Aamukahvin viemää hyvän päivän Vallilassa!

Tiedättekö niitä päiviä, kun kaikki jotenkin mystisesti onnistuu? Aurinko paistaa juuri sinun pöytääsi ja löydät itsesi ihmeellisistä paikoista, jännittävien asioiden äärestä. Viime perjantaina oli se päivä Vallilassa – kömysin tietysti myöhässä, tukka silmillä ja flanellinen ruutupaita aikuiskuolassa lähipäiväkahvibaariin, Helsingin kahvipaahtimoon aamiaiskaffelle. Tarkoitus on etsiskellä tulevaa Barcelonan kämppää mm. wimdu.fi:stä (siitä myöhemmin!).

Kävikin ilmi, että Vallila on kauneimmillaan kahvipaahtimossa. Paikka on ihan älyttömän viehättävä, piilossa Puu-Vallilassa. Ja sitäpaitsi nykyään aukikin melkein koko loppuviikon ja viiteen saakka! Luksusta meilläpäin. Puhe kääntyy Vallilan uusiin tulokkaisiin, kuten myöhemmin syksyllä avattavaan Suvanto -kahvila/viinibaariin tai Hermannin kylkeen avattuun viehättävään pikku paperikauppaan nimeltä Varikon Varjo. Barcelona unohtuu hetkeksi, Vallilan vihreä aalto vie meitä seuraavalle kahville. Matkalla käymme kurkistamassa Suvannon tilaa. Emännät ovat hieman allapäin; projektia uhkaa kaupungin melutasonatsit – hitto! Kaikkien käpälien peukut pystyyn Suvannolle: täällä voi käydä seuraamassa kahvilan syntyä ja miksei jo etukäteen fanittamassakin. Korttelini tarvitsee kahvilan!

 

Varikon Varjo on ihan yhtä söpö kuin omistajansakin, Liisa Riski. Yhdistetty työhuone/paperikauppa/pystykahvila on hienoeleisen hyväntuulinen. Kakkua tehdään perjantaisin ja kaikki tuotteet tulevat Lontoosta. Jos etsit erityislahjaa tai vain kaipaat sitruunakakkua, etsi Varjo käsiisi, se on todellakin käynnin arvoinen. Hyvä Vallila!

 

Jos on retkellä Vallilassa, on ihan turha lopettaa liian lyhyeen. Liisa kertoo meille teollisuus -Vallilaan kätketystä mielettömästä kampaamosta, nimeltään Jemma, jonka tilat ovat kuulemma taivaiset, kuten kampaajatkin. Körryyttelemme kultaisella kärryllämme perille (kyllä, tänään ei kävellä!) ja löydämme mystisen kyltin, joka kehoittaa seuraamaan viivaa. Kukaan ei avaa ovea ja livahdamme rakennukseen. Hissi kärrää meitä jännityksen tiivistyessä yläkerroksiin, mutta – hitto! - kampaamossa ei taida olla ketään kotona...tihrustelemme vain hissin raosta taivaaseen.

Täällä päin Vallilaa ollessa on synti, jos ei pistäydy Simon luona kaffella. Woods Helsinki on kulmilla ja Simo tekee ihan mielettömän hienoja huonekaluja, joten miksei?

 

Mutta ei tule kahvia, eikä Simoa – koska kaikki ovat Habitaressa, lähdemme siis sinne. Simoa ei löydy sieltäkään, mutta taidetta kylläkin. Liput ilmestyvät luontevasti ovelle ja takaisin tullessamme parkkipirkot ovat juuri vasta seuraavassa korttelissa. Vihreän aallon päivä Vallilassa, josta on tietämättäni tullut hirveän magee – hyvähyvä!

  

Gallerioiden yhteystiedot seuraa, kunhan löydän käyntikortteja ;)!

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat