystä ihan riippumatta jumpasta) ja sitten itse ulistaan jostai arvesta mahassa!
Eli pitää hyväksyä arpinen venynyt alapää mutta ei saa valita arpea vatsaan halutessaan?
Se suunniltu sektio jättää vain pienen arven karvoituksen rajaan ja mies kiittäää.

Ystävälleni on tehty suunniteltu sektio kaksosten perätilan vuoksi ja vaikka kaikki meni suunnitelmien mukaan niin palautuminen ja vauvojen hoito oli hänellä hankalampaa alatiesynnytykseen verrattuna. Seksiä ei kuulemma harrastettu heti jälkivuodon loputtua ja stressi oli huipussaan, että sai maidon nousemaan pienille kaksosille.

Hänen alapäätään en ole nähnyt, mutta itselläni en ole huomannut suurempia muutoksia, kaikki kun on mennyt nappiin. Gyne saattaa (ehkä) käyttää jotain isompia levittimiä, mutta seksielämääni tämä näkymätön "löysyys" ei vaikuta eikä varmaan kenenkään synnyttäneen, jonka miehellä on tyydyttävän kokoinen penis.

Ymmärrän kyllä synnytyspelon etenkin aiemman trauman jälkeen. Se, että naisen alapään pitäisi olla kuin umpeentikattu on kuitenkin epäterve ihanne. Hyvin tai melko hyvin sujunut alatiesynnytys ei naista pilaa tai muuta miksikään. Siksi ehkä synnytystavan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota muihin asioihin kuin meneekö gynetarkastuselämäsi pilalle pillun "löystyessä". Hyviä valintaperusteita voisivat olla vaikka vauvan terveys (moni asia puoltaa sektiota, jotkin alatietä), äidin palautuminen (jos sujuu hyvin - alatie, jos jotain menee pieleen - sektio), vauvan hoito synnytyksen jälkeen (useimmiten alatie parempi) ja imetyksen käynnistyminen (aika varmasti alatie parempi).

Sitä en kiellä, etteikö synnytys olisi rankkaa puuhaa kummin vain ja siitä palautuminen vaadi myös aktiivisuutta tai palautuminen jää puolitiehen. Kovin miehen miellyttämishaluinen ja ehkä itsensä kanssa painiva nainen valitsee sektion VAIN pillun kireys mielessä. Kuitenkin uskalsi tulla raskaaksi mikä venyttää ja rasittaa lantionpohjaa melkokin paljon. Ehkä hän halusi sitten "minimoida riskit".. tai sitten ei ihan hahmota asioita. Kyllähän synnytys pelottaa ensikertalaista, se on selvä. Hyvä, että siitä selvittiin tässäkin jutussa. Vähän kyseenalaista, että blogin keskiössä on vauvan sijaan äidin p.i.mppi...

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat