Ensimmäisen #YESICAN-viikon teema on KOHTAAN ITSENI. Tämä on todella tärkeä teema ja samalla koko homman ydin, joka laittaa muutoksen tapahtumaan oikella tavalla. Ainoastaan itsensä rehellisesti ja empaattisesti kohtaamalla on mahdollista lähteä kohti todellista ja pysyvää muutosta. Ja se ei ole helppoa, varsinkaan empaattinen ja ymmärtävä kohtaaminen! Monelle sensijaan on liiankin helppoa kohdata itsensä syyttävästi ja soimaten, arvostellen ja arvottaen.

Nyt herätys!

Minkälaista kohtelua toivot toisilta ihmisiltä? Tuntuuko paremmalta kun saat osaksesi kritiikkiä, vai ymmärrystä? Kuinka ikinä toivotkaan toisten kohtelevan itseäsi, on sinun ensin kohdeltava itseäsi samalla tavalla! Elämässä on myös paljon sellaisia hetkiä, jolloin ei ole ketään toista jolta saada toivomaansa kohtelua. Mutta aina on saatavilla se tärkein ihminen, sinä itse, joka kuuntelee, lohduttaa, tukee, arvostaa, ymmärtää ja rakastaa. Uskoisin, että tuossa on sellaisia avainsanoja, jotka resonoivat monelle. Eivätkö nuo juuri ole niitä asioita, joita kaipaamme ja tarvitsemme elämäämme? Se, että jakaa syvimpiä tunteitaan toisen kanssa, on tottakai parantavaa, mutta se toinen ei ole sinä. Sinä ja vain sinä itse olet ainoa, jonka hyväksynnällä on merkitystä. Maailma on täynnä kanssakulkijoita, joilla on painava sanansa sanottavana ja kritiikkinsä annettavana omasta toiminnastamme. Toinen antaa aina oman mausteensa, mielipiteensä ja neuvonsa. Sitä on reflektointi, eli peilaaminen toisen ihmisen kautta. Mutta se ei ole sama asia, kuin täydellinen ymmärtäminen ja hyväksyminen. Noita et koskaan voi saada toiselta ihmiseltä, niiden täytyy tulla oman itsen sisältä. Jätetään siis nyt samantien turha itsekriittisyys, -syytös ja kaikki muu negatiivissävytteinen ajattelu itsestä!

 

Voi tuntua nololta myöntää itselleen omia tarpeitaan ja syvimpiä tuntemuksiaan. Mutta se on ehdottoman tärkeää, jotta hahmotat mitä kohti haluat sisimmässäsi OIKEASTI lähteä kulkemaan! Annan esimerkin omasta elämästäni: vuosikaudet muka kuuntelin itseäni ja olin sitä mieltä, että KAIPAAN ja TARVITSEN tietyn muotoisen kehon voidakseni hyvin ja ollakseni onnellinen. Kokenut elämäntaparemotoija kun olen, ymmärsin kyllä, että pään sisältä se muutos lähtee. Mutta silti omana ”fix-asetuksenani” oli, että en päässyt tavoitteisiini, koska en HALLINNUT kehoani ja mieltäni, ja niiden synkkaa. Muka ymmärsin mistä kana pissii, mutta kuten voitte tämän viikon lehdestä haastattelustani lukea:

Kun Mariela vuosi sitten oli hoikka ja kiinteä, joogasi ja kävi rankoissa Training For Warriors-harjoituksissa, hän oli mielestään sinut kehonsa kanssa. Kun masua alkoi talvella kertyä, Mariela suuttuikin itselleen. "Kroppani reagoi mielialaan ja elämänmuutoksiin. En ollutkaan sinut sen kropan kanssa, mikä tarkoitti etten ollut sinut itseni kanssa.”    

Se oli juuri näin. Vaikka olin kohdannut itseäni kuinka monella tavalla, vasta viime talvena tajusin, että se todella aito ja syvällinen kohtaaminen on kuitenkin vielä tekemättä. Olen jo nelisen vuotta  kirjoittanut itselleni kirjeen aina silloin, kun huomaan olevani luisumassa itsesyytössyövereihin ja palaamassa niihin vanhoihin huonoihin tapoihin, jotka todellisuudessa vain ruokkivat negatiivisyyden kierrettä. Ja voi pojat ja tytöt kuinka hyvältä se tuntuukaan! Vaikka itsensä rehellinen kohtaaminen onkin vaikeaa, niin se tuntuu lopulta todella vapauttavalta. Toki se nostaa myös pohjasakkaa pintaan, mutta sepä juuri onkin homman juju. Kohdata ne asiat joiden täytyy nousta esiin, jotta muutos voi alkaa tapahtua. Kun omat tarpeet tulevat tunnistetuiksi ja kivut/pelot/ahdistukset kuulluiksi ja nähdyiksi, niin silloin käynnistyy ketju, joka johtaa siihen, että omat vinksalleen päässeet asetukset muuttuvat.

.

Ensimmäinen #YESICAN-harjoitus on kirjoittaa itselle kirje.

Se voi olla päiväkirjamerkintä, kuten itselläni yleensä on, tai se voi olla erilliselle paperinpalaselle, puhelimeen tai tietokoneelle tallennettu muistiinpano. Jos kirjoittaminen on sinulle haastavaa, kokeile sanelua ja äänitä oma kirjeesi!

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Tässä kirjeen kirjoittamisen säännöt:

  • Tämä on empatia- ja rakkauskirje itselle, jonka sisällössä ei saa olla yhtään kritiikkiä, arvostelua, vihjailua tai piilotettua agendaa. Sanalla sanoen EI MITÄÄN NEGATIIVISTA! Anna itsellesi pyyteetöntä ymmärrystä ja tukea.
  • Älä mieti liikaa, ei ole mitään, mitä et saisi tai voisi kirjoittaa. Tämä kirje on vain ja ainoastaan sinua itseäsi varten. Sitä ei ole tarkoitus näyttää kenellekään muulle.
  • Puhuttele itseäsi, eli kirjoita/puhu itsellesi. Kirjoitan itselleni: ”Minä ymmärrän ja kuuntelen sinua, Mariela.” Kirjoitan itsenäni: ”Minä, Mariela haluaisin, että joku ymmärtäisi ja kuuntelisi minua.”
  • Älä vaimenna tai siloittele. Jos jokin asia haluaa tulla sanoitetuksi, anna sen tapahtua.
  • Säilytä kirje ja lue se, kun olet seuraavan kerran tilanteessa, jossa koet pelkoa, epävarmuutta turvattomuutta, mitä tahansa tunnetta, joka saa sinut kaipaamaan kuuntelijaa ja lohduttajaa.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Tämän postauksen kuvat ovat omasta päiväkirjaan kirjatusta kirjeestäni, jonka kirjoitin itselleni viime marraskuussa ollessani todella syvällä synkkyyksissä ja pahasti solmussa itseni kanssa. Muistan elävästi tuon aamun! Olin syöksynyt TAAS kaikkiin huonoihin tapoihini ja luisumassa mieltä myrkyttävään itsesyytökseen. Tunsin koko olemassaoloni merkityksettömäksi. Kaipasin tukea ja lohtua... Vaikka kuinka olin pyöritellyt elämäntilannettani ystävieni kanssa, tyhjä olo sisälläni vaan kasvoi. Keitin siis aamukahvit ja aloin kirjoittaa itselleni juuri noiden yllämainittujen sääntöjen mukaan.

 

Nuo viimeiset sanat kirjoitettuani kyyneleet virtasivat. Nyyhkytin oikein huolella ja tunsin itseni onnelliseksi ja helpottuneeksi. Pystyin jälleen hengittämään syvään ja rauhallisesti, jotain vapautui. Koin tulleeni nähdyksi ja kuulluksi. ITSELLENI.

...ja tuohan on se, mitä me kaikki lopulta kaipaamme, eikö vaan? :)

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tässä blogissa Mariela Sarkima johdattelee lukijat matkalle kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hän on itse käynyt läpi ison elämänmuutosprosessin ja pistää nyt parhaat palat oppimastaan kiertoon. #YESICAN-blogissa Mariela jakaa inspiraatiota, harjoituksia, kauneudenhoito- ja hyvinvointivinkkejä sekä meditaatio- ja läsnäoloharjoitteita. 

Hyvinvointi on jo meissä, kaivetaan se esiin!

Me Naiset -lehdestä löydät Marielan #YESICAN-palstan ja paljon muuta ihanaa sisältöä. Tilaa Me Naiset #YESICAN-erikoishintaan tästä!


 

Blogiarkisto

2018
Elokuu
Heinäkuu