Kommentit (10)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olen syntynyt v. 1947. Asuimme maalla ja olimme köyhiä. Meilläkin syötiin joka päivä perunoita, mutta aina oli kastiketta, makkaraa, kananmunaa, joskus lihaa ja maitoa sai juoda niin paljon kuin halusi. Kasviksia oli kaalia, porkkanoita , punajuurta, lanttua ja nairiita. Meillä puurot ja makaroonivellit olivat jälkiruokia, vispipuuroa ja kiistelevät oli usein. Tontilla kasvoi marjapensaita, perunoita ja sipulia. Mustikoita ja puolukoita haettiin metsästä. Asuttiin ahtaasti mökissä, johon haettiin kaivosta vesi. Huoneen ja keittiön asunnossa meitä oli seitsemän henkeä. Autoa ei ollut. Kun aloitettiin oppikoulu, isä osti polkupyörän. Koulu oli maksullinen ruokana oli omat eväät. Äiti hoiti taloutta ja isä kävi tavallisissa töissä. Rahaa säästettiin aina johonkin tarkoitukseen. Koulumaksuihin, kouluvaatteisiin, kenkiin, suksiin. Oltiin tyytyväisiä enkä muista koskaan kärsineeni köyhyydestä. Kirjastosta haettiin kirjoja ja jouluna mentiin kirkkoon. Joululahjaksi saatiin yleensä lapaset tai sukat ja 50 gramman suklaalevyt. Meille sanottiin aina, että koulutus on parempi kun raha ja rikkaus. Koskaan ei ole ollut mistään puutetta.

Vierailija

Useimmat noista "menneitten aikojen nuukailuista" on meille ihan arkipäivää ja toisista puolista voisi ottaa oppia. Meillä ei ole talossa edes ajokorttia saati autoa. Suihkussa käydään usein vain kerran viikossa (ei hikoilla juurikaan ja alapäätä voi pestä muutenkin). Ruokaa heitän roskiin pitkin hampain, nytkin jääkaappi täynnä jämiä. Vaatteita ei juurikaan heitetä pois, ne muuttaa muotoaan.

tätönen

Minä keitän makarooni- ja perunavelliä edelleen, usein tähteeksi jääneistä makaroneista tai perunamuusista. Ja haen edelleen marjat ja sienet metsästä, en kaupasta. Parsin villasukat ja leikkaan vanhat vaatteet kuteiksi itse kutomiini mattoihin. Ja olen ihan tavallinen nykyaikainen ihminen, normaalisti töissä käyvä ja toimeentuleva. En ole nuuka enkä pihi, mutta en myöskään halua haaskata rahaa siinä missä voin säästääkin.

50-60-luvulta

Joulukalenterin luukkuja ei saanut repiä irti. Äiti sulki ne ja seuraavana vuonna otettiin yläkaapista esiin sama kalenteri. Eikä ollut suklaakalenteri!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat