Luokkakokouksessa otetaan samat roolit kuin vuosikymmeniä sitten koulussa, ja se on ärsyttävää!

Luokkakokouksessa otetaan samat roolit kuin vuosikymmeniä sitten koulussa, ja se on ärsyttävää!

Anna Perho haluaa vain unohtaa kaiken. Twitter: @annaperho Kuva: Juha Salminen

Joskus tuntuu kuin emme edes toivoisi kenenkään muuttuvan, Anna Perho kirjoittaa kolumnissaan.Lue koko juttu

Kommentit (1)

Vierailija

En mä kyllä ihan täysin allekirjoita otsikon väitettä. 
Menin ekan kerran luokkakokoukseen 11v kirjoituksista. Oli hämmentävää ja iloista nähdä kaikki vanhat tutut. Jonkun verran sitä samaa asetelmaa oli kuin koulussakin. Toisaalta kaikilla oli aikuiselämä edelleenkin aika aluillaan - noin kolmekymppiset ovat vielä uran alussa ja hakevat rooliaan.

Tästä viiden vuoden päästä mukana oli vielä muutama toisia nenän vartta alaspäin katsovia nirppanokkaisia tyttöjä, mutta suurin osa oli innoissaan luokkakavereiden vauvauutisista.

Kun oli kulunut 19v kirjoituksista, alkoi tapaamiset tulla relammiksi. Ihmiset alkaneet löytää paikkaansa työelämässä ja lapset kasvaneet. Tapaaminen oli tavallaan "kivojen ja fiksujen" ihmisten kohtaamista.

Nyt meidän kirjoituksista on kulunut yli 25 vuotta. Vanhat asetelmat eivät ole oikeastaan läsnä. Osa jättää tulemasta paikalle, ehkä peläten jotain? Ovat menestyneet liikaa ja pelkäävät kateutta? Ovat mielestään menestyneet liian vähän ja pelkäävät noloutta? Paikalle oikeastaan saapuu usein joukko "kivoja tyyppejä", vanhoista ajoista puhutaan jotain, mutta ymmärtävällä huumorilla. Ihmisillä on mielenkiintoisia uravalintoja ja aina välillä syntyy yhteistyökuvioita. Luokkakokoukset ovat hauskoja tilanteita, joissa kaikki saavat tilanteen ihan pikkuisen olla pöllöjä tutussa seurassa. Kukaan ei esitä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat