Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Tämän viikon arkikuvassa on kaksi elementtiä, lapsi ja skumppaa. Näistä kahdesta kuohuviini kuuluu arkeeni huomattavasti useammin kuin mukulat. Ja ei, kyse ei ole siitä, että siemailisin kuohuvaa jotenkin erityisen usein, mutta mä vaan olen tosi vähän tekemisissä ipanoiden kanssa. 

Kuvan lapsukainen, Iinan Nöpsy, on itse asiassa eniten arkeeni kuuluva pikku ihminen. Voi kuulostaa jotenkin tylyltä, mutta en ole paljoakaan tekemisissä sellaisten kavereideni kanssa, joilla on pieniä lapsia. Välit ovat useimpien kanssa vain luonnostaan etääntyneet heidän perustettuaan perheen. Iinan kanssa kuitenkin ystävyyssuhde on pysynyt tiiviinä ja läheisenä pikku Nöppiksen lähes kolmen vuoden takaisen syntymänkin jälkeen. Vietänkin aikaa tämän kuvan pikkujätkän kanssa lähes viikottain. 

Viime viikolla suuntasimme kolmestaan yhteen blogitilaisuuteen, missä skoolasimme Nöpsyn kanssa drinkeillä, minä kuohuvalla ja nuori herra vedellä, ja herkuttelimme pienillä cocktailpaloilla. Tämä pieni ystäväni yllättää minut kerta toisensa jälkeen olemalla niin tottunut ja hyvätapainen ravintolakävijä. (Mitä nyt kerran yritti virittää minulle liukkaan sushiansan!)

Vaikka en noin niin kuin yleisellä tasolla koe olevani kovinkaan lapsirakas (ihan lähisuvun pikku ihmistaimet ovat toki rakkaita), niin tämän tyypin kanssa huomaan usein kokevani yllättävän lämpimiä läikähdyksiä sydämessäni. Spontaani halaus reiteni ympärillä, kun teen lähtöä, tai nopea käteni silitys kesken ruokailun kertovat, että Veera-täti on ihan jees. 

Ehkä mä siis olen sittenkin vähän lapsirakas, mutta taidan olla sitä vaan tosi valikoidusti. 

 

 

Kommentit (3)

Vierailija

Miksi pitäisi olla erityisesti lapsirakas? Ei kai kenenkään oleteta olevan aikuisrakas, teinirakas tai vanhusrakaskaan? Jos sitä pitää kohdennetusti tietyistä isoista ihmisistä, niin miksei samalla tavalla voi pitää kohdennetusti tietyistä pikkuihmisistä?

Veera
Liittynyt2.9.2015

No tätä mieltä mä olen itsekin. Se valikoivuus vaan aina toisinaan tulkitaan lapsivihamielisyydeksi. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

No samaa mieltä, vaikka yhden 6v:n äiti olenkin. En tykkää kaikista ihmisistä ylipäätään, joten en tykkää myöskään kaikista lapsista. Oikeastaan, ja tätä en silti koskaan sanoisi useimmille äiti-ystävilleni, en tykkää erityisesti juuri muista lapsista kuin omastani. Lapset ovat myös ihmisiä, ja myös heissä on tyyppejä joka lähtöön. Ja jotkut ovat oikeita kultamurusia, kun taas toiset....
Ja on totta, että lapsiperhe elämä voi vieraannuttaa ystävät. Itse olen yrittänyt säilyttää elämässäni myös ne lapsettomat ystävät, koska en halua että elämäni pyörii vain lasten ympärillä. On niitä muitakin puheenaiheita...kuten vaikka vaatteet ja miehet..;) :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram