LÄHTÖASETUKSET PIELESSÄ

Olen todennut, että oli sitten kyseessä iso tai pieni muutos, minkä haluaa saada omassa elämässään aikaiseksi niin riittävän pienin askelin eteneminen ja asioiden pilkkominen sopivan kokoisiksi palasiksi ovat todella tärkeässä roolissa onnistumisessa. Varsinkin meillä naisilla on usein tapana lähteä toteuttamaan itseä koskevia projekteja pielessä olevilla lähtöasetuksilla. Useimmiten pielessä on se, että me tehdään helposti itellemme ihan liian tiukkoja ja joustamattomia aikatauluja, ollaan ankaria itseämme kohtaan, haalitaan projektiin paljon ja kaikkea ja vähän vielä päälle. Suoraan sanottuna haukataan usein liian iso pala kakkua!

 

LANNISTUMINEN

Monesti oman projektin alussa tuntuu, että olisi niin paljon kaikkea mitä pitäisi työstää ja ehtiä, pystyä, kyetä ja sisäistää... Asiat alkavat vyöryä päälle ja itsensä päästää helposti tietynlaiseen hyperventilaatiotilaan. Aika ei riitä, oma kapasiteetti ja jaksaminen ei riitä. "Mä en pysty tähän kaikkeen!!!" Sillon tulee helposti luovutettua, ja se taas johtaa ihan turhaan, suoraan sanottuna myrkylliseen itsesyytökseen. Tai sitten tulee lähdettyä projektiin ajatellen: "En mä kuitenkaan onnistu", ja niinhän siinä silloin tulee käymään. Toinen vaihtoehto on se, että sulkee silmät ja korvat kaikilta omilta epäilyiltä ja hälytysmerkeiltä ja lähtee vaan täyttä höyryä paahtamaan tavoitehakuisesti, haluten näyttää joko itselle tai ulkopuolisille pystyvänsä. "Jos oikein pinnistän, niin pystyn kyllä! Jos en muuten, niin piiskaan itseni pystymään!" Tuossakaan ei kyllä hyvä heilu... 

 

TAVOITE

Asetin itselleni neljä vuotta sitten tavoitteen: "Haluan olla onnellinen ja sinut itseni kanssa." Olen sopinut eteneväni kohti tätä tavoitetta rauhaksiin ja lempeydellä, mihinkään ei oo kiire. Mutta JOKA PÄIVÄ olen pitänyt tavoitteen mielessä ja sen myötä elämästä on alkanut karsiutua pois asioita, jotka eivät vie tuota tavoitetta kohti. On hetkiä jolloin molemmat tavoitteeni totteutuvat täydellisesti ja sitten taas niitä päiviä, jolloin tuntuu, että peruutan takapakkia valovuosien päähän. Vajoan väsymykseen tai hetkittäiseen epätoivoon. Mutta pienin askelin aina vaan ja uudestaan palauttelen itseäni takaisin hyvän olon tilaan muistuttaen samalla itseäni siitä, ettei mikään ei oo pysyvää. Ei kukaan voi olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä 24/7 ja 365 päivää vuorokaudessa, eikä pidäkään. Elämä on aaltoliikettä, nousuja ja laskuja, erilaisten energioiden vastavuoroisuutta.

 

VÄLIETAPIT

Missä tahansa projektissa eteneminen onnistuu parhaiten etapeissa. Mun mielestä on hyvä tehdä vähän suunnitelmaa ja samalla ymmärtää kokonaisuus. Itselleni toimii parhaiten se, että puran koko paketin osiin ja hahmottelen joko päässäni tai paperilla miten eteneminen tulee tapahtumaan. Oma tavoite on hyvä pitää koko ajan selkeänä mielessä ja matkan varrelle kannattaa ottaa välietappeja ja check pointeja. Liian tiukkoja suunnitelmia on turha tehdä, sillä maailmalla on tapana heitellä erilaisia kierrepalloja. Elämä ympärillä kuitenkin tapahtuu ja vaikuttaa koko ajan omaan olemiseen ja tekemiseen. Se kannattaa hyväksyä, sitä vastaan on turha taistella. Myös teemoittaminen toimii hyvin. Juuri tämän takia #YESICAN-matka on jaettu kahdeksaan viikkoon, joilla kullakin on oma teemaansa! 

 

EDES TAIVAS EI OLE RAJANA, KAIKEN VOI SAAVUTTAA

Olen myös sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa kurkotella kuuhun ja tavoitella tähtiä! Pää voi hyvin liidellä pilvissä, kunhan olet juurtunut vahvasti maahan ja itseesi. Olipa oma tavoitteesi mikä tahansa, niin pidä aina rakkaus ja realismi mukana sitä kohti etenemisessä. Älä pakota, äläkä paineista itseäsi. Omat tavoiteet jäävät helposti saavuttamatta, jos kannustimena on ainoastaan hengästyttävä tahti ja ylimitoitettu oma jaksaminen. Silloin juuret irtoavat maasta ja oksisto alkaa huojua niin, että kaatuu koko komeus!

Kun oman elämän suuntaa haluaa muuttaa, niin täytyy ymmärtää, että muutoksen on ulotuttava kaikille tasoille, muuten siitä ei saa tehtyä pysyvää. Mieli ja keho kulkevat käsi kädessä, sisäinen ja ulkoinen hyvinvointi ovat yhtä. Omasta jaksamisesta huolehtiminen, omasta naiseudesta huolehtiminen, kokonaisvaltainen huolehtiminen omasta itsestä... Ja se oma sielu, henki, ydin, miksi kukakin haluaa sitä kutsua! Se kaikista herkin ja hienovaraisin osa olemustamme, joka jatkuvasti antaa signaaleita pyrkien johdattamaan meitä kohti oikeita valintoja ja jonka äänen me yritämme liian usein vaientaa. Se jos joku tarvitsee hellää huomiota ja huolenpitoa. Ennenkaikkea se kaipaa kohtaamista. 

Aloita itsesi kohtaaminen kirjoittamalla itsellesi kirje ja hengittelemällä omaa sisäistä hiljaisuuttasi

Kuuntele itseäsi ja ala hahmotella

mitä kohti olet jo matkalla. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tässä blogissa Mariela Sarkima johdattelee lukijat matkalle kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hän on itse käynyt läpi ison elämänmuutosprosessin ja pistää nyt parhaat palat oppimastaan kiertoon. #YESICAN-blogissa Mariela jakaa inspiraatiota, harjoituksia, kauneudenhoito- ja hyvinvointivinkkejä sekä meditaatio- ja läsnäoloharjoitteita. 

Hyvinvointi on jo meissä, kaivetaan se esiin!

Me Naiset -lehdestä löydät Marielan #YESICAN-palstan ja paljon muuta ihanaa sisältöä. Tilaa Me Naiset #YESICAN-erikoishintaan tästä!


 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Elokuu
Heinäkuu