Valitse ympärillesi vain iloa tuottavat asiat

Vihdoinkin istun  kirjoittamassa blogia, se on hautunut päässäni jo vuosia. Kirjoitan pääni sisällä aina jotain, eli kynä minussa käy... Kirjoittaminen on rakkain harrastukseni,  ujous tuottaa tekstiä vaivaa ja pelko, ettei minusta tykätä, tai mikä vielä pahinta, kukaan ei lue blogiani, risteilee mielessäni. Nämä mietteet ovat meille suomalaisille, itsensä piiskaajille tuttuja ja ne juuri estävät meitä tekemästä innolla ja heittäytyen juttuja.

Olen kriisiytynyt joka vuosikymmenellä ja pohtinut elämää. Me kaikki tiedämme, että jos olet 60-vuotias nainen ja työssä, sinun pitää pitää paikastasi kiinni kynsin hampain, eikö niin? Muuten nuoremmat tulevat ja jyräävät sinut, vai mitä? Minäkin tiesin sen, mutta yhtenä päivänä en vain enää jaksanut. Sanoin itseni irti.

Irtisanominen tuli täysin puun takaa...Sanat lipsahtivat huulilleni ja kun ne oli lausuttu, niitä ei saanut enää takaisin. Minä, kosmetiikan huippuosaaja, raudanluja ammattilainen olin leipääntynyt tehtävääni. En enää jaksanut kiskoa hymyä korviin ja toitottaa samoja fraaseja. Thats it! Mitta täyttyi.

Irtisanomisiltana näin ohjelman asunnottomasta miehestä, joka nukkui pahvilaatikossa. Turvattomuuden tunne kuristi kurkkua ja rintakehäni päällä istui  norsu. Mitä olin mennyt tekemään? Työttömänä en viihtyisi, mutta en myöskään purkkien pakkomyyjänä tai apteekkien kassoilla. Pakokauhu ja ahdistus riipi mieltäni. Muutama vuosi olisi ollut jäljellä ja sitten olisin voinut jäädä eläkkeelle, miksi en vain pinnistellyt siihen asti?

Yön pitkinä tunteina mietin, että kuuluvatko unelmat vain nuorille? Silmät renkaina, katselin kattoon ja tajusin,  ETTEI elämä sano kuka SAA unelmoida, mutta me ihmiset teemme niin!  Nollatilassa ihminen on luovimmillaan. Siinä kaikki on mahdollista tai mahdotonta. On vain valittava kumpaan kenttään haluaa itsensä kiinnittää.

Minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa, jäädä surkuttelemaan tilannetta tai etsiä uusi suunta. Laitoin kymmenkunta hakemusta avoimiin työpaikkoihin,  mutta rehellisyyden nimissä, en tuntenut nälkäistä intoa tai aurinkoista otetta, kuten monen työilmoituksen yhteydessä työntekijältä vaadittiin. Sitten muistin lukeneeni jutun naisesta joka oli GrannyNannyna Singaporessa.

Riemastuin ajatellessani, että voisin lähteä maailman toiselle laidalle, miettimään kuka haluan olla. Niin klikkasin itseni sisälle Suomalaiset Aupairit sivustolle ja poks, siellä oli työpaikkoja vino pino...  Yksi ilmoitus kiehtoi enemmän kuin muut. Luin sen kymmeniä kertoja. Koko ajan se tuntui vain paremmalta. Aloin nähdä itseni siinä ilmoituksessa. Ajattelin, että menkööt syteen tai saveen, ainakin yritän jotain ja niin näppäilin viestin. En odottanut, että päihittäisin nuoret ja valovoimaiset tytöt, en odottanut edes vastausta.

Olen harrastanut Aarrekarttailua jo 90-luvulta saakka ja innostun aina kaikesta uudesta, kuten KonMaristakin. Uskon mielen muokkaukseen, ajatusten voimaan ja unelmien toteutumiseen. Joka vuoden alussa teen aarrekartan tyttäreni kanssa. Se on meidän laatuaikaa. Liimaamme ja leikkaamme , istumme lattialla teetä juoden ja nauramme hampaat välkkyen. Selitin tyttärelleni, että on  tärkeää muotoilla unelmat oikein, sillä epämääräiset eivät voi toteutua. Panostin oman karttani tarkkuuteen. Tänä vuonna tein suurimman mahdollisen kartan ja pyrin huolellisesti muotoilemaan sanat.  Jälkikäteen järkytyin, kun katselin sitä... olin mennyt toivomaan irtisanomisen...  On siis oltava tarkkana siinä mitä toivoo, sillä toiveilla on taipumus toteutua.

Ihmiset sanoivat syyttävä sävy äänessään, että miksi et ottanut sairaslomaa, jos koit ettet jaksanut, mutta koska olen  toiminut yrittäjänä, en osaa suhtautua keppoisasti sairaslomailuun. Työntekijänä samaistun sekä työnantajaani, että koko yrityksen parhaaseen, enkä vain omaan etuuni. Siksi päätin olla reilu ja häipyä, jos en kerran tuntenut paloa tehtävääni. Jos et viihdy päivittäisessä työssäsi, se syö sinua, usko pois. Pikkuhiljaa se kaluaa sinusta hehkun, ilon ja unelmat. Kun KonMaritin asuntoni, poistin ympäriltäni kaikki esineet ja asiat, jotka eivät tuottaneet minulle iloa, joten takuuvarmasti KonMarituksella oli tekemistä tämän irtisanomisen kanssa, työ ei tuottanut iloa, joten laitoin sen kiertoon.  

GrannyNannyily ajatusta pyörittelin päässäni ja näin sen suurena mahdollisuutena palautua myyntikeskeisestä maailmasta, jossa vuosia olin tuottanut tulosta jollekulle. Uskon, että minulla on vielä paljon annettavaa meille kaikille harmaantuville, silmälasitelineille, jotka tähyilemme itseämme suurentavista peileistä, kunpa vain lakkaisimme uskomasta, että numerot iässämme estävät meitä unelmoimasta ja loikkaamasta uusiin seikkailuihin. Elämä on seikkailu, nyt se kuljettaa minut Australiaan kuvankauniiseen surffikylään, jonka aurinkomaisemassa aion ottaa selvää kuka oikein olen ja mitä nykyään mietin.  

 

 BY HEART

IIRS

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (10)

Satu1968

Upea kirjoitus!!!
Irtisanouduin itse myös, tämä tapahtui viime syksynä. Nyt mietin mitä haluan tehdä, jotain millä olisi merkitystä.
Odotan innolla seuraavaa kirjoitustasi ❤️

Vierailija

Ihana kirjoitus! Jään innolla odottamaan kertomuksia uusista seikkailuistasi :)

Mirja

Rohkea veto! Elämässä todellakin voi rikkoa rajoja kaikilla vuosikymmenillään.. oma tytär vietti kevään Ausseissa töissä, ja rakastui maahan. Innolla odotan tulevia tarinoita aikuisen naisen kokemuksista surffikylän " mummina "!

Anna Mummu

Tervetuloa Austraaliaan Iris! Minakin aikanaan 18 vuotta sitten tarvitsin muutoksen ja tanne Melbournen seudulle paadyin. Nyt on hyva, mutta koti ikavakin iskee ajoittain. Rohkeasti vaan uusiin ihmisiin tutustumaan, ja hassusti tosiaan aina muut ulkomaalaiset tuntuu olevan parasta seuraa.

iris
Liittynyt27.9.2015

Kiitos, muutos on aina paikallaan...joka päivä sitä ihmettelen, että miten näin kävi.

Anna Mummu

Tervetuloa Austraaliaan Iris! Minakin aikanaan 18 vuotta sitten tarvitsin muutoksen ja tanne Melbournen seudulle paadyin. Nyt on hyva, mutta koti ikavakin iskee ajoittain. Rohkeasti vaan uusiin ihmisiin tutustumaan, ja hassusti tosiaan aina muut ulkomaalaiset tuntuu olevan parasta seuraa.

Vierailija

Olen samalla muutoksen tiellä, ollut koko ikäni tälläinen, ja nyt alan hyväksymään itsessäni sen, että en ehkä koskaan löydä mitään pysyvää paikkaa, missä olisi hyvä, vaan hyvä voi olla kaikkialla. Minua ei ahdista ja olo on ihan rauhallinen, ei pelota ja tuntuu että valinta on minun, vain minun, mikä se sitten onkin-tällä kertaa. Kiitos teille kaikille  ja sinulle Iris kirjoituksista.-Anu

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka ei lakkaa uskomasta muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen Aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kauneuteen ja  hyvinvointiin ei ikääntymisestä huolimatta koskaan kuole, mutta sitä voi päivittää. Hän irtisanoo eläkevirkansa ja huomaa tulleensa Australiaan GrannyNannyksi. https://www.blogit.fi/blogit-200x80.png

https://www.blogit.fi/grannynanny/kuvalinkki

Hae blogista