No huh huh. No words.

Olen palannut saaristosta. Mieleni olisi tehnyt kahlita itseni kuistinpieleen, levittää huhuja katoamisestani jonnekin merelle ja jäädä saariston lokakuiseen hiljaisuuteen loppuvuodeksi. Ymmärrän kyllä ristiriidan, kiitos.

 

Mutta jos on pakko alkaa käyttää vaatteita, joihin ei voi pyyhkiä käsiään kaikissa tilanteissa ja vaihtaa sukkia, voi tämän comebackin sivistykseen tehdä edes tyylillä.

 

Aloitin viime perjantaini IMEDEENin tarjoamalla spa-päivällä. Olen ihan vapautuneesti lahjottavissa. Upea brunssi, aamuinen aurinkoinen lepotuoli ja hemmotteluhoidot ja Irma on entistä naista. Ja tuotekin tuli itse asiassa juuri tarpeeseen; parin viikon mökkireissun jälkeen näytän peikolta ja kaikki minussa tarvitsee sisäistä hoitoa.

 

Päivä jatkui välicoctailien kautta tapahtumaan, jonka olemassaoloa hieman epäilen yhä. Vietinköhän vain perjantai-iltani joissain kummallisissa halluissa? Juuri vasta näillä näpäköillä hellittävä paha oloni kertoo kuitenkin toista Futuricen juhlien todellisuudesta. Harvoin voin yksikantaan todeta, että tämä maailmanlopun olo oli täysin sen arvoista.

 

Euroopan parhaaksi työpaikaksi valittu Futurice järkkää kerran vuodessa legendaariset futujuhlat, joihin myös ystävät ovat tervetulleita. Luimistelimme mimmien kanssa hieman epäluuloisina mutta innokkaina juhlapaikalle, hirveän vaikea tietää mitä odottaa IT-alan firmalta. Vielä hieman vaikeampaa selittää mihin ihmeeseen on menossa.

 

Helpompi olisi ollut kertoa: vuoden juhliin. Kahdessa kerroksessa valtavasti onnellisia ihmisiä ja loppuun asti rakennettu juhlataivas ripoteltuna pieniin huoneisiin ja sokkeloisiin käytäviin. Karkkihuone, kakkuhuone, englantilaisen oluen huone, saksalaisen oluen huone, karaoke-huone, disco-huone, cava -huone (lemppari!), pelihuone, kahvihuone, viidakkohuone, Guitar hero -huone ja satatuhatta muuta vahingossa löydettyä seikkailua. Niin ja yhtä monta ihanaa insinööriä. Olen käännytetty. Jos Gatsby olisi ollut huumorintajuinen, suomalainen it-työläinen, olisivat hänen juhlansa näyttäneet tältä. Jääpatsas. Jääpatsas!!!

 

Futuricen yhteisö vaikuttaa mahtavalta ja tämän juhlan kaltainen pr-työ nerokkaalta, mutta kuitenkin jotenkin vilpittömältä. Taitavaa ja vaikuttavaa, arvostan. Mutta, se mikä on niin briljanttia, ettei sanat oikein riitä kuvaamaan on juhlien vastaanotto.

 

Astumme discohissiin, jossa kuohuviinitarjoilu ei lopu koskaan. Prameaan univormuun pukeutunut hissipoika esittäytyy firman toimitusjohtajaksi ja toivottaa meidät tervetulleiksi. Koko illan. Kun hississähän on aina parhaat bileet ja ajelemme illan aikana rundin sun toisenkin helistäen toimarin cheedleadereinä. Hissin sohvalle (!) kun on varattu myös soittimia - tietysti. Futun Tuomas. ME RAKASTETAAN SUA!

Kommentit (8)

Vierailija

Häh? Mitä tää nyt antaa meille lukijoille? Voidaanko mekin päästä juhliin? Onko tämä nyt sellainen kuuluisa yhteistyörustaus?

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Kyllä, olet oikeassa - sait minut kiinni! Tienasin juuri miljoonia - ovet maailmaan ovat nyt auki..Long live haters ja ajattelinpahan nyt vain kertoa hyvistä bileistä. Voin toki kysyä jos sinäkin saisit kutsun ensi vuonna? Mihin osoitteeseen voi lähettää?

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Hahhhaahaa - pakko lisätä...epäilen että tämä ei ainakaan Futun brändiä välttämättä nosta. Anteeksi rakas futuystäväni. Onneksi muistettiin antaa väärä nimi illan aikana. Mutta wuhuu kuitenkin! ENsi vuonna tulen sitten kuokkimaan...vaikka väkisin!

Vierailija

Irma, sarkasmi on taiteenlaji, joka harvoin toimii kirjoitetussa tekstissä. Etenkin kun kirjoittaja on henkilö, jonka suuri yleisö ei ole koskaan kuullut puhuvan. Sun tapasi vastata kommentoijien viesteihin vaikuttaa vähintäänkin ylimieliseltä. Tai jos joku komppaa niin sitten hän on sitten kaltaisesi älykkö, joka "ymmärsi jutun pointin"...

Musta edellisen kirjoittajan kysymys oli ihan asiallinen. Mitä lukija tästä jutusta kostuu? Bilejuttuja on toki ihan kiva lukea, mutta sitten niissä pitäisi olla jotain, jota lukija voi soveltaa esim. omiin kerrostaloasunto-kotibileisiin.

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Hei. Nythän on niin, että Irma on täysin harmiton naistenlehden blogi. EI yhtään sen enempää, ei yhtään sen vähempää. Irma kertoo minun elämästäni ja siitä miten sen näen. Jos nyt sen yhden kerran käyn viilauttamassa kynteni, niin tuskin tuo maailmaa kaataa. Kirjoitin koko talven surffareista. Ei ollut älykästä, eikä tarvinnutkaan olla. Älykkyys ei ole mikään oletus- tai itseisarvo ja jos jaksaa enemmän teksteihini tutustua, niin lienee aika selvää, että kuulun lähinnä siihen liikaa suolavedessä lionneiden Universumin kavereiden joukkoon.

Joka tapauksessa tässä ei nyt ole kyseessä mikään asiakassuhde - elämääni ei valitettavasti voi palauttaa kenenkään toimesta. Jos ei joku kostu, niin ei voi mitään. Joidenkin kirjoitusteni myötä olen kerännyt pienen, mutta sinnikkään heitterijoukon, jotka käyvät tasaisin väliajoin heittämästä lokaa avokämmenella ja olen ottanut sellaisen linjan jossain vaiheessa, että en jaksa hymistellä nimimerkin taakse piiloutuville **ttuilijoille vaan pistän takaisin. Myönnän, että ajan myötä heitterit käyvät hieman rassaamaan ja olen ehkä viime aikoina ollut normaalia kärsimättömämpi, myönnän että joskus pistää vain puhtaan ärsyyntymisen puolelle, se on toki aina hieman asiatonta – mutta toisaalta sitä ennen kaikkea olen myös minä.

Pahoittelen jos tyylini jotain loukkaa. Pelkään vain, etteivät vanhat irmat valitettavasti eivät uusia temppuja opi. Mutta ei sitä koskaan tiedä.

Rakkaudella, Irma

ps. nyt en ihan allekirjoita tuota mielipidettäsi sarkasmista – niin maailman- kuin lähikirjallisuus lienee enemmän kuin täynnä kyseistä taiteenlajia hamoista luolaajoista lähtien, joten harvinaisesta ilmiöstä ei voitane puhua. Ottamatta sen enempää toki kantaa oman tesktini toimivuuteen. Tällä kertaa kysymys ei kuitenkaan ehkä ollut siitä vaan ihan vain puhtaasta kettuilusta, niidenkin ero lienee toki likaveteen piirretty.

 

Vierailija

Mahtavaa, Irma! Mä istun ton seinän edessä, jonne sinä (ja joku muu) raapustitte tekstiä kuvineen. Bileet on niin hyvät kuin vieraat, siitä sulle kiitos. Ja vielä kommentti: eihän bileiden eikä blogien tarvi aina olla niin älykkäitä ja metodisen anaalysoituja (sic)... fiilis, inspis, tunne ja järjen ylittävä yhteys ihmisten välillä... niitä me insinöörit arvostetaan yli kaiken <33

Risto

Vierailija

Mulle osu ja uppos! Ens vuonna meille samanlaiset kekkerit ja jos yhtään somea seurailee niin kyseinen firma on esillä näkyvästikkin erään kampanjan takana. Ajankohtaistakin vielä. Nii! Että go Irma go, maailmaan mahtuu ihanasti surffarit ja insinöörit!

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat