Onnettomuus muutti Anna-Leena Härkösen elämän: ”Karsin elämästäni ilkeät ja kateelliset ihmiset”

Kirjailija Anna-Leena Härkönen luuli kuolevansa pudottuaan hyiseen koskeen viime kesänä. Kuvat: Jouni Harala

Kaksi vuotta sitten kirjailija-käsikirjoittaja Anna-Leena Härkönen täytti viisikymmentä ja samoihin aikoihin kuoli isä. Kriisi ajoi hänet pohtimaan, kuinka haluaa loppuelämänsä viettää. Vuosi sitten Anna-Leena kävi lähellä kuolemaa itsekin.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (22)

Kiitollinen

Mä niin rakastan sua Anna-Leena. Vaikkei se sulle mittää merkkaakaa. Oot ihanaihanaihana. Sait minutkin tajuamaan, että "ahdistus on osa minuutta". Kiitos et oot.

Tarinan ihmeellinen lumo

Siihen sun eutanasiaan tarvitaan kai sitten joku häräntappoase. On kyllä ihanaa että olet elossa ja nautit lämpimistä suihkuista. Anna-Leena, sinä olet metsäkauris - Bambi. Aamuvarhaisella uskaltaudut varovaisesti kasteiselle metsäniitylle aamiaiselle ja pieninkin rasahdus saa sinut loikkaamaan pakoon tumman metsän suojaan. Eräs lennolla tapaamani venäläinen (juuri neukkujen hajottua) merikapteeni varoitti minua mustan kateellisista ihmisistä. En silloin vielä tajunnut mitä hän tarkoitti. Mutta oma sisareni on yksi heistä, minullakin on siskoa ikävä melkein joka päivä- vain ihan eri syystä kuin sinulla. Eivät kaikki jotka  tekevät pahaa sinulle ole vihamiehiä - vain ne, jotka ovat tekevät sitä tahallaan! Pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä! Vain tarkastelemalla heitä ja kirjoittamalla heistä pääset heistä vapaaksi. Yksinäisyys on paras ja luotettavin ystäväsi - aina läsnä kun tarvitset häntä! Voi hyvin ja vapauta itsesi  negatiivisista ajatuksista - ei henkilöistä. Sinä luot, toiset hajottaa. 

Pike

Miksi kirjoitetaan "Koski onnettomuudesta..."?

Itse en mene koskaan tarkoituksella extreme-paikkoihin, se kun on mielestäni turhaa. Elämässä tulee pahoja paikkoja ihan pyytämättä ja yllättäenkin, hyvä kun niistäkin selviää.

Aino L

Luin juuri Valomerkin ja siksipä olen tällä sivulla. Olipa hyvä lukea Ounasjoen koskien hyvää tekevästä vaikutuksesta. Niin se on, että luomisen tuskienkin keskellä luonto väkevästi koskettaa ja muistuttaa elämän tärkeydestä. Niin Valomerkki oli paikoin hyvinkin tuskastuttavaa, ja paikoin kovin tuttua tällekin lukijalle. Kiitos kirjasta jälleen kerran.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat