Erilainen avokonttori

San Juanissa asumisessa on se mielenkiintoinen pieni yksityiskohta, että neljän seinän sisällä työskentely on järjetöntä, jos ei suorastaaan hengenvaarallista tässä helteessä.

Olen ottanut omakseni toimiston rannalla, El Timon -kalaravintolan happy hourin, joka alkaa neljältä ja jatkuu aina auringonlaskuun. Kipittelen koneeni kanssa rantasängylle, moikkaan jo todella tutuiksi tulleita merimiesasuun pukeutuneita tarjoilijoita ja tilaan aina saman. Soodan limemehulla ja kasan mahtavia, pieniä dollarin hintaisia tapaksia. Sitten avaan koneen, katselen hetken meressä lilluvaa lomakansaa, tervehdin kukkulalla rauhassa hengailevaa Jeesus-patsasta ja alan kirjoittaa.

Aina joku tulee kysymään, mitä oikein rustaan. Tuhahdan ystävällisesti ja mongerran jotain epäselvää, johon vastaukseen eksynyt turisti saa tyytyä. Jossain vaiheessa työn keskeyttää pikkupojat, jotka sinnikkäästi myyvät minulle palmunlehdistä silmikoituja kukkia tai paikallisia käsitöitä. Ei haittaa, tauot eivät hitaassa tahdissa tunnu.

Napsuttelen syntisiä jalapeno-popperseja, nautiskelen lempparistani kalacarpacciosta ja teeskentelen keskittyväni, kun oikeasti salakuuntelen naapuripöytien höpötystä. Tunnelma El Timonissa on aina lomalainen, turistit ihastelevat rantaa ja paikalliset paremman luokan perheet syövät järjettömän kokoisia kala-annoksia, hummereita, mahi-mahia ja naukkailevat rommia coolerista. Toimistollani rannalla on olo niinkuin kesään unohdetussa lomaparatiisissa – epätodellisen onnellinen.

Ja kun aurinko laskee, happy hour loppuu ja hinnat nousevat tavoittamattomiini, kääräisen koneen kasaan ja kipitän tyytyväisenä kotiin. Rankka päivä toimistolla takana...

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat