Kalastajan vaimo -bloggaaja Johanna Alvestad erostaan: ”Halusin itse päättää elämästäni”

Johanna oli miettinyt eroa niin pitkään, ettei puoliso enää saanut häntä perääntymään. ”En halunnut hänen muuttuvan vuokseni. Olisimme kumpikin vain onnettomia.” Kuvat: Jouni Harala

Kalastajan vaimo -bloggaaja Johanna Alvestad ei ole kertaakaan katunut avioeroaan, vaikka päätös olikin kivulias. – Kompromissielämä olisi tehnyt meistä onnettomia.Lue koko juttu

Kommentit (13)

Vierailija

Käyttäjä15284 kirjoitti:
Joopa joo. Minua kiinnostaisi tämän itserakkaan tyypin sijaan kuulla miehen versio tapahtumista.

Ja ehkä tämä "suosittu" bloggaaja tajuaa myös vaihtaa bloginsa nimen. Kun se kalastaja kerran jouti pihalle ja erotetuksi lapsistaan. Olihan se tietysti hirveää kun mies teki paljon töitä ja halusi vielä kerran vuodessa kalastusreissulle!

Samaa mieltä, juttu on todellakin vain yhden osapuolen näkökulmasta, niinkuin tämän genren tarinat yleensä ovat. Näiden tilanteiden takana voi olla valtava määrä perheenjäsenten inhimilistä hätää, mutta ne äänet eivät näissä lehtijutuissa kuulu.

On aika härskiä todeta, että lasten elämässä ero ei tule juuri näkymään ja viisivuotias on innostunut siitä että saa kaksi kotia. Kukaan viidenvanha ei voi ymmärtää, että koko hänen lapsuutensa tulee olemaan  tämän päätöksen myötä jatkuvaa sahaamista kahden kodin väliä, silloinkin kun se ei tunnu kivalta. Ja ero tulee todellakin näkymään hänen elämän läpileikkaavasti lähes kaikessa vielä lapsuuden jälkeenkin, kuten Varpu Varpela hyvin tämän numeron pääkirjoituksessa kuvailee. Lapsi sopeutuu koska hänen on pakko. Hänelle ei anneta mitään muutakaan vaihtoehtoa. Pidän mm. siksi epäeettisenä nostaa näitä voimaantumistarinoiden sankareita, jotka rakentavat oman onnensa läheistensä kustannuksella, jatkuvasti jalustalle,vaikka se aiheena varmasti trendikäs onkin.

Elämään mahtuu tilanteita, vaiheita ja kohtaloita joka lähtöön. Olen iloinen lehdestä joka on tuonut sitä rikasta kirjoa esille, olen lukenut MeNaisia vuosikaudet. Tämä erohypetys alkaa olla minulle liikaa; luulen että ei mene montaakaan numeroa kun lehdessä on seuraava juttu perheensä ja parisuhteensa hajottaneesta artistista tms. onnittelemassa ratkaisusta itseään. Tilasin MeNaiset kesälukemiseksi niinkun monesti aiemminkin, mutta taitaa jäädä viimeiseksi kerraksi tätä perinnettä.

Vierailija

”Halusin itse päättää elämästäni”

On yksipuolinen (jälleen kerran) tämä  minäminäminäminä versio.

Ehkä aika vaihtaa jo blogin nimi :(

Tämä potaska varmaan myy kun siitä päivänlehdet (iltasanomat ja iltalehti ) niin ahkerasti julkaisee.

jäitä hattuun..

Vierailija kirjoitti:
”Halusin itse päättää elämästäni”

On yksipuolinen (jälleen kerran) tämä  minäminäminäminä versio.

Ehkä aika vaihtaa jo blogin nimi :(

Tämä potaska varmaan myy kun siitä päivänlehdet (iltasanomat ja iltalehti ) niin ahkerasti julkaisee.

Ei ole pakko lukea kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen..itse tykkään lukea ja napsia vinkkejä neuleisiin oiken hyvä  blogi kaunis koti ja kivasti kertoilee elämästään...kiitos hänelle .PS..Koskaan hän ei ole moittinut miestään  jokaisella on oma elämä ei kannata  kiukustua toisen tekemisistä  hankkii ihan oman elon ja  olon oman mielen mukaan se ei rastia päätä..

toinen ulkkari

Samaa mieltä, että kateus kukkii taas kommenteissa. Oikein naurattaa kun Johannasta on kysymys niin johan naiset innostuvat haukkumaan seläntakana. Ei sellainen ole aikuismaista käytöstä! Jokainen voi nauttia omasta elämästään ja jättää Johanna elämään omaansa.

Toimitukselle tiedoksi: annoin peukun ed.kommentoijalle, mutta se menikin alaspäin olevalle, joten pientä korjatavaa olisi tähän puoleen. Ja jos antaa alaspäin peukun myös toiselle puolelle tulee plussaa. Joten homma ei todellakaan toimi!

Vierailija

En ole blogiansa lukenut koskaan, sillä päivitysten otsikot kertovat lähinnä vaatehankinnoista, jotka eivät kiinnosta minua, joten en tunne tämän bloggaajan elämää minkään vertaa.

Haastattelussa sen sijaan tyrmistyttävä kohta oli, kun Johanna kertoi miehensä vievän lapset ajoittain mukanaan merelle tms, jotta hän saisi omaa aikaa. Voi kamala juttu. Sekin käännettiin huonoksi asiaksi. Moni meistä naisista olisi ikionnellinen omasta ajasta, ja ilmeisesti tuo oma aika haastateltavalla on mahdollistanut mm. bloggaamisen. Ei näköjään mikään kelpaa naisille.

moralisti..nro 1

Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä15284 kirjoitti:
Joopa joo. Minua kiinnostaisi tämän itserakkaan tyypin sijaan kuulla miehen versio tapahtumista.

Ja ehkä tämä "suosittu" bloggaaja tajuaa myös vaihtaa bloginsa nimen. Kun se kalastaja kerran jouti pihalle ja erotetuksi lapsistaan. Olihan se tietysti hirveää kun mies teki paljon töitä ja halusi vielä kerran vuodessa kalastusreissulle!

Samaa mieltä, juttu on todellakin vain yhden osapuolen näkökulmasta, niinkuin tämän genren tarinat yleensä ovat. Näiden tilanteiden takana voi olla valtava määrä perheenjäsenten inhimilistä hätää, mutta ne äänet eivät näissä lehtijutuissa kuulu.

On aika härskiä todeta, että lasten elämässä ero ei tule juuri näkymään ja viisivuotias on innostunut siitä että saa kaksi kotia. Kukaan viidenvanha ei voi ymmärtää, että koko hänen lapsuutensa tulee olemaan  tämän päätöksen myötä jatkuvaa sahaamista kahden kodin väliä, silloinkin kun se ei tunnu kivalta. Ja ero tulee todellakin näkymään hänen elämän läpileikkaavasti lähes kaikessa vielä lapsuuden jälkeenkin, kuten Varpu Varpela hyvin tämän numeron pääkirjoituksessa kuvailee. Lapsi sopeutuu koska hänen on pakko. Hänelle ei anneta mitään muutakaan vaihtoehtoa. Pidän mm. siksi epäeettisenä nostaa näitä voimaantumistarinoiden sankareita, jotka rakentavat oman onnensa läheistensä kustannuksella, jatkuvasti jalustalle,vaikka se aiheena varmasti trendikäs onkin.

Elämään mahtuu tilanteita, vaiheita ja kohtaloita joka lähtöön. Olen iloinen lehdestä joka on tuonut sitä rikasta kirjoa esille, olen lukenut MeNaisia vuosikaudet. Tämä erohypetys alkaa olla minulle liikaa; luulen että ei mene montaakaan numeroa kun lehdessä on seuraava juttu perheensä ja parisuhteensa hajottaneesta artistista tms. onnittelemassa ratkaisusta itseään. Tilasin MeNaiset kesälukemiseksi niinkun monesti aiemminkin, mutta taitaa jäädä viimeiseksi kerraksi tätä perinnettä.

Elä sie huolehdi toisten asiosta kannattaa pitää  huolta omista? Ihmettelen mikä saa ihmiset ottamaan negatiivisesti kantaa toisten  eroihin  ja vieläpä tuntemattoman elämään ?Outoa on  en ymmärä sellaista  olisiko peliin katsomisen paikka? Toki kaunis nainen  saa kateelliset liikkeelle!

Höhh

Käyttäjä19934 kirjoitti:
Hihih onpa täällä noloja kommentteja kateellisilta naisilta :D muuttakaa itse Norjaan, se Asgeirhan on nyt sinkku, paitsi taitaa olla vähän teitä parempi maku naisten suhteen ;)

Laitoin yläpeukun, tulikin alapeukku.

Vierailija

Minusta kaikkea tämän lehden sivuilla ja lehdillä olevaa saa kommentoida. Itse pidin ennen Me Naisista. Nyt alan olla täynnä viiden pennin julkkiksia, bloggaajia naistenlehdissä ja näitä narratiiveja eroista, joissa tullaan suunnilleen pyhimykseksi kun "uskalletaan" erota. Kateuskortti on yhtä turha ja kulunut kuin natsikortti ja sitä heitellään aivan turhaan tätäkin aihetta kommentoineille, jotka ovat sitä mieltä että Johanna olisi voinut erostaan kertomisen hoitaa tyylikkäämminkin. Olisi kalastajan ex-vaimo eronnut kaikessa hiljaisuudessa, jos ei halua lehtien palstoille.

Toisaalta on itse aivan vapaaehtoisesti tuonut itsensä ja läheistensä elämän naistenlehden palstoille (josta hyötyy myös taloudellisesti), joten totta kai monet sitten kommentoivat. Itse annan lehdelle palautetta, että jättäkää sivuiltanne pois kaikki suomalaiset julkisuuteen aktiivisesti tunkevat ihmiset ja tehkää enemmän ajankohtaisreportaaseja naisten näkökulmasta ja lisätkää palstatilaa muodille, matkailulle (myös kotimaan) ja kauneudelle. Bloggaajat kuuluvat toki nettiin, mutta monen blogi ei ole parantunut siitä, että se on naistenlehden alustalla, vaan blogit ovat näivettyneet tylsiksi.

Käyttäjä20113
Seuraa 
Liittynyt29.7.2018

Kateuskorttia huudellaan ja heilutellaan, kun ei hehkuta toisen rohkeutta rikkoa perhettään. Jokainen erotarina on omanlaisensa, osa eroista jopa tärkeitä. Mutta mikä minua henkilökohtaisesti surettaa, on tämä eri medioissa erojen hehkutus ja niiden jälkiseurausten vähättely. Siis silloin kun tarinassa on lapsia mukana. Minkälaista mallia nykyajan lapset saavat? Tuleeko kaikista ihmissuhteista kuin halpisvaateketjujen tuotteista - pidän sinut elämässäsi niin pitkään, kun hyvältä näyttää ja tuntuu. Korjauksia ei kannata tehdä, eikä se kunnon pesuakaan kestä. Pois heitetään sitten, kun uutuuden viehätys on kadonnut.

Käyttäjä21251
Seuraa 
Liittynyt31.7.2018

Joo kaunis blogi, kivoja kuvia. Pidin ennen. Mutta jotenkin tämä minäkeskeisyys saa minut pahalla mielelle. Miestä tuodaan syyllisenä, entiset Kuuban reissut olivatkin pakkopullaa ja vain odottelua. Mies ei ajatellut vaimon tunteita, vaikka hän niin yritti... jotenkin paistaa läpi, että olisiko tässä vain tapahtunut naisen kyllästyminen ja uuden löytyminen työpaikalta... katsotaan miten pian tulee kuvia yhteisistä retkistä jne. Vähän meni maku tyyppiin. Lisäksi se että tuodaan ihannoiden eroa ja lasten kahta kotia.. ei siinä ole mitään hienoa ja ihailtavaa.

Vierailija

Ihmettelen syvästi miten pystytte arvioimaan heidän elämäänsä blogin lukemisen kautta. Ette te ihmiset voi tietää mitä se todellisuus siellä kaunistelun takana on. Eikö blogi saakin olla minä -keskeinen mikäli se on hänen bloginsa. Hänen tulevalla ex-miehellä on oma bloginsa ja ihan yhtä minä -keskeinen onkin. Samalla tavalla ihmiset ruotii naapurinsa ja työkaverinsa erot ja onnet, samaa kyynistä haukkumista ja paskan jauhantaa suolletaan aina ulos. Se vain tuntuu olevan niin vaikea sulattaa yhtään mitään toisten tekemistä ja varsinkin ilman parempaa tietoa. Minulta kuoli vuosia sitten mies. Ei mennyt kuin kaksi tuntia niin korviini kantautui täysin vieraiden ihmisten tekemä tilannekatsaus mitä oli tapahtunut. Mieheni oli heidän mukaansa hirttänyt itsensä lapseni silmien edessä olohuoneeseemme. Yhdessä tilannekatsauksessa oli ihan muuten vain hirttänyt itsensä. Jokainen tilannekatsaus sisälsi aimo annoksen tragediaa, pelkkää itsemurhaa ja yksikään näistä tarinoista ei tullut meidät tuntevalta ihmiseltä vaan täysin ventovieraalta. Ventovieraalta kuten te kaikki täällä, ketkä kuvittelette tietävänne tasan tarkkaan mitä tuon pariskunnan elämässä on tapahtunut ja tapahtuu. Lukekaa nyt omat kirjoituksenne ja miettikää siinä samalla mitä teidän naapuri tai työkaveri levittää juttua teistä ja teidän perheestä tosi tarinoina. Perustakaa kommenttinne tietoon, ei noihin pinnallisiin blogi juttuihin, joista näköjään suurin osa ottaa itselleen oikeuden tietää kaiken toisten elämästä. Ps. mun mies kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen. 

Vierailija

Tuskinpa hän on eroonsa suhtautunut kevyesti, on vain halunnut vaikeaa asiaa katsoa positiivisesta näkökulmasta. Koska emme tiedä mitä kaikkea taustalla on, en lähtisi tämän perusteella tuomitsemaan. Ja jos taustalla olikin rakastuminen toiseen henkilöön, niin eihän sille mitään voi. Elämää tämä on, ei elokuvaa. 

Mikä minua pisti silmään, oli, että haastattelussa annettiin ymmärtää, ettei isän olisi pitänyt sanoa lapselleen olevansa surullinen, koska sen seurauksena lapsella oli illalla vatsa kipeä. Kyllä lasten täytyy tottua myös siihen, että vanhemmatkin ovat joskus surullisia. Jos siitä nyt kerran tai pari tulee vatsa kipeäksi, tarkoittaa se vain, että asiasta pitäisi keskustella lisää. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen syvästi miten pystytte arvioimaan heidän elämäänsä blogin lukemisen kautta. Ette te ihmiset voi tietää mitä se todellisuus siellä kaunistelun takana on. Eikö blogi saakin olla minä -keskeinen mikäli se on hänen bloginsa. Hänen tulevalla ex-miehellä on oma bloginsa ja ihan yhtä minä -keskeinen onkin. Samalla tavalla ihmiset ruotii naapurinsa ja työkaverinsa erot ja onnet, samaa kyynistä haukkumista ja paskan jauhantaa suolletaan aina ulos. Se vain tuntuu olevan niin vaikea sulattaa yhtään mitään toisten tekemistä ja varsinkin ilman parempaa tietoa. Minulta kuoli vuosia sitten mies. Ei mennyt kuin kaksi tuntia niin korviini kantautui täysin vieraiden ihmisten tekemä tilannekatsaus mitä oli tapahtunut. Mieheni oli heidän mukaansa hirttänyt itsensä lapseni silmien edessä olohuoneeseemme. Yhdessä tilannekatsauksessa oli ihan muuten vain hirttänyt itsensä. Jokainen tilannekatsaus sisälsi aimo annoksen tragediaa, pelkkää itsemurhaa ja yksikään näistä tarinoista ei tullut meidät tuntevalta ihmiseltä vaan täysin ventovieraalta. Ventovieraalta kuten te kaikki täällä, ketkä kuvittelette tietävänne tasan tarkkaan mitä tuon pariskunnan elämässä on tapahtunut ja tapahtuu. Lukekaa nyt omat kirjoituksenne ja miettikää siinä samalla mitä teidän naapuri tai työkaveri levittää juttua teistä ja teidän perheestä tosi tarinoina. Perustakaa kommenttinne tietoon, ei noihin pinnallisiin blogi juttuihin, joista näköjään suurin osa ottaa itselleen oikeuden tietää kaiken toisten elämästä. Ps. mun mies kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen. 

Mitä ihmettä tarkoitat?😶 Johannahan nimenomaisesti on saanut itse olla koko ajan äänessä ja kertoa yksinomaa hänen totuuttaan. Siihen mielipiteemme perustuu. Emme ole niin idiootteja kuin tämä ko.bloggaaja näyttää luulevan, siis ettei lukijat (fanaattisia KV-klubilaisia ei lasketa) ymmärrä parisuhteiden olevan kahden kauppa. Toisaalta, myös koko perheen hyvin yksityisten asioiden paljastaminen (erityisesti kun se tehdään vain hänen näkökulmastaan) ansiomielessä on melko luokatonta ja surullista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat