Malin, 53, havahtui todellisuuteen, jossa kaikille ei ole ”sitä oikeaa” – sen jälkeen hän on ollut ylpeästi vanhapiika

Malin, 53, havahtui todellisuuteen, jossa kaikille ei ole ”sitä oikeaa” – sen jälkeen hän on ollut ylpeästi vanhapiika

Malin Lindroth on vanhapiika eikä halua enää hävetä sitä.

Ruotsalainen Malin Lindroth on ylpeästi vanhapiika. Yksinäisyydestä, kumppanin ja perheen kaipuusta pitäisi voida puhua vapaammin, hän sanoo.Lue koko juttu

Kommentit (15)

väsynyt

Hyvä havainto. Ei se lapsikatraan kasvattimen mikään etuoikeus ole.   Seuraavassa elämässä ei lapsen lasta yhtäkään. Murheet ei lopu ikinä.Teitä tarvitaan paljon kehittämään tätä maailmaa.

Vierailija

Tuonkin naisen kannattaisi panostaa ulkonäköönsä. Lyhyet lähes shokkivärjätyt hiukset toimivat vain harvoille. Meikkikään ei olisi pahitteeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Biologisen olennon olennaisin tehtävä on lisääntyä. Evoluution tehtävänä on luoda vahvempia biologisia olentoja. Nykyään evoluution ei anneta tehdä työtään, ja seuraukset ovat surullista katsottavaa.

jmla

Evoluutio ei ole tietoinen, se on sattumien summaa. Vahvin ei aina ole sopivin. Lisääntymiseen kuuluu myös jälkeläisten kasvatus lisääntymisikään. Siinä niin homot, vanhatpiiat kuin muutkin jotka huolehtivat yhteisöstä ja sen lapsista, edistävät evoluutiota tavallaan.

(ja muuten, kuvassa näkyy meikkiä)

Ajatusta kehiin!

Olen aina ihmetellyt tuota vanhapiika  sanaa en ymmärrä sen käyttöä? Tuttuni 33v oikea  kaunotar  joka ei halua naimisiin ei lapsia häntä kutsutaan vanhaksipiiakasi outoa! Itse olen naimissa kahden äiti..silti ikinä ei tullut  mieleen kutsua häntä  tuolla nimellä joka  typerä ja mauton nimitys!

Voi hyvää päivää

Vierailija kirjoitti:
Tuonkin naisen kannattaisi panostaa ulkonäköönsä. Lyhyet lähes shokkivärjätyt hiukset toimivat vain harvoille. Meikkikään ei olisi pahitteeksi.

Ja taas meni iloisesti asian vierestä täysin tarpeettomaan arvosteluun. Miten hänen hiusmallinsa tai -värinsä liittyy tässä asiana yhtään mihinkään?? Aivan loistavaa, että on ylpeästi oma itsensä. 

Vierailija

ajatus prinssin tai prinsessan purjehtimisesta elämään on täydellistä vastuun siirtoa itsen ulkopuolelle.
Ei parisuhde tule, hyppää, iske tai törmää. Siihen täytyy olla valmius.

Muurit ja kuoret voi kasvattaa esteeksi, mutta ihan yhtä hyvin ne voi myös purkaa. Mutta se täytyy tehdä itse.

Malinin pitäisi kuunnella vaikka Eevi Minkkisen podcasteja ja alkaa tutustua itseensä, ottaa vastuuta, kasvaa naiseksi.

Vierailija

Miksi pitää nimitellä ketään, meille on kuitenkin nimi aika monelle annettu. Aika ohueksi jää kuva ihmisestä jos katsoo pelkkää ulkonäköä. Inhimillisempää päivänjatkoa kaikille

Vierailija

Et ilmeisesti tajunnut jutun ydintä: Malin nimenomaan on mielestäni sinut itsensä kanssa ja sopeutunut elämään vanhapiikana. Se - jos mikä - on naiseutta paljon enemmän kuin huonossa/valheellisessa liitossa eläminen. Kylmä totuus nyt vain sattuu olemaan se, ettei jokainen sinkku löydä sopivaa elämänkumppania, vaikka haluaisikin ja olisi siihen valmis. Itseensä tyytyväinen ihminen sopeutuu siihenkin olotilaan. Ei se tarkoita sitä, että olisi kasvattanut muurit ympärilleen eikä sulje pois toivetta siitä, että "jospa jonakin päivänä"... Itsenäinen ihminen ei kelpuuta epäkelpoa kumppania vain sen takia, ettei olisi yksin tai hyötyy parisuhteesta taloudellisesti. Moniko vain "roikkuu kiinni paskaliitossa" peläten yksinoloa tai moniko nainen passaa miestään kuin pikkulasta - ei sellainenkaan elämä kauhean itsenäiseltä vaikuta?

Tosiasia lienee se, että suurin osa on löytänyt kumppaninsa ihan sattumalta eli kumppani on todellakin "tullut/törmännyt/hypännyt" tyhjästä ja sitten on rakkaus "iskenyt" kuin salama kirkkaalta taivaalta tai toisilla järki/hyötyajattelu käskenyt iskemään kiinni "hyvään saaliiseen" ;)

(Ja ei! Minä en ole vanhapiika.)

Yleispätevää lässynläätä

Vierailija kirjoitti:
ajatus prinssin tai prinsessan purjehtimisesta elämään on täydellistä vastuun siirtoa itsen ulkopuolelle.
Ei parisuhde tule, hyppää, iske tai törmää. Siihen täytyy olla valmius.

Muurit ja kuoret voi kasvattaa esteeksi, mutta ihan yhtä hyvin ne voi myös purkaa. Mutta se täytyy tehdä itse.

Malinin pitäisi kuunnella vaikka Eevi Minkkisen podcasteja ja alkaa tutustua itseensä, ottaa vastuuta, kasvaa naiseksi.

Neuvojia näemmä aina riittää, luehan nyt koko juttu ennen neuvojen jakamista. Eikös juuri Malin itse sano, että ajatus prinssistä tai prinsessasta on valhe, johon meidät on kasvatettu uskomaan..?

Rakkaos

Sinä ulkonäön arvostelija, tarkoitatko, että tämä rohkea nainen on liian ruma kenenkään puolisoksi? Höpö höpö. Hänhän on ihan tavallisen näköinen nainen ja varmasti fiksu ja kaikin puolin muutenkin ok. Mutta elämä on usein tuuripeliä, onnenkauppaa: joku ei löydä koskaan sopivaa parisuhdetta.

Vierailija

Miksi pitää nimitellä? Naimaton on parempi kuin vanhapiika sanana. Jälkimmäinen on halventava aivan kuin naisessa olisi jotain vikaa, jos ei ole naimisissa. Kaikilla ei natsaa, mutta silti voi elää onnellisena. Eikä naimattomuus ole ulkonäöstä kiinni. Eihän Barchelorkaan löytänyt elämänsä naista vaikka oli runsaasti kaunottaria tarjolla.

Vierailija

Surutyötä on tehtävä, kun elämä ei mennyt niin kuin toivoi. Aina ei ole mahdollista valita omaa polkua ja jääkin yksin. Voimia kaikille teille jotka ovat samassa asemassa.

Wanha piika

Itse olen ollut enemmänkin vanha piika, viimeiset 16 vuotta. Sana Sinkku kuvaa mielestäni enemmän villiä menoelämää, tv:stä tuttujemme, Carrien ja Samanthan tapaan. Ja minulla se on kaukana siitä. Ainakin sellainen kaiku siitä sanasta helposti tulee. Minun elämäni on tylsää ja tasapaksua, samojen kaavojen mukaan. Vaikka toki asiat muuten on ihan ok.

Kaikki mahdolliset keinot on yritetty joskus viihteellä käydessä. Oltu hienovaraisen aloitteellisia ja täysin neutraaleja. Mutta mitään ei ole tapahtunut. Olen kyllä mielestäni sopivan naisellinen, joskaan en mikään missi tai mikään laiheliini. Toisilta naisilta saan joskus ylistäviä kehuja "kauneudestanikin". Ja niiltä miehiltä, joista en mieltäni itsesuggeroimallakaan voisi kiinnostua. Ja näin se on että mieluummin yksinkin, kuin epämiellyttävän kaverin kanssa. Kiinnostusta ei voi pakottaa. Ja niin epätoivoinen en sentään ole, että seurustelua seurustelun vuoksi, ajatuksella että on joku. "Vanha parta" kun olen, niin mihinkään tindereihin, ym nettisivuille en todellakaan mene. Kahdet Sokkotreffit minulle järjestettiin joitakin vuosia sitten ja nekin oli katastrofi, että yritä siinä sitten kohteliaasti ja hienovaraisesti, päästä eroon heistä. Mutta onnistuihan se lopulta, niin kiusallisia tilanteita kuin olivatkin. Että ei enää sellaisia. Kyllä itse täytyy löytää, jos on löytääkseen.

Olen tavallaan tyytynyt osaani ja hyväksynyt yksinäisyyden. Lohduttaudun sillä, että eipähän ole turhia parisuhdekriisejä ja mustasukkaisuusriitoja. Ja on oma rauhakin. Toki välillä tulee päiviä ja hetkiä, jolloin yksinäisyys surettaa, oikein olan takaa.

Välillä olen miettinyt mitä meni kohdallani pieleen. Toiset käy parinvaihtobileissä ja harrastavat polyamorisia suhteita, tai omistavat bonuksena päälle vielä salarakkaitakin. Kun itse en saanut edes sitä yhtä suhdetta, joka minulle olisi reilusti riittänyt. Useilla kavereilla ja tuttavilla on olleet jo nurkan takana uusi odottamassa, kun entisestä on eroon päästy. Ellei jo samasta oven avauksestakin ole jo se uusi tullut tilalle. Toiset tuntuvat saavan mieleisiään miehiä/naisia, kuin apteekin hyllyltä. Minulta se ei koskaan käy noin helposti. Olisiko sitten vain huonoa tuuria?! Koen, ettei minulla ole mitään yhteistä kenenkään kaverin kanssa. Minä olen se porukan vanha piika. Ja he pariutuneita.

Ikää on kuitenkin jo sen verran, että enää ei tässä vaiheessa kannata toivoa ja odotella liikoja. Niin järki sanoo. Vaikka tunnepuoli voi vielä vanhallakin harhailla. Välillä koen voimakkaita ihastuminen tunteita, mutta joudun tukahduttamaan ja pitämään sisälläni ne tunteet. Minulla on kyllä silmää mieskomeudelle, mutta jollain muulla tavalla itse kohteet ovat olosuhteisiin nähden sopimattomia haaveiden kohteita. Ei ole tapana luulla itsestäni liikoja, mutta kyllä sen tunteen ollessa päällä, toivoo ja odottaa jotain. Kunnes huomaa että tämäkin pilvilinna romahti, eikä tullut vastakaikua, taaskaan.

Toisilla on iso ongelma lapsettomuus, toisilla jonkinlainen, vaikkakaan ei iso, mutta mitenkään väheksymättä miehettömyys. (Tai naisettomuus) Onkohan puolisotta eläville mitään vertaistukiryhmiä? Ihan vain ajatusten vaihtoon, meinaan.

Vierailija

Jos vanhaksipiiaksi mukamas jäädään mm. ulkonäöllistä syistä, niin miksi kadulla, ruokakaupoissa tms. näkee vaikka minkälaisia pariskuntia. Luuleeko tosiaan joku että vain ulkonäön vuoksi ihminen jää yksin? Joillain ihmisillä on yksipuolinen käsitys ihmisistä ja elämästä. Mihinkään en tyydy, puolison pitäisi olla itselle miellyttävä ja sopiva. Meillä on vain yksi elämä, ja se pitäisi elää oikean ihminen kanssa. Ei elämänkumppanin valintaa voi perustaa sille ajatukselle, että joku on pakko olla, aivan sama kuka. Itselleni se ei todellakaan ole yhdentekevää.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat