Elina, 34, osti miehensä kanssa vanhan talon, koska ei kehdannut kieltäytyä kaupoista: ”Me jäädyimme ihan totaalisesti kauppatilanteessa”......

Elina, 34, osti miehensä kanssa vanhan talon, koska ei kehdannut kieltäytyä kaupoista: ”Me jäädyimme ihan totaalisesti kauppatilanteessa”......

Talon ostaminen on elämän isoimpia hankintoja, ja sen kanssa ei kannata hötkyillä. Kuvituskuva.

Kehtaamattomuus ja muiden miellyttäminen ajoivat Elinan ja hänen miehensä tekemään ostopäätöksen, jota he katuivat vuosia. Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (38)

Ostaja js myyjä

Vierailija kirjoitti:
Voiko nyt ylipäätään enää kaupantekotilaisuudessa perua kauppoja? Eikös siinä vaiheessa ole kaikki jo valmisteltu aika pitkälle. Vähintään iso sopimussakko?!

Kiinteistökaupoissa mikään ei ole varmaa ennen, kuin nimet ovat paperissa. Sopimussakkoakaan ei tunneta toisin kuin osakehuoneistoa ostettaessa.

Rami Routa

70-luvun OK-talo? Kiittäisivät hyvää tuuria et saivat kaupaksi edelleen..oliko tasakattoo..valesokkelii,räystäättömyyttä? Ei kannata kokonaan huoahtaa ennen ko 5 vuot myynnistä on täys. Mitä puutarhan hoitoon tulee..niin on mahdollista muodostaa semmonen..ihan kiva puutarha joka ei juuuri vaadi työtä..sama niitten renppojen kanssa

arrikkelissa ei mainittu tuliko souvista paljonkin takkiin myytäessä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen

Perin isohkon maalaistalon ja tilan. Päärakennus mäen päällä järven rannalla, iso kaksikerroksinen navetta kuin halli, ranta rakennus veden ääressä jossa sauna ja kaksi huonetta, koneille valtaisa kone suoja ja valtavan paksuista hirsistä 1900 luvun alussa rakennettu riihi, joka seisoi luonnonkivianturoillaa kuin kirkko tässä minun pikku kylässä. Maata ympärillä, joihin istutin n 7000 puun tainta, entisille pelloille. Metsäkin tuli hoidettua ja paljon. Kaikki työt tuli itse tehtyä, rakennusten kunnossapitoa, risusavotat, tien hoidot, piha alueen hoito, kaislat niitettyä, katot lakaisu, paitsi navetta, tutuksi tuli maalit, sudit, viikate, raivaus ja oksasakset, selkäruisku, ruuvit, naulat, piiput laatat, salaojaputket, kaivot, ikkunat, loputtomasti. Minua naurattaa kun joku tuskissaan touhuaa jonkin ikkunalistat tai vasaratyö kanssa tai valittaa ruohonleikkuun vaivasta. Minä tulin vain ikääntyneeksi ja en enää nähnyt että pystyn voimien puolesta tekemään ja pitämään paikat kunnossa. Siksi oli laitettava myyntiin, se oli 5 päivää netissä, tuli ensimmäinen katsoja, illalla tuli tarjous ja 2viikon kuluttua tehtiin kaupat. Ostajat sanoivat että eivät ole koskaa nähneet niin siistittyjä vanhoja rakennuksia ja pihapiiriä ja ympäristöä, ei mitään jätettä menneestä vaan hoidettu ja huomioituja pikkuseikkojakin. Että saa aikaiseksi siihen tarvitaan ajattelua miten on viisainta ja helponta tehdä. Kylältä tarvitsin moottorisahaajaa, traktorityötä, kaivinkonetta ja nosturilaitetta ja kerran peltikaton laiton n 50neliötä. Tein omaa mielelläni. Ei ole miestä ollut näihin maalaistöihin, eikä niistä mitään olisi silleen tullutkaan. Olen nainen ja elelen nyt pääkaupungissa. En todellakaan ole sokerista tehty.

Vierailija

Jos on ihan ummikko tällaisissa asioissa, olisi ehdottomasti saatava joku apuun miettimään ja selvittämään mikä on edessä. Jos olisi ok-talossa asuvia ystäviä tai sitten muu henkilö paremmalla tietämyksellä mukana. Ihmellistä miten voikin tuollaista iso asiaa päättää noin vain ja vielä raskaana olevana. Hyvä kun saivat myytyä.

Tuuli

Mistä näitä ilkeitä kommentoijia oikein pöyhtyy? Lehdessä on tehty juttua liiallisesta hienotunteisuydesta ja kiltteydestä ja lukijoilta on pyydetty kommentteja ja esimerkkejä. Tämä sitten aktivoi ihmisiä ilkkumaan ja ilkeilemään niille jotka kokemuksistaan ovat kertoneet. Tuleeko tuosta hyvä mieli, vai mistä on kyse?

Vierailija

No voi, voi. Meillä oli aikoinaan 3 pientä lasta (yksi ihan  vauva vielä) ja lypsykarjatila hoidettavana ja myös todella iso piha, jossa paljon erilaisia pensaita ja kukkatarhoja.

Mutta nuorena sitä kummasti jaksoi lastenhoidon,lypsytöiden ym. maatalostöiden jälkeen vielä mennä puutarhatöihinkin, vaikka pelkästään sen todella ison nurmikon leikkuu lykättävällä moottorikäyttöisellä ruohonleikkurilla kesti 3h.

Nyt on lapset maailmalla ja edelleen täällä ollaan. mutta nyt ei ole enää juurikaan muita töitä niin voin keskittyä siihen puutarhanhoitoon.

ilkeämielinen kirvesmies

Yllättävän monelle tulee yllätyksenä se, että ne kodin kuvalehden talot ja puutarhat eivät rakennu ja pysy yllä ilman vaivannäköä. Jos talon laatuvaatimukset on korkeat, ei kannata ostaa 70-luvun taloa. Ja jos talo on ollut asumiskuntoinen miten siitä on saanut stressin aikaiseksi? Ja olisiko ne puutarhaunelmatkin voinut siirtää myöhemmäksi? Miksi kaikki pitää remppoja, puutarhoita ja lapsia myöden tehdä HETI NYT ÄKKIÄ JA YHTÄAIKAA ja stressata asiasta, vaikka kukaan muu kuin itse ei ole niitä asioita vaatimassa? Pahoittelen hieman ilkeämielistä kommenttia, mutta olen nähnyt vastaavanlaisia tilanteita ja aina ihmetellyt sitä kriiseilyä varsinkin kun sitä osataan stressata jo etukäteen.

YOLO

Rohkeasti aseta hinta, kysy suvusta haluaako kukaan lunastaa ja laita myyntiin jos kukaan suvusta ei halua ostaa. Toisaalta voi olla helpompi myydä vieraalle, ei tarvitse kuunnella ininää jälkeenpäin. Sinun elämäsi on sinun.

Fruberr von Sims

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä lukihäiriöisiä sikiää? Jutussa selvästi kerrottiin tilan hoitamisen olleen liian raskasta remontin ja vauva-arjen keskellä. Myös uuden kodin syrjäinen sijainti varmasti vei vuorokaudesta tunteja esim. Kasvaneiden työmatkojen muodossa. Helppo huudella avuttomuudesta jos itse ei ole rairuohoa isompaa nurmea hoitanut...

Yleensä kannattaa välttää tuollaisia 'rairuoho'-heittoja, koska ei voi tietää, mikä kirjoittajan tausta on. Jos hän osoittautuisikin maajussiksi, se kumoaisi aika tehokkaasti ivallisen heiton.

Vierailija

Pitääkö sitä ”remonttia” oikeasti tehdä niin paljon?
Veikkaan että ei tarvitse, suurin osa on tekemällä tehtyä.
Oikea vitsaus nykysuomessa, uusavuttomuus nimittäin.

Anonyymivierailija

Jännä homma, että päätyy ostamaan talon vahingossa. Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta. Lieneekö tottakaan. Tuntuu, että moni "uutisjuttu" on ihan keksittyä. Blogeja on toki laidasta laitaan ja niistä ei ikinä tiedä, että onko blogijuttu tosi vai vai ei. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jep, kyllä tässä on ihan selvästi kyse ilkeämisestä eikä mistään kehtaamisesta, ainakin Itä-Suomessa.

Itä-Suomessa on ilkeitä

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Melkoinen nurtsi, jos pitää kaksi kertaa viikossa leikata. Tuollaisesta kasvuvoimasta oltaisiin kiinnostuneita ruuantuotannossa.

Ei ole lainkaan "melkoinen nurtsi" Leikkaan itsekn nurmikon, jopa 3 kertaa viikossa. Eikä olekaan mikää pieni nurmikko minulla, menee nimittäin 3,5 h. joka leikkuukerralla aikaa siinä hommassa ja moottorikäytöisellä lykättävällä siis leikkaan ja kävelen tosi ripeästi.

Jostain kumman syystä sitä nurtsialaa on tullut tässä vuosien saatossa laajenettua :)

Palatakseni vielä tuohon talokauppaan ja miten raskaaksi nämä ostajat elämisen kokivat remonttien ja pienten lasten kanssa niin onpa itselläni ollut raskasta, kun tulin miniänä mitään maataloudesta tietämättömänä tälle tilalle emännäksi.

Siinä vuosien kuluessa nitä remonttejakin tuli ja 3 pientä lasta jaloissa ja vielä kaikki maatalon työt lehmineen siihen päälle, mutta muutto ei ole koskaan käynyt mielessäkään.

Nyt jo olen eläkkeellä, eikä ole enää muuta, kuin se nurmikon leikkuu ja lumityöt ja talven polttopuut.

Ehkä sitten on enemmän sitä sisua, kuin muilla tai se etten ole mikään rivari/kerrostaloasuja.

Orjantappura

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin viimeisilläni raskaana kun ostin yksin 70-luvun omakotitalon hehtaarin tontilla, joka pääosin nurmikkoa. Työtä on just niin paljon kuin itseltään vaatii. Pakkoko on vauvan kanssa yrittää laittaa kukkamaat viimesenpäälle ja remontoida koko talo lattiasta kattoon? Jos talo on asuttavassa kunnossa niin voi hyvin odottaa pahimman vauva-ajan ohi ja rempata huone kerrallaan pikkuhiljaa tai myöhemmin. Ja hei, tässä oli vieläpä kaksi aikuista, minä selvisin omenapuista ja marjapensaista, nurmikosta ja vauvasta ihan yksinäni. Elämä on sitä mitä teet siitä...

Ihanaa, aaltoja, kruunu ja sädekehä sulle.

Ei pelkästään kruunu, vaan se kirkkain kaikista. Kyllä hän sen verran on kuitenkin kärvistellen kärsinyt verrattuna kaikkiin meihin muihin luusereihin.

4 Haahan ja tuppukylään ikäihm...

Ja tänne sit piti tulla ruikuttamaan. Pitäs olla tyytyväinen, et elämä opettaa. Kuis tollaset muuten mitään oppis. Kyl on nykynuoret onnettomia.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat