Hanna, 46, puolisoineen luopui veneilystä: ”Veneen omistaminen on kuin seisoisi suihkussa repimässä sadan euron seteleitä”

Hanna, 46, puolisoineen luopui veneilystä: ”Veneen omistaminen on kuin seisoisi suihkussa repimässä sadan euron seteleitä”

Veneily ei ole kaikkien juttu. Kuva: <span class="photographer">Joonas Salo / Sanoma arkisto</span>

Huviveneily näyttää leppoisalta puuhalta, mutta omistajan vinkkelistä se saattaa olla kaikkea muuta. Nelikymppinen Hanna väsyi perheen veneilyharrastukseen neljässä vuodessa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (49)

Vierailija

Venepuolellekin työskennelleenä sydän sykkii sinne edelleen. Meressä ja horisontissa on oma viehätyksensä...mutta saksalaisia matkailuajoneuvoja edustaen uskallan rohkaista vaikka kokeilemaan matkailuauton vuokraamista - veneen kanssa samantasoinen matkis on käytössä sen 9 - 12 kk vuodessa ja paljon edullisempi. Mm. liikkuvakoti.fi -sivuilla luotettavaa tietoa matkisharrastuksen ja matkailuajoneuvojen työkäytön pariin.

Vierailija

Älykäs ihminen tajuaa, että veneen omistaminen on loputon orjatyöleiri ja rahareikä. Viisas ihminen tajuaa, että niin on, mutta se on kaikki sen arvoista.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. No, ehkä laskuvarjohyppy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomeen on perustettu Puuveneosuuskunta, jonka idea on tarjota helppo ja huoleton veneilymahdollisuus klassisen kauniilla päiväpurjeveneellä Helsingin edustalla kiinteällä vuosimaksulla, ilman että osuuskunnan jäsenet joutuvat osallistumaan veneen kunnossapitoon, ylläpitoon, vakuutusmaksuihin, satamavartiointiin. Osuuskunta pitää veneet kunnossa ammattilaisten avulla ja osuuskunnan jäsenet keskittyvät veneilyyn. Kannattaa tutustua.

lauta-aita

minulla on hyvät muistot pohjoissavosta missä vietimme veljeni ja isäni kanssa kesälomat isäni vei meidät moottoriveneellä siis pieni avovene kalastamaan sekä järven rannoille juomaan nokipannukahvit ja välillä syötiin ruokaa retkikeittimellä keitettiin perunoita ja telttailtiin pikkusaaressa joskus montakin yötä perämoottori ei paljoa vienyt bensiiniä käytiin miekkavedellä sekä koskelovedellä oli kaksi venettä 3.5hv ja 10hv en koskaan unohda niin mukavaa oli.

Hanski

Ollaan perheen kanssa veveilty 26v. 8 lapsen ja parin koiran kanssa. Aikoinaan suurin riski oli, miten vaimo suhtautuu vesillä elämiseen. Muutamaan otteeseen olen puhunut veneen hävittämisestä, siihen on tullut täystyrmäys. Nyt parilla lapsella on jo tahollaan oma purtelo, joten harrastus on siirtynyt sukupolvelta seuraavalle.

syntyperäinen espoolainen

Täysin oikea päätös, veneily ei ole kaikille. Olen tämän tarinan mies, kuukauden reissulle Saaristomerelle lähdin ensi kerran 6pv ikäisenä, kun äidin päästivät naistenklinikalta sektion jälkeen. Minulle veneily ja meri on niin tärkeä osa elämää, jopa sen yhden keväisen ja yhden syksyisen viikonlopun uhrattuani, ettei minua (tai koko perhettä) pidä pe-su kuivalla maalla jäättömänä kautena mikään. Avioero muuttaisi elämääni siten, että olisin merellä yksin.

En ole koskaan veneillyt jäätelönsyöjien katseiden vuoksi, olen veneillyt aina koska läsnä on minä ja meri.

Vierailija

Manna, 46, luopui perheineen rakkaasta harrastuksesta, autoilusta, joka näyttää mukavalta – mutta osaa olla myös kallista ja raskasta puuhaa. Nyt hän kertoo kaikista niistä syistä, jotka ajoivat heidät tähän ratkaisuun.

”Vielä vuosien jälkeenkin muistan hyvin autoilun hienoimmat hetket. Kuuman asfaltin tuoksun, aurinkoisten päivien aamut, sen miltä kahvi maistui ratissa. Teiden maisemat kallioineen ja käkkärämäntyineen, kimaltavan horisontin, jota kohti ajamisessa oli kuplivan riemukasta vapauden fiilistä.

Viisimetrisessä avomallisessa Audissamme oli neliveto ja turbo, se käyttäytyi valtateillä rauhallisesti ja hörppi bensiiniä kokoonsa nähden maltillisesti. Kun ajelimme aurinkoisina kesäpäivinä kaupungin teitä pitkin, aistin jalankulkijoiden katseet. Hieno auto, kyydissä soma perhe. Isä ajaa autoa, äiti istuu rennosti apukuskina, turvaistuimiin puetut pellavapäiset lapset vilkuttelevat katselijoille. Idyllistä!

Todellisuus idyllin takana oli toista. Pian auton hankkimisen jälkeen tajusin, että aurinkoiset päivät valtateillä ovat vain kirsikka kakun päällä. Suurin osa autoilusta on jotakin ihan muuta. Työtä ja rahanmenoa.

Uuden Audin huolto on helppo nakki verrattuna vanhempiin autoihin. Bensiiniauton ylläpito on myös paljon helpompaa kuin diesel-auton.

Silti uudessa autossakin riittää puuhaa. Aina keväällä auto pitää pestä sisältä ja ulkoa. Renkaat pitää kaivaa varastosta ja vaihtaa alle, vanhat renkaat pestä ennen varastoon laittamista. Tämä vie vähintäänkin yhden keväisen viikonlopun aamusta iltaan.[jatkuu seuraavassa kommentissa]

veneilijavaiautoilija

[edellinen kommentti jatkuu]

Autoilijan vastuuseen kuuluu myös se, että auton saa osumaan parkkiruudun viivojen sisään. Kovien festareiden ja myrskyjen jälkeen on mielellään heti seuraavana päivänä kiiruhdettava katsomaan, onko auto selvinnyt koettelemuksesta ilman ilkivaltaa tai vahinkoja. Kesän mittaan huomaa pian, että useimpiin Suomen suviin mahtuu leppoisaan autoiluun täydellisesti soveltuvia päiviä yllättävän vähän.

Olimme ostaneet automme todella vähän käytettynä, käytännössä uutena, emmekä joutuneet ottamaan sitä varten lainaa. Hyvä niin, sillä muita kuluja piisasi. Vakuutukset. Autopaikka. Huollot. Pysäköintipaikka kantakaupungissa – tyyristä avotaivaan alla, vielä kalliimpaa katetussa tallissa. Talvisäilytys maksoi reippaasti yli tuhat euroa talvessa. Myös bensiini on järkiään kalliimpaa kuin diesel.

Käyttövoimavero pitää pulittaa joka vuosi. Levähdyspaikalla yöpyminen jokamiehenoikeudella ei maksa mitään, mutta palvelut puuttuvat ja vapaita leirintäalueita, joihin satunnaiset autoilijat ovat tervetulleita, alkaa olla Etelä-Suomessa yhä vähemmän.

Merkkiautolla autoiluun kuuluu myös se, että lähes kaikki osat autossa ovat erikoistavaraa, joita myyvät vain maahantuojat. Hinta on sen mukainen, ja vähänkin erikoisempi osa pitää usein tilata. Lähes aina, jos moottoriin kesäkauden aikana ilmaantuu jotakin vikaa tai renkaat ottavat pientäkin osumaa vaikkapa pysäköidessä.

Moottorin ongelmien kartoitus maksaa yleensä helposti parisataa euroa, tehty työ ja varaosat vähintäänkin toisen mokoman. Autoilua harrastaneen ystäväperheen kanssa vitsailimme joskus, että uudehkon auton omistaminen on kuin seisoisi nojatuolissa repimässä ja viskomassa lattialle sadan euron seteleitä.

Jaksoimme autoilla yhteensä neljä vuotta. Sitten tuli stoppi.

Auton myyminen osoittautui paljon hankalammaksi kuin olimme kuvitelleet. Nopea googlailu paljasti Suomen olevan pullollaan käytettyjä autoja, jotka tuntuvat liikkuvan kovin tahmeasti. Vaikka automme oli hyvää merkkiä, siisti ja toimiva, jouduimme myymään sitä kuukausitolkulla, ja saimme siitä lopulta paljon matalamman hinnan kuin olimme itse maksaneet.

Kun kaupat viimein lyötiin lukkoon, olo oli silti kuin palkankorotuksen saaneella. Niin paljon rahaa tajusimme säästävämme vuositasolla ilman autoa.

Nyt kokemuksestamme on jo aikaa, mutta en ole katunut päätöstämme luopua autosta.

Kuumina kesäpäivinä istun joskus moottoritien varressa, syön jäätelöä ja katselen ohi ajavia autoja.

En tunne ikävää enkä haikeutta. Enemmänkin olen helpottunut siitä, että saan kävellä hieman pidemmätkin matkat.”

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat