Linda ja RonkeliRinkeli ovat äitini tekemiä nukkeja. Hän on taitava käsityöihminen

Ystävyyteen liittyy monia vaiheita, joskus levätään laakereilla... 

Monet avioliitot päättyvät siihen, että kasvetaan erilleen. Samoin tapahtuu joissakin ystävyyssuhteissa. Ei  tavata juuri koskaan, ei kysytä kuulumisia ja jaeta juttuja. Tykätään facessa toisten julkaisuista ja lähetetään ketjukirjeitä. Siinä kaikki. Saattaa vieriä useita vuosia, ennenkuin tavataan ja silloinkin tavataan suurissa ryhmissä, joissa kukaan ei saa suunvuoroa ja pääse kertomaan mitä oikeasti kuuluu. Silloin ystävyys on jäänyt lepäämään laakereilleen. Nämä ovat luokkakokoustyyppisiä tapaamisia.

Oltiin joskus samalla aaltopituudella ja tavattiin paljon, sitten elämä vei eri teille ja juttelu jäi.- Kasvettiin erilleen.

Ihmissuhteet eivät kestä laakereilla lepoa. Ihmissuhteita on hyvä pitää liekissä tai ne sammuvat. 

RonkeliRinkelillä on leuhkat eväät (brunette) Linda (blondi)  sopeutuu kaikkeen
 

Ystävyys säilyy jos ihmiset jakavat asioita keskenään

 

Hyvien ihmissuhteiden tunnusmerkki on kasvaminen yhdessä. Niin pitäisi tapahtua myös ystävyyssuhteessa.

 Vanhoissa ystävyyssuhteissa saatetaan taantua tapaamisvuosikymmenelle. Jäädään jumiin niihin vuosiin ja eikä nähdä miten on kasvettu.

Kasvamme ja kaikkien tie on erinlainen. Toisilla se kulkee tasaisemmin ja toiset kurvaavat joka lammikkoon rapa roiskuen. Emme säily suruilta ja menetyksiltä. Kenenkään tie ole helpompi, vaikka se siltä vaikuttaa. Joskus epäonnen vuodet tulevat eri tahdissa, toisella ne ovat takanapäin, toisella vielä alkamassa.

Arja Saionmaan tulkitsema Ystävän laulu on todella hieno. Sen sanat kuvaavat täydellisesti ystävyyttä. 

- mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän,

  anna ajan se selvittää, kuka viereesi jää...

Jaa-a mihin menis, kelle soittais, vai avaisiko vain facen...

Ystävyys ei saisi jäädä arvojärjestyksen alimmaksi

Nuorena ystävät ovat kaikkemme. Silloin istutaan illat yhdessä ja nauretaan vedet silmissä. Isketään korkkarit kattoon ja bailataan raisusti. Heteronaisilla on tähtäimessä mies ja häät. Jokaisen illanvieton salainen toive on löytää se ratsulla valkealla laukkaava prinssi. Kun prinssiä ei kuulu, hermostutaan ja mietitään missä on vika.

Yksi ystävätyyppi unohtaa kaverit heti kun mies on pyydystetty. Hän kääntää selän, joskus jopa vuosikymmeniksi, kunnes eron yllättäessä ottaa taas yhteyttä... Siksi ystäviä on hyvä olla laajempi skaala, myös uskollista sorttia olevia. 

Ystävät tulevat tutuksi tapoineen. Joku myöhästyy aina, eikä piittaa siitä lainkaan. Joku peruu tapaamisen viime tingassa ja joihinkin voi luottaa kuin vuorenseinämään. Meitä on monenlaisia ihmisiä ja ystävyyssuhteissakin joutuu paljon joustamaan vaatimuksistaan. 

Jonkun seura saattaa olla ihanaa, mutta hänen tapansa myöhästyä raivostuttaa. Silloin on mietittävä kumpaan kiinnittää enemmän huomiota hauskaan yhdessäoloon vai myöhästymisen aiheuttamaan suuttumukseen.

Joku ystävä vetoaa aina työkiireisiinsä, eikä ehdi tavata kuin harvakseltaan. Kun tavataan, juostaan taidehallit läpi, eikä jutella mitään. Tässä ystävyyslajissa kiireinen ihminen pyrkii iskemään kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja suorittamaan ystävän tapaamisen pois alta. 

RinkeliRonkeli tietää mItä tahtoo, jopa ystävyyssuhteissaan

Ystävyyteen ja  parisuhteeseen tarvitaan oikeanlaista kemiaa.

Ilman oikeanlaista kemiaa ihmiset eivät yhdisty.  Silloin kun oppilas on valmis tulee opettaja, sanotaan. Myös ystävyyssuhteissa tämä pätee. Ystäviä ripotellaan joskus tiellesi yllättäen. Olen erittäin onnekas, että asuinpaikkani lähellä asuu eräs ystävä vuosien takaisesta työpaikasta ja edellisestäkin työpaikasta jäi muutama hyvä ystävä, jotka asuvat lähimaastossa.

Minulla on myös etäystäviä ja luokkakokousystäviä ja kaukoystäviä, mutta ikävä kyllä he eivät riitä yksinään. Viime vuosina olen ymmärtänyt, että tarvitsen ystävän myös lähelle. Sellaisen jonka kanssa voi lähteä kävelylle ja jonka luona voi piipahtaa kahvilla ilman suurempia aikatauluhössötyksiä.

Ilman lähiystävää olisin yksinäinen, kaukoystävien kanssa ystävyyssuhde lepää laakereillaan ja joskus pörähtää hetkeksi kukkaan, kun tavataan viiden vuoden välein. Sitten minulla on kesäystäviä ja kotipaikkaystäviä, faceystäviä, instraystäviä ja miesystäviä, jotka ovat vain ystäviä...

Ystävien tapaaminen on parasta maailmassa. Se antaa paljon energiaa, eikä ole korvattavissa millään 
 

Elämä on arvojärjestysten tekemistä, laita ystävät kärkipäähän ja voit paremmin.

Kiitos kamut kaikki jotka olette pysyneet messissä. Minusta on tullut ronkelirinkeli, eli ystävyyksiäkin olen pohtinut uudelleen ja tajunnut, että ihminen huijaa joskus itseään sillä, että hänellä on mukamas paljon ystäviä. Lähiystävät ovat todella tarpeen, toivon, että jokaisella olisi omalla asuinalueellaan joku läheinen, jonka kanssa parantaa maailmaa. Kaukoystävät ovat tarpeen myös, mutta eivät toimi akuutissa ystävähädässä, heille on sitten ne juhlapyhät ja sesongit tarjolla.

Olen onnellinen kaikista ystävyyden lajeista. Toki on hyvä tehdä itselleen selväksi mitä juuri nyt tarvitsee.

Kuuskymppinen löytää töitä, hiio hoi!

Olen työllistynyt, osa-aikaisesti. Olen hoivanantaja, eli henkilökohtainen avustaja. Minusta tuntuu, että tässä työssä viihdyn pitkään. Olen aina halunnut olla avuksi ja nyt saan tehdä sitä. Homma on helpointa ikinä ja saan toimia rauhassa, ilman suuria paineita...Olen onnekas !!!

Bytheheart

iirispiiris

Alla pari pöytää joissa olen viime päivinä istunut ja parantanut maailmaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (6)

Vierailija

Hyvin kirjoitettu. Yksikin ystävä riittää jolle voi kertoa kaiken mahdollisen, tietäen ystävän hyväksyvän hänet virheineen päivineen ja luottaen salaisuuksien jäävän vain heidän välisekseen. Miehille se on vielä vaikeampaa kuin meille naisille, vai onko enää nykyään?

iris
Liittynyt27.9.2015

OIen samaa mieltä, yksikin riittää, jos vain puhutaan ja hyväksyntää on:)

Vierailija

Mun kokemus on, että tosiystävyys kestää myös eron tai tauon. Mun ja ystäväni tiet erosivat teinivuosien jälkeen, kun molemmat muutimme eri paikkakunnille opiskelemaan. Molemmat sai uusia ystäviä ja yhteydenpitokin jäi. Sitten tuli työpaikat (kaveri häippäs vielä muutamaks vuodeks ulkomaillekin) ja oman elämän rakentaminen, parisuhteet ja lapset. Mutta ei meidän ystävyys siinä kadonnut. Olemme tavanneet kahdenkymmenen vuoden aikana vain muutaman kerran, ja aina jatketaan samasta pisteestä: ihan kuin ei oltaisi koskaan erossa oltukaan.

Voi olla, että meidän liima on se, että olemme eläneet varsin samantahtisia elämiä vaikka toisistamme erillään. Saimme lapset samana vuonna aika myöhäisellä iällä. Se lähensi meitä tässä vaiheessa, kun monilta katoaa ystävyydet ruuhkavuosien paineessa.

Mutta monta ystävää on kyllä kadonnutkin. Toisaalta en arvosta näitä ystävyyksiä niin korkealle. Jos ystävyyttä todella arvostaa, niin siitä yrittää pitää kiinni, vaikka vaan omassa päässä. Näin me molemmat olemme aina ajatelleet. Ei välimatka tai vuodet meidän ystävyyteen vaikuta millään tavalla. Jos toinen olisi "luovuttanut", niin tietysti asiat olisivat eri tavalla.

Tämä ystävyys kestää, vaikka ei pidettäisi yhteyttä seuraavaan 20 vuoteen. Sitten olisikin aika mennä eläkeläiskaljoille kelaamaan elettyjä elämiä :-)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka uskoo muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kosmetiikkaan ja hyvinvointiin ei koskaan kuole, mutta sitä pitää päivittää. 

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram