Kirjoitukset avainsanalla ulkonäköpaineet


Minä olen oppinut pienestä pitäen, että työn tekeminen on etuoikeus ja hienoa. Edellytyksellä, että töitä on edes saatavilla. Myöskin käsite "raha ei kasva puussa" on tullut tutuksi jo nuorena, ja hyvä niin. Olen sisäistänyt, että mahdollisia rahaa vaativia haaveita toteuttaakseni on ensin itse tehtävä töitä, ja paljon, sen lisäksi on myös säästettävä.

Minun (vielä suhteellisen lyhyen) elämäni aikana on lankapuhelimen käyttö ja kaverin oven taakse käveleminen
ystävän tavoittaakseen vaihtunut älypuhelimiin, sijaintipalveluihin ja jatkuvaan tavoitettavana olemiseen. Lisäksi elokuvien katselussa VHS on muuttunut DVD:n ja Blu-rayn kautta Netflixiin. On todettava, että moni muukin asia on luonnollisesti ehtinyt muuttua sitten minun kultaisien nuoruusvuosieni. En olisi voinut joskus kuvitellakaan, että jo 24-vuotiaana voisin sanoa näin.

Meillä ei ollut nuoruudessa paineita siitä, että tarvitsisi osata meikata samoin kuin Youtuben meikki-tutorialin vloggaajat, saati käyttää meikkiä ollenkaan. Tai pukeutua yhtä muodikkaasti kuin Hollywoodin teinitähdet. Toki muotivirtaukset ovat eläneet kautta aikojen, ja mm. Mic Macit oli kova sana aikoinaan, mutta vasta siinä vaiheessa, kun yläkoulu lähestyi. Tuohon aikaan kukaan pieni lapsi tai nuori ei olisi voinut kuvitellakaan käyttävänsä päivästään runsaasti aikaa ulkonäön tuunamiseen. Emme olleet pikkukopioita aikuisistamme, sillä kaikki se pinnallinen tietotulva aikuisten maailmasta pysyi jokseenkin ulottumattomissamme. Eihän meillä ollut silloin edes kännyköitä ja sitten kun oli, ei niissä suinkaan ollut nettiä, ja samalla sitä kaikkea sieltä löytyvää informaatiota, joka liian nuorena nähtynä saattaa järkyttää mieltä ja aiheuttaa mielettömästi paineita.

Sen sijaan, että meidän olisi aikoinaan tarvinnut  keskittyä näyttämään netissä ja sosiaalisessa mediassa, kuinka täydellistä elämämme muka oli, saati maalata naamojamme useita tunteja päivässä, vain ottaaksemme hyvän selfien; minä ja ikätoverini keskityimme olemaan lapsia. Murehdimme siitä, kuinka ehtisimme tehdä kotiläksyt tarpeeksi sutjakasti, jotta ennättäisimme pihalle leikkimään ja näkemään ystäviämme. Elämässämme ei ollut sosiaalisen median mukanaan tuomaa jopa yllättävää seikkaa: yksinäisyyttä.

Meillä ei ollut älypuhelimia, joista lukea median syöttämää kuvaa siitä, että pinnalliset seikat olisivat ihailtavia, tai että julkkiksena olo olisi sitä mitä tulisi tavoitella. Meidän ulottumattomissamme olivat myös kaikki ne viihdeuutisten otsikot, joiden tilan valtaa lähes täysin pinnalliset ulkonäköön tai julkisuuden tavoitteluun keskittyvät asiat, ja vain siksi, koska seksi, paljas pinta ja ihmisten yksityiselämän ruotiminen myy.

Kun minä olin peruskoulussa oli huippua jos onnistui nappaamaan itselleen jonkin kesäduunin tai duunin koulun ohella, oli sitten kyse jäätelökioskin myyjän paikasta, hautausmaan haravoimisesta, kukkien kastelusta, tai roskien siivoamisesta ojanpientareilta. Hienointa oli saada työ kuin työ tuolla pienellä paikkakunnalla. Se jos mikä oli arvostettavaa, ja siitä osasi myös olla kiitollinen.

Koska joillekin ihmisille minäkin olen vain yksi julkisuudenhenkilö, koen tärkeäksi avata hieman taustojani, etten itse juuri toimisi samalla tavoin ja antaisi sitä kuvaa, että tämä työni tuoma (itse) julkisuus olisi se, mitä tulisi tai kannattaisi kenenkään tavoitella.

Minä kävin itse yläkouluikäisenä Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitokurssin, jonka jälkeen tein - sen mitä koululta ja harrastuksiltani ehdin - lastenhoitajan töitä (tuohon aikaan) muutaman euron tuntipalkalla. Siitä alkoi minun työurani. Sama työntäyteinen linja jatkui, kun harrastamisen jälkeen ja Kallion ilmaisutaidon lukiossa järjestetyn castingin kautta päädyin tekemään näyttelijän työtä, ensin koulun ohella ja sitten täysipäiväisesti.

On hassua kuinka moni nuori vastaa nykypäivänä kysyttäessä mikä hän haluaisi olla isona, että julkkis. Vuoden 2014 suosituimmissa Google-hauissakin listan kärkipäässä komeili lause: "Kuinka päästä televisioon?" Mikä ammatti se semmoinen  julkkis oikein on? En ole kuullutkaan. Minä kun en haaveillut julkisuudesta, se sattui tulemaan näyttelijän töiden ohella.

Kannustan toki, että unelmiaan pitää tavoitella, mutta vaikka kyseinen tarjolla oleva työ ei olisi ehkä suoraan se haaveammattisi, niin työtä kuin työtä tulee tehdä voidakseen tavoitella niitä omia unelmiaan. Avopuolisoni on yhtälailla ahertanut nuoresta pitäen (jo ennen näyttelijän töitä) erilaisten töiden parissa, aloittaen golfkentällä pallonkerääjänä ja työskennellyt sen jälkeen mm. raksalla, sekä pitkää päivää satamassa rahtialusten ja konttien parissa, voidakseen eräs kaunis päivä todeta, että hänellä oli vihdoin riittävästi pesämunaa unelmiensa yrityksen perustamiseen. Ja se aherrus todella kannatti, kaikki se työ on tuonut hedelmää, vaikkakin vasta paljon myöhemmin. Vaaditaan siis myös kärsivällisyyttä, ei voi olettaa kaiken tapahtuvan yhdessä yössä.

Blogien lisääntyessä kuin sienien sateella, on hyvä kertoa, ettei myöskään ammattibloggaajan työtä tulisi tarkastella liian vaaleanpunaisten linssien läpi. Kaikissa töissä kun on ne hyvät ja huonot puolensa. Blogilla elantonsa tienaaminen tuntuu herättävän monissa suunnatonta närkästystä, mutta aivan turhaan. Moni kun ei tunnu alkuunkaan ymmärtävän kuinka paljon työtä sen taakse kätkeytyy. Lukijahan näkee vain valmiin postauksen, mikä on murto-osa siitä kaikesta duunista sen takana. Ainakin mitä ammattimaisemmasta bloggauksesta on kyse. Tuskin kukaan vähättelee toimittajan tai valokuvaajan työmäärääkään. Ammattimainen bloggaus kun on jonkin sortin modernimpi yhdistelmä edellämainituista. Useita vuosia sitä saa tehdä harrastuksekseen ja täysin ilmaiseksi, löytääkseen ja vakiinnuttaakseen lukijakuntansa.

Myös julkisuus voi olla pidemmän päälle hyvin kuluttavaa. En yhtään ihmettele miksi niin moni työn kautta julkisuuteen tullut henkilö pitää taukoa, ottaa etäisyyttä, kaipaa rauhaa, tai lähtee ulkomaille reissuun. Mielestäni jokaisen vähänkään julkisuutta haluavan tulisi katsoa Amy Winehousesta tehty dokumenttielokuva. Siinä kuvastuu surullisesti myös julkisuuden julma puoli ja se, kuinka meistä jokainen toivoisi oman yksityisyytensä kunnioittamista. Toisinaan, kun olet itse surullisella tuulella, sinulla on huono päivä tai olet nälkäinen tai muuten vaan väsynyt, et ehkä jaksaisi aina olla kovin sosiaalinen.

Minä haluan käyttää omia julkisia kanaviani myös hyviin ja hyödyllisiin tarkoituksiin niin paljon kuin mahdollista.

-Joka ikinen kerta, kun saan palautetta syömishäiriötä sairastavilta ihmisiltä, joiden paranemista olen voinut edesauttaa...

-Joka kerta, kun saan viestin, että kotitreeni- ja hyvinvointipostausteni ansiosta joku vakavasti ylipainoinen ihminen on inspiroitunut liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista...

-Joka ikinen kerta, kun olen voinut valaa lapsiin ja nuoriin itseluottamusta, rohkaista olemaan erilaisia ja vähentämään ulkonäköpaineita...

-Joka kerta, kun saan palautetta siitä, että kirjoitukseni herättivät ajatuksia ja pistivät ajattelemaan...

-Ja joka kerta, kun joku kertoo, että olen onnistunut muuten vaan ilahduttamaan hänen päiväänsä ihan
yksinkertaisilla asioilla ja positiivinen asenteeni on tarttunut...

JUURI TUOLLAISINA HETKINÄ minä koen tekeväni (yhtä) työtä, jolla
on tarkoitus. Silloin koen onnistuneeni.

Minä haluan inspiroida ihmisiä liikkumaan oman hyvinvointinsa takia siksi, että olen itse huomannut liikunnan, sekä säännöllisen ja monipuolisen syömisen parantavan elämänlaatuani huomattavasti. Olen iloisempi ja energisempi, nukun paremmin, stressaan vähemmän ja saan mielihyvää, lisäksi kehoni voi hyvin ja ruokahaluni on kunnossa. En kannusta ihmisiä liikkumaan sitä "täydellistä vartaloa" tavoitellakseen, jota ei oikeasti ole edes olemassakaan, se kun on vaan siellä jokaisen korvien välissä. Erilaisuus on kaunista.

Sen sijaan, että keskittyisimme keksimään mitä meissä itsessämme on median syöttämän muotin mukaan vikana, saati alkaisimme harkita kauneusleikkauksia, ja keksisimme vain lisää turhia keinoja pärjätä ulkoisin avuin, kehottaisin meitä keskittymään käyttämään voimavarojamme tärkeämpiin asioihin, kuten kehittämään sitä mitä on siellä pään sisällä.

Mietteliästä alkanutta viikkoa!

<3:Venla

Kommentit (56)

Jonsku

Nyt mun on pakko tulla kommentoimaan. Mä oon tavoitellut tervettä suhdetta liikuntaan ja ravintoon monen vuoden ajan. Oon ollut äärirajoilla niin täydellisen kropan tavoittelussa syömättömyyskuureilla kun taas täysin passivoituneena ihmisenä jolle ruoka toi lohtua. Kumpikaan ei vaikuttanut älyttömästi ulkomuotooni, mutta henkinen hyvinvointi on kärsinyt tästä hurjasti. Olen ollut jatkuvasti väsynyt, allapäin ja stressaantunut. Kuitenkin aina väsyneimpinä päivinä olen tullut lukemaan blogiasi ja imemään positiivista energiaa itseeni ja toteamaan että liikunta voi oikeasti olla kivaa. Tällä hetkellä tahtoisin löytää sen kultaisen keskitien ja voida hyvin niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin. Minä aion tästä päivästä lähtien tehdä kaikkeni oppiakseni kuuntelemaan kehoani, nauttiakseni liikunnasta ja löytääkseni tasapainon. Aion palata monta kertaa tänne motivoidakseni itseäni. Olet upea persoona Venla, ihanaa syksyä sinulle♥

emmariia
Liittynyt10.11.2016

Nyt puhut Venla todellakin asiaa! Lasten kuuluisi saada olla lapsia. Mietin myös mistä sekin johtuu, että valitettavasti yhä useammin törmää myös todella huonosti käyttäytyviin ja KIROILEVIIN lapsiin (joiden minun mielestä kuuluisi kyllä ihan aikuisten oikeasti leikkiä vielä lastenleikkejä...)! Johtuuko se juuri siitä, että väkivaltaa, seksiä ja muuta lapsille kuulumatonta informaatiota näkee nykyään ihan mistä tuutista tahansa. Välillä olen meinannut vetää kahvit väärään kurkkuun bussissa kuullessani nykyajan lapsien menon ja puheenaiheet, kielenkäytöstä nyt puhumattakaan. Voi kunpa maailman meno vähän rauhoittuisi ja lapset saisivat oikeasti olla lapsia. :')

En nyt tiedä osuiko ajatukseni vähän ohi lopullisesta pointistasi, mutta näitä ajatuksia ainakin tuo postauksen alku minussa herätti. :)

Suuri kiitos sinulle vielä siitä, että annat ajattelemisen aihetta postauksillasi, sinulla on ihan valtavasti maalaisjärkeä jaettavaksi meille muille ja jaksat olla aina niin positiivinen ihminen, satoi tai paistoi! <3

Kristiina

Aivan loistava teksti! Oot niin ihana ja inspiroiva ihminen,kiitos siitä! Onnittelut sulle Nuori lähettis -palkinnosta ja tsemppiä jatkoon <3!

Maari

Todella hyvä postaus, Venla! Ja erityisesti ajatellen sitä nuorempaa lukijakuntaa...

Anna

Kiitos! Ihan mahtavaa! Maailmankatsomuksesi on niin ihailtavan terve ja kunnioitettava. Paljon samoja ajatuksia on mullakin pyörinyt mielessä. Asenteesi erilaisuutta kohtaan on aito ja koskettava, kiitos siitä! Terveen ajattelutapasi ansiosta olen vähemmän ankara itselleni katsoessani peiliin. Saat minut ymmärtämään, ettei tärkeintä ole ulkonäkö vaan oma kokonaisvaltainen hyvinvointi ja elämästä nauttiminen. Kiitos!

Jenna

Osui ja upposi!
Sun postauksia on aina niin ihana lukea ja niistä inspiroituu aina niin kovin paljon. Olet aito esimerkki siitä, että voi olla hyvässä kunnossa ja voida hyvin, vaikka ei otakkaan syömisestä jne. Niin suurta stressiä!
Internet on nykypäivänä täynnä jos jonkinlaista materiaalia siitä, kuinka voi näyttää hyvältä ja vinkkejä: "mitä voit tehdä paremmin, jotta voit saavuttaa jotain". Ja nämä jos mitkä niitä paineita aiheuttaa.
Jatka samalla linjalla! Positiivinen energiasi ja upea elämän asenteesi huokuu tänne ruudun toisellekkin puolelle! Jos jostaki pitäisi ottaa esimerkkiä niin vinkkaisin lukemaan blogiasi!
Kiitos :)

Milla

Tää teksti pisti miettimään asioita, ihana teksti kokonaisuudessaan. Kiitos Venla ja hyvää syksyä ❤️

Saara

Heippa Venla! En yleensä kommentoi, mutta nyt oli ihan pakko! Siis sä olet niin upea esimerkki kaikille ihmisille.. ❤️❤️ Kaikkea hyvää teille ja ihanaa alkanutta viikkoa! terv. Vakkarilukija

Suvi

Olet Venla ihan mahtava nainen! Olen seurannut sun blogia säännöllisen epäsäännöllisesti, sillä olen tosi huono seuraamaan blogeja ylipäätään. Sun ajatuksista ja kirjoituksista on kuitenkin ollut niin paljon apua, että päätin nyt viimeinkin uskaltautua kommentoimaan.
Aloitin muutama vuosi sitten terveellisemmät elämäntavat, painoakin alkoi putoamaan ja olo tuntui aivan mahtavalta. Kuitenkin jossain vaiheessa, aivan huomaamatta, liikunnasta ja ruoasta rupesi tulemaan pakkomielle. Liikunta oli toki kivaa, mutta lähinnä mielessä kalvoi koko ajan oma ulkonäkö ja vaa'an lukema, ja suuri osa ajasta meni sen murehtimiseen, mitä voi syödä, sillä moni tavallinen ruoka siirtyi "kielletylle listalle". Moni vihjasi, että tarkka ruoan vahtaaminen ei ollut normaalia, mutta lihominen tuntui kovin pelottavalta ajatukselta, ja sama meininki jatkui. Lopulta, tilanteen todellisen vakavuuden tajuttuani lakkasin vähättelemästä asiaa, ja päätin puhua asiasta, ennen kuin tilanne karkaa liikaa käsistä. Pikkuhiljaa ruokavalioon palasi jälleen ruokia, myös niitä herkkuja, jotka aiemmin olivat suorastaan kirosana. Jossain vaiheessa liikunta muuttui pakosta iloksi, kunnes vasen polvi sanoi sopimuksensa irti. Liikunnan pakollinen vähentäminen ja ajoittainen lopettaminen ahdisti, ja ruoka alkoi taas mietityttämään, etenkin kun bikinifitness-villitys alkoi valtaamaan mediaa, ja itse ei vain pystynyt vaikuttamaan kehoonsa. Kaiken tämän myllerryksen keskellä oli rauhoittavaa palata sun blogiin, missä ei jaettu vinkkejä rasvaa polttaviin ruokavalioihin tai hehkutettu täydellistä, herkkuvapaata ruokavaliota.

Nyt, ruoan kanssa lähes sinut olevana ja kuntoutuvan polven kanssa, halusin kertoa, kuinka tärkeää sanomaa levität varsinkin nuoremmille lukijoillesi. Vaikka on hyvä, että ihmisillä on motivaatiota ja tavoitteita, on kaiken tämän fitnessbuumin keskeltä lohduttavaa löytää joku, joka tuntuu olevan täysin sinut itsensä kanssa, ja ei jatkuvasti hehkuta täydellisen dieetin tuomia tuloksia. Sun rento asenne liikuntaa, ruokaa, ja niistä aiheutuvaa stressiä kohtaan on jotain niin mahtavaa. Monesti, kun ruoan ja minäkuvan suhteen on tuntunut tosi toivottomalta, instagramissa ponnahtanut kuva ja linkki sun blogiin on luonut sellaisen tunteen, että tästä kaikesta noustaan vielä. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu pikkuhiljaa siltä, että peilikuva kelpaa ihan näin, eikä koko ajan tarvitse murehtia kilojen pudottamista. Olet oikea hyvän mielen ja tahdon lähettiläs, ja odotan innolla, mitä sulla on vielä maailmalle tarjota! Olet aivan mahtava, kiitos! ❤

Tämä postaus on kyllä täyttä asiaa (kuten myös monet muutkin sun juttusi)! Inspiroit mua joka päivä Venla, kiitos siitä! <3

Henriikka

Olipas taas todella hyvä postaus :) Tää pisti kyllä todella miettimään että kuinka pinnallisessa maailmassa me todella eletään. Minäkin, vaikka olenkin vasta 17 vuotias, muistan kuinka pienenä lapsena ei ollut niin väliä millaiset vaatteet oli päällä. Mulla oli joskus esim. sellaset raidalliset "lökäpöksyt" ja puuhamaasta saatu paita päällä. Ei siis mitään todella tyylikästä mutta ei se ollut silloin tarpeenkaan. Sait kyllä todella miettimään sitä, kuinka tärkeässä roolissa nykyään ovat tyylikkäät vaatteet, uusimmat puhelimet ja hienot meikit. Minun mielestäni tavallaan aiemmin oli helpompaa, kun ei ollut sosiaalisen median tuomaa painetta, vaikka en ihan hirveästi siitä ajasta muistakkaan. Tämä postaus sai kyllä todella pohtimaan mikä itselle oikeasti on tärkeää. Kiitos kun jaoit tämän pohdinnan, toit tällä tärkeitä asioita esille :)

Jone

Kiitos postauksestasi. Oli isku vasten kasvoja kirjoituksesi alku, jossa puhut työnteosta. Itse nuoresta saakka töitä tehnyt ja paljon, mutta nyt äitiysloman jälkeen kadottanut sen työn tekemisen mahdollisuuden ja avaimen omien unelmien saavuttamiseksi. Avasi omat silmäni jälleen, eikä voi kun itse katsoa peiliin ja todeta, että työtä tekevä palkitaan.
Olen ajatellut täysin samoin lapsena olemisesta kun kirjoititkin ja täytyy sanoa, että hieman tulevaisuus myös pelottaa kun oma lapseni kasvaa ja löytää kavereita, että toivoisi että lapset saisivat olla lapsia ja leikkisivät metsässä eikä somettelisi seitsemänvuotiaana tai pelaisi pelikonsoleita päivät pitkät.

Ihanaa asiaa Venlalla!
Laittoi kyllä mietityttämään taas kerran tämän maailman pinnallisuus, se on niin surullista... Menee yöunet vielä pilalle, jos liiaksi alan nyt miettimään. :/

Kuvat ovat superkauniit, ihanat värit ja ihana tyttö :) Hauskaa viikkoa sinullekin!

Paula

Mielettömän hieno kirjoitus! :) Olet yksi inspiroivimmista ihmisistä ja tavallaan myös roolimallini vaikka sanasta itsessään en tykkääkkään :D Blogiasi olen lukenut jo pitemmän aikaa ja olen sinulta oppinut itsevarmuutta ja terveempää suhtautumista syömiseen ja urheiluun. En ole aikaisemmin kommentoinut kirjoituksiisi mutta nyt oli pakko kommentoida ja tulla kiittämään siitä mitä teet! Joten kiitos!❤ Olet mielettömän ihana, positiivinen ja energinen ihminen! :)

Venla olet upea esimerkki niin nuorille kuin iäkkäämmillekin! Jatka samaan malliin, sun juttuja on tosi mukava lukea kun oon niin jalat maassa- tyyppi :-) Ihanaa syksyä sulle!

Harvemmin tulee kommentoitua, mutta nyt on kyllä pakko. Tää postaus oli vaan yksinkertaisesti niin loistava, enkä voi kuin allekirjoittaa itsekin näkemyksesi. Itseltä löytyy ikää vasta piirun verran vaille 17 vuotta, mutta tää postaus sai kyllä ajatukset liikkeelle. Pikkuveljen (11v) elämää seuraillessa tulee juttuja helposti verrattua omaan lapsuuteen ja vaikkei ikäeroa loppujen lopuksi kauheasti olekaan, niin sosiaalisen median verran ainakin. On hullua, kuinka paljon ja millaiseen suuntaan se ihmisiä muuttaa. Onneksi maailmasta löytyy vielä sun kaltaisia selväjärkisiä ihmisiä, sä oot huippu esimerkki, niin nuorille, kuin vanhoillekin! :)

S

musta on niiiin käsittämätöntä että nykynuoriso ei tiedä mikä on VHS !!

kaveri just kerto nähneesä jossain videon missä joku nuori yritti kasettisoittimeen tunkea iPhoneaan ja ihmetteli miksei se lataudu...

Pinja

On ihanaa, että otit kantaa tähän asiaan, joka on itseänikin mietityttänyt monesti. Nuorinta sisarusta seuratessa on ihanaa nähdä, että hän ei onneksi vielä yritä olla liian aikuinen, yläaste on kuitenkin vasta aluillaan. Järkytyin kuitenkin siitä, miten aikuisia monet hänen luokkatovereistaan olivat olevinaan. Omastakaan yläasteesta ei toki ihan hirveän montaa vuotta ole ja meilläkin oli monia, jotka meikkasivat ja yrittivät kaikin tavoin elää "aikuista" elämää. Tuntuu, että määrät vain kasvavat jatkuvasti.

Olet ehdottomasti yksi suosikkiblogaajistani. Elämäntapabloggaajana et ehkä koe poliittisia aiheita ihan omaksesi, mutta olen pistänyt merkille, että esimerkiksi luonto vaikuttaa olevan sinulle hyvinkin tärkeä ja tuovan voimavaroja. Minusta olisi mahtavaa jos joskus ottaisit hieman enemmän kantaa johonkin ympäristönsuojeluun liittyvään asiaan. Tuntuu, että nykynuoriso ei enää arvosta luontoa, sen hiljaisuutta tai kauneutta saati sitten sen toimimista hiilinieluna, geenipankkina, luonnonvarojen lähteenä...

Annika

Heippa!
En yleensä satu näihin kommentoimaan, mutta taas tuli kyyneleet silmiin sun tekstiä lukiessas. Vakkarilukijana ja silmät lautasina tuijottanut fittnespäiväkirjaa kun siellä olit, oot jättäny ihan mahtavan ja AIDON(mikä ei tänä päivänä ole enää niin yleistä tai helppoa kuin ennen) kuvan itsestäni niin yksityis- kuin työelämässäs. Toivon ja uskonkin, että pystyt vaikuttamaan monen nuoren elämään ja kannustamaan olemaan aito. Minulle ainakin olet esimerkkinä rehellisestä ihmisestä, niin urheilijana kuin ihmisenäkin.
Halusin kommentoida, jotta muistat että suurin osa jotka eivät uskalla kommentoida niin katsovat sua todellakin arvostaen ja ottavat oppia.
Hyvää syksyä sulle Venla, oot huippu <3

Satu

Olet upea esikuva! Toivon sydämeni pohjasta että asiat kääntyisivät taas sitä kohti, mitä oli minunkin lapsuudessa 90-luvulla: lapset ja nuoret ulkoilisivat, leikkisivät ja pelaisivat muillakin kuin tietokoneilla ja älylaitteilla. Eivätkä huolehtisi ulkoisista asioista ja materiasta niin paljon. Yritän näyttää nimenomaan tätä esimerkkiä myös pienille kummilapsillenikin ja koen että se on kummina tärkein tehtäväni.

anna

Aivan loistava postaus Venla!!!! Itse samat asiat myös oivaltaneena toivon todella.. että näin mahtavista postauksista joku löytäisi elämäänsä oikeanlaista kipinää. Teet hienoa työtä. Sisältä kultaa...olet mielettömän fiksu!!!

Ville

Google tuntuu heittävän mut tänne sun blogiin, vaikka hakisin mitä ja millä tahansa hakusanoilla.

Tosi hyvä ja fiksu kirjoitus. Mielestäni jokaisella (nuorella) ihmisellä olisi lisäksi hyvä olla elämässä joku pitkän ajan tavoite, kuten itsensä kehittäminen tai jotain päämäärää kohti kulkeminen. Se opettaa tiettyjä lainalaisuuksia elämästä. Viitaten siis postauksen alkupuoleen.

Heidi

Hieno teksti! Pisti kyllä miettimään omaa suhtautumista liikuntaan ja ruokavalioon. Itse olen yläaste iästä lähtien ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen ja vielä nyt 28 vuotiaana, kamppaillen tunteideni kanssa jotka liittyvät painooni. En voi sanoa, että nauttisin liikunnasta ja rupesin miettimään mistä se johtuu. Varmaan osittain sen takia,että näen liikunnan osana painonpudotusprosessia, eli toisin sanoen jonkinlaista suorittamista. Toinen syy voi olla se, että minulla ei juurikaan ole positiivisia kokemuksia liikunnasta nuoruudestani. Yläasteliikuntatunnit olivat kerta kaikkiaan kamalia. Luokallani vallitsi huono yhteishenki ja liikuntatunteja domnoi luonteeltaan aggressiiviset oppilaat, jotka halusivat loistaa tunneilla. Itse osallistuin rauhallisella luonteellani niin paljon kun uskallsin ja kuitenkin joka todistuksessa oli ja pysyi sama seiskan arvosana, joka sitten lopulta sai kiinostukseni kokonaan sammumaan. Toivoisin, että koulujen liikuntatunnit olisivat oppilailleen antoisia ja että koulussa saisi hieman valinnanvaraa liikunnan suhteen, jotta oppilaat löytäisivät sen liikunnan ilon. Nuoruudessa on hyvä luoda nuo liikunta tottumukset, jota sitten aikuisena jatkaa. Minä saan nyt aikuisena vasta etsiä liikunnan tietäni. Minusta on hienoa, että toimit roolimallina nuorille ja kaltaiselleni aikuiselle, että liikunnasta voi tosiaan nauttia ilman suorittamista.Kiitos siitä.

Outi

Mahtava kirjoitus ja upea koko blogi ja sun elämän tyyli ja asenne. Sinunlaisia esikuvia nuoret todella tarvitsee, tervettä ja järkevää asennetta elämään :)

Jutta

Tosi upee teksti ja upee nainen! Laittoi todella ajatukset liikkeelle ja tuli tosi haikee fiilis,kun rupes miettii omia lapsuusvuosia verrattuna nykypäivään. Vaikka ikää ei olekaan vasta kuin 16 vuotta, ero on niin selkeä.
Itse olen kilpaurheilija ja lähiaikoina kiinnostunut erityisesti fitneksestä. Kuitenkin joka kerta kun luen blogiasi, palaan ns. reaalimaailmaan ja alan ajatella järkevästi; elämässä on niin paljon muutakin hienoa kuin se miltä näyttää, onko lihaksikas , litteävatsainen tai pyöreä takapuoli. Tervettä ja aktiivista elämää voi elää ilman, että jatkuvasti tuijottaa itseään peilistä ja vertailee muihin. Arvostan sinua suuresti ja toivon, että kirjoitat tällaisia tekstejä jatkossakin ! Uskon,että pystyt vaikuttamaan monien nuorten ajatuksiin ja saamaan heidät jättämään turhat ulkonäköpaineet!

Venla! Sä olet niin huikea! :) Mahtavaa, että olet olemassa ja vaikuttamassa ihmisten elämiin mm. noilla itse listaamillasi tavoilla :) Vähän hurjaa, kun oikein pysähtyy ajattelemaan, mutta sä oikeasti Parannat Maailmaa..! Aika huikea saavutus yksittäiselle ihmiselle :)

LL

Tässä ihan lyhyessä ajassa on tapahtunut ihan valtavia muutoksia. Kuuntelen aina monttu auki, kun lapset kertovat käyttävänsä koulussa iPadeja, kun meillä taas oli luokassa aikanaan yksi tietokone, eikä sitäkään saanut käyttää kukaan muu kuin opettaja. On myös järkyttävää, kun pieni sukulaistyttöni latailee omia videoitaan youtubeen, eikä hänelle kerrota netin vaaroista tai vaikkapa siitä, että ne videot löytyvät vielä vuosienkin päästä. Itse aikanaan kuvailin kavereiden kanssa myös videoita ja ne ovat vieläkin tallessa, vain omaan käyttöön tosin. Varmaan silloin pienenä olisi tuntunut hauskalta idealta ladata ne muiden nähtäville, mutta luojan kiitos semmosta mahdollisuutta ei siihen aikaan ollut!

Ja toisekseen, minä uskon kans tuohon, että pitää tehdä kovasti töitä saavuttaakseen jotain. Oikein ärsyttää ne ipanat, jotka kävelevät vain vanhempien lompakolle eivätkä halua mennä töihin. Heti ei välttämättä pääse elämässä tekemään niitä mieluisimpia töitä, mutta ei se tarkoita sitä, että "hajottaviin" hommiin tarvitsisi tyytyä. Aikanaan kuvittelin, että sama se mitä työtä tekee, kunhan saa palkkaa. Sitten olin eräässä työpaikassa, jossa oli todella stressaavaa ja ahdistavaa. Töiden loppumisen jälkeen meni useampi kuukausi ennen kuin "toivuin" tuosta kokemuksesta. Sen jälkeen ajatuksena on ollut, että pitää tehdä niitä töitä, mitkä ei hajota sisältä aivan palasiksi ja hiljalleen vain siirtyä lähemmäs niiden omien unelmien saavuttamista.

No, anyway... Kiitos Venla, kun toit ajankohtaisen aiheen esille! Toivottavasti mahdollisimman moni näkisi tekstisi! :)

Minttu

Heippa! Mun on jo pidemmän aikaa pitänyt tulla kommentoimaan sun blogiin jotakin, koska ihailen ihan älyttömän paljon tuota sun tervettä suhtautumista treenaamiseen ja syömiseen ja muutenkin tuota positiivista asennetta mitä jokaisesta sun postauksesta välittyy :)

Mä oon ite vihannu liikuntaa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja oon nyt vasta parin vuoden sisään, kun ikää on jo yli 20, tajunnu että liikunta voi olla myös hauskaa. Suurin syy mun liikuntainhoon oli se, että mä olin aina koulun liikuntatunneilla se huonoin ja aina mut valittiin viimeisenä joukkueeseen. Lisäksi pienellä paikkakunnalla asuessa oli hirveät paineet yrittää olla niin kuin muut ja yleinen asenne oli, ettet sä ole yhtään mitään jos et pärjää urheilussa.

Jos mulle olis joskus 16 vuotiaana joku tullu sanomaan, että jonakin päivänä käyn kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunneilla 5-6 kertaa viikossa, olisin kyllä varmasti nauranut päin naamaa. Mutta hirveä kynnys se oli ensin lähteä liikkeelle, kun sulle oli pienestä pitäen tehty selväksi, että sä et ikinä ole tarpeeksi hyvä, kun kyse on liikunnasta.

Jaan siis ihan täysin sun ajatusmaailman, että tärkeintä ei ole se suorittaminen, vaan se, että voi hyvin ja saa hyvää fiilistä siitä liikunnasta. Toivon tosiaan, että mahdollisimman moni nuori ottaa mallia susta! Hyvä kroppa on toki plussaa ja se lisää treenimotivaatiota, mutta kyllä mulle itelle on ainaki ollu kaikista hienointa huomata, miten pirteä ja energinen mä nykyään olen, kun syön säännöllisesti ja liikun paljon. Ja ne onnistumisen kokemukset, jota mä en ikinä niillä koulun liikuntatunneilla tuntenu, on kyllä tsempannu jatkamaan tän elämäntavan parissa :)

Nina

Mahtava kirjoitus Venla!! Olen sanaton... :)

Tällä hetkellä oma kiinnostukseni henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin on valtava. Koen, että olen ymmärtänyt paljon asioita viimeisen vuoden aikana, mutta vielä enemmän on opittavaa. Haluan löytää itseni ja haluan elää tätä elämää niin, että voin hyvin. En halua etsiä itseäni enää nelikymppisenä enkä myöskään halua rakentaa omaa onneani kenenkään toisen ihmisen varaan.

Liikunnan suhteen olen aikuisiällä löytänyt ja ymmärtänyt monipuolisen liikunnan tuoman ilon. Nuorempana tykkäsin ainoastaan tanssia, muita liikuntamuotoja vihasin. Nyt tykkään tanssista, salitreenistä, pilateksesta, joogasta ja lenkkeilystä.

Mikä on ongelmani.. Olen todella armoton itselleni ulkonäön suhteen.. :( Vaadin ulkonäöltäni paljon ja minun on vaikea hyväksyä omaa kroppaani. Tässäkin suhteessa olen oppinut paljon, mutta matkaa on vielä. Tällaiset kirjoitukset ovat omiaan lisäämään sitä järkeä omassa päässä ja nimenomaan sitä henkistä hyvinvointia.

Kiitos Venla, että annat ajattelemisen aihetta! Mahtavaa päivän jatkoa!

Ansku

Julkisuudesta haaveilevat ei taida oikein ymmärtää, ettei julkisuus itsessään elätä. Sillä ei voi maksaa vuokraa, eikä ostaa ruokaa.

Odessa

On todella mukava lukea blogiasi, kiitos jälleen kerran fiksusta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Olet hyvä roolimalli nuorille ja lapsille korostaessasi terveitä arvoja, ahkeruutta ja aitoutta.

Pelkkään ulkonäköön keskittyvä elämäntapa ja julkisuuspyrkyryys ei kauas kanna, sillä kukaan meistä ei ole nuori ikuisesti. Kauneusleikkauksiin sijoittamisen sijaan olisi monessa tapauksessa järkevämpää sijoittaa hyvään terapeuttiin ja terveellisiin elämäntapoihin. Toki esim. onnettomuustapauksissa ymmärrän kosmeettisen kirurgian. Kuitenkin perusterveestä vartalostaan epävarman naisen (ja miehen) pitäisi aina muissa tapauksissa kysyä, ketä varten ja miksi pitäisi näyttää tietynlaiselta. Miksi ihminen ei riitä sellaisenaan, vaan tarvii jotakin ulkoista ja keinotekoista nahkansa alle tullakseen muiden hyväksymäksi?

Muiden miellyttäminen on maailman typerämpiä syitä uhrata oma terveytensä. Parasta keskittyä kauneuskirurgian sijasta henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, sillä sitä kautta saavuttaa kokonaisvaltaista onnea ja kestäviä, aitoon hyväksyntään ja rakkauteen perustuvia ihmissuhteita. Lihaan leikattu kauneus on aina ulkoista, pinnallista ja katoavaista.

Elina

Venla! Parhain ja ajatuksia herättävin kirjoitus mitä olen pitkään aikaan lukenut! olet todella taitava kirjoittaja ja ajattelet elämää ihanasta näkökulmasta! tsemppiä tulevaan :) <3

Elisa

Tää teksti on aivan mahtava! Vaikka mulla on ikää vasta 17, niin silti oon ajatellu ihan samoja asioita! Nykyajan kakarat käyttäytyy kauheen töykeesti ja ne ulkonäköpaineet on aivan uskomattomat, mä vaan pyörittelen silmiäni kun kaikki käy peilin edessä poseeraamassa :D Nyt yli vuoteen en oo kouluunkaan meikannut, ei oo enää mun juttu vaan kuljen nykyään joka paikassa ihan natural elovenana :'D Tää on ensimmäinen kerta kun tuun kommentoimaan, ja nyt muistan sen sanoo että musta oot ihan älyttömän tärkee ja mahtava esimerkki nuorisolle! Itekkin oon hyötynyt sun tekstien lukemisesta, ja oon sitä mieltä että kaikkien pitäis lukee näitä!(:
Mutta sitten, oisko sulla antaa hyviä vinkkejä mulle! Oon siis lukion toisella ja tää kokoaikainen stressi on ihan kauhee, ja mulla se heijastuu välittömästi uneen :/ Mulla on muutenki nukkuminen huonontunu tässä alle vuoden aikana, ja nyt koulun aikaan tää on ihan kauheeta ku heräilen tosi usein ja oon koko ajan tosi väsynyt. Nyt alkaa koeviikko ja huonompaan mennään ja stressaan jo tulevia jaksojakin jotka on ihan itsemurhaiskuja D: + kiloja vaan kertyy, ekana vuonna keräsin tähän vyötärön ympärille yli 10 kiloo lisää kun ennestäänkin olin jo pyöree nii nyt ollaan jo reilusti lihavuuden puolella, eikä nää tunnu sulavan tästä millään :/ (ihan ymmärrettävästi kun koko ajan stressi päällä) Nyt siis tarvittais ihmettä että tuun selviimään tän vuoden, ekan vuoden viimeset kuukaudet olin ihan loppuun palanut :(

Voi että voin samastua lapsuuden aikaisiin pihaleikkeihin, lankapuhelimeen ja ovelle koputteluun.. :-) nykylapset ja nuoret todellakin elävät ihan eri maailmassa kuin itse joskus. Voi niitä hyviä aikoja :')

Piipaa

Oot kyllä ihana!
Asiaa joka sana, onneksi kirjotit ne.
Ärsyttää suunnattomasti kaikki sellaset hömpänpömppä-julkkikset, jotka menee johonkin hottiksiin puhumaan sellasta pskaa ettei mitään järkeä. Ärsyttää siis siksi, että sellasista asioista kuin kuinka isot huulet/tissit omistat, tehdään tärkeitä, ja sitten jotkut pikkuset kasvaa osittain sellaseen ajatusmalliin. Hrrrr.

Moikka! Eksyin sattumalta blogiisi ja täytyy sanoa, että huippupostaus! Olen itse tehnyt elämäni aikana yhteensä 6 vuotta blogeja, enkä tällä silti satunnaisia tuotelahjoituksia enempää ole itseäni elättänyt, vaikka aikaa kuluu välillä jopa 3-6h päivässä, kun ottaa huomioon kaiken suunnittelusta, kuvien käsittelyyn, verkostoitumiseen, jne. Ihana harrastus, mutta ei helppo tie, jos tätä elääkseen tekee. Tsemppiä bloggailuun! :)

Emmi

Oikein, oikein hyvä postaus taas ja todella tärkeitä aiheita nykypäivänä! :)

Itse olen 22-vuotias nuori nainen, joka on aloittanut kesätyöt 14-vuotiaana. Olen myös ylpeä asiasta, että olen nuorena aloittanut töitä tekemään ja oppinut sen, että asioiden onnistumisen eteen täytyy tehdä paljon töitä, mutta se myös palkitaan. Myös työnantajat arvostavat sitä, että on tullut töitä tehtyä jo nuorena.

Olen myöskin ehkä hieman oman tien kulkija enkä ehkä se ihan "tavallinen 22-vuotias". En meikkaa melkein koskaan, en polta enkä juo alkoholia. Toki nuoruudessani on tullut kokeiltua kaikenlaista, mutta huomattuani ettei se sovi minulle eikä luonteeseeni lopetin sellaisten asioiden tekemisen mistä en tullut iloiseksi ja onnelliseksi.

Minullekkin tulee välillä ajatuksia siitä pitäisikö meikata niinkuin muut ikäiseni tekevät. Olen kuitenkin huomannut, että meikittömänä ihoni pysyy erittäin hyvänä, tupakoimattomana keuhkot pysyvät terveinä ja ilman alkoholia maksa pysyy kunnossa eikä tarvitse kärsiä seuraavan päivän pahaa oloa ja oksennusta.

Loppuenlopuksi itsestähän se on vain kiinni ja siitä mikä tekee onnelliseksi. Mihinkään muottiin ei tarvitse kuulua vaan antaa kaikkien kukkien kukkia. Näistä asioista kuitenkin olen itsessäni ylpeä ja meikata ehtii sitten 40-vuotiaanakin ;)

Minun kohdalle on myös sattunut todenmoinen onni, sillä avopuolisoni arvostaa mm. juuri näitä asioita minussa. Hänestä olen kauneimmillani ilman mitään meikkiä, luonnollisen näköisenä eli ihan omana itsenäni :)

Olen myöskin erittäin onnellinen siitä, että lapsuudessani ei ollut tekniikka näin suurena osana elämää kuin nykyään.
Sai olla lapsi, leikkiä ja kasvaa rauhassa. Sillä lapsuus ja huoleton elämä ei kestä ikuisesti, aikuinen ehtii kyllä olemaan. Lapsena olosta pitäisi nauttia niin kauan kuin mahdollista.

Ihanaa syksyä sinulle! :)

Linnea

Moi,
tosi kiva kirjotus jälleen! Erityisesti kolahti toi tekstin loppupuoli ettei täydellistä kroppaa oo olemassakaan ja kuinka kannattaa kehittää sisäistä itseään. Pisti harkitteen asioita mitä nyt teen et kannattaako ne että oonko niitten myötä onnellisempi... Ihana tsemppipostaus tälläselle teinille ;) Aurinkoista syksyä sulle!!

Lille

Erittäin fiksu teksti! Tyyli jolla kirjoitat tekee sinusta erittäin samaistuttavan ja siksi onnistut varmasti vaikuttamaan moniin. :)

Laura

En ole yleensä kommentoinut blogeja mutta ajattelin nyt kerranki sanoa jotakin. Olet jotenkin niin hyvä kirjoittamaan näitä ajatuksia blogiisi ja sulla on arvomaailma kohdallaan. Olet oikeasti hyvä roolihahmo nuorille ja sulla on todella järkeviä ajatuksia. Jatka samaan rataan, ja oot ihana :)

Sanna

WORD <3
Aivan totta joka sana! Ilahduin taas ihanasta ja loistavan järkevästä postauksesta!
Kiitos siitä Venla

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pakko sanoa muutama sananen niille, jotka saattoivat pahoittaa mielensä maanantain Fitnesspäiväkirjat jakson kommentistani. Suurin osa oli onneksi saanut ajatukseni ytimestä kiinni, mutta valitettavasti muutama ei aivan ymmärtänyt sitä, kun kerroin, että minun on välillä vaikea käsittää miksi nykypäivänä niin moni päätyy kirurgin veitsen alle hankkimaan esimerkiksi  isompaa rintavarustusta. Valitettavasti ohjelma-aika on rajallinen ja ymmärrän, ettei tähän ollut mahdollista laittaa koko pitkiä sepustuksiani aiheesta, mutta todella ikävää jos joku sai nyt väärän käsityksen sanomastani ja koki nämä muutamat ohjelmaan valitut lauseet niin, että suhtaudun jotenkin alentuvasti ihmisiin, jotka ovat syystä tai toisesta silarit päättäneet hankkia. Se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni, pahoittelut siitä.

Suurin osa onneksi ymmärsikin sen, että koen itse bloggaajana ja julkisessa työssä ollessani erittäin tärkeänä olla jonkinlainen roolimalli ja auttaa nuoria tyttöjä ja miksei vanhempiakin hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Mielettömän moni on myös ilokseni tullut erikseen kiittämään siitä, että tuon vahvasti esille vastakkaista kantaa tähän yleistyvien kauneusleikkausten viidakkoon.

Minusta on surullista, että niin moni määrittelee naisellisuutensa rintavarustuksen tai muiden muotojensa perusteella. Minusta naisellisuus on jotain niin paljon enemmän, kuin isot tissit tai ylipäätänsä ulkonäkö.

En kuitenkaan suinkaan tuomitse ketään, joka on päättänyt syystä tai toisesta silikonirinnat hankkia, koska olen muutenkin elämänarvoiltani sellainen ihminen, että annetaan kaikkien tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Ylipäätänsä koen, että kyse on jokaisen henkilökohtaisesta päätöksestä.

Olen vastuussa ainoastaan siitä, millaista kuvaa itse annan. Tiedän, että minullakin on paljon nuoria seuraajia, ja tiedostan että nykypäivänä ulkonäköpaineiden määrä on varmasti suuri. Olen itse sitä mieltä, että juuri erilaisuus on kaunista, se ettei ole toista samanlaista kuin sinä siellä ruudun takana. Siksi koen, että jos itse menisin kirurgin veitsen alle muokkaamaan itseäni, en näyttäisi enää Venlalta.

Jos kuitenkin joku toinen kokee, että isomman rintavarustuksen hankkiminen parantaa omaa oloa tai mahdollisesti itsetuntoa, en koe että se on väärin tai minulta pois. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia! Minua henkilökohtaisesti harmittaa vain se, kuinka monet joidenkin lasten esikuvat kertovat kannustavaan sävyyn erilaisista kauneusleikkauksista, aivan niinkuin lasten ulkonäköpaineiden määrä ei olisi jo aivan liian suuri.

Toivon vain, etteivät liian nuoret ihmiset päädy tähän leikkaus ratkaisuun ja myöhemmin sitten kadu päätöstään, sillä tällaistenkin ihmisten kanssa olen aiheesta keskustellut. Monelle kun itsevarmuus ja elämänarvot muokkautuvat vasta iän myötä. He ovatkin kertoneet, että kamppailivat teini-iässä oman kehon hyväksymisen kanssa ja päätyivät hankkimaan silikonit. Myöhemmin sitten vuosien päästä harmittelivat, että tekivät leikkauspäätöksen aivan liian nuorena, koska eivät olleet siinä vaiheessa vielä tietoisia siitä, mitä oikeasti haluavat tai sinut itsensä kanssa ja nyt myöhemmin toteavat, että se oli aivan tarpeeton ja hätiköity päätös.

Juuri tässä jokunen aika sitten puhuin erään ystäväni juhlissa kahdeksantoista vuotiaan tytön kanssa, joka kertoi miettivänsä nenäleikkausta, sillä hän oli saanut pojilta negatiivisia kommentteja nenästään. Minusta surullisinta on, jos pojat tai miehet saavat ajattelemattomillla kommenteillaan murennettua nuorten tyttöjen itsetuntoa. Toivon vain, ettei kukaan päädy leikkauspöydälle, ainakaan kenenkään muun aloitteesta. Minusta oli ihana huomata, kuinka tästä aiheesta syvemmin tytön kanssa juteltuani, hänen silmänsä suorastaan syttyivät ilosta ja hän ymmärsi, että tuollaiset poikien kommentit voi jättää ihan omaan arvoonsa. Jos mies kannustaa sinua leikkauspöydälle, ei vika ole sinussa, vaan hänessä, suosittelen silloin vaihtamaan miestä! Älä anna kenenkään esineellistää sinua. Maailmasta löytyy niin paljon ihmisiä, jotka hyväksyvät ja kunnioittavat sinua sellaisena kuin olet, jos tällaista seuraa ei vielä ole löytynyt, on parempi vaihtaa seuraa ja tutustua uusiin ihmisiin.

Minusta kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä, ei mikään leikkaus tai sen kummemmin dieettikään itsessään voi korjata itsetuntoasi vankaksi, sillä silloin unohdetaan kokonaan se, että olet niin paljon enemmän kuin pelkkä kuori. Sinulla on sydän, luonne, persoonallisuus, oma tempperamentti, ajatukset, tapasi puhua ja suhtautua muihin ihmisiin, kaikki ne, jotka tekevät sinusta juuri sinut ja ainutlaatuisen.

Jos kuitenkaan muotoihinsa ei ole tyytyväinen on niitäkin mahdollista muokata luonnollisemminkin keinoin esim. treenaamalla. Haluan kuitenkin sanoa, että vaikka itse treenaan paljon, en tee sitä siksi, etten rakastaisi kroppaani tai että olisin tyytymätön, vaan juuri siksi, että kunnioitan kehoani sellaisena kuin se on ja saan treenistä irti jotain niin paljon enemmän kuin pelkkiä ulkonäöllisiä muutoksia, nimittäin terveyttä, hyvää oloa ja energiaa. Minusta olisi tärkeää, että rakastaisi itseään, oli sitten minkä kokoinen tai näköinen tahansa. Minun terve rakkaus itseäni kohtaan, ei ole muuttunut sen myötä olenko ollut sirommassa, turvonneemmassa tai laihemmassa kunnossa, sillä olen ollut silti se sama Venla sisältä. Sen sijaan energiatasoni ja elämänlaatuni on muuttunut paremmaksi liikunnan ilon, säännöllisen syömisen ja niiden tuoman hyvinvoinnin ja virkeyden myötä. Vaikka itse treenaan salilla, en suinkaan ajattele, että muiden täytyisi näin tehdä, toki lihaskuntoaan on terveyden kannalta hyvä pitää yllä, mutta kaikilla sen sijaan ei suinkaan tarvitse olla isoja lihaksia, vallitsi sitten millainen treenibuumi tahansa. Minä en henkilökohtaisesti itse ihaile vain tietynlaista kauneutta, vaan erilaisia valloittavia persoonia. Tärkeintä on, että toteuttaisi myös sitä tapaa liikkua, mistä itse nauttii. Minun on vaikea käsittää miksi erilaisuuden arvostaminen usein unohdetaan, ja niin moni haluaa mennä siihen samaan muottiin. Pahimmassa tapauksessa yhden asian muokkaaminen kirurgilla ajaakin mielettömään leikkauskierteeseen, koska lähdetään sen niin sanotun oman pään sisällä olevan "täydellisen" virheettömän ihmisen jäljille, jota ei ole olemassakaan. Koska ongelma on korvien välissä, ei kehossa.

Ei pidä myöskään ottaa minun sanomaani liian henkilökohtaisesti itseensä, tarkoituksenani ei ollut loukata ketään, tai aiheuttaa mielipahaa, jokaisella on kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, niin siis minullakin.

Jos olet itse sinut silikoniesi kanssa, silloin ei pitäisi myöskään muiden eriävät mielipiteet aiheesta horjuttaa.

On otettava huomioon, että me keskustelimme ohjelmassa lähtökohtaisesti kauneusihanteista, ja silikoneihin liittyen terveistä nuorista naisista, jotka leikkaus päätöksen päättävät tehdä. En suinkaan puhunut nyt rintasyöpää sairastavista tai erilaisista mahdollisista kehityshäiriöistä.

Minua ei kiinnosta vallitseeko lehtien palstoilla tai mahdollisesti ulkomailla julkkisten keskuudessa milloin mikäkin trendi, oli kyseessä sitten huulitäytteet, silikonit tai iso takamus. Pelottavinta on, että monella nuorella ei ole vielä kehittynyttä medialukutaitoa, ja joka tuutista puskevat kauneusleikkaukset ja ihanteet aiheuttavat mielettömät paineet  ja pahimmassa tapauksessa halun pyrkiä itse näihin samoihin muotteihin. Tätä ilmiötä vastaan minä aion taistella jatkossakin ja muistuttaa edelleen jokaiselle vastaantulevalle nuorelle tytölle, joka kertoo poikien kommenttien tai median luomien paineiden takia harkitsevansa leikkausta, kuinka uskomattaman kaunis ja riittävä hän on juuri sellaisenaan, koska toista samanlaista persoonaa ja olentoa, ei maa päällään kanna.

Sääli jos joku itse asettaa itsensä pelkäksi miesten seksiobjektiksi ja laukoo julkisuudessa omia totuuksiaan siitä, ettei muu kuin isorintainen nainen voi olla miesten mieleen, tämä saa kyllä rehellisesti sanottuna minun vereni kiehumaan,  asia kun ei todellakaan mikään faktoihin perustuva totuus ole, päinvastoin, makuja on niin monia kuin meitä ihmisiäkin. Itse pienirintaisena en ole koskaan saanut mitään negatiivista palautetta miehiltä rintavarustuksestani, vaan aivan päinvastoin.

En alunperin ajatellut ottaa kantaa koko tissikeskusteluun, koska mielestäni on hassua, kuinka paljon muutenkin tämä pelkkä yksi ruuminosa saa tilaa ja huomiota lehtien palstoilla, aivan niinkuin naisessa ei mitään muuta kiinnostavaa olisi.

 En ajatellut sen pidemmin aiheesta virkkoa, sillä Vilma Peltonen kirjoitti jo aiemmin blogissaan aiheesta erittäin monipuolisen ja asiallisen postauksen, enkä voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Lisättävää ei juuri löydy. Käy ihmeessä lukemassa upean Vilman postaus täältä, jos et ole sitä vielä tehnyt.

Yhtälailla Vilman tavoin, koen olevani erittäin seksikäs, eikä se suinkaan perustu siihen kuinka suuri rintavarustukseni on. Ylipäätänsä ehdottaisin monia miettimään onko seksikkyys todella se ainoa tärkein ominaisuus, johon sinä haluat pyrkiä? Surullista on, jos ei itsessään muuta kehitettävää löydä. Minä ainakin haluan oppia uutta, kehittää itseäni, taitojani, nähdä maailmaa ja kasvaa ihmisenä, avopuolisona ja ystävänä. Enkä suinkaan rakentaa elämääni ulkonäöllisten seikkojen varaan.

Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme.

Ihanaa keskiviikkoa lukijat rakkaat!

<3:Venla

Kommentit (100)

Sini

Minusta on surullista, että ylipäätään joudut perustelemaan kantaasi, joka ei ole mitään muuta kuin esimerkillinen. Toki ymmärrän, että on ihmisiä jotka puoltavat leikkauksia jne mutta en vaan ymmärrä, mitä loukkaantumisen arvoista on siinä, että kerrot sen minkä jokaisen pitäisi tietää. En osaa pukea sanoiksi mitä haluan sanoa mutta toivottavasti ymmärsit pointtini. :D Hieno kirjoitus!

Suvi

Nyt täytyy vakkarilukijanki vihdoin kommentoida.kiitos ihanasta blogista!miten hyvin osaatkin pukea sanoiksi tuonkin asian!juurikin noin..täysin samaa mieltä.oot mieletön<3

Katja

Hei Venla,

olen kauan lukenut blogiasi ja arvostan sinua suuresti - jopa omassa blogissani nimesin sinut yhdeksi inspiroivimmista ihmisistä mitä teidän. Olen itse ottanut silikonit ja ymmärrän kantasi täydellisesti enkä kokenut tv:ssä julkaistua mielipidettäsi millään tavalla loukkaavaksi. Kamppailin nuoruuteni pahan ylipainon kanssa ja tuolloin minulla oli rinnat, sitten kun dieettasin jäljellä oli mielestäni jotain hyvin rumaa, jonka päätin ITSEÄNI varten korjata miellyttävämmäksi. Nyt niiden entisten (ei niin nättien) nahkaläpysköjen tilalla on nätimmät muovista veistetyt pallot, jotka eivät ole mitkään megatissit vaan juuri sopusuhtaiset muuhun vartalooni nähden. Vain harva on edes huomannut muutosta muutoin kuin siinä, että olen uskaliaampi liikuskelemaan alusvaatteisillani kotonani ja pukuhuoneessa (jopa alasti, mikä oli minulle kauhea asia ennen). Eikä ne silikonit itsetuntoa korjaa, koska itsetunto lähtee vain ihmisestä itsestä. Minulla on aina ollut todella vahva itsetunto (kiitos koulukiusauksen), joten nämä olivat vain ja ainoastaan minua varten. Nyt koen olevani se mitä minun kuuluu olla, mutta siltikään en koskaan siis KOSKAAN tule kannustamaan ketään veitsen alle mikäli aiheesta tulee puhetta. Itseä vartenhan täällä eletään ;) ...olipas se sekalainen sepostus :D

Kiitos siis jälleen, olet upea!

Pauliina

Tuli todella hyvä mieli tästä postauksesta! Tämänin on vain minun oma mielipiteeni, mutta jos jotkut ihmiset jotka ovat hankkineet silikonit ja suuttuvat kommenteista joissa puhutaan silikonien hankkimisesta negatiiviseen sävyyn, koska he ovat ottaneet ne vain omaa ulkoistakuorta korostamaan ja miellyttääkseen vastakkaista sukupuolta. Kenenkään ihmisen ei mielestäni pitäisi korostaa olia parhaita puoliaan kirurgin veitsen lailla. Vaatteilla yms hiusten värjäyksellä ei mielestäni ole mitään merkitystä. Mutta kehon muokkaaminen kuten rasvaimu on minua itseäni aina kuvottanut.

Milla

Minusta tuntuu, että moni ei pidä plastiikkakirurgiaa "oikeana" kirurgiana, ja ei siksi ollenkaan ajattele, että nekin ovat aivan tavallisia leikkauksia. Leikkauksiin liittyy aina tietty riski. Eivät ne ole mitään kauneushoitoja. Itse en todellakaan menisi vapaaehtoisesti leikkaukseen, mikäli ei ole pakko. Lääkärinä tunnen riskit. Minulta on leikattu rintasyöpä. Sen jälkeen minusta silikonirinnat ovat tuntuneet naurettavalta ajatukselta, jos niiden laittamiselle ei ole varteenotettavaa syytä. Esimerkiksi laihduttaminen nuorella iällä voi tuhota rinnat täydellisesti, ja leikkauksella ne voi korjata. Sen sijaan n s liian pienet rinnat jotka tosiasiassa ovat täysin normaalikokoiset, eivät ole järkevä syy leikkaukseen. Venlan rinnat ovat normaalia kokoa, ja näyttävät kauniilta ja luonnollisilta. Kun katselee lehtikuvia ja selfiekuvia, voi saada sellaisen vaikutelman, että nykyhetken naisihanne on hoikka, treenausta harrastava, silikonipallorintainen, törröhuulinen, voimakkaasti meikattu nuori nainen, jolla on lisäksi keinotekoiset ripset ja jatketut hiukset. Nämä nuoret naiset ovat usein tunnettuja tosi-TVstä. Hassuinta on, useat heistä ovat kuin kopioilta toisistaan. Minusta Venlan kirjoitus on erinomainen. On todella vaikea uskoa, että miehet todellisessa elämässä valitsevat muovinukelta näyttävän osittain keinotekoisen naisen, kun koko maailma on täynnä luonnollisia ihania naisia. En todellakaan usko, että nykymiehet ovat niin typeriä, että näkevät naisessa vain rintojen koon.

Tony

Olipa asiallinen kirjoitus! Ja kuvissa esiintyy kyllä jälleen kerran maailman kaunein Venla! Vain ja ainoastaan pakollinen peppukuva bikineissä jäi puuttumaan :(

Käyttäjä1876
Liittynyt20.12.2015

Kiitos Venla tästä huikean hyvästä ja asiallisesta postauksesta! En voisi enempää samaa mieltä olla kanssasi! Itse olen kärsinyt huonosta itsetunnosta koko ikäni, enkä vieläkään, (vaikkakin vasta) hieman yli parikymppisenä ole täysin sinut itseni kanssa. Kuitenkin kaltaistesi ihmisten esimerkki ja ajatukset auttavat itseäni varsinkin huonoina päivinä muistamaan, että olen ihana ja kaunis juuri sellaisena kuin olen! Terve itserakkaus kunniaan! :)

anni

Hei! Hienoa,että tuot esiin sitä,että ihmisen ei tarvitse muokata itseään muiden vuoksi. Kuitenkin mietityttää kun vauhkotaan silikoneista ja normi/pienitissisyydestä,että miltä tuntuu lukea niiden,jotka omaavat valmiiksi isot tissit. Itseäni harmittaa, kun tulee välillä niistä huomauttelua negatiiviseen sävyyn enkä osaa iloita siitä mitä on.

Airi

Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Itse 17-vuotiaana näen ympärilläni paljon nuoria tyttöjä, jotka ovat hyvin epävarmoja itsestään ja siksi alttiita arvostelulle ja erilaisille kauneusihanteille. Minusta on mahtavaa, että tästä maailmasta löytyy sinun ja vilman kaltaisia esimerkkejä, jotka rohkaisevat pyrkimään olemaan oma itsensä. Kiitos tekstistäsi, vaikkakin on harmillista etteivät kaikki sinua heti ymmärtäneet. Olet huikea esikuva ja minusta hyvin onnistunut tavoitteessasi <3

Airi

Anni

Wau, niin hyvä postaus että oli ihan pakko kommentoida! Yhdyn täysin postauksessa tuomiin ajatuksiisi ja näitä pohtinut viime aikoina paljon. Ihailen kiinteitä ja hieman lihaksikkaita vartaloita, mutta ei se tarkoita että miun pitäs olla semmonen. Olen huomannut kun on itselleen armollinen ja hyväksyy ne viat itsessään, on parempi olla ja sitä kautta ainakin itsellä on kroppa muuttunut "parempaan" suuntaan ihan huomaamatta. Olet kyllä Venla hyvä esikuva terveestä itsetunnosta!

Laura

Hei Venla!
En ole aiemmin lukenut blogiasi mutta tämän postauksen luettuani, hieman kyyneleet silmissä pakko sanoa että suuri kiitos. Yläasteella koin paljon kiusaamista ja kaikenlaiset ajatukset ovat pyörineet päässä. Näin vanhempana (20v.) on alkanut vihdoin ymmärtää ja arvostaa omaa itseä juuri tällaisena kun on. Jään seuraamaan.
-Laura

Viivi

Aivan mielettömän hieno kirjoitus! Tässä tuli paljon esille sitä mitä itsekin ajattelen kauneusleikkauksista. Toivottavasti kauniit nuoret tytöt ymmärtäisivät arvostaa itsejään sellaisina kuin ovat.
Kirjoitan tän saman lauseen varmaan jokaiseen kommenttiin, mutta Venla olet ihan huipputyyppi! :) Blogi kirjoituksiasi on aina kiva lukea. En ole varmaan koskaan selannut kirjoituksen yli, mitä taas joissain blogeissa tulee tehtyä. Kirjoitustyylisi on niin mielekäs, että vaikkei asia olisi ihan ajankohtainen itselle niin sitä on kuitnekin ilo lukea. Ihanaa kesän odotusta ja aurinkoisia päiviä! :)

Anna

Olen jo tosi pitkään ihaillut sinua ihan siitä lähtien kun tulit salkkareihin näyttelemään. Olen aina satunnaisesti käynyt vilkaisemassa blogiasi, mutta olen todella laiska lukemaan mitään blogeja. Jo kuitenkin julkisuuskuvasi ja tekstejesi perusteella olen ihaillut sinun tervettä suhtautumista elämään ja itseesi. Et ole antanut julkisuuden tuomien paineiden tehdä sinusta pinnallista piipittäjää. Fitnesspäiväkirjojen alkamista odotin innolla juurikin sen takia, että sinä esiinnyt siinä ja me jotka eivät jaksa blogeja lukea voimme seurata elämääsi. Kamala ylistysviesti, mutta oon jo pitkään miettiny että haluaisin laittaa sinulle viestiä ja tiedän, että luet blogisi kommentteja niin vihdoin ja viimein sain koneen avattua ja kirjotettua. Olen itse parikymppinen nuori nainen ja urheilet itsekkin paljon ja ajattelen monista asioista samalla tavalla. Olen todella kiitollinen siitä, että kun elämme todella ulkonäkökeskeisessä maailmassa on sinun kaltaisiasia ihmisiä esimerkkinä nuorille naisille, jotka ovat epävarmoja itsestään ja ulkonäöstään. Istuin yks päivä paljon urheilevien ja hyvinvoinnista kiinnostuneiden ystävieni kanssa iltaa ja kysyin heiltä ketä he ihailevat. Kaikkien vastaus oli: Venla Savikujaa. Hyvää kesänodotusta sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi. :)

Emmy

Varmaan joka asiaan löytyy joku joka vetää herneen nenään tai ymmärtää asian, tajuamatta asian pointtia tai tarkoituksellisesti väärin. Sulla on kyllä terve suhtautuminen kuntoiluun ja muuhun siihen liittyvään. Hienoa jos saat (ja varmasti saatkin, toivon todella!) edes jonkun nuoren tajuamaan että kunnostaan täytyy/kannattaa pitää huolta itsensä eikä kenenkään muun takia. Eikä tosiaan kannata mennä tekemään ulkonäköään koskevia päätöksiä kenenkään muun mielipiteen takia. Varsinkin radikaalit kauneusleikkaukset voivat kaduttaa myöhemmin. Ja vaikka se ei nuorena siltä välttämättä tunnu, niin monesti se itseluotttamus jostain löytyy kun ikää tulee lisää ja löytää oman paikkansa. Kyllä niitä samanhenkisiä ihmisiä on mahdollista löytää myöhemminkin vaikka joskus tuntuisi vaikka että koko koulusta ei löydy ketään joka ymmärtää tai ajattelee samalla tavalla. Katsotaan minkä verran saan tän ikäisenä (synt.vuosi s-osoitteessa :D ) kehitettyä vielä itselleni KESTOkuntoa ;D, kun vuosien jälkeen vasta vuoden päivät oon säännöllisemmin liikkunut. Kuntosalilla oon ennenkin tykännyt käydä ja sinne olen löytänyt nyt uudestaan. Ja juostakin jaksan nykyään. Siinä mun lempiurheilut satunnaisten ryhmäliikuntatuntien lisäksi. En ollut kuullut (en seuraa Salkkareita :) ennen Fitnesspäiväkirjoja mutta siinä olevista henkilöistä sun ajatusmaailmasi on ehdottomasti lähimpänä omaani! Itsensä voittaminen kuntoilussa on parasta!! Hienoa että jaksat jakaa ajatuksiasi ihmisille esim. blogissa. :)

miia

Oot mieletön! Oon tästä asiasta kanssasi täysin samaa mieltä ja olen iloinen, että osasit näin kauniisti ilmaista tän asian. Mun mielestä treenaavat naiset ottaa liian helpoin kriteerein tissit.. selityksenä on usein ''noku mä treenaan paljon, niin oli vähän pakko ottaa silarit''. Itse ihailen esim. Janni Hussia ja Oona Tolppasta, molemmat oikein huokuu itsevarmuutta ja iloista elämän asennetta. Ei siihen pienirintaisuuteen edes kiinnitä huomiota kun on mieletön persoona. Itse ainakin niin julkisuuden henkilöissä, ystävissä kuin itsessänikin arvostan paljon enemmän muita seikkoja kuin rintoja :)

Laura

Olet Venla aivan upea ihminen. Et uskokkaan kuinka paljon elämäniloa ja raikkautta pystyt ihmisiin valamaan. Olen erittäin tykästynyt ajatuksiisi ja mielipiteisiisi. Olet erittäin hyvä esikuva nuorille naisille ja kaikille muillekkin. Ajattelusi ja elämäsi on tervettä ja hyvin monen täytyisi ottaa niistä opiksi. Eniten sinussa arvostan sitä, kuinka pystyt olla armollinen itsellesi ja suhde liikuntaan ja ruokaan on terve. Samaistun sinuun ja ajatuksiisi välillä niin paljon, että se välillä pelottaa :D On upeaa, että maailmassa on vielä sinunlaisiasi valovoimaisia, esimerkillisiä ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Laura

Tähän väliin ja blogin luonteeseen sopivasti:

Täällä kanssa pienten rintojen omistaja, joka on rintalihastreenin myötä saanut tisseihin todella kivasti ryhtiä ja "pystyyttä". Itse nuorempana olisin mielelläni ottanut isommat, nyt en enää vaihtaisi! Eli pienistä rinnoista "kärsiville" vinkiksi: ennen sinne veitsen alle kipittämistä kannattaa myös katsoa, millaisia muutoksia treenillä saa aikaan!

Ella

Täysin samaa mieltä sinun kanssasi! Sinulla on mahtava asenne. Ps. Olen lähdössä reissuun los angelesiin. Osaisitko suositella jotakin yöpaikkaa?

venla

Moi tosi makee kirjotus nyt voi olla taas ihan sujut näitten omien a kuppien kans:D ja utelias ku oon niin tuli mieleen et mistähän tuo sun melko kookas arpi on tullut? :-o

James

Miehen näkökulmakin keskusteluun, isot rinnat ovat kauniit, mutta niin ovat myös pienet ja kaikki siltä väliltä, luonnolliset lähes aina paremman näköiset/tuntuiset kuin silikonit. Ugh, olen puhunut.

Anna

Oot aivan mahtava persoona! Ja aivan uskomaton kirjoitus tärkeestä aiheesta! Oon 16-vuotias tyttö ja kun luin tämän postauksen olin ihan sanaton. Itselläni on juuri kauheat paineet, kun joka paikasta tulee esiin isorintaisia naisia, joilla on täydelliset vartalot ja itse en ole tyytyväinen vartalooni ja murehdin sitä tosi paljon. Mutta nyt on pakko sanoa, että sait mun mielen muuttumaan siitä, että jokainen voi olla kaunis sellaisena kuin on. Arvostan sua niin paljon ja voin sanoa, että todellakin voit saada tämän ikäiselle parempaa mieltä pelkällä kirjoituksella!

sirina

Olet ihan uskomattoman rohkea, upea ja inspiroiva! Sinun kaltaista aitouttasi mahtuisi tähän maailman rutkasti enemmän. Arvostan suuresti, että olet ottanut asiaan kantaa ja tuet omalla panoksellasi esimerkiksi nuoria naisia, jotka kärsivät hirvittävistä paineista. Kumarrus ja hali! :)

paukku

Ihana Venla! :) Hieno teksti ja ihan täysin samaa mieltä sun kanssa. Ihan hirveetä minkälaisia ulkonäköpaineita nuorille media muiden muassa luo :(

Wnl

Jee hyvä Venla! Vaikutat huikeen fiksulta ja symppikseltä tyypiltä sekä tän blogin että fitnesspäiväkirjojen perusteella :) Ihanaa kun välillä tervejärkisetkin naiset äänessä tässä himputin tissi-keskustelussa (vaikka tietysti sinänsä uskomatonta että tällasta keskustelua aina vaan joudutaan käymään..) Ja sun asenteesta ihan ylipäätään sais moni ottaa oppia!;)

tytteli

Hei,

Hyvä kirjoitus. Kiitos siitä. Olen alkanut miettimään miksi et julkaise mitään missä joku kyseenalaistaa edes vähän ajatuksiasi. Ymmärrän ettet julkaise mitään asiattomia haukkamaviestejä mutta miksi et edes normaalia kritiikkiä? Pelkkiä ylistysviestejä vaan. :)

Jontse

Jos totta puhutaan ni, eikös naiset ole venuksia, kauneuden jumalattaria kaikki :) yks hailee, minun (korostan minun) mielipide on se et oot ihan vetävän kaunis tyttö :) moni haluais varmaan just sun kaltaisen tytön kumppanikseen :)

Alexandra

Aivan upea teksti! Tällaiset kirjoitukset auttavat taistelemaan ulkonäköpaineita vastaan ja ihmisiä ymmärtämään että he ovat upeita juuri sellaisina kuin ovat. Saisipa tätä ajatusmaailmaa enemmän esille!

Emmi L.

Mä haluaisin kanssa, että nuoret tajuais, että se terveys on kaikista tärkeintä. Ja että ne monet isotissiset saattaa kärsiä koko elämänsä esimerkiksi kauheista selkäkivuista ja kadehtia pienirintaisia. Tää kateus kun menee molempiin suuntiin. Mä myös mietin, että olisiko valmis ulkonäön takia riskeeraamaan menemällä leikkaukseen joka on ns. turha. Nukuttaminen kun on kohtuullisen vaarallista aina ja kaikki komplikaatiot jne. Ja koska elämässä muutenkin tulee kaikkia kipuja niin en haluaisi niitä tietentahtoisesti itselleni kärsittäväksi. Eri asia on tosiaan ne rintasyövät ja nenäleikkaukset lääketieteellisestä syystä.

Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com

saara

Oot todella hyvä esimerkki nuorille! :) Ja meille samanikäisille ja varmasti vanhemmillekin! :D Harmi, että joudut perustelemaan tällaista asiaa. Jatka kuitenkin samaan malliin. Uskalla olla tuota mieltä, niin on moni moni muukin!! :) Toivottavasti suurin osa ihmisistä arvostaa jotain muutakin kuin vain seksikkyyttä. Ja juuri se, että tarviiko olla isot tissit ollakseen hyvännäköinen, niin ei todellakaan. Ja yks mistä unohdetaan puhua silikonikeskusteluissa on terveys.. Ne voi tulevaisuudessa haitata monia toimenpiteitä (mammografia, rintasyöpätoimenpiteet yms), joten kannattaa vakavasti miettiä ihan siltäkin kantilta.

JaniCa

Vaikken samankaltaisia tyyliä kanssasi edustakkaan ulkoisesti, niin pakko sanoa että oot kyllä mielettömän kaunis ja lahjakas ihminen. Piä lippu korkeella! :)

Missu

Upea kirjoitus! Minusta nykymedia tyrkyttää vaan että isorintaiset naiset ovat seksikkäitä, missejä, niitä oikeita naisia. Jos on pienet rinnat, olet syömishäiriöinen tikku, miesnainen tai vastaava. Minun mielestä nämä tyrkkyjulkkiset pitäisi pyyhkiä median sivuilta pois laukomasta idiootteja kommentteja ja mielummin tuoda naisia, joilla on terveet elämäntavat ja kannustavat nuoria olemaan omia itsejään, oli isot tissit tai ei. Minulle olet tällä hetkellä yksi suurimmista inspiraation lähteistä! Olet esimerkkillinen nainen! :)

Anni

Oot huikea roolimalli!

Mun viidesluokkalaiset oppilaat seuraavat Fitnesspäiväkirjoja ja eräs tyttö teki susta äidinkielen tunnilla henkilöjutun: tekstin omasta idolista!

Jatka samaan malliin :)

Tiuku

Itselläni oli nuorempana hirveä kompleksi omista rinnoista,kun olivat liian isot ja miehiltä tuli liikaa minun makuuni kommenttia ja ihan käpälöintiin saakka mentiin(tarjoilijana olin silloin).Haaveilin rintojen pienennysleikkauksesta mutta ajattelin että teen lapset ensin.Kaksi lasta tein,rinnat paisui valtavaksi odotusaikana ja synnytyksen jälkeen ne oli aivan kamalat,tuntui että maailma kaatuu.Hommasin lähetteen imetyksen jälkeen ja olin jo saanut leikkausajan mutta peruin sen ja jouduin takaisin jonoon.Kolmannen lapsen jälkeen peruin koko homman lopullisesti,tissit on kun kansallispuvun taskut mutta omat,luomut ja tehneet tehtävänsä eli ruokkinut lapset.Moni minun ikäinen samalta kylältä(yli 30v)on sairastuneet rintasyöpään ja saa olla kiitollinen että on terveet tissit:) nyt jälkikäteen olen miettinyt että omalta äidiltä pienennettiin rinnat kun itsellä ne alkoi vasta kasvamaan ja se tuntui jotenkin siltä että minullekkin pitää se tehdä eli tahattomasti äiti oli vääränä roolimallina kasvavalle tytölle.Tulipas pitkä sepostus mutta tärkeän asian otat esille koska jokainen meistä on roolimallina nuoremmille,itse omille lapsille:)

Minävaan

Olen itse ihmetellyt tätä vouhotusta koko tissien ympärillä. Jos joku haluaa ne silikonit ottaa, niin minä en siihenkään puutu, mutta todella ihmettelen sitä minkä ihmeen takia joku halua isot tissit itseään häiritsemään ja ryhtiä huonontamaan sekä selkä- ja niskakipuja antamaan. Mielestäni on surullista sekin, että isorintaiset naiset saavat kuin saavatkin miehiltä huomiota, eikä aina välttämättä niin mukavaa sellaista. Kaikki isorintaiset naiset eivät välttämättä pidä siitä, että joku juntti huomauttaa niistä rinnoista, aivan kuin naisessa ei muuta olisi kuin ne rinnat. Ja kaiken tämän voin kertoa omasta kokemuksestani ja ei, minulla ei ole silikoneja. Olen hoikka/normaalivartaloinen nainen, jolla on aivan omasta takaa todella suuret rinnat verrattuna muuhun kroppaan. Minua harmittaa näissä tissikeskusteluissa se, kuinka kaikista isotissisistä naisista halutaan muovata itseään tyrkyttäviä seksiobjekteja. Minä itse ainakin haluaisin olla kaikkea muuta kuin jonkinlainen objekti tisseineni, valitettavasti kaikki ihmiset eivät sitä ymmärrä. Kuten jo sanoin, en tuomitse silareita, mutta todella ihmettelen niitä. Haaveilen rintojen pienentämisleikkauksesta ja joku varmasti ihmettelee myös sitä.

Aino

Olet fiksu nuori nainen, ensinnäkin se että annat terveen vaikutelman sinusta fitnesspäiväkirja ohjelmasta verrattuna muihin. Ainakin näen onnellisuuden ja rehti elämäntapasi videolta joka on erittäin hyvä.
Asiasta silikonit puhuit täydellisesti, pisteet minun mieleen nousivat ja sinulla on arvot ja asiat kohdallaan!
Enkä näe syytä miksi ihmiset olisivat loukkaantuneet sanoistasi, ainaki itse ymmärsin mitä ajattelit.
Kiitos Venla!

Tiia

Tosi hyvä ja mielenkiintonen postaus taas kerran! Ja ihanat bikinit, sopii hyvin sulle! Sun blogi on yks mun lemppareista ja tykkään tosi paljon sun kirjotustyylistä! Jatka samaan malliin Venla! :)

Vera

Ihana kirjoitus. Oon sun kanssa samaa mieltä, ja ihan mahtavaa että jaksat kannustaa kaikkia olemaan juuri sitä mitä ovat. Olet todellakin hyvä esimerkki nuorille.:)

Henriikka

Kiitos Venla näistä fiksuista sanoista! <3 toi on kyllä ihan totta et pitäs vaa uskoo siihen että on hyvännäkönen vaikkei ookkaan isoja rintoja. Muakin on monesti harmittanu ku mulla on niin pienet rinnat, mutta oon tajunnu ettei ne isot rinnat musta yhtään sen kauniimpaa tee. Ja mä oon kuiteski vasta 16 vuotias. Ja siihen, et oon pystyny hyväksyy itteni sellasena ku oon ni on varmasti jonkun verran myös auttanu nää sun postaukset. Ainakin se mitä joskus kirjotit rinnoista ja nyt tääki auttaa ymmärtää et jokainen on kaunis just sellasena kuin on. Ja ihan yleisestikkin nää sun postaukset tuo sellasen olon että ei kaikki pyöri sen ulkonäön ympärillä ja ne tuo esille sen että pitää vaan elää niin et itsellä on hyvä olo ja hyväksyä itsensä. Jokainen ihminen on kaunis ja ainutlaatuinen ja sä osaat tuoda sen hyvin esille. Ainaki tällänen olo mulle on tullu ku oon lukenu sun postauksia. Kiitos siis näistä rohkaisevista ja luonnollisista postauksista <3

sansal

Katoin (niinkuin kaikki edellisetkin...) tuon viime jakson ja olin aivan "JESJESJES", kun puhuit noista kauneusihanteista ja leikkauksista. Mä olen niiiin samalla kannalla sun kanssa! Olihan se arvattavissa, että tästäkin nousee kohu, makuja kun on monia. Mutta älä lannistu! Pysy juuri tuollaisena tuollaisine elämänarvojesi kanssa!!

Ps. Voin sanoa kiitollisena, että oot saanut munkin itsetuntoa nostettua ja oon sulta saanut blogista paljon kannustusta omaan elämäntapa-remonttiin :-) itsekin vihdoin tajuan, että oon riittävä juuri näin.

Ihanaa kevättä!

Ida

Ihan mahtavasti kirjoitettu Venla! Itsekin pienitissisenä ja hoikkana koin nuorempana aika kovaakin alemmuudentunnetta ulkonäköpaineiden takia. Ikinä en ollut kuitenkaan silareita miettinytkään, ja hyvä niin! Nykyään 19-vuotiaana olen oppinut arvostamaan itseäni ja vartaloani aivan eri tasolla kuin ennen. Ihanaa kun rohkaiset epävarmoja murrosikäisiä tyttöjä tällä terveellä ja elämäniloisella blogillasi, koska media ja jotkut blogit välittävät tiedostamattomastikin tietynlaista naisihannetta.
Aikaisemmin en ole sinun blogiasi kommentoinut, mutta nyt on aivan pakko! Olet mahtava roolimalli, koska liikut ja syöt juuri niin kuin parhaaksi näet: hyvinvointi sekä terveys etusijalla. Jatka samaan malliin, olet upea! <3

Moi

Todella hyvä kirjoitus. En tiedä miten voisin tarpeeksi ilmaista, kuinka kiitollinen olen siitä, että pidät blogia ja olet julkisuudessa. En tiedä ketään julkisuuden henkilöä, joka olisi vaikuttanut minuun näin paljon positiivisesti. Olen ajatellut jo pitkään, että kirjoitan sinulle kirjeen tai jotain vastaavaa.. Semmoinen on varmasti vielä tulossa!

Eräs asia tuli kuitenkin mieleeni tätä lukiessani.. Nimittäin itselläni on ollut kamppailua nimenomaan temperamenttini puolesta: olen nimittäin aika ujo. En vieläkään hyväksy tätä asiaa itsessäni täysin, koska tuntuu, että nykyään media ja nykymaailma arvostaa niin paljon enemmän nimenomaan avoimia, puheliaita, äänekkäitä, ulospäinsuuntautuneita ja rohkeita ihmisiä. Samalla tavalla kun nuo ulkonäköpaineet ovat tässä nykymaailmassa, myös paineet siitä, minkälainen luonne ja persoona katsotaan hyväksi ja sopivaksi muottiin, on kasvanut suuresti. Olisi ollut kiintoisaa kuulla myös tähän asiaan kannan ottoa. En usko olevani ainoa ujohko ja vähemmän sosiaalinen ihminen, joka on asiasta kärsinyt. Todellakin olen yrittänyt paljon muuttaa tätä asiaa itsessäni ja yrittänyt tutustua ihmisiin reippaasti, mutta se on erittäin vaikeaa ja tuntuu välillä esittämiseltä. En koe, että ulkonäköpaineet olisivat missään nimessä ainoat muotit ja paineet, mitä nykyään asetetaan. Olen itse samaa mieltä, että jokainen ihminen on arvokas ja jokainen kukka kukkii omalla tavallaan. :) Tämän takia on harmillista, että paineet siitä millainen täytyy ja kuuluu olla, ovat niin suuret.

P

Itse kamppailen täysin saman asian kanssa. Olen jopa vähän kateellinen ihmisille, jotka ovat sosiaalisia ja uskaltavat olla omia itsejään tilanteessa kuin tilanteessa.

Olen jonkin verran päässyt ujoudesta eroon (verrattuna vaikka ylä-aste aikaan, nyt olen siis 23v.), mutta edelleenkin se vaivaa minua erittäin paljon. Varsinkin jos joku sanoo minua ujoksi, se on ehkä viimeisin asia mitä haluaisin kuulla :(

hanna

hei mulla sama. kaikki enemmän julkisuudessa ovat ulospäinsuuntauneita, joka jättää ujot syrjään. pitää muistaa että ujojakin löytyy. vähemmän me tykätään julkisuudesta ja sosiaalisuudesta ja välillä on pirun vaikeeta. kunhan löytää mukavia ja samankaltaisia ihmisiä ympärille ja tueksi niin asiat on vähän paremmin. hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, ujous ei ole virhe, vaan ominaisuus.

Terhi

Monet näyttelijät, joista ei ikinä uskoisi, sanovat olevansa ujoja. Itse olen jo päälle nelikymppinen ja aikuisuuden kynnyksellä todella ujo, edes kaukaisempien sukulaisten luona en saanut oikein suutani auki. Ikä on tehnyt tehtävänsä, pahin ujous hävinnyt. Välillä mietin, että miksi nuorempana ei ollut samanlainen vaan piti elämästä tehdä niin vaikeaa. Ehkä se oli se 'mokaamisen' pelko, joutua jotenkin naurunalaiseksi, teoillaan tai sanoillaan. Nyt jos sellaista tapahtuu, osaa ottaa sen huumorilla, nauraa mukana. Ehkäpä ohje opettele nauramaan itsellesi auttaisi myös ujouteen. Kun kääntää oman mokansa leikiksi, se laukaisee tilanteen ja itsellekin jää sen jälkeen parempi fiilis, eikä vain kelaa miten nyt hävettää ja nolottaa.

Marjut

Venla mää rakastan sua!!!♥
Jos mietin asiaa ja oon rehellinen niin oon saanut paljon voimaa ja varmuutta sinun ansiosta! Nää sun kirjotukset ja puheet fitnesspäiväkirjoissa on niin järkeviä, ihailtavia ja aitoja!!
toivottavasti luet tän! Sulle ei voi toivoo kun kaikkee hyvää ja kiittää ihan superisti, olet upea!

Sinii

Heippa Venla,
mahtava kirjoitus! Itselläni on ulkonäköpaineita.. Joka tuutista esille tulee näitä "täydellisiä" naisia rinnat esillä ja peppu pystyssä naama maalattuna..
Ei ihme jos monet tytöt luulevat että tuolta munki täytyis näyttää.. Tytöt/naiset tarvitsevat kehuja läheisiltä(perhe,ystävät,poikaystävä) kuinka täydellinen ja kaunis hän on tuollaisesaan. Omana itsenään. Kehut tekevät valtavasti, erityisesti kun ne tulevat rakkailtaan. Ehkä mä oonki ihan hyvä näin jos tolleen he sanovat..
On tämä naisten välinen kateus/kopioiminen/täydellisyyteen/virheettömyyteen pyrkiminen kyllä ihmeellistä..

Suomi
Liittynyt5.7.2013

Nyt tuli hyvää asiaa aikuisen ja itsevarman naisen suusta !!! :) hyvä venla jatka samaan malliin. Maailma tarvii enemmän sinunlaisia roolimalleja nuorille naisille :)

Mies78

Heippa te kaikki ihanaiset!

Eka kerta kun someen näin jotain kirjoitan, mutta halusin Venlan juttua tukea.

Tähän ikään (s.78) mennessä teitä naisia ihanaisia sai tavata useampia ja erilaisia. Ihania hetkiä tulikin vietettyä. Milloin suhde kesti monta vuotta tai muutaman yön taikka useamman vuoden on/off juttua. Nyt onnellisessa parisuhteessa isänä.

Te kaikki naiset olette ainutlaatuisia ja teissä jokaisessa on sitä jotain mikä on saanut tai saa miehen tekemään kaiken. Se ei ole useimmiten laihuus tai tissit mikä kiinnittää huomion tai vetää puoleensa vaan aluksi se Sun ainutlaatuuus mikä sinun täytyy tiedostaa.

Tiina

Hyvä kirjoitus! Poden itsekin ulkonäköpaineita aika ajoin. Tää sun teksti korotti mun mielialaa ja piristi, kiitos! Lisäksi hyvin kirjoitettu ja asiallinen teksti =)

marzu

Hyvä kirjoitus. Jaan kanssasi blogissa välittämäsi arvomaailman. Hienoa, että joku jaksaa olla epäsuomalaisen positiivinen aina.

Mainitset ylläkin, että kroppasi muodot ovat matkalla muuttuneet monesti erilaisten treenitottumuksien mukaan. Onko itselläsi ollut koskaan haasteita pitää päätä mukana muuttuvan (lue "kasvavan") kehonkuvan kanssa? Oma salilla treenaaminen on pysähtynyt monesti siihen kun mekko alkaa ottaa hartioista kiinni. T. Treenaaja joka kamppailee ollako lihaksikas vai ei :)

Hieno kirjoitus Venla.Olen itse sitä mieltä että rinnat ovat lasten ruokkimista varten.Toiset haluavat itsetuntoa nostaa silikooneilla.Mutta totuus on että kauneus on katoavaa.Pitäisi enemmän arvostaa sisäistä kauneutta.Se ei katoa mihinkään.Mutta jokainen tekee niin kuin lystää.Pidä sinä Venala omat ajatuksesi ja mielipteesi,kuuntele sydämmesi ääntä.Tule takasin Salkkareihin.Olet hieno nainen

Nenäleikkaus

Itse olen käynyt korjauttamassa nenäni 18 vuotiaana, sillä nenäni murtui nuorena (10v). En kokenut koskaan murtunutta nenääni omakseni ja se haittasi "suuresti" elämääni. Tuolloin ainoa ulkonäköpaineeni oli juurikin nenäni. Pohdin leikkausta vuosia ja toteutin sen. Elämäni paras päätös, MUTTA ne ulkonäköpaineet mitä koin nenääni kohtaan siirtyivät muualle kehooni. Nykyään kulmakarvani ovat liian suorat, pää vähän pitkulainen ja pylly roikkuu.Tähän väliin voisin mainita, että itsetuntoni on siis todella hyvä ja nuo nykyiset "virheeni" hyväksyn täysin, sillä ne ovat "luomua minua". Murtuneen nenän kanssa ulkonäköpaineet eivät kuitenkaan riittäneet muihin kehon osiin. Leikkauksen jälkeen kuitenkin se negatiivisuus siis siityi vain muihin asioihin, leikkaus ei tehnyt elämästäni helpompaa tai kohottanut itsetuntoa. Itsetuntoni on siis pysynyt täysin samana.

En kehottaisi itsekkään ketään lähtemään leikkaukseen, sillä sen jälkeen joutuu tekemään vääjäämättä töitä uuden minänsä kanssa. Vaikka se olisi pienikin asia. Se näkyy peilistä päivittäin ja sen joutuu hyväksyttämään itseensä. Joillakin käy niin päin, että uudet tissit tai nenä eivät tunnukkaan enää omalta. Leikkaus kierre on valmis. Myöskään leikkaus ei kellään poista negatiivisuutta vaan se siirtyy aina toiseen/toisiin ruumiinosiin. Kukaan ei voi olla täysin tyytyväinen itseensä. Aina on jotain negatiivisuutta ja se pysyy samassa määrässä ellei muuta pääkoppansa ajattelua. Sitä eivät monet tajua. Eivät välttämättä edes leikkauksessa käyneet.

Suvi

Heippa!
Oot vaan niin mahtava Venla :) Sun postauksia on niin mahtava lukea.. Mahtavamahtava

Itse tällä hetkellä kamppailen ajatuksieni kanssa,koska olen laihtunut melkein -50kg ja sen jäljen tietää mitä on jäänyt.. Mutta vielä mennään näillä ja kokeillaan muita keinoja :)
Mahtavaa kesän odotusta teidän perheelle <3 :)
Ps. Rakastan sun blogia, se aina täyttä energiaa

Tommi

Samaa mieltä naisten rinnoista kuten sinullekin (todennäköisesti) miehet ovat sanoneet, kauniit rinnat ei tarkoita että ne olisi isot, vaimollani on kanssa pienet rinnat ja ne on kauneimmat mitä tiedän.

Ja mitään sinuun tulee, niin kroppasi on kyllä uskomaton, rintoja myöden :)

hanna

Asiallista puhetta! Olen täysin samaa mieltä kanssasi, ja on hienoa että kirjoitat tästä aiheesta. Sinulla on oiva kanava jakaa esimerkkiäsi kasvavalle lukijakunnallesi, käytä tämä hyväksi. Nykypäivänä juuri se ulkonäkökeskeisyys ja sen mukana tulevat paineet täyttävät varsinkin nuorten naisten ja tyttöjen päät. Tähän päälle vielä materialismi ja some-julkisuus, mitä kaikkea. Media on täynnä hoikkia ja isorintaisia naisia joka antaa yksitoikkoisen ja "sairaan" mallin nuorille jota pakonomaisesti havitellaan. Ikävää että vain ulkonäön perusteella tuomitaan ihmisiä ja pahoitetaan toisten mieliä jos ei ole tämän mallin mukainen. Erilaisuus on rikkaus kuten mainitsit, ja toki omien ajatusten jakaminen on sallittua, toisin kuin toisten mielipiteiden, ulkonäön tai identiteetin mollaaminen.

Kristiina

Yksinkertaisesti: Kiitos. Tämä postaus piristi niin paljon päivääni, rohkaisi ja antoi paljon mietittävää.

parasta

Venla..!!! oot vaan niin Super. Ihan mahtava postaus ja niin totta. En väitä ettenkö itse ole ollut välillä niin hukassa itsetuntoni kanssa pienien rintojeni kanssa, jotka "koristavat" sporttista kroppaani. Olen silti aikuistuttuani oppinut rakastamaan kroppaani juuri tällaisena. Ihana kuulla, että teet samoin, ja viihdyt vartalossasi. Ole ylpeä itsestäsi, hyvin saman tyyppisen kropan omaavana tiedän, että siihen "tikku" kroppaan saa syödä ja painaa paljon duunia, että saa lihasmassaa.Hienosti oot muodokkaan kropan saavuttanu. Huippu Venla! nautitaan kesästä täysin RINNOIN :D

Ensiksi haluan kiittää tästä erittäin asiallisesta postauksesta. Olen aivan samaa mieltä kanssasi tästä! Toiseksi haluan kiittää siittä, että olen löytänyt liikunnan ilon ja siittä tulevan hyvän olon juuri sinun ansiostasi!

Kristiina

Moi Venla! Olen niin samaa mieltä kanssasi. Kirjoitat aina niin hyviä ja tsemppaavia tekstejä. Olet niin ihana persoona ja kannustat meitä kaikkia hyväksymään itsemme sellaisina ihanina persoonina kuin olemme. Aina kun luen postauksiasi löydän niistä positiivisia juttuja ja saan tsemppiä päivään.Iso kitos sulle ja jatka samaan malliin ❤ !
Tv. 16-v tyttö

Ronja

Oot Venla vaan niin ihana! :) itsellä ihan kökkö itsetunto, pidän itseäni rumana. Mutta vierellä on mies, joka sanoo miuta seksikkääksi. Se tuntuu erittäin oudolta, koska raskausarvet ja isot löllötissit eivät miusta ole kauniit, saati seksikkäät. Me molemmat luettiin tämä sun postaus, ja mieskin tuossa totesi, että luomut ne olla pitää, koolla ei väliä. Parasta tässä kaikessa on, kun toinen kehuu ulkonäköä, joka ei omasta mielestä ole niin kummoinen. Tämmöset postaukset saa kieltämättä paremman mielen, ja tämä teksti varsinkin muistuttaa asioista.

Emmi

Järkevää tekstiä! Tuli mieleen et voisitko joskus tehdä sellasen postauksen jossa kertoisit omia esikuviasi ja ihmisiä joiden blogeja luet ym? Sellainen olisi tosi kiinnostava. Mukavaa kevättä ja kesää sulle venla! :)

Sara

Itsekin vasta näin vanhemmalla iällä tajunnut sen, että naisellisuus koostuu muustakin kuin rinnoista ja muhkeasta takapuolesta. Vitosluokalla (herranen aikana 11-12v) alkoi omalla kohdalla kiusaaminen, kun en omistanut suuria rintoja ja takapuolestani ei löytynyt kunnon pyöreyttä. Tätä jatkui yläasteen loppuun asti, ruumiinrakenteeltani kun olen hyvin hoikka eikä minulla luonnostaan ole "muhkeutta". Tottakai niin nuorella iällä otti kommentit "v***n lauta" tosissaan ja usein itkinkin kotona ja rukoilin iltaisin, että rintani kasvaisivat. Naamanikin näytti luokan poikien mielestä tiskirätiltä.
Kamalaa, miten pienestä asti tuntuu olevan ulkonäköpaineita ja kuinka paljon on joutunut itsekin kokemaan pelkästään oman ulkonäkönsä takia. Kiitos Venla ihanasta postauksesta, olet upea ihminen! <3

Tiina

Minusta on upeaa että sinä ajattelet noin täysipäisesti itsestäsi ja ympäröivästä maailmasta ja kauneusihanteista! Minun 9 vuotias tyttäreni halusi alkaa katsomaan fitnesspäiväkirjoja siksi koska hänen lempparinäyttelijänsä esiintyy siinä (eli sinä!) ja itsekkin treenaavana äippänä olen kiinnostunut ohjelmasta ja oli niin hienoa yhdesä katsoa kun sinä puolustit luonnolista ja normaalia kauneusihannetta. Keskusteltiin yhdessä, että miten ollaan samaa mieltä kuin sinä ja kaikkien ei tarvii näyttää samalta, vaan kaikki ovat arvokkaita omina itsenänsä. Muutenkin sinä olet erittäin esimerkillinen ja upea nainen ja näytätä loistavaa esimerkkiä ohjelmassa, jota moni pieni tyttö katsoo ja saattaisi saada kauheat ulkonäköpaineet muiden osallistujien kommenteista ja elämänasenteesta jos kaikki olisivat esim.silikonein varustettuja fitneeskisaajia. Ei kaikkien tarvitse olla sellaisia eikä pidäkkään vaan liikuntaa pitäisi harrastaa oman terveyden ja hyvinvoinnnin takia! Jatka samaan malliin, juuri sinunlaisiasi esimerkkejä tämän päivän tytöt ja naiset tarvitsevat!!!! :)

ulla

Siis niin täydellinen kroppa sulla :) - Ja tosiaan, luomu parasta :)

Venlalla on niin ihana Blogi. Osaa kirjoittaa asiasta kuin asiasta mielenkintoisesti ja hyvin. :) Ihana lukea.

Nea

Vau mikä kirjoitus! En voisi olla sun kanssa enempää samaa mieltä. Osaat kyllä kirjottaa asiallisesti aiheesta kun aiheesta. Ihanaa kesän alkua sulle Venla! :)

Siiiina

Kiitos taas voimaannuttavasta tekstistä! Sä olet huippu! :) Jos jostakin niin sinusta on kaikkien naisten roolimalliksi. Sä olet huippu!

Taina

Kiitos upeasta kirjoituksestasi. Itse kohta 20v. Venlan äitinä ja siis keski-ikäisenä naisena, olen todella iloinen että nämä asiat nostetaan esille tässä ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa. Näillä kilometreillä, pienirintaisena ja koko ikäni treenanneena voi jo sanoa, että harva meidät muistaa rinnoista tai vatsalihaksista. Kehosi kiittää sinua vuosienkin jälkeen kun hoidat sitä hyvin ja ympärilläsi olevat ihmiset kun kohtelet heitä arvostaen. Tärkeintä on kuitenkin rakastaa ja hyväksyä itsensä.
Tulen varmasti lukemaan blogiasi uudelleenkin, kiitos vielä.

Tepa

Mulla on aina ollut aika isot rinnat (75C), muuten olen ollut aina pitkä ja hoikka, urheilullinen tyttö. Yläasteiässä pojat häiriköivät, kutsuivat munkiksi ja välillä puristelivat hisseistä. Lukiossa koin rinnat häiritseväksi, koska ne olivat hankalat juoksulenkillä ja muutenkin urheiluharrastuksissa. Lukion jälkeen pitkässä parisuhteessa poikayatäväni oli koko suhteen ajan tyytymätön rintoihini, ne olivat liian isot. Itsekin uskoin niin.

Nyt antaisin entisistä rinnoistani ja vartalostani mitä tahansa. Olen elänyt syövän (ei rintasyöpä) kanssa neljä vuotta. Kolme ensimmäistä vuotta eivät juuri muuttaneet kehoani, viimeisin vuosi hoitoineen on tehnyt sen täysin tuntemattomaksi. Tissit ovat inhottavat, painavat ja hiostavat roiskeläpät kokoa 95DD. Koko vartalo, käsivarret ja reidet ovat revenneet strioille ja paino nousee koko ajan terveellisestä ruokavaliosta huolimatta.

Ottaisin entisen kroppani niin mielelläni takaisin, vaikka se ei todellakaan vedä vertoja Venlan jumalaiselle vartalolle. Ja antaisin melkein mitä tahansa, jos pystyisin joskus vaikka juoksemaan tai muuten urheilemaan. Nyt pelkästään päivittäisistä askareista suoriutuminen on raskasta. Jos olette terveitä, nauttikaa siitä. Urheilkaa, syökää hyvin ja kunnioittakaa itseänne. Koskaan ei tiedä, milloin koittaa se päivä, kun sairastuu, ja omaa kehoa ei voi enää hallita.

Pikku Miihku

Olen aina miettinyt miksi jotkut kiinnittää yhteen "osaan" niin paljon huomiota. Yleensä kuitenkin kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Itsevarmuus on yksi asia joka on tärkein. Jos puhutaan isoista "osista" kyllähän ikävästi sanoen edesmenneistä, L F (jokainen voi arvella kenestä puhun) näytti enemmän kauhuelokuvasta tulleelta kuin ihanne naiselta.

Jostain syystä kuitenkin moni uskoo median antaman barbie kuvan olevan se oikea naisen kuva. Taitaisi oikeassa elämässä olla harvassa nuo 36-18-38 tuumaa omaavat naiset.

Jos taas ainoa syy kauneusleikkaukseen on miehen vaatimukset, täytyisi naisen älytä laittaa siinä vaiheessa mies kiertoon ja parempi tilalle.

Meri

Voi hyvin olla ettet välttämättä näe tätä kommenttia, koska näitä on täällä nyt jo hurja määrä, mutta haluan sen vain sanoa että olet ihan hurjan inspiroiva ja todella hyvä roolimalli juurikin nuorille tytöille. Arvostan sinua suuresti, sulla on kyllä niin terve ajatusmaailma ja opin aina jotain uutta kun luen sun blogia. Mun itstunto nousee aina puolella kun luen sun tekstejä. Kiitos paljon venla tsempeistäs ja siitä että oot olemassa! Aurinkoista kesää teille!

Sanna

WORD!

Minulla ei ole paljoa uutta lisätä moniin mahtaviin kommentteihin edellä: jatka samaa rataa Venla! <3 Luen blogiasi satunnaisesti, mutta nyt taidan liittyä vakituiseksi lukijaksi... Tuli välillä vedet silmiin lukiessani :')

Kissantassu

Oot kyllä upea ihminen. Nyt on kyllä pakko kommentoida koska aihe on itelle melko läheinen. Pointtisi tuli ymmärrettyä telkkarissa ja ohjelmaa katsellessa mietin, että olisipa silloin kun olin teini, ollut joku, joka olisi tsempannut samalla tavalla! Nämä ulkonäkökeskustelut aiheuttavat liian suuria paineita nuorille. Muistan saman jo omista teinivuosistani, jolloin internet ja media ei jyllänyt vielä ihan niin lujaa kuin nyt. Teininä aiheutin itselleni turhan paljon mielipahaa tissittömyydestäni. Näin jälkikäteen oon miettinyt, että kuinka tyhmä olen ollut kun olen antanut sen rajoittaa itseäni niin paljon :D tissittömyyden (ja hoikkuuden) vuoksi koin olevani ruma ja epänaisellinen, jopa oksettava. Sain kuulla negatiivisia kommentteja laihuuteen liittyen, mikä vielä buustasi surkeaa oloa itsestä. Noihin aikoihin pohdin, että hankkisin silikonit kun minulla on siihen varaa, mutta olen luopunut ajatuksesta. Vaikka sinnikkäästä odottelusta huolimatta rinnat jäivät todella pieniksi, olen sitä mieltä, että leikkauksen jälkeen saattaisin kokea itseni joksikin muuksi kuin itsekseni. Samalla henkilökohtaisesti pelkään leikkauksia ja ahdistun siitä ajatuksesta, että rintakehässäni olisi jotain sinne alunperin kuulumatonta. Välillä on tottakai niitä päiviä, jolloin joku vaate olisi niin paljon parempi kun olis pikkasen isommat rinnat, mutta suurimman osan ajasta olen tyytyväinen itseeni. Itsevarmuus lähtee jostain ihan muusta kun siitä, että lähtee muokkaamaan itseään sellaiseksi mikä olisi muiden silmissä parempi. Mun mielestä leikkaukset on ihan hyväksyttävä juttu, kunhan niihin ryhtyy omaa itseään varten. Kiitti Venla tästä, oot niin fiksu mimmi!

miekkonen

Täyttä asiaa, itse inhoan ihmisiä jotka muuntelee itseään silikoonipussit ihon alle ? yäk näin miehenä ajatus ällöttää, en puristelisi sama kuon ottaisi hernepussin ja sitä puristelisi. Osa naisista luulee että on ihana, kaunis houkutteleva kun täyttää rintamassaa, mutta minun mielestä se on teennäistä , moni onkin sanonut ja kirjoittanut kuinka hankalaa on elää ylisurien pussien kanssa ja monet ovat taas menneet leikurin alle pienentämään. kyllä luomu ja aitous on ihanaa

eevi

Venla oot ehdottomasti upein tyyppi blogimaailmasta ketä tiiän!<3 Fitnesspäiväkirjojenkin perusteella sun asenteista ja mielipiteistä tulee vaan niin ihana ja lämmin fiilis :) Kiitos kun teet tätä ja jatka vielä pitkään!

Noora U

Heippa Venla!

Olen lukenut blogiasi vasta vähän aikaa, mutta huomasin heti kuinka positiivinen olet. Se on aivan ihanaa! Aina luettuani uuden postuksesi virkistyn ja mietin, kuinka paljon kannustat ihmisiä liikkumaan ja elämään terveellisesti. Itse aion ns. seurata sinun jälkiäsi, koska pidän liikumisesta, terveellisistä elämäntavoista ja haluan ylipäätään olla yhtä positiivinen kuin sinä!
Yhteenvetoni on, että olet mainio esimerkki etenkin nuorille tytöille ja ihanan positiivinen ja kannustava! Sinun avullasi olen tehnyt päätöksiä tulevaisuudelleni- aion liikkua ja elää terveellistä

jenna

Hei! Olen monesta asiasta tässä täysin samaa mieltä. Minulle on luonnostaan kasvanut melko isot rinnat joihin olen tyytyväinen (tälläiseksi minut on luotu, minkäs sille mahtaa), mutta hyvällä ystävälläni on pienet. Hän ei ole asian kanssa sujut ollenkaan, ja kerääkin rahoja leikkausta varten. Olen monet kerrat yrittänyt hänelle puhua järkeä, että miksi sä tekisit sen. Ystäväni on todella kaunis ja hänellä on erityisen kaunis vartalo, ja en vaan jaksa uskoa että silikonirinnat tekisivät siitä yhtään sen kauniimman. Ymmärrän plastiikkakirurgian siinä mielessä, että jos on käynyt jonkilainen onnettomuus ja sen jälkeen haluaa käydä korjaamassa itseään.
Kiitos hyvästä ja insipiroivasta blogista Venla, oot huippu :)!

Nanneli
Liittynyt12.4.2014

Vau! Olet, Venla, upea esikuva. Olet myös ihanan nuorena löytänyt itsesi ja itsevarmuutesi ja oman äänesi. Itse en ollut lähelläkään omaa itseäni vielä sinun iässäsi. Olen nyt 36-vuotias ja sinun kirjoituksesi huokuvat sellaista elämänkatsomusta, rauhaa ja sisäistä voimaa, joka koskettaa isosti. Kiitos!

Emmi

Voi apua...niin mainio postaus (jälleen kerran) etten tiedä oikein mitä sanoisi! :)

Täällä kanssa samalla ajatuksen juoksulla mennään! On nykyään todella surullista, että kauneusihanteet ovat nykyään niin korkealla ja monille nuorille tulee paineita juuri sen takia.

Kaikkista kauneinta myös omasta mielestäni olla luomu itsensä :)
Olet ihanan upea roolimalli monille nuorille! Kiitos siitä, jatka samaan tapaan! :)

Janne

Naisen kauneus ei ole pelkästään tisseistä kiinni. Niiden muodon ja koon vaihtelu on rikkautta. Kokonaisuus on hyvä sana: koko naisuus. Nainen ei ole maailman kaunein olento vain tissien, säihkyvien silmien tai pepun ansiosta vaan kaiken sen vuoksi, mikä hänestä tekee naisen. Pamela Anderson, edesmennyt Lolo Ferrari, Heidi Montag. Kolme naista, jotka kaikki suurensivat rintojaan ja olivat viehättävämpiä sitä ennen. Räikein esimerkki näistä Lolo, joka kannatteli yhteensä yli viiden kilon etupuskureita. Jokainen on vastuussa omista teoistaan. Mutta on sairasta väittää että kenenkään pitäisi silikonit laittaa. Pienet rinnat ovat söpöt. Suuret ehkä kiinnittävät helpommin huomion. Mutta kyllä naisella kuin naisella on muitakin keinoja saada huomiota osakseen sitä halutessaan. Jos joku sulkee silmänsä eikä arvosta, niin itsepähän sitten sokeana törmäilee.

anonymous

Itse en ole ikinä ymmärtänyt asennetta "kaikki saa elää niinku tahtoo, kuhan ei lakia riko". Omasta mielestäni just korkea moraali ja vahvat mielipiteet on ihan parasta! :) Mielestäni tää maailma ei muutu yhtään paremmaksi jos ei oo ketään joka vaatisi ihmisiltä jotain. Jos kukaan ei ikinä koputtele selkään ja sano, että hei sä voisit elää toisella tavalla ja olla onnellisempi. Ei tietenkään saa tuomita tai moralisoida, mut kuitenkin puhua asioista ihan niinku on niistä ite mieltä ja haastaa muitakin koko ajan kehittään itteensä! :) Pelkästään lain noudattaminen moraalina on niin laiha moraali, etten itse edes sano sitä moraaliks. Iteki totta kai saan paljo arvostelua, jos turhan kärkkäästi sanon. Mutta kuitenkin, oon esim. saanut paljon ihmisiä alkamaan itseni tavoin absolutisteiksi ja myöhemmin ovat kyllä tulleet kiittelemään ja paljon, vaikka aluksi suuttuvatkin vastakkaisista mielipiteistä. Kiitos tästä postauksesta ja ole vaan jatkossakin rohkeasti tätä aihetta vastaan. Toivottavasti ikinä kauneusleikkauksista ei tule normi, koska tää maa on jo muutenkin ihan liian ulkonäkökeskeinen! Eihän ulkonäöllä ole loppujen lopuksi mitään väliä tässä lyhyessä elämässä. Sen sijaan sillä on, että on tyytyväinen itteensä ja voi hyvin ja että voi käyttää rahaa elämyksiin ja kokemuksiin eikä ittensä leikkelyyn.

Niin hyvin kirjoitettu! Minua pelottaa tämä koko fitnessbuumi, ja mitä se tekee nuorten tyttöjen itsetunnolle. Jo se, että ainoa syy treenaamiselle on ulkonäkö eikä esim. kunnon kohotus tai yleinen hyvinvointi, on huolestuttavaa.

Olet todella hyvä roolimalli ja toivottavasti jatkat samaa rataa. Olet ehdottomasti suosikkini Fitnesspäiväkirjojen naisista :)

Ihanaa kesää sinulle ja terkkuja Mulanille :)

anni

Haha, rakastan sitä miten taistelet näitä nykyajan kauneusihanteita vastaan, oot oma ittes ja saatanan ylpee siitä. Oot varmaan ainut suomalainen ''kuuluisampi'' bloggari jonka fitness-elämäntyyli ei ole niitä silikonitissejä, peppukuvia ja tekorusketusta hyvää oloa, itsestään huolehtimista ja terveyttä, se näkyy sun postauksissa. Oot ihanan ainutlaatuinen nainen!

anonyymi

Olen tällä hetkellä kesätöissä, ja päivät ovat puuduttavan tylsiä. Katson siis fittnesspäiväkirjoja aikani kuluksi. Katsoin jakson, jossa kerroit mielipiteesi silikonirinnoista. Olen samaa mieltä kanssasi, mutta kommenttisi, että on laiha ja suuret rinnat, ei näytä hyvältä. Ymmärrän sinun tarkoittaneen silikoneja, mutta itse olin 9 vuotias kun omat rintani alkoivat kasvaa. Minua kiusattiin koko alakoulun ajan siitä että minulla oli jo tissit vaikka muilla ei ollut. Yläkoulussa kiusaamisen aihe vaihtui siihen että minulla on liian suuret rinnat. Kuppikokoni on 65H, joten joudun tilaamaan rintaliivini mittatilaustyönä Ruotsista. Olen kovin pieni ja siro, mutta minulla on suuret rinnat, jotka olen perinyt mummoltani. Enää en häpeä ulkonäköäni, mutta teini-iässä pelkäsin ja ahdistuin muiden kommenteista. Usein minua kutsuttiin maitoautoksi. Muutaman vuoden ajan keräsin rahaa rintojen pienennys leikkaukseen, kunnes ymmärsin kuinka typerää se on. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on! Olipa sitten pienet tai isot rinnat. Silikoneja ei pidä hankkia vain koska ne näyttävät paremmalta tai vain koska muut pitävät niistä enemmän!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa pohditaan elämän ihmeellisyyttä ja haastetaan lukija herättelemään omia ajatuksiaan. Toisinaan tartutaan ajankohtaisiin aiheisiin, paneudutaan syvemmin joihinkin elämän osa-alueisiin ja puntaroidaan mm. eettisiä ja ekologisia asioita. Teksteissä pysähdytään ihailemaan auringonlaskuja, nauttimaan arjen pienistä iloista ja etsitään tasapainoa kulttuurista, matkustelusta, luonnosta sekä urbaaneista betoniviidakoista. 

Blogiarkisto

2018
Marraskuu
2017
2016
2015
2014
2013
Tammikuu

Kategoriat