Olen rakkaudella uhkailtu ja kiristetty.

Olen rakkaudella uhkailtu ja kiristetty. Niinä sunnuntai-illan hetkinä kun ihmettelen, mitä viikonlopulle tapahtui, minkä johtopäätöksen perässä join viimeiset kolme päivää, pelkään ja vapisen sen ajatuksen edessä, että olen yksin loppuelämäni. Ettei minua rakasteta, etten saa koskaan rakastaa. Että päätökseni ovat olleet vääriä ja että olen vain sen yhden särön päässä epätoivolle menetetystä lukiotoveristani, joka soittaa minulle kerran vuodessa. En ole pystynyt vastaamaan pariin vuoteen.

Tämä pelkohan ei suinkaan johdu siitä, että siihen olisi syytä. Rakkaus ei valitse. Sillä, että olen kaunis, hauska ja seksikäs ei ole varsinaisesti mitään merkitystä. Myöskään tosiasiat, että olen älykäs, menestynyt, kohtuuton, epävarma tai ilkeä, eivät karkota rakkautta, toisin kuin haluaisin ajatella. Rakkaus ei ole looginen, sen löytäminen on silkkaa arpapeliä, onni onnesta kiinni. Sitä ei siis voi etsiä tai ansaita.

Tästä huolimatta olen näinä hetkinä huolestunut. Ajattelen, että ehkä minun olisi pitänyt olla kiltimpi tai ehkä vahvempi, jotten olisi menettänyt elämäni miehiä. Ehkä olen päättänyt rakastaa itseäni liikaa, olla omavarainen liian monella tavalla, että unelmani siitä saaresta, jonka yli meri nousee syksyisin, tekee minut kykenemättömäksi jakaa saarta. Että olen liikaa tai liian vähän mitä vaan tai itseni.

Mikään ei toimi paremmin kuin kummitus rakkaudettomuudesta. Sen pitkässä ja mustassa varjossa käpristyy suurinkin nainen. Ymmärrys siitä kuinka tärkeää on olla täysi yksin, tietää miksi olet mitä olet, antaa anteeksi ja pystyä hengittämään oman verensä tahdissa, ei varjon alla ole kuin tuhkaa, elämän kupera heijastus. Varjossa tiedät, ettet koskaan riitä yksin.

Siksi onni vaatii rohkeutta. Ei niinkään ettei pelkäisi, vaan että uskaltaisi pelosta huolimatta uskoa siihen, että kirjoittaessani tämän loppuun olen löytänyt oikeat sanat. Että uskallan sanoa; on sen arvoista oppia itsensä, rakastaa itseään, kantaa itsensä, vaikka niin kävisi, ettei kukaan tulisikaan ja tuntisi sinua ensi silmäyksellä.

Koska toisin kuin rakkaus, joka muistuttaa julmaa bingoa, itsensä rakastaminen on valinta, järjettömän vaikea mutta loputtoman arvokas valinta.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat