Petetty vaimo kirjoitti miehensä toiselle naiselle kirjeen – nämä 5 asiaa hän halusi saada sydämeltään

Petetty vaimo kirjoitti miehensä toiselle naiselle kirjeen – nämä 5 asiaa hän halusi saada sydämeltään

Haluaisin sanoa sinulle, että... Kuva: Shutterstock

Miltä tuntuu, kun kumppanin uskottomuus paljastuu? Petetty vaimo kirjoitti miehensä toiselle naiselle kirjeen, jota ei koskaan lähettänyt. Tärkeintä oli jäsentää omat ajatukset.Lue koko juttu

Kommentit (7)

Toinen petetty

Jaan niin samat tunteet kanssasi. Tosin sillä erolla, että minä vihaan vieläkin. Aikaa on nyt kulunut 1v 7kk, kun tämä pettäminen minulle kerrottiin. Yhteyden saivat lopetettua 1v 4kk sitten. Joka kerta yhteydenpidon selvittyä minulle hajosin uudelleen. Minä tunnen vielä tämän toisen.

Nainen60

Todella hyvä kirjoitus. Vihaan sinua ensimmäinen ja sinä vihaat minua. Nyt me yhdessä vihaamme seuraavaa ja odotamme, koska seuraava liittyy meidän joukkoon vihaamaan seuraavaa. Ja yhteistä meillä on rakkaus yhteiseen mieheen, joka oli minun 40v, kunnes sinä tulit ja hajotit kaiken kauniin vain muutaman yhteisen kuukauden takia. Onko mielesi nyt hyvä, kun sait rikottua perheen - oliko ilkeyttä vai ajattelemattomuutta vai harhaluuloa - kerran pettäjä - aina pettäjä? No en ole pahoillani, kun sinun maailmasi romahti myös muutaman hetken jälkeen. Mies on varmaan huumaantunut rakastumisen tunteesta eikä ollutkaan valmis olemaan kanssasi täyspäiväisesti, koska vaihtoi heti sinutkin. Mikä keski-ikäisiä miehiä vaivaa? Ja miksi edelleen haen syytä itsestäni?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vihaan vieläkin. Yhdentoista vuoden jälkeen. Ei en ajattele tilannetta enää eikä se ihminen tai tilanne millään lailla ulotu enää tänne asti. Mutta minä vihaan sitä hajoamisen tunnetta. Sitä että istuin itkien lattialla kun lapset olivat nukkumassa ja keräilin minun itseni palasia, hyvin pieniä sellaisia. Vihaan sitä tunnetta yli kaiken, sillä vaikka kaikki muu onkin historiaa niin se hajoamisen tunne tulee joskus mieleen, ihan vaan ilmoittaakseen että oli joskus tapahtunut. Sitä vihaan. Se oli jotain niin pelottavaa ja traumatisoivaa. Se kun annoit itsesi täysin toisen käsiin ja se toinen paineli toisen punkkaan ajattelematta sinua piirun vertaa. Se loukkaus oli minulle maailman suurin, eikä minulta heruisi noin tasapainoista kirjettä yhdellekään joka siinä tilanteessa oli osallisena.

Vierailija

Itse olin pettäjä ja lopetin suhteen koska itse hajosin tilanteeseen. Toinen osapuoli sai minut tuntemaan, että hän oikeasti rakasti ja välitti minusta joten annoin tunteille periksi, lähdin mukaan. Yritin jättää hänet kahdesti, mutta hän vain tuli aina uudestaan elämääni. Lopulta tiesin, että oli oikea päätös lopettaa , kun mies sanoi minulle: Muistelen meidän suhdetta vanhainkodissa ja olen ylpeä siitä, että pidin hauskaa kanssasi. Kuka on ylpeä pettämisestä? Siitä lähtien tiesin, että oli aika kertoa vaimolle ja sen jälkeen en ole kuullut hänestä. Ikävöin vieläkin, neljän kuukauden jälkeen ja mietin missä hän on. Henkisesti tilanne oli kuitenkin niin raskas, että en voinut enää jatkaa. Vaikka itselläni oli vastuu, mies joka menee kotiin iltaisin ja katsoo vaimoaan silmiin on erittäin tietoinen perheestään, eikä pettäjä (sinkku) välttämättä osaa samaistuu tilanteeseen. Nainen menee sekaisin kehuista ja ”rakkaudesta”.

Vierailija

Olen itse kokenut sekä petetyn että pettäjän osan. Ja surullistahan se on pyöriä tuollaisissa draamoissa. Ja tärkeää toipumisen kannalta kertoa oma tarinansa ja kokemuksena, se mitä itselle tapahtui ja se, että on olemassa. 

Näissä "tunnustuskirjeissä" on vaan yksi pimeä piirre. Vaikka on ollut osa "samaa tarinaa", ei todellakaan tiedä sen toisen osapuolen osuutta, ei hänen tunteitaan ja aikomuksiaan. On syvästi epäkunnioittavaa olettaa se toinen tietynlaiseksi ja kirjoittaa hänet osaksi omaa fantasiaansa. Sovitaanko sitä ja tätä ja olemme itkeneet ja miettineet ja kiroilleet??? Niinkuin tämä kirjoittaja jotenkin omistaisi tuon tuntemattoman ihmisen, suorastaan nielaisisi hänet omaan käytöönsä. Omista tunteistaan ja tarpeistaan on tärkeä puhua. Mutta sen toisen aikomukset sopii jättää rauhaan ja kunnioittaa häntä erillisenä ihmisenä, ei oman itsen jatkeena. Toki, tässä tarkoitus taisi olla omien tunteiden käsittely, mikä sinänsä on ok. Mut oman prosessinkin kannalta on ihan hyväksi ymmärtää erillisyyden merkitys ja se, ettei toinen elä samaa todellisuutta kuin mitä itse elää. 

Niinpä

Ystävättäreni teki viisaan tempun kun sai tietää miehensä pettämisestä.

Kirjoitti toiselle naiselle miehensä "käyttöohjeen" johon listasi ihan kaikki mitä naisen pitää tehdä jotta mies tyytyväinen

- mitä pitää tehdä jotta kelpaa
- mitä ei pidä tehdä

Lähetti kirjeen naiselle. Meni 2 kuukautta ja toinen nainen soitti vaimolle. Tänä päivänä he ovat parhaita ystävättäriä.

Mies asuu äitinsä tykönä ja nuolee haavojaan, sana levinnyt paikkakunnalla. Miksi? Koska myös toinen nainen oli kirjoittanut samanlaisen "käyttöohjeen" kolmannelle naiselle jonka kanssa mies oli pettänyt tätä. Ketjukirje on METKA juttu. Tässä tapauksessa se toimi :O))))))

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen itse kokenut sekä petetyn että pettäjän osan. Ja surullistahan se on pyöriä tuollaisissa draamoissa. Ja tärkeää toipumisen kannalta kertoa oma tarinansa ja kokemuksena, se mitä itselle tapahtui ja se, että on olemassa. 

Näissä "tunnustuskirjeissä" on vaan yksi pimeä piirre. Vaikka on ollut osa "samaa tarinaa", ei todellakaan tiedä sen toisen osapuolen osuutta, ei hänen tunteitaan ja aikomuksiaan. On syvästi epäkunnioittavaa olettaa se toinen tietynlaiseksi ja kirjoittaa hänet osaksi omaa fantasiaansa. Sovitaanko sitä ja tätä ja olemme itkeneet ja miettineet ja kiroilleet??? Niinkuin tämä kirjoittaja jotenkin omistaisi tuon tuntemattoman ihmisen, suorastaan nielaisisi hänet omaan käytöönsä. Omista tunteistaan ja tarpeistaan on tärkeä puhua. Mutta sen toisen aikomukset sopii jättää rauhaan ja kunnioittaa häntä erillisenä ihmisenä, ei oman itsen jatkeena. Toki, tässä tarkoitus taisi olla omien tunteiden käsittely, mikä sinänsä on ok. Mut oman prosessinkin kannalta on ihan hyväksi ymmärtää erillisyyden merkitys ja se, ettei toinen elä samaa todellisuutta kuin mitä itse elää. 

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka pitävät puolisonsa salasuhteen toista osapuolta millään tavalla syyllisenä tapahtuneeseen. Ja vaikka hän olisikin ollut tietoinen, että toinen on varattu, niin mitä sitten...?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat