Kirjoitukset avainsanalla Matkustelu

Olemme kotimatkalla, Helsinki siintää jo silmissä ja mieli on täynnä uusia ihania muistoja ranskan auringon alta tyttöjen kanssa vietetyistä ikimuistoisista hetkistä. Istumme lentokoneessa, ystäväni yrittää lukea kirjaa, sitä teosta, joka on kuulemma reissannut hänen mukanaan jo useammallakin lennolla. Se on niin mielettömän hyvä kirja, että hän on edennyt siinä vasta sivulle 15. Voi olla, että kyseessä lienee tosiasiassa koukuttava tekele, mutta vielä toistaiseksi kaikkien lomareissujen ohjelma ja anti on ollut kirjaakin koukuttavampi, ja siksi sen lukeminen onkin jäänyt toissijaiseksi.

Juttelemme tyttöjen juttuja, nauramme hysteerisesti omille höpötyksillemme, pientä väsymystä on selkeästi ilmassa. Edellisen illan pakkailut jäivät viime tinkaan, sillä halusimme nauttia oikein pitkän illallisen ja ottaa viimeisetkin rippeet irti herkullisesta ranskalaisesta keittiöstä ja erään ravintolan uskomattoman ainutlaatuisesta tunnelmasta.

Lentoemäntä kävelee käytävällä istuintemme ohi ja vie tyhjiä purkkeja mennessään. Seuraavaksi mietimme kimppakyytejämme kentältä kotiin, ja ketä kaikkia onkaan Helsingissä vastassa.

7509940706_58774ce1b4_z
7509940706_58774ce1b4_z

Kunnes yhtäkkiä, kesken lauseeni kuuluu järkyttävä pamaus. En osaa edes selittää mitä se ääni muistutti. Ihan kuin laukaus tai raketti? Ainakin yhtä pysäyttävä ja kammottava ääni. Aivan kuin joku olisi ampunut lentokonettamme ulkopuolelta käsin. Tosin enhän luojan kiitos tiedä, miltä se tuntuu. Me hätkähdämme ystäväni kanssa samaan aikaan, ja nappaamme automaattisesti toisiamme lujasti kädestä kiinni.

Samassa koko matkustamo hiljenee. Kaikki tuijottavat toisiaan pelokkaan hämmentyneinä. Me katsahdamme penkkirivin toisella puolella istuvia matkaseurueemme tyttöjä. Hekin kysyvät paniikinomaisesti: "Mikä ihme tuo hirvittävä ääni oli?"

Sen jälkeen seuraa voimakasta turbulenssia. Odotamme hiljaisina jonkinsortin kuulutusta tapahtuneesta. Sellaista ei vielä tule.

Mielikuvitukseni alkaa laukata..

Varsinkin lievän lentopelon lukuisilla positiivisilla matkakokemuksilla aikoinaan taltutettuani, alkoikin se pelko tämän episodin jälkeen nostaa hetkeksi taas päätään.

"Tässäkö se oli? Minun elämäni? No oli se sentään mielettömän upea seikkailu, olen toteuttanut itseäni ja elänyt täysillä, mutta silti vielä niin paljon haluaisin nähdä ja kokea."

Ystäväni käsi tärisee, tunnen hänen ranteensa läpi puskevan voimistuneen sykkeen, kiihtyneen sydämenlyönnit.

Sillä hetkellä ainoa asia mikä pyöri mielessäni oli se, että haluan vielä kerran halata läheisiäni ja sanoa kuinka paljon heitä rakastan. Millään muulla ei olisi ollut nyt väliä. Se kertoi paljon.  Koko matkalaukussa tai maankamaralla odottavalla materialla ei luonnollisesti olisi ollut sillä hetkellä mitään merkitystä.

Tämä ei onneksemme ollut vielä meidän aikamme lähteä, vaan tuiki tavallinen tapahtuma, joka silloin tällöin lentokoneille sattuu, joskus tosin voimakkaimpien reaktioiden kera.

Olemme edelleen mykistyneitä. Sitten lentoemäntä rikkoo hiljaisuuden:

"Ei mitään hätää, tämä oli varsin yleinen sattuma, varmistin asian ohjaamon pojilta ja kyseessä oli tosiaan koneeseen iskenyt salama. "

"Eihän tuolla ulkona ole edes pilvistä, saati myrskyistä?" , toteaa edessämme istuva huolestunut nainen.

Tämäkö se oli, se sanonta joka on aina säännöllisesti tullut vastaan ihan sieltä lapsuudesta lähtien;

Kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Photos from here /  täältä, täältä ja täältä

Säikähdyksestä selvittyämme, puimme tyttöporukalla minkälaisia tuntemuksia tapahtuma meissä herätti. Kolme meistä oli tuuminut mm. seuraavaa: Ampuiko joku meitä? Nytkö se sota syttyi? Onko jollakin täällä koneen sisällä ase? Nytkö tämä kone hajosi? Voinko tai ehdinkö soittaa perheelleni hyvästit?

Kuten sanottu, mielikuvitusta ei meiltä ainakaan puutu. Päätimme elämästä nauttimisen ja loppuelämämme kunniaksi ostaa heti laskeuduttuamme ison pussillisen herkkuja. :D

Seuraavana aamuna omasta sängystä makoisasti herättyäni, kutsuivat kotirannan lenkkipolut ja aamutreeni. Voi pojat, että ampaisin ilolla juoksuun. Tajusin olevani elossa ja todella kiitollinen siitä.

Toiveikasta torstaita!

PS. Onko teillä vastaavia kokemuksia? Tai missä tahansa muussa paikassa tapahtuneita hetkiä, jossa olette säikähtäneet toden teolla?

<3:Venla

Kommentit (36)

Tiina

Muistan joskus etelästä tullessani, tapahtui laskeutuessa jotain ja kone alkoi ensin hiukan pomppia ja sitten voimakkaasti heittelehtiä. Alkuun ihmiset naureskelivat, mutta kun koneen epämääräinen vaappuminen voimistui, vaihtuivat naurut kiljahduksiin. Loppu hyvin kaikki hyvin, kone laskeutui oikein päin.Itse olin vasta parikymmpinen ja mielestäni kuolemato...eli en osannut pelätä mutta ihmisten kiljuessa kyllä mietin, että onkohan kaikki ihan ok =D Myöhemmin kuulin lennonjohdossa työskentelevältä tuttavaltani, että ohjaamossa on todennäköisesti ollut tiukat paikat.Laskeutumisessa tuollainen liikehdintä ei ollut vissiin ihan ok... Itselläni on tullut lentopelko vuosien mittaan, paljon tuon tapahtuman jälkeen ja ilman mitään varsinaista syytä. Se harmittaa koska lomalle lähtiessä olen lennon jälkeen jännittämisestä aivan loppu. Paluu on jo usein helpompaa.Tulipas pitkä sepustus, kiva jos jaksoit lukea!

hui kamala! :( mua ahdistaa nykyään lentäminen. Olen saanut liikaa tietoa mitä VOI tapahtua ja mitä on tapahtunut... Kerran oltiin laskeutumassa kovassa tuulessa ja vähän ennen kiitorataa kone putosi todella paljon alaspäin ja moni matkustajista kirkui. Muuten kaikki lennot ovat mun kohdalla onneksi menneet hyvin... En varmaan enää ikinä uskaltaisi lentää jos joutuisi kovempaan turbulenssiin.

Lopuksi haluan vielä kiittää kivasta blogista ja loistavasta suorituksesta fitnesspäiväkirjoissa, vitsi miten kiva ohjelma se oli ja kuinka ihania te tytöt siinä olitte! :) olisin mielelläni katsonut vielä enemmän, harmi että se loppui.

Emma

Hui, ei olis pitäny lukea tätä! ':D
Kamala lentopelko ja ensi kuussa pitäisi lähteä Budapestiin häämatkalle, hyvä kun en ole jo testamenttia kirjoittanut mihin meidän poika ja koirat sijoitetaan :'D
En ole koskaan lentänyt, ei mitää hajua mistä pelko on tullut, mutta se vaan on, enkä pääse siitä eroon...toivottavasti lennot menee edes hyvin niin ehkä se vähän lieventää... :P

Hui kauhea! Mä oon lievästi lentopelkoinen ja panikoin jo normaalista turbulenssista.. Olisin varmaan ollu ihan paniikissa tuolloin :-( Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Saara

Turbulenssi ei ole mitenkään vaarallinen. Se tuntuu vain matkustajista epämukavalta, mutta lentäjille se on aivan normaalia.

Anne

Hei Venla! Varmasti säikyttävä tilanne, omakin mielikuvitus olisi laukannut vaikka missä maailmanlopun fääreissä :D En ole ikinä kommentoinut, vaikka postauksiasi olen lukenut ja katsonut fitnespäiväkirjaa;) Tähän on vaan pakko laittaa, että sait oikeasti minut miettimään miten onnellinen täytyykän olla siitä, että elää tässä ja nyt. Onnellinen siitä, että pääsee halutessaan lenkille tai edes kävelemään. Olen itse erittäin stressaava tyyppi, ja vaikka nautin yleensä elämästä, on sillä varjopuolikin. En pysty kunnolla rentoutumaan, vaan ajattelen usein että nyt täytyy treenata (jopa 8 kertaa viikossa 10km lenkki), nyt täytyy rajoittaa herkkuja, nyt haluan painaa alle 52kg tai mts. Löydän kropastani koko ajan vikoja, vaikka ystäväni sitä kehuvat. On se milloin mielestäni liian turvonnut tai vaikka mitä. Annat minulle kuitenkin toivoa, että ei elämäni siihen kaadu vaikka joku arkipäivä jättäisinkin sen lenkin välistä ja söisin korvapuustin. Kiitos!

Henzu

Onneksi ei ollut sen pahempaa ja selvisitte säihkähdyksellä! :)

Itselläni on ollut aivan hirveä lentopelko aikoinansa ja aina sanoin, etten ikinä menisi lentokoneeseen. Noh, se muuttui kun aloitin nykyisessä työpaikassa ja käymme 1-2 kertaa vuodessa tuolla naapurimaassa, kun pomo on siellä. Muistan ensimmäisen kerran, kun lähdin sinne mukaan ja ajattelin lentokoneen nähdessäni, etten kyllä astu tuonne! :D Tietenkin sinne oli pakko nousta ja mennä, mutta pelko oli aivan hirveä. Meillä oli vaihto Tukholmassa ja siellä olikin vastassa potkurikone ja silloin ajattelin, että herranjumala mitä tästä tulee. :D Neljä lentoa kolmen päivän aikana korjasi lentopelkoa siten, että menen sinne kyllä, mutta on se pelko tuola takaraivossa aina mukana..
En ole kokenut samaa lentokoneessa, mutta viime kesänä ajoin pienen kolarin kun en huomannut oikealta tulevaa ennen kuin kohdalla ja niimpä yritin väistää vielä, mutta kyllä se pamahti päin. Se oli aivan järkyttävä pamaus, mikä sinne auton sisälle kuului ja sen jälkeen paikat tärisi niin paljon ettei koskaan ennen ollut. Onneksi siinä ei käynyt kellekään mitään, että vauhti oli se sallittu 40 km/h ja autoihin tuli vain peltivaurioo. Aina olen sanonut, että peltiä saa uutta, mutta ihmistä ei!

Mukavaa loppuviikkoa ja kesätreeni vinkkei, liikkeitä tai jtn olis kiva saada! :)

Taija

Hui kyllä olisi mullakin mielikuvitus lähtenyt laukkaamaan ja oisin säikähtänyt!
Meillä kävi myöskin n. kk takaperin outo yhteensattuma. Kone oli juuri nousemassa Maltan kentältä, kun aivan siiven juuressa räjähti ilotulite!
En tiedä kuinka pahasti ne voivat saada aikaan koneeseen osuessaan mutta kyllä säikähdettiin poikaystävän kanssa molemmat.
No, oli ainaski eka kerta ku näin ilotulituksen niin läheltä. :D toivottavasti seuraavalla kerralla ihan turvallisesti maan kamaralla.

Annukka

Ei ehkä olisi pitänyt lukea tätä, kärsin nimittäin sellaisesta lentopelosta että huhhuh ja ensi torstaina pitäisi lentää Ranskan Rivieralle. :D Jo pienikin turbulenssi saa kädet hikoamaan, enkä edes osaa kuvitella miten paniikissa olisin teidän tilanteessanne ollut. Onneksi pääsitte turvallisesti kotiin!

Henriikka

Toivottavasti tommosta ei tapahdu ens maanantaina ku mä lennän täält Tanskasta takasin Suomeen. Tänne Tanskaan lentäminen oli mun eka kerta lentokoneessa ja jännitin sitä tosi paljon ku mun piti lentää yksin. Onneks siin mun vieres istu semmoin tosi mukava nainen jonka kans juttelin ja se vaa sano et ei oo mitään pelättävää siin lentämises et kaikki menee hyvin. Oisin varmaa kans ihan paniikissa jos siel koneessa kuuluis joku pamaus. Onneks se pamaus ei kuitenka ollu mitää vakavaa ja oot kunnossa<3

Nonna

onneksi kaikki meni hyvin ja pääsitte ehjänä Suomen maan kamaralle! :)
Viime elokuussa kun oltiin tulossa Kreikasta ja kone oli jo laskeutumassa Helsinki-Vantaalle ja aika lähellä maankamaraa jo oltiin, niin kone nousikin yhtäkkiä takaisin ilmaan. Itse lentopelkoisena aloin ja kuvitella ties mitä ja varsinkin kun laskeutumisen aikana näin ikkunasta salamoita. Hetken lenneltiin lentokentän yläpuolella kun yhtäkkiä kuulutettiin, että lennämme Tallinnan kentälle, koska helsingissä on huono ilma, joten sinne emme voi laskeutua. No sitten vaan Tallinnaan, jossa kone tankattiin ja olimme siellä tunnin verran ja sitten otettiin suunnaksi helsinki ja uusi yritys laskeutua sinne. Mulla pahaa tekee varsinkin nousut ja laskut, ja kyllä siinä kohtaa pelko oli jo ihan omissa mitoissaan kun niin monta kertaa noustiin ja laskettiin. Loppu hyvin kaikki hyvin, päästiin ehjänä ja hyvin Helsinki-vantaalle ja kyllä siinä kohtaa teki mieli mennä polvilleen maahan ja pussata maata :D

Tiia

Pakko kommentoida kun huomasin tän. Olin itse muutama viikko takaperin Espanjassa. En ole kovinkaan lentopelkoinen, mutta nousut ja laskut luo aina omaa jännitystään. Noh Helsinki-Vantaalla olin juuri kironnut sitä, että pitikin juuri ennen meidän lennon lähtöä alkaa ukkostamaan. Muut meijän porukasta vaan rauhotteli et ei se ukkonen mitään haittaa. Yhtäkkiä kesken nousun kuulu aivan järjetön pamaus ja valot välähti samalla kun näky ulkona pelkkää sinistä. Itkuhan siinä tuli hirveän säikähdyksen myötä, ja hämmennystä lisäsi se kun lentoemännät englanniksi selittivät että laskeudumme tankkaamaan, vaikka lento oli suoralento. Myöhemmin uutisista kuitenkin luettiin että kone teki välilaskun salamaniskun takia, koska se kuuluu kuulemma varatoimenpiteisiin. Onneksi ei kuitenkaan mitään sattunut :)

Hyi kamala! :S Paniikissa olisin ollut minäkin.

Meillä on kerran käynyt niin, että kone alkoi ensin täryyttää ilmakuopista ja yhtäkkiä se tippui hirveää vauhtia alaspäin. En tiedä oliko matka loppujen lopuksi paljonkaan, mutta se tuntui ainakin kymmeneltä kilometriltä ja mahasta kouraisi, kun arvaamatta yhtäkkiä mentiin vapaapudotusta. Kyseessä oli vähän isompi ilmakuoppa vaan eikä mitään hätää ollut, mutta eihän sellaiseen osannut varautua tai tiennyt mitä se on ja kyllä meilläkin koko matkustamo hetkeksi hiljeni kauhusta jäykkänä.

Johanna

Hui kamala, mikä kokemus teillä! Blogisi on ihana ja positiivinen, ja tämä kirjoitus koskettava. Rakkaat ihmiset ovat tosiaan tärkeintä maailmassa ja materia toissijaista.
Elämä voi tosiaan muuttua sekunnissa. Minut pysäytti sekuntti, kun tulin isosta hypystä alas ja polvestani kuului järkyttävän kova pamahdus ja rusahdus. Kipu oli järkyttävä ja tuntui kuin polvi olisi ollut murskaantunut. Magneettikuvauksessa ja ortopedillä selvisi, että eturistiside on poikki. Se korjattiin kolme viikkoa tapaturman jälkeen ja nyt on kulunut kolme kuukautta leikkauksesta. Kuntoutus kestää vähintään 6kk. Minun elämäni pysähtyi ja hidastui. Kuntoutan polvea pari tuntia päivässä vesijuoksemalla ja vahvistamalla lihaksia ja lisäämällä liikkuvuutta. Tämä on pitkä prosessi, että polven saa kuntoon ja vielä pidempi, että pääkopan saa kuntoon että uskaltaa treenata täysillä. Täytyy vaan tehdä todella pitkällä tähtäimellä suunnitelmia kuntoutumisesta ja luopua kaikista ajatuksista, mitä aikaisemmin oli. Kuntouttaa loukkaantunutta jäsentä ja jättää kaikki toissijainen tekeminen pois. Olen oppinut sanomaan ei ja ajattelemaan vain itseäni ja omaa hyvinvointia. Nautitaan tästä elämästä, joka on meille suotu päivä kerrallaan :)

Saikku

Heippa, oli pakko vastata tähän kun itselle on käynyt täysin sama juttu. Polvi pamahti juuri samalla tavalla korkealta alastullessa ja eruristiside repesi. Tapahtuma pysäytti siinä mielessä, että mun elämän ykkösprioriteetti on kilpaurheilu, ja loukkaantumisen takia arki ja rutiinit muuttui täysin.

Alkujärkytyksestä toipumisen jälkeen päätin tehdä niin hitosti töitä kuntoutumisen eteen, että pääsisin kuntoutuksen aikana vähintään samalle tasolle kuin olin ennen loukkaantumista. Lopputuloksena oli se, että viisi kuukautta leikkauksen jälkeen olin ekaa kertaa jo treeneissä. Mun laji on myös polvelle todella raskasta, eli helposta paluusta ei todellakaan ollut kyse. Leikkauksesta on nyt 1,5 vuotta, ja sitkeän kuntoutuksen myötä pystyin palaamaan täysin kilpaurheilun pariin. Treeneistä poissaolo toi myös muita asioita elämään ja tää koko tapahtuma opetti pitkäjänteisyyttä.

Haluaisin toivottaa sulle paljon tsemppiä loppukuntoutukselle ja kertoa, että valoa on tunnelin päässä! Älä myöskään arastele sitä polvea liikaa, jos leikkaus on tehty hyvin niin siitähän tulee todella kestävä loppujen lopuksi :) Oot jo hyvässä vauhdissa, nyt vaan tsemppaat loppuun asti niin voit nauttia urheilusta koko loppuelämän! :)

Selma

Ensimmäistä kertaa kommentoin kenenkään blogiin yhtään mitään, mutta tähän postaukseen samaistuin niin täysillä että en oo ikinä kokenu vastaavaa! :-D Mulla on ollut muutamiakin kokemuksia, joissa kesken lennon joko koneesta on sammuneet valot, se on humahtanut muutaman sata metriä alaspäin tai kääntynyt täysin järkyttävän jyrkkiin asentoihin. Puhumattakaan tietysti ainaisesta tärinästä mikä lentokoneessa vallitsee. Itse suuresta lentopelosta kärsivänä huomaan aina, jos vähänkään poikkeavaa tapahtuu lentäessä. Samalla sekunnilla kun huomaan poikkeavuuden, valuu jo poskeani pitkin suuri krokotiilinkyynel ja puristan käsinojia rystyset valkosina, vaikka mitään hätää ei todellisuudessa olisikaan. Pelkästään tunne siitä, että ollaan korkealla ja ajatus siitä, että mun henki on sen koneen lentäjän käsissä lietsoo sitä hysteeriaa ja siks otan pienetkin muutokset tosi raskaasti ja joudun paniikkiin. Tää on varmasti sellanen pelko, mikä ei tuu ikinä katoomaan vaikka mullakin niitä positiivisia lentokokemuksia onkin suurin osa.

Mia

Moikka moi! Hui kauheeta, onneksi ei käynyt mitään pahempaa. Itsehän pelkään ihan sairaaati lentämistä. Miettiihään siinä mitä olisi voinut tapahatua jos ukkonen osuu lentokoneeseen :/

Mia

Sitten lisään vielä, että viime vuonna kun olin perheeni kanssa mökillä niin oli kauhea ukkosilma, niin huomasin sellaisen ison välähdyksen meidän mökin katolla, silloin luulin että mökki syttyy palamaan ja kuolen :( se oli aivan hirveetä :( säikähdin niin lujaa, että pakkasin kaikki minun tavarat ja lähdin juoksemaan minun mummin taloon turvaan.

annn

Mä matkustin yksin pallon toiselle puolelle ja 4 eri koneella kävi sekä meno- että paluumatka. Kun kotimatka alko ja oli ensimmäisen lennon vuoro (hyvin pieni kone, maansisäisen lento) niin oli tosi tuulista ja turbulenssi oli kovin mitä oon koskaan kokenut. Hyi että ne pudotukset ja vaappuminen!! sen jälkeen oli pari toosi pitkää lentoa, mutten oikeestaan pelänny yhtään : D Kyllä siinä silti kävi mielessä että entä jos tää on mun viimenen lento..

käyttäjä-11802
Liittynyt1.4.2015

Hui kamala! Pidin joskus lentämisestä, se oli ihanaa enkä jännittäny ollenkaan. Vaikka järki sanoo, että se on edelleen maailman turvallisin matkustustapa niin.. kiitos 9/11, Ukrainan, kadonneiden lentojen ja hullujen perämiehien, lentämiseen on tullu pieni kammo. Siinä kun ei taida olla paljoo tehtävissä jos jotain sattuu..

Emma

Onneksi kyseessä oli vain ukkonen! :)
Pari vuotta sitten olin lentämässä Pohjois-Suomeen katsomaan sukulaisia itsenäisyyspäivän aikoihin. Kone nousi ihan normaalisti, mutta sitten alkoi ihan kauhea turbulenssi ja kone heittelehti tosi paljon. Olin ihan kauhuissani, vaikka olenkin lentänyt melko paljon. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että takana istuvat miehet vitsailivat "onkohan tämä nyt se viimeinen lento" :D Turbulenssiä jatkui koko lennon ajan, mutta onneksi matka päättyi hyvin.

Katariina

Hurjaa! Onneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä! :) Itse olen pelännyt lentämistä aina. Viime syksynä olin ekaa kertaa lentokoneessa ja olihan se aika hurjaa, mutta siitäkin selvittiin.:)

Kirsi

Hei!
Turpolensseissa olen muutaman kerran ollut, mutta tällä kertaa 7.6. matkalla Amsterdamista Venetsiaan ikkunasta näimme salamoita, mutta nehän on kaukana ja sitten se salama pamahti koneeseen joka tippui 5 km (näkyi monitoorissa siinä pienessä telkassa). Siinä lenteli kaikki irtotavara ja juomat mukeista. Ajatus kävi "oliks tää tässä". Olimme vuoriston yllä juuri silloin. Puheensorina lakkasi ja oli hiiren hiljaista. Seuraavana päivänä kuulimme, että toinen kone oli käännytetty takaisin Venetsiaan.
Olihan kokemus.

eve

moikka, itelläni on kokemus kun lensin espanjasta takaisin suomeen, mutta loppumatkasta oli kamala myrsky ja kauheasti ilmakuoppia että koko kone tärisi ja luulin että kone putoaa. olin varma että se oli siinä, mietin jo mielessäni että miten saan sanottua viimeiset sanani poikaystävälleni joka odotti suomen puolella. jonkin ajan kuluttua myrsy tyyntyi ja pääsimme suomen maan päälle ja aloimme laskeutua, se oli todellinen helpotus. tapahtumasta on nyt 2 vuotta ja nyt tuon jälkeen monet matkat olen jättäny välistä vain sen takia että pelkään että kone putoaa, ja kun noita uutisia nyt on ollut että koneita häviää ja putoaa.

Mustikka

Pari vuotta sitten lekottelin kotipihalla Vantaalla kaikessa rauhassa. Oli aurinkoinen kesäpäivä. Yhtäkkiä kuului voimakas pamaus, minustakin kuulosti ihan kuin olisi ammutu aseella. Ihmettelin äänen lähdettä mutta hetkeen mitään poikkevaa ei näkynyt. Pian kuului toinen voimakas pamaus ja näinkin äänen lähteen. Kotimme sijaitsee Vantaalla sellaisella alueella että Helsinki-Vantaan lentokentältä nousevat koneet lentävät varsin matalalta yli. Pamaus kuului lentokoneesta, joko oli nousussa ja näkyi nyt taivaalla. Lentokoneen moottoreista näkyi leimahdus ja valtava määrä mustaa savua. Olin aivan kauhuissani ja mietin, nytkö tuo kone putoaa. Näin koneen kaartavan u-käännöksen ja katoavan näkyvistä. Kauhuissani pläräsin uutisia, onko lentokone pudonnut. Onneksi, uutiset kertoivat lopulta, että kyseinen kone leijaili rauhallisesti takaisin kentälle eikä kukaan loukkaantunut. Oli kuitenkin kamala kokemus myös nähdä ilmassa olevan koneen näyttävän hetken siltä, että se putoaa. En osaa varmaan edes kuvitella mitä koneessa istuvat ihmiset ovat kokeneet.

Anu

Salaman pamaus on kohdalle osuessaan jotain käsittämätöntä. Olen ollut talossa sisällä johon on osunut salama (jonka jälkeen syttyi tulipalo) niin muistan kokeilleeni päälakea, että onko se vielä tallella. Mutta niin kuin kirjoititkin, niin sitä ääntä ei pysty selittämään. Onneksi kuitenkin lento laskeutui turvallisesti! :)

katjuska

Hyvin tutulta kokemukselta kuulostaa!:) Olin v.2001 ensimmäisellä lentokonematkalla, kun paluulennolla Suomenlahden yllä iski koneeseen salama. Tuolloin oli lähes keskiyö, joten koneessa ja ulkona oli täysin pimeää. Yhtäkkiä kuului hirveä pamaus ja koko pimeä kone rävähti täyteen valaistukseen. Muistan itsellänikin heti mielikuvituksen lähteneen liikkeelle. Päällimmäiset ajatukseni olivat tuolloin juurikin se, että joku on ulkopuolelta ampunut konetta. Olin aivan varma, että nyt kone tippuu ja kuvittelin jo tämän olevan kuoleman hetki. Heti tuli siis mieleen terroriteko. Syvä hiljaisuus tuntui ikuisuudelta, ennen kuin kuulutettiin että kyseessä oli harmiton salama. Sanottiin kuitenkin, että salama voi olla vaarallinenkin jos osuu kriittiseen paikkaan. Tuo salama osui itseasiassa yhtä matkustajaa käteen, ja hänellä vissiinkin jtn hoitotoimenptieitä täytyi tehdä. Mutta ei siinä sen ihmeellisempää ollut. Oli tosiaankin ensimmäinen lentomatkani, mutta onneksi ei jäänyt mitään traumoja. Päinvastoin tykkään lentämisestä!:)

Vila

Ite en oo koskaan lentämistä pelännyt; mua se on aina kiehtonut ja oon tosi kiinnostunut lentokoneista, unelma-ammattikin on jotain lentoliikennealalle suuntautuvaa :D Mut siis lentokoneet on suunniteltu kestämään salamaniskut, eli ei siinä mitään hätää, myöskin turbulenssi on ihan normaalia kun kuitenkin lennetään siellä n. 10km maanpinnan yläpuolella, jossa tuulet on aivan eri luokkaa! Silti tottakai kaikessa on riskinsä ja tollaset pelästyttää, onneks pääsitte maahan turvallisesti ilman muita ongelmia :)
Niin, ja se piti viel sanoo että sairaan hyvin kirjotettu postaus!!

Kuukkunen

Tämä ei liity aiheeseen, mutta olen tätä nyt täällä kotonani itsekseni pähkäillyt, enkä tienny kenen puoleen kääntyä... joten kysyn sulta :D että pääseekö kotikonstein treenaamalla kuntoon? Olen tehny kotitreeniä oman kehon painolla ja kahvakuulalla n. 15-35 toistoa per sarja.. Sitten luen jostakin, että lihas kasvaa vain lyhyillä toistomäärillä, raskailla painoilla. Is this all for nothing, pitääkö tästä pyrkiä enemmän salille?!

Ps Alotitko blogin kirjottelun jossaki eri paikassa (näin muistelin)? Olis mukava kuulla tarinaa treenaamisen alkutaipaleelta, olis motivoivaa kuulla että alussa sinäki tarvit ammattilaisen neuvoja päästäksesi alkuun ja suunnitellaksesi omat treenit, ja syömiset ;) vai oletko "itseoppinut" :)

Oltiin tulossa latviasta? ja tuuli todella kamalasti. Oltiin aloitettu laskeutumaan ja sitten yhtäkkiä kuulutetaan että joudumme kovan tuulen takia keiertämään. Sitten lennettiin porvooseen ja käytiin siinä helsingin ympärilä olevien kaupunkejen yllä ja vihdoin lähdettiin laskeutumaan Laskeuduttiin ja minä todella lentopelkoisena olin aika paniikissa. Lentokone huojui ja heilui ja loppujen lopuksi päästiin turvallisesti maan kamaralle parin pompun kera. Pahemmaksi sen teki se seikka että lensimme potkuri koneella. Enkä luota potkureihin ollenkaan :D
https://elamanikilometrit.blogspot.fi

saara

Minun inhottavin lentomuistoni tapahtui seitsemän vuotiaana puolaan laskeutuessa. Vähän ennen laskeutumisen aloittamista kone rupesi pomppimaan hulluna ja tuli kuulutus, että paikassa johon olimme laskeutumassa oli kova tuuli. Rupesimme silti laskeutumaan ja yhtäkkiä kone lähti suoraan ylöspäin. Olo oli kuin vuoristoradassa ja minua pelotti aivan kamalasti. En kuitenkaan osannut ajatella mitä olisi voinut käydä koska olin niin pieni. yritimme laskeutua ainakin kolme kertaa mutta aina kone heittelehti jä syöksyi taas ylös. Onneksi lensimme lopulta toiselle kentälle ja selvisimme tilanteesta.

Sandra

Hui, aika pelottava tilanne :o
Meille kävi kerran semmoinen juttu kun olimme lähdössä etelästä kotiin että kun kaikki matkustajat olivat koneen sisällä ja kone oli valmis lähtemään niin meille kuulutettiin että osa matkustajista pitää poistua koneesta. Siitä on jo aika monta vuotta joten en muista miksi koneesta piti poistua mutta kuitenkin olin aika nuori ja siinä tilanteessa alkoi oikeasti pelottaa. Minullakin alkoi mielikuvitus laukata siinä tilanteessa. Meille kerrottiin että ne matkustajat jotka vapaa ehtoisesti lähtevät koneesta viedään toiseen koneeseen joka lentää ruotsin kautta Suomeen. Silloin pelotti aika paljon että mikä vika koneessa on kun ei voi lentää melkein täydellä koneella.
Että sellainen kokemus minulla, en oikein tiedä miten selittää tapahtumaa mutta minulle se oli järkyttävä kokemus vaikka ei ehkä siltä kuulostaisi, mutta olin kuitenkin vaan 12 vuotias joten ;)

Sofia

Tätä lukiessani mieleeni tuli lentomme helsingistä barcelonaan. Tuossa on tapahtumasta uutinen.

http://yle.fi/uutiset/salamanisku_pakotti_norwegianin_matkustajakoneen_l...

Kun huomasin kööpenhaminassa että koneemme oli vaihdettu aloin miettimään että tässähän olisi voinut käydä pahemminkin. Mutta ehkä se vaihdettiin vain siksi että pääsisimme nopeammin lennolle, eikä tarvisi odottaa kun he tarkastaisivat konetta.

lentopelkoinen

varmaan ollu ihan kauheeta!
ittelläni on lievä lentopelko, vaikka oon matkustellu tosi nuoresta lähtien. ekaa kertaa olin koneessa puolvuotiaana. ittelläni kerran tälläisellä 10h lennolla (yölento) jäi pienet traumat.. kaikki muut nukkui ja ite olin hereillä. yhtäkkii kone alko vaan heitellä ja kauhee turbulenssi ja ite ku säikähän tosi pienestä niin oli se aika kauheeta! aloin jo panikoimaan ja pari kyyneltä alkoi valua. noh siinä sitten istuin ja yritin rauhotella itteeni ja sit se meni ohi. noh lentokone on turvallisempi kun auto mutta silti ! muta onneks sulle ei käyny pahemmin!! <3

Noora U

Ei ole sattunut vastaavaa, onneksi. Uskon kuinka paljon säikähditte! Itse mietin aina lentokoneessa, miltä tuntuisi kun salama iskee koneeseen. En kuitenkaan haluaisi kokea sitä ikin.
On muuten hieno toi toinen/keskimmäinen kuva <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Jos haluat nähdä yhtä rantaviivaa pitkin kävelemällä monta erilaista kirjavaa maailmaa, Ocean Front Walk on kävelykatu juuri sun mieleen. Täällä saat nauttia livemusiikista, esiintyjistä, katutaiteesta, rullaluistelijoista, rantagymeistä, surffauksesta, pyöräilystä, lentopallosta, tenniksestä, koripallon pelaamisesta you name it. Tai shoppailla vaikka perus turrekojuista tuliaisia, taikka katutaiteilijoiden tekeleitä.

Täällä voit myös ottaa lomatatuoinnin hanuriin, mikäli sellainen houkuttaa. Tai jos tulevaisuus yhtään mietityttää, tällä biitsillä pääset piipahtamaan ennustajan luona, ..tai toki voit vain tyytyä ihailemaan ja hämmästelemään kaikkea tätä elämän kirjoa ympärilläsi, niinkuin me teimme ja piipahtaa viihtyisissä kahviloissa, sekä gallerioissa.

Minä nautin ennen kaikkea upeista maisemista ja uskomattoman kauniista auringonlaskusta.

Tällä kadulla kuulet skeittilautojen rullailevan letkeästi asfalttia vasten ja ilmassa leijuu jazztupakan tuoksu.

 

Miten käy kun Make neuvoo mua poseeraamaan?

No näin. En ihan itekään tiedä mitä asentoa tässä lähdettiin hakemaan, mutta sanoisin, että ei tule ihan heti missään muissa blogeissa vastaan, ainakaan asukuvien yhteydessä.  Täten nimeän ylläolevan liikkeen kuivanmaansukeltajaksi. :D

Pimeän tullessa erään läheisen nurmikkoalueen valtasi suuri joukko kodittomia, ja taas saimme muistutuksen siitä, ettei mee kyllä aivan napit tasan noillakaan huudeilla. :(

Muistetaan olla kiitollisia kaikesta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

<3:Venla

 

Kommentit (23)

Annukka

Wau mitä kuvia, vetää sanattomaksi!

Liian harvoin tulee oikeasti mietittyä miten hyvin asiat on... Tarkoitan siis sitä, että usein tulee valitettua ihan turhista asioista, vaikka pitäisi muistaa arvostaa sitä kaikkea mitä on ja olla kiitollinen. Kiitos kun pistit ainakin miut ajattelemaan asioita, siulta saa niin paljon energiaa ja viisautta että huhhuh! Olis kyllä kiva joskus törmätä siuhun ja päästä juttelemaan ihan livenä (taitaisin kyllä jänistää jos niin kävisi, hahah). :D

Kiitos Venla että olet juuri tuollainen kuin olet!<3

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Voi kiitos hurjan paljon todella ilahduttavasta kommentista Annukka <3 Oon täysin samaa mieltä, kun muistaa olla kiitollinen, se lisää mielestäni myös onnellisuutta, koska osaa tällöin arvostaa ja iloita siitä mitä on, sen sijaan, että valittaa siitä mitä ei ole.

Mahtavaa viikon jatkoa Annukka! <3

Ihania kuvia! Ollut varmasti upea reissu. ois niin mahtavaa kanssa matkustaa joskus Jenkkeihin:) Asiasta toiseen, millä teet sun kiharat? katoin aiempia postauksia, niin monissa sulla tosi kivat kiharat! :)

Tiina

Hei, oon kauan jo miettiny että missä järjestyksessä treenit kannattaa tehdä? Ja mitä pitäs tehä ennen ja jälkeen treenejä? Tarkotan nyt siis lihastreenejä :) ja meinaan siis että kannattaako esim jalkalihastreenei tehä jos edellisen päivän on tehny selkälihastreenei? VAI onkse iha sama :)

Ei vitsi, pakko se on tulla suoraan sanomaan: sun reidet on aivan mielettömän upeat! :D Ei nyt sillä, että olisit jotenkin vähemmän upeampi muutoinkaan, mutta nuo reidet.. tahtoo kanssa! :)

O

Upeita kuvia ja mahtava toi pose! ;)
Mulle tuli mieleen, et olisko mahdollista saada tänne Maken kirjottama postaus? Make vaikuttaa niin hauskalta tyypiltä, ni ajattelin et vois olla kiva! :D

Jenny

Voi vitsit, nää kuvat on upeita! Usa on jo nyt ollut ehdoton must see -kohde, mutta näitä reissukuvia kattoessa se lähenee jo super must see -kohdetta! Kuivanmaansukeltaja on huippu, sain ihanat naurut tähän keskiviikkoiltaan! :-D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ensimmäisenä matkapäivänä suuntasimme katsastamaan mm. tämän Losin reissun yhden ehdottomasti näkemisen arvoisista mestoista, nimittäin Griffithin Observatorion Hollywoodissa. Täältä näköalapaikalta saa hyvin katsastettua niin Hollywood-kyltin, kuin koko mielettömän upean kaupunkinäkymän aina Losin Downtowniin saakka. Me kun ei reissattu sesonki-aikaan ja muutenkin oltiin arkipäivinä paljon liikenteessä, niin minnekään ei jouduttu sen kummemmin jonottelemaan, vaan kaikkialla oli ihanan hiljaista.

Näkymä näyttäytyy upeana myös pimeän tullessa, kaikkien valojen ja tähtien loistaessa kaupungin yllä. Jos tähtitiede kiinnostaa, tämä on ehdottomasti nähtävä ja vaikkei kiinnostaiskaan, niin anyway must see -listalla. ;)

Griffithin Observatorion maisemat ovat meille kaikille jopa tietämättämme tuttuja lukuisista leffoista, aina Charlien enkeleistä Terminaattoreihin ja Yes Man:iin asti.

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa toverit!

Toivottavasti kaikki saivat viettää ennen kaikkea mahtavan ystävänpäivän ja viikonlopun.

Mä jaksan hehkuttaa tota tänäänkin ulkona taivaalla loistanutta mollukkaa toisten kyllästymiseen asti. Saan siitä niin paljon virtaa ja koen olevani melkein eri ihminen, auringon paistaessa. Ehkä jopa vähän pelottaa, kuinka suuri positiivinen vaikutus tuolla valonmäärällä on. :D

Sitä vastoin myös sillä harmaudella, sillä toissapäivänä lenkillä ollessani pohdiskelin, että olen valmis pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni, ja hakemaan yhdysvaltojen kansalaisuutta, sen verran kova ikävä tuli aurinkoon ja lämpöön. Hahaa enkä tällä kertaa edes liioitellut.

Sen sijaan tänään sitä on vaan mielellään dallaillut ihastelemassa Suomen luonnon kauneutta, auringonsäteiden kehystäessä maisemaa.

Ei anneta uskon loppua, vaikka niitä aurinkoisiapäiviä toisinaan liian harvakseltaan onkin! (Tsemppaan tässä nyt vaan samalla itseäni! :D) Sitä paitsi vaihteluhan virkistää, osaa ainakin arvostaa sitä aurinkoa, sen kerran kun se kasvoja lämmittää! Kevättä kohti kun ollaan menossa, niin tuo valoilmiö näyttäytyy varmasti joka päivä yhä enemmän! Jipii!

Saan onnekseni sen lisäksi vielä monet kerrat palata näihin Kalifornian aurinkoisiin upeisiin maisemiin reissukuvien muodossa.

Pian siis luvassa paljon lisää matkaotoksia ja tarinoita! Pysykää kuulolla.

<3:Venla

Kommentit (22)

Henna

Uskomaton maisema! Minkälainen lämpötila täällä matkailukohteessa oli? Hyviä kuvia sekä sinusta, että maisemista

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Voi kiitokset! Maisemat olivat kyllä mielettömän upeita! Losissa oli mittarin mukaan 18-33 celsiusta. Eli lämpöä piisas kyllä sopivasti! :)

paula

..Nyt vaan näkyy kaikki lika ikkunoissa :-D ( joku on jättänyt mun ikkunat näköjää pesemättä! ), hiekkaa meinaa tulla vähän liikaakin sisälle. . Mutta mä kestän tän kaiken koska taivaalla on tuo luonnonlamppu, mikä taas meinaa sitä että kesä tulee, varmasti! ! Mää oon niin riippuvainen auringosta, että meinaa tulla hulluksi loka-maaliskuussa! Onneksi nyt on jo päivä pidentynyt!

Ihanan aurinkoista kevään odotusta sulle Venla!

Maria

Hei!!
Aivan mahtava lukea näitä postauksia, joten anna tulla vain lisää. Tällaiset on oikeasti oikeita matkakertomuksia jos vertaa jonkun matkanjärjestäjän kohdesivulle ja niitten infopläjäykselle tietystä paikasta. Nämä sun ja muitten kirjoitukset matkoista ovat niitä aitoja ja rehellisiä mitä on mukava lukea ja ottaa vinkkejä, kiitos tästä! :)

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Jes, mahtava kuulla Maria! Reissupostauksia onkin tulossa vielä paljon lisää, ja nimenomaan omien havaintojen, fiilisten ja kokemusten pohjalta, jotta tulee mahdollisimman aitoja! :)

Olin juuri kesällä tuolla. Teimme mieheni kanssa viiden viikon matkan jenkkeihin. Ensin kaksi viikkoa ystävien luona Seattlessa ja Washingtonin osavaltiossa. Sitten kolmen viikon roadtrip Kaliforniassa, arizonassa ja Nevadassa. Paljon samoja huudeja kuin teidän lomalla. Innolla odotan lisää lomapostauksia.

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Wow, teidän reissu kuulostaa mahtavalta! Jee, kiva kuulla jos matkapostauksia otetaan hyvillä mielin vastaan, sillä niitä on tulossa vielä paljon lisää! :)

satu

Kohtalotoveri täällä! Olin kans pitkään pois Suomesta ja takaisinpaluu ei ole sujunut kovin hyvin, vaan välillä tämä pimeys on jopa masentanut tosissaan. Mutta koitetaan vielä tsempata ja onneksi kesää (ja valoa :D) kohti mennään! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mo!

Neiti Jet lag täällä terve.

Päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä:

Takana huikein reissu ikinä! (Okei, oon jokaiselta matkalta tullessa aina tätä mieltä) Mutta minkäs teet? matkustelu on aina vaan yhtä siistiä. Jopa pieleenkin menneet suunnitelmat tai reissussa sattuneet kömmähdykset, muuttuvat juuri niiksi parhaimmiksi illanistujaisten naurustooreiksi.. viimeistään sitten jälkikäteen. En tunne sanaa huonoreissu, sillä kaikki on aina niin erilaisia ja ikimuistoisia.

Mikäkö on mun paras opettaja, stressilääke, irtiotto ja mielenpiristäjä?

No daa! Matkailu tietty. (Sori kamut, oli pakko käyttää, en oo kuullukaan tota Daata vähään aikaan.) :P

Sanotte aina, että oon niin positiivinen. Jotta pysyttäis aitouden puolella, niin voin kertoa, että niin koomiselta kuin se ehkä kuulostaakin (mun jokainen ystäväkin tietää jo tän) meitsille iskee aina reissun jälkeen pieni matkanjälkeinen masis, joka johtuu yleensä vaan siitä, että lomalla on yksinkertaisesti ollut niin upeaa.

Varmasti jet lag vaikuttaa myös vahvasti asiaan. Oon toki todella kiitolllinen, että ylipäätänsä pääsin taas reissuun, mutta Suomeen paluu on aina pienoinen shokki. Miten se voikaan olla niin? Joka ikinen kerta. Onko mulla edes yhtä kohtalontoveria siellä näytön äärellä?

En oo millään koulunpenkillä oppinut eri kulttuureista ja maailmasta niin paljon, kuin reissatessa. Matkailu on mielestäni sijoitus omaan hyvinvointiin ja satsaus, joka todella kannattaa.

Mulla on kamera täynnä teidän kyllästymiseen asti kuvia reissusta, vielä kun saisin siirrettyä ne koneelle. Kyllä täältä vielä noustaan, sen lupaan, ainahan niin on käynyt!

Viime yönä en nukkunut juuri silmänräpäystäkään. Olin jo unohtanut, kuinka inhottavaa on kieriä sängyssä nukahtamatta, katsellen tunnin välein eteenpäin kiiruhtavaa kelloa, tietäen sen herätyksen pärähtävän soimaan hetkenä minä hyvänsä. Miten sitä juuri saakin unenpäästä kiinni kymmenenminuuttia ennen kellon pirinää. Nyt kyllä kaikki sympatiat uniongelmaisille, ..joihin itsekin aikoinaan lukeuduin.

Jottei ihan menis angstailun puolelle, niin todettakoon, että oli kyllä toisaalta kuitenkin mielettömän ihana tulla takaisin kotiin, kun maailmanrakkain karvaturri oli vastassa odottamassa. Meillä oli tietenkin jo ehtinyt tulla hirveä ikävä Mulania. Ja niinkuin joku viisas lukijani jo veikkasikin, ikävä taisi olla yksipuolinen :D Sen verran hyvin Mulan näytti viihtyvän äidin ja iskän seurassa! Tuhannet kiitokset mun vanhemmille hyvästä hoidosta. Mulan on meidän kaikista rakkain aarre ja me ei maltettu odottaa paluulennolla, että koneen kaiuttimista kuuluisi: Tervetuloa Helsinkiin! Vihdoin päästiinkin lopulta taas nuuhkuttelemaan pikku kuorsaajaamme.

Home is where my dog is. 

PS. Toi tän päiväinen aurinko! Haistoinko oikein? Onko se kevät, mikä rannassa tuoksui? Whihii!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kengät, Timberland Farkut, Zara Neule, Zara Takki, Ted Baker 

<3:Venla

Kommentit (35)

Noora

Moikka! Täältä löytyy kans henkilö jolle matkan jälkeen iskee masis joka kestää aina sen jonkinaikaa :) Ja muuten,tuo takki on sairaan hieno!

Salikissa

moikka, kiva että palasit! Syötkö minkä verran plussilla/miinuksilla? Vaikket punnitse ruokia niin tiedät varmaan suunnilleen? :)

Jenni

voin kyllä niin samaistua tohon matkan jälkeiseen masikseen! Etenkin jos Suomeen palatessa on tosi harmaa ja ankee sää :/ oon kuitenkin oppinu ajattelee maailmalla reissatessani että on meillä täällä Suomessa asiat kuitenkin niin hyvin että ihan kiva tänne on loppujen lopuksi aina palata <3

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Mukava kuulla Jenni, että meitä matkanjälkeen masistelijoita on enemmänkin! Vaikka ei toki kivaa, että näin käy muillekin, mutta ainakin ymmärrystä siis löytyy! :D Totta puhut!

Henna

Hitsi näytät hyvältä! Toi tukka, bruna, hymy ja asu! Luin sun blogia joskus silloin aiemmin, sit blogi meni liian ns urheilulliseksi niin lopetin.. Nyt tulin kurkkaamaan uudelleen nii täällähän on myös lifestyleä ja uskomattoman kivoja asuja! Iso peukku! :) kiva jäädä taas seurailemaan!

elina

Täydelliset vaatteet!! Sulla on tosi laaja vaatetyyli mun mielestä:) tarkoitan, että sun tyyliin kuuluu tosi erilaisia vaatteita:) oot älyttömän ruskee näköjään naamasta ainaki:D mullakin iskee ihan oikeesti joku masennus hetkeksi aina loman jäljeen:(

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Voi kiitos Elina! :) Joo se reissustapaluu on aina vähän kankeeta aluksi, mutta onneksi sitten helpottaa taas, kun pääsee arkirytmiin kiinni!

ulla

Hienoa, olette kotisuomessa, terveenä ja ehjinä :)

Tervetuloa taas kotiin.. Kevät on jo ovella ;)

Ihailija

Odotan innolla matkakuvia!!!! Laita vaan niin paljon kuin ikinä jaksat, ei me kyllästytä :D

Heidi

Täällä odotellaan innolla reissukuvia, sillä itselläni kesäkuussa koittaa samantyyppinen reissu. Meillä silloin suuntana Los Angeles- San Francisco- Yosemite- Las Vegas- New York. En millään jaksaisi odottaa :) Reissussa on ihan huippua käydä mutta omaa koiraa on vaan ihan kauhea ikävä reissun aikana :)

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Oi ihanaa tekin pääsette reissuun Heidi! Joo hauva-rakkaita tulee kyllä hirmu ikävä<3 Mutta sitten onkin taas ihana tulla kotiin matkan jälkeen heidän rakkaiden luo!

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Kiitos! Netistä kun jostain katsoin, niin löyty muistaakseni mustanakin! Mut en oo ihan varma löytyykö Stockalta mustana.

Anneh

Hahahah joo arvasin että koiruli varmasti pärjää. Mutta mietin tässtä että ehkä sen on hyväkin että välistä lähtee karvaturrin luota pois niin osaa sitten arvostaakki enempi sitä tuhisijaa joka odottaa kotona. Meillä ihmisillä kun on tapa alkaa pitää kaikkea itsestäänselvyytenä :)

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Nimenomaan! Totta turiset! Se on vähä surullista, kun ihmiset unohtaa arvostaa ja olla kiitollisia rakkaimmistaan! <3

Jenny

Moi!
En ookkaan vissiin ikinä kommentoinut sun blogiin, vaikka reilun vuoden oon tätä jo seuraillut! Mulle tulee lähes aina matkan jälkeen kans masis, joskus suurempi joskus pienempi. Reilu kuukausi sitten palasin just kaukomatkalta lämpimästä tänne Suomeen, silloin oli just loska ja pimeys illalla aika huipussaan! Mutta niin siitä masiksestakin on vaan selvitty ja uusi loma alkaa jo huomenna! :-) Innolla odotan teidän reissukuvia, maailman näkeminen on, no, vaan aika mahtavaa!

Kiitos tästä tosi hyväntuulisesta ja tsemppaavasta blogista! Kivaa päivää! :-)

Leea

Mitenkään sen lomalta paluun osais ees kuvailla, kuinka masentavaa se on. Jotenkin tulee niin tyhjä olo... Auttaiskaan se jos olis jo toinen reissu varattuna, niin olis heti mitä odottaa, eikä jäisi ihan sillain, että mitäs nyt ja selailis vaan uusia kohteita :) koti on aina koti, mutta siihen normaaliin arkeen palaaminen on vähän tylsää, kun tietää mitä kaikkea maapallo voi pienelle ihmiselle tarjota :D

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Hahaa totta Leea! Maailmalla on niin paljon annettavaa, nähtävää ja koettavaa, ettei seuraavaa reissua melkein malttais odottaa! :D <3

Nanna

Ite kärsin kanssa aina matkan jälkeisestä masiksesta ennen, asia ratkesi sillä että muutin ulkomaille :D Nykyään masis ei ole niin suuri kun tulee ulkomailta ja Suomessa käyntienkin "tunnemyrskyt" on lievittynyneet. Muistan ensimmäisen kerran kun menin Suomessa käymään puolen vuoden poissa olon jälkeen, tottakai pimeimpään talven aikaa, iski pahin kulttuurishokki ikinä, ahdistus oli todella suuri. Mikä oli todella outoa sillä kuitenkin Suomessa kasvanut ja viettänyt suurimman osan elämästä, mutta kaikki pienet asiatkin ärsytti, vaikka oli ihana nähdä perhettä ja näin. Nyt kun on oppinut elämään kahdessa kulttuurissa ja sisäisesti hyväksynyt erot ei Suomi vierailut enään ole niin kulttuurishokkeja, niistä on oppinut nauttimaan. vaikka Suomi ihana maa on, en silti osaisi kuvitella muuttavani enää takaisin, löysin tavallaan oman onneni ja paikkani ulkomailta.

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Mukava kuulla, että olet löytänyt itsellesi parhaimman ja sopivan ratkaisun, kuulostaa hyvältä! Varmaan osaakin enemmän nauttia niistä hetkistä sitten kun on Suomessa, jos niitä on harvemmin :D Saako udella, että missä ulkomailla asustelet? :)

Nanna

No joo todellakin osaa nauttia eri tavalla Suomessa olosta siellä käydessä. Asustelen Englannissa, vaikka matka on lyhyt ja halpa Suomeen silti harvemmin tulee käytyä yleensä rahat menee matkatessa muualle maailmalle. Suomi on kuitenkin niin tuttu ja muualla taas on niin paljon koettavaa ja nähtävää. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa pohditaan elämän ihmeellisyyttä ja haastetaan lukija herättelemään omia ajatuksiaan. Toisinaan tartutaan ajankohtaisiin aiheisiin, paneudutaan syvemmin joihinkin elämän osa-alueisiin ja puntaroidaan mm. eettisiä ja ekologisia asioita. Teksteissä pysähdytään ihailemaan auringonlaskuja, nauttimaan arjen pienistä iloista ja etsitään tasapainoa kulttuurista, matkustelusta, luonnosta sekä urbaaneista betoniviidakoista. 

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
Tammikuu

Kategoriat