Kehopositiivisuus ei tee kenestäkään lihavaa – tai sitten aate on ymmärretty väärin

Itsensä rakastaminen koosta riippumatta on täysin eri asia kuin välinpitämättömyys omaa terveyttä kohtaan.Lue koko juttu

Kommentit (4)

JenniN

Juuri näin! On jopa surullista ajatella, että ihmiset eivät tajua itsensä hyväksymisen ja "lihomisen ihannoinnin" (kuten moni kehopositiivisuutta nimittää" eroa. Itse olen kehopositiivisen ajattelun sisäistettyäni harrastanut liikuntaa moninkertaisesti enemmän, kuin aikana, jolloin koin jatkuvaa itseinhoa. Kuitenkin jälkimmäinen katsotaan lihavalle suotavammaksi tavaksi elää. Siinä ollaan melko kaukana terveellisestä ajattelusta.

Maailmassa monta

Ja muutenkin koetaan, että on oikeus arvostella toisia. On ihan sama onko mies vai nainen, vai punatukkainen, vai sinisilmäinen, vai pitkä , vai mustatakkinen , vai lääkäri vai ukki, vai sinkku vai vanha. On ihan sama, koska me kaikki ollaan ihmisiä ja siksi samanarvoisia. Terveellisyys on hyväksi ja kaikki tyylillään tekemään parastaan tässä elämässä. Mutta arvostelu pitäisi kitkeä pois. Mielipiteitä saa olla ja jos oikein huvittaa niistä voi toisille jutella. Mutta toisen arvoa ei pidä alentaa koska kaikkien ihmisarvo on sama. Toisilla voi olla enemmän jotakin, mutta kukaan ei tiedä jos vaikka jossain vaiheessa tilanteet muuttuu ja sitten näillä toisilla onkin vähemmän. Muistakaapa se kun seuraavan kerran tekee mieli suu avata ja arvostella. Maailmanpyörä pyörii ja joskus oma koppi on ylhäällä, joskus alhaalla.

Joni

Oma ongelmani kehopositiivisuusliikkeen kanssa on se, että se on käytännössä monopolisoitu käsittelemään ainoastaan lihavia naisia (kuten 95% muistakin ulkonäkökampanjoista). Se jättää kokonaan ulkopuolelle miehet, pienirintaiset, pienimunaiset, ryppyiset, lyhyet, pitkät jne. Tällainen liike, joka ajaa ainoastaan yhden spesifin ryhmä asiaa, ei voi koskaan onnistua tehtävässään. Tarvitaan universaali kehopositiivisuuskampanja, joka sisältää laikennäköiset ja kokoiset eri sukupuolten edustajat.

Vierailija

Siitähän kehopositiivisuudessa on kyse: Itsensä hyväksymisestä! Oli sitten lihava, liian laiha, pienirintainen, hörökorva, akne, psoriaasis tms. Niin itseään voi silti arvostaa. Ei ihannemitoissa oleminen tarkoita että olisi tyytyväinen itseensä. Itse luulin 54kg painaessani ja aktiivisesti urheillessani olevani liian lihava ja häpesin pieniä rintojani. Itseinho sai minut lihomaan, kun ruoka oli ainut joka antoi lohtua pahaan oloon. Sen jälkeen, kun lakkasin inhoamasta itseäni olen laihtunut 6kg ilman laihduttamista. Eli mun kohdalla on ainakin tuonut vaan pelkkää hyvää kehopositiivisuus! Terv. Nainen 167cm

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat