Artikkelin pääkuva minusta : Kate Petrova. Luolakuva : G.White. Muut kuvat omia. 

 

Balilla vietettiin tänä viikonloppuna uutta vuotta Balilaisen kalenterin mukaan. Juhlinta aloitettiin perjantaina temppelivierailuilla ja illalla Ogoh Ogoh-festivaalilla, jossa kyläläiset kuljettavat tekemiään hirviö-patsaita ympäri kyliä. Hirviöiden tarkoitus on peloitella pahat henget pois saarelta. Juutuin perjantaina töihin mennessä tähän alla näkyvään 'ruuhkaan'.

Uusi vuosi huipentui eilen lauantaina Nyepiin eli hiljaisuuden päivään. Tämä on ehdottomasti lempipäiväni. Nyepi-päivän aikana poistuminen kotoa on kielletty. Sama sääntö pätee turisteille hotelleissa. Kadut autioituvat täysin. Kaikki on suljettu. Melun aiheuttaminen taikka valojen liika käyttö on kielletty. Päivä on varattu hiljentymiselle, meditaatiolle, paastolle, hengellisten kirjojen lukemiselle. Jopa lentokenttä on suljettu ja tänä vuonna myös internet yhteys katkaistiin, mikä oli aivan ihanaa. 

 

Pidimme mieheni kanssa kotona oman hiljaisuus-retriitin ja lueskelimme kirjoja ja vain olimme. Koko saaren valtasi maaginen, unen omainen fiilis. Jopa Bali koirat hiljentyivät.

Kun ilta koittaa, huomaa todella, miten hieno kokemus on, kun ei ole keinotekoisia valoja ympärillä. Meidän kylä oli melko täydellisesti pimeä. Oli mahtava tiiruilla tähtiä ja kuunnella vain luonnon ääniä. Ei mitään keinotekoista. Tuli vähän sellainen scandi-kesämökki fiilis. 

 

Ajattelen usein, miksei muu maailma ota tästä esimerkkiä. Kuinka paljon parempi maailma meillä olisi, jos kaikki kansat pitäisivät (edes) kerran vuodessa päivän, jolloin otetaan time out ihan kaikesta. Nykyajan yhteiskunnassa on niin kauhea meno päällä, että moni on unohtanut hiljentymisen jalon taidon. Sosiaalinen media aiheuttaa monille riippuvuutta. Pakko tarkistaa vähän väliä onko tullut tykkäyksiä omaan postitukseen ja on yleinen pelko, että jää jostain paitsi tai putoaa kelkasta, jos ei jatkuvasti räplää älypuhelinta tai pädiä. "FOMO-fear of missing out" on jo yleinen termi tälle sairaalle yhteiskuntamme ja aikakautemme aiheuttamalle pelolle. 

En itse edes halua olla 24/7 tavoitettavissa. Oma puhelimeni on yleisesti ottaen enemmän suljettuna kuin päällä. 

 

Suosittelen enemmän hiljaisuutta. Jokainen voi pitää esim viikonloppuna oman vaikkapa vain puolipäivää kestävän mini hiljaisuus retriitin. TV:t, radiot, netit ja suu kiinni. Perheelliselle se onnistuu aivan samalla lailla. Kun kertoo kaikille osapuolille mistä on kyse ei tule epäselvyyksiä ja jokainen pystyy kunnioittamaan toisen hiljaista tilaa. Hiljaisuuden jälkeen on loogista harjoittaa puhe paastoa eli miettii hiukan tarkemmin mitä suustaan päästelee. Eli enemmän vastuuta sanoihin, ajatuksiin ja tekoihin. 

Ihmiselämä on todellakin tarkoitettu yksinkertaiseen elämiseen ja korkeaan ajatteluun.

 

Eilisen hiljaisuuden jälkeen inspiroiduin vaikka mihin. Tein smoothie-maljat aamulla. Treenasin musiikkia.  Maalasin kävelymeditaatio-polkuni valmiiksi. Siinä on 108 askelta. Se onkin jo toinen tarina. 

Intiasta myös kirjoitan myöhemmin lisää. Nyt jatkan materiaali valmisteluja meidän huhtikuussa alkavaan seuraavaan jooga-ohjaaja koulutukseen. 

 

Ihanaa sunnuntaita 💟

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sanna kirjoittaa elämästään Balilla kansainvälisen studion jooga-ohjaajana ja -kouluttajana, Brittimiehen puolisona, surffaavan teinipojan ja kolmen koiran seka kahden kissan äitinä. Sannan rakkaus on Bhakti Jooga ja intohimo on musiikki ja chanttaus. 

Blogissa käydään läpi teemaa voiko paratiisilla olla myös varjopuolet ja iloitaan elämän pienistä suurista ihanuuksista ainaisen auringon alla. Joskus myös kaihotaan hiukan kauas koto-Suomeen karjalanpiirakoiden ja oman äidin kotona tekemän hillon ääreen.

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat