Asiasta nakkisoppaan a.k.a. pieni tauko marraskuunpelastusprojektiin.

Katselen peiton alla Rosa Meriläistä Hjalliksen haastateltavana. Olen jatkanut todellisuuspakoani, ulkosaariston mökin käytyä liian kylmäksi siirryin sisäsaariin, Kustavin kylkeen, ystävän väliaikaiseksi kotivaimoksi.

 

Illan aihe on naiskansanedustajat ja meno on jotenkin jännää. Hjallis tuntuu olevan tyyppinä sellainen, ettei häntä ihan hirveästi enää kiinnosta mitä jengi hänestä ajattelee, joten keskustelukin on poikkeuksellisen mutkatonta. Paikalla ei ole yhtään kikkanokkaa, jonka tarvitsee röyhistellä henkisiä rintakarvojaan.

 

Puhutaan Meriläisen ensimmäisestä kansanedustajavuodesta, joka oli kovaääninen. Meriläinen tuli tunnetuksi roiskeläpäksi kutsutusta hameestaan ja nuori kansanedustaja kantoi istuntosalissa rintamerkkiä, jossa luki legendaarinen totuus: ”Vittu haisee hyvältä.”. Pressiklubilla helähti lopulta se ruosteinen hälytysääni soimaan täysillä, kun Meriläinen tunnusti Imagen haastattelussa polttaneensa pilveä.

 

Meriläinen kertoo kaksi kertaa haastattelun aikana, ettei tule koskaan antamaan anteeksi itselleen näitä virheitään. Minua sattuu sydämestä. Ihan tosi paljon.

 

No niin. Meriläinen kantoi rintamerkkiä väärässä paikassa, ei valehdellut toimittajan suoraan kysymykseen ja piti hametta. Joka muuten ei oikeasti ollut mitenkään erityisen lyhyt, pistän sanani tästä. Satuin olemaan samoihin aikoihin töissä eduskunnassa, eikä edustajan hameenhelma koskaan osunut silmiini ja minä, jos kuka, olen aina osannut arvostaa lyhyttä hametta. Samaan aikaan edustaja Meriläinen myös teki vimmatusti töitä. Siinä kansaedustajan luottotoimessa, joka ei muuten vastoin yleistä mielipidettä ole suinkaan huoletonta lorvimista. Tämän kaiken ohessa edustaja piti julkista päiväkirjaa tekemisistään äänestäjilleen ja julkaisi mm. välitilinpäätöksen kauden puolivälissä, jossa raportoi toimensa. Niin. Aika ahkeraa.

 

Rosa ei anna itselleen anteeksi ensimmäistä vuottaan, mutta minä annan, aivan niinkuin Hjalliskin. Ja haluaisin kiittää Meriläistä eilisestä haastattelusta. Vahva ihminen uskaltaa näyttää heikkoutensa toisen edessä. Me olemme armottomia itsellemme; julmia, karmaisevia olentoja, jotka tuomitsemme virheemme ikuisesta ikuiseen antamatta ymmärrystä, hellittämättä hetkeksikään. Eikä tämän hirviön kohtaaminen ole helppoa. Kiitos rohkeudestasi, Rosa Meriläinen.

 

Haluaisin kiittää Meriläistä myös rehellisyydestä. En usko olevani ainoa, joka tunnisti itsensä hänen tunteestaan. Minäkään en ole antanut anteeksi omaa elämäni epäonnistumista työelämässä. Olen hyväksynyt olosuhteet ja järkeillyt itseni toimintakykyiseksi ja onnelliseksikin, mutta oikeasti uskon yhäkin, että minun olisi pitänyt murskata se jäävuori. Ja että upotessani vein mukanani tuhansia sieluja, korvaamattomia taide-aarteita ja ennennäkemättömän unelman. Kun todellisuudessa kukaan muu ei muista kuin minä.

 

On tärkeää, että Meriläisen kaltainen henkilö tunnustaa tappionsa itselleen julkisuudessa. Hän on peili meille muille, jotka emme näe omaa kultaamme. Meriläinen, joka on harvinaisen kirkas kirjoittaja ja tinkimättömän itsenäinen ajattelussaan, ei ole mikään turha tyyppi. Ja jos hänkin ajattelee noin, ehkä meidän muidenkin kummitukset ovat pölystä rakennettuja. Koska niin se on, Rosa. Ja minä. Ja te kaikki, joiden tiedän hoivaavan sitä mörköä rintataskunne huolellisessa lämmössä. Se kummitus on pölystä tehty. Setien hapertuneesta naurusta, lapsuutemme pahoista unista ja kosketuksenherkästä kaipuusta omaan rakkauteemme. Hienojakoisesta, sitkeästä pölystä. Mutta kuitenkin pölystä, joka katoaa ilmaan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan, jos avaa oikean oven. Niin, ja tuulettaa. Tavalla tai toisella.

 

Jos emme osaa antaa anteeksi itsellemme, niin tehdään se toistemme puolesta.

 

Hyvää Einoa kaikille! Ja kiitos vielä, Rosa Meriläinen – aika tiukka veto, rispekt. 

Kommentit (5)

Vierailija

Kiitos Irma! Nyt harmittaa, kun en nähnyt Hjalliksen ohjelmaa. Vihreiden politiikan kanssa en suurelta osin ole samaa mieltä, mutta Rosa Meriläisen rohkeutta useassakin asiassa arvostan. Samoin kuin sinua, kun blogisi perustuu aidosti kiinnostaviin teksteihin, ei vain kauniisiin kuviin ja lyhyisiin kirjoitelmiin ruuanlaitosta tai sisustuksesta... Kivoja aiheita tietty nekin, mutta sinuN kirjoituksiasi kannattaa oikeasti odottaa. Voimia marraskuuhun :)

-Kaisa-

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Kiitos kiitos kiitos!!! Ja sinne myös voimia marraskuun selätykseen, tehdään siitä yhdessä makkaraa...

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat