Pauliina, 40, menetti lapsensa: ”En usko, että jokainen saa elämässä vain sen, minkä jaksaa kantaa”

Pauliina, 40, menetti lapsensa: ”En usko, että jokainen saa elämässä vain sen, minkä jaksaa kantaa”

Suru ei ikinä häviä, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Kuva: Shutterstock

Joulukuisena aamuna Pauliina Flangin tytär kuoli hänen syliinsä. Nyt, vuosi myöhemmin Flang kertoo, miten surun kanssa voi elää. Lue koko juttu

Kommentit (6)

Sivusta seurannut

Pauliina on oikeassa. Kyllä jotkut saavat liian raskaan kuorman ja jopa menehtyvät sen alle. Mm. vastakkaiset uskonnolliset väittämät tältä osin ovat puppua.

Ramiiro

Sivusta seurannut kirjoitti:
Pauliina on oikeassa. Kyllä jotkut saavat liian raskaan kuorman ja jopa menehtyvät sen alle. Mm. vastakkaiset uskonnolliset väittämät tältä osin ovat puppua.

Kuorma ei ole koskaan liian raskas kantaa, mutta jotkut eivät vain ymmärrä keventää sitä kuormaansa, vaan raahavat "marttyyrinä" kuormaansa, jos uhriutuen. 

Takavuosina, kun Konginkankaan bussiturmassa kuoli paljon nuoria, syytettiin myös Jumalaa, kysellen, missä olikaan se hyvä Jumala, kun salli tällaista tapahtuvan? Se oli sitten ollakseen hieno kysymys!? Mielenkiintoistahan asiassa oli se, että he nyt vasta kystivät ensi kerran, missä Jumala olikaan? He eivät olleet koskaan elämässään kyselleet Jumalan perään, saatika halunneet tutustua Häneen!? Täytyi tapahtua hyvin traumaattista, ennen kuin edes tämän verran ajatusta tuli Jumalasta. Joidenkin ihmisten mielestä Jumala on tai pitäisi olla se automaatti, joka suojelee ja takaa auvoisen elämän, vaikka ihminen itse ei edes suo ajatusta Jumalalle, saatika palvelisi Herraa. 

Meillä ihmisillä on aikas kieroontuneita oikeus- ja moraalikäsityksiä, kuten eräskin äiti itki kuollutta teinipoikaansa, joka kuoli viinaan. Mamma itse kantoi viinat alaikäiselle pojalleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Samaa mieltä, ei taakka ole sen isompi kuin jaksaa kantaa. Rankasti sanottu, mutta kukaan ei ole luvannut eikä kellekkään ole luvattu helppoa elämää.
Elämässä tapahtuu paljon rankkoja asioita. Ei voi eikä kannata olettaa olevansa niiltä itse jotenkin mystisesti suojassa. Suosittelen nauttimaan siitä, kun kaikki on hyvin. Sama asenne vaikuttaa myös surusta selviämiseen. Surra saa ja pitääkin, täältä lähtenyt kulkee loppuelämän siinä rinnalla mutta katkeruus ja oman kohtalonsa sääliminen ei auta ketään. Puhuminen, muistaminen ja kauniilla tavalla mukanaan kantaminen auttavat. Ei suruun takertuminen ja kokemukseen ripustautuminen. Samoin sen ymmärtäminen, että kukaan ei täällä ole "turvassa" ja erityisasemassa. Aina jollekin sattuu ja joskus se voi osua kohdalle. Nautitaan läheisistä silloin kun kaikki on hyvin.

Vierailija

Olen sitä mieltä, että se, joka sanoo, että kullekin annetaan vain niin paljon kuin jaksaa kantaa, ei tiedä todellisesta kärsimyksestä. 

Vierailija

Se on pelkkä klisee, jota ihmiset hokee. Ei pidä yhtään paikkaansa. Sattumalta voi pitää jonkun kohdalla vähän aikaa. Elämä ei ole kohtuullista.

Vierailija

Elää elämäänsä joka päivä. Huomenna jokin tai moni asia voi olla toisin.
Muutos tapahtuu nopeasti. Vaikka ihmiset luulevat olevansa turvassa.
"Kaikki jatkuu ennallaan. Ei meille mitään satu."

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat