Jenni Kokanderin uudenvuodenlupaus: ”Vuonna 2019 en aio hävetä vanhanaikaista naiseuttani enkä verrata itseäni muihin naisiin”

Jenni Kokander ei raaski polttaa rintaliivejään. Kuva: Juha Salminen

Olen hakenut omanlaistani tapaa osallistua tasa-arvokeskusteluun. Surullisinta on, jos me naiset alamme arvostella toistemme tapoja vaikuttaa, Jenni Kokander kirjoittaa.Lue koko juttu

Kommentit (7)

Vierailija

Röyhkeys tappaa monimuotoisuuden joka rikastaa elämän eri osa-alueita ja tekee siitä sävytöntä ja mustavalkoista" insinööri- Orwellia" ilman luovuutta, kauneutta ja taidetta yms.

Jennikin on kuitenkin kehittynyt retrossa kodinhengettären roolissa ajan saatossa  kuin myös valtaosa miehistä, koska ennen tuossa idyllisessä kristillismaskuliinispakanallisen patriarkaatinpahimpina vuosina nainen olisi saattanut joutua toimimaan myös kuusenjalkana. 

Vierailija

Ihailen myöskin salaa rohkeita nuoria, jotka ajavat taas-arvoa säväyttämällä, plus heidän kotejaan, vanhempiaan, nuoria itseään, kun näkevät asiat kuten ne ovat niin nuorena, asiat, joita itse en ollut vielä tarpeeksi kypsä huomaamaan parikymppisenä, tai edes kolmikymppisenä.

Isoäiti

Hieno kirjoitus. Täällä toinen nainen, joka lupaa elää ihan vain monien mielestä ehkä "vanhanaikaisesti". En todellakaan näe mitään tasa-arvon kannalta rakentavaa siinä, että paistaisin vaginapipareita ja huutelisin hävyttömyyksiä kuin köksän yunnilla hullaantunut murrosikäinen. Enkä juokse laumassa moittimassa miehiä ja kilpaile sillä, montako kertaa joku on katsonut "sillä silmällä".

Minä en häpeile yhtään sitä, että kadulla vastaantulijat taatusti näkevät minun olevan nainen. Sukupuoli-identiteettini on selkeä hetero ja en anteeksipyytele myöskään sitä. Ei minussa ei asu pientä homoa tai lesboa, vaikka kuinka joku väittäisi.

Eikä vanhakantainen naisuteni tarkoita sitä, että olisin jokin B-luokan kansalaisksi alistuva reppana. Minut on kasvatettu siihen, että sukupuolella ei ole merkitystä - ihmiset ovat tasavertaisia. Jo joku muuta minulle väittää, luvassa on pitkällinen, perusteltu argumentointi. Muutamat ovat tuota yrittäneet, eivätkö ole voitolle päässeet.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Hyväksykää itsenne sellaisena kuin olette, niin se elämä on paljon mukavampaa.

Eräs nainen

Jotenkin raikasta tekstiä! Tunnistan nuo ajatukset ja tuntemukset. Mielestäni Suomi on tänä päivänä vähemmän tasa-arvoinen maa, kuin esimerkiksi sodan ja jälleenrakennuksen aikana. En halua toki sotaa tulevan enää koskaan.

Yhteiskuntamme on kehittynyt, ainakin aineellisesti, mutta suomalaisten kunnioitus toisiaan kohtaan on totaalisesti hävinnyt jonnekin? Kaikesta (näennäisestä?) vapaudesta ja valintojen mahdollisuuksista huolimatta suomalaisten tyttöjen ja nuorten naisten itsemurhat ovat lisääntyneet. Nuorten mielenterveyshäiriöt ovat muutoinkin yleistyneet. Suomalainen media vaikenee myös järjestelmällisesti nuoriin naisiin kohdistuneista raiskauksista ynnä muusta.

Paras (huumoria?) kommentti asiasta tuli joskus miespuoliselta työkaveriltani: "eihän tuo suomalaisen naisen asema paljon poikkea maahanmuuttajanaisen asemasta, jos mietitte vähän tarkemmin..."

Meillä on myös vähän sellainen kulttuuri, että naiset vihaavat ("miesten lisäksi tai ohella") myös naisia, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Miehillä ja naisilla on yhteinen vihan kohde; tämän olen itsekin saanut kokea työelämässä.
Puuttuu itsekunnioitusta tai itsetuntoa, molemmilta sukupuolilta.

Vierailija

Hyvä kirjoitus. Paljon samaa. Mutta eihän Jenni ole vaan feministi?
Tasa-arvo ihmisten kesken rahaan, valtaan tai ikään katsomatta on paljon tärkeämpää kuin feminismi.

Vierailija

Se saarioisten mainos, johon Jenni viittaa, kertoo kyllä surullisella tavalla miten pukki (mies) suhtautuu kotitöihin. Joulumuori on ollut koko päivän pukin mukana jakamassa lahjoja, mutta silti pukki luulee, että muori on valmistanut jouluaterian siinä sivussa. Siellä ne ruuan valmistaneet "äidit" kurkkivat salaa ovenraosta, maistuuko, ja pukki on autuaan tietämätön, kuka ne pöydällä notkuvat herkut valmisti.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat