a.k.a. miksi Irma on seksikiellossa?

Maaliskuun piti olla täydellinen aika opetella taas surffaamaan. Pienet, ystävälliset aallot pitävät minut hengissä ja kylmä vesi takaa sen, ettei vedessä ole ruuhkaa. Vedet lämpenevät vasta huhtikuun puolella, mutta minä en tunne kalsaa. Olen niin kauttaaltaan täpinöissä jo rannalla olemisesta, ettei jäinen vesi haittaa. Kipsuttelen valtavan harjoituslautani kanssa Playa Amarillon pikkuaalloilla ja putoilen yhtämittaa. NIIN SIISTII!!! PARASTA!!!

Kunnes ylpeys, tuo ruoja, käy lankeemuksen edelle. Olen jo jonkin aikaa käynyt hypistelemässä Oliverin yhtä lautaa, viheriää unelmaa, joka on ehdottomasti vähän liian vaikea minulle tässä vaiheessa. Sanoo järki, tuo ihan liian hiljainen ystävä.

Olemme Oliverin möksällä, upeassa pikkuhostellissa kukkulalla, jolta avautuu hillitön 180 asteen näkymä avomerelle. Tänään aallot ovat isommat ja hiton nopeat. Vaikka sisälläni joku varoittaa minua, päätän pistää tunteen pelkuruuden piikkiin ja ottaa onneni uudella laudalla.

Sellaisen puolisen tuntia myöhemmin makaan hiekalla jalassani ihan tosi iso haava, jonka on viiltänyt surffilaudan evä, ei kylläkään omani. Siis IHAN TOSI ISO HAAVA. Onnekseni minut kaappaa hoteisiinsa saman tien rakkaat hoitsuni, jotka virittäytyvät kuin taikaiskusta ammattivaihteelle – Inga kyllä vähän liiankin innostuneena. Hän tykkää haavoista. Epänormaalin paljon jopa sairaanhoitajaksi. Makaan siis tuijottaen tiiviisti taivasta, yrittäen olla parhaani mukaan ajattelematta sitä valtavaa aukkoa, jonka juuri näin jalassani, lihan, jänteiden ja rasvan (!) sekasotkua, joka pullotti paikassa missä sen ei todellakaan pitäisi pullottaa. Saan puserrettua sekavasta päästäni ensimmäisen kysymyksen: Kuinka pitkään aikaan en pääse veteen?

Suomen kielessä on se mukava puoli, että sen turvin voi kiroilla ihan rauhassa suurin piirten missä vain maan ulkopuolella. Rannalla raikaa supisuomalainen PRKL! kun ymmärrän mitä tämä tarkoittaa. Ei menemistä veteen kuukauteen. Vähintään. J***lauta. Ketutuksen ja kivun lomassa yritän vimmatusti keskittyä johonkin muuhun. Kuten komeaan kanukkiin, joka saapuu paikalle valtavan ensiapupakin kanssa. Mikä siinä on, että aina kun tapahtuu onnettomuuksia, paikalle ilmestyy vähintään yksi kanadalainen laukkuun mahtuvan ambulanssin kera ja onkohan ihan normaalia, että yritän flirttailla maatessani hiekkaisena ja verisenä rannalla, jalassani nyrkin mentävä aukko? No – selviytymiskeinonsa kullakin.

Päivän saldo on siis kymmenen senttiä leveä ja kahdeksan senttiä syvä (!!!) haava jalassani, yhteensä 13 tikkiä ja täydellinen liikkumakielto vähintään kahdeksi viikoksi. Eikä siinä vielä kaikki. Ommellessaan säärtäni ei erittäin taitava ja lungi paikallinen tohtori sano minulle sanaakaan, vaan puhuu ainoastaan Ingan tai Oliverin kanssa, joka yrittää viihdyttää minua epätoivoisesti keskustelemalla mm. Isabel Allendesta (hih!). Vetäessään viimeistä tikkiä kiinni nostaa tohtori kuitenkin katseensa, poraa sen tiiviisti minuun ja sanoo seuraavat kuolemattomat sanat: ”No beer. No sex.”

Anteeksi nyt vaan, mutta annanko minä ihan oikeasti näin leväperäisen vaikutelman itsestäni jopa rohjottaessani reikäisenä sairaalapedillä? Huh huh.

Niin. Sanomattakin selvää, että se sitten niistä suunnitelmista surffata, joogata ja harjoittaa haureutta ainakin kuukauteen. Mitä siis eteen? Siitä myöhemmin.

Mutta mitä tahansa onnettomuuteni tuokaan arkeeni, on päivänselvää, että olen uskomattoman onnekas. Vaikka lihas sahautui poikki kuin paahtoleipä, en menettänyt yhtäkään tärkeää hermoa. Ja evän terä pysähtyi noin puoli senttiä jalan valtimosta. Puoli senttiä pidemmälle ja se olisi ehkä sitten ollut siinä: vesi voi juoksuttaa veren tyhjiin parissa minuutissa. Onni, onni – iso iso onni, kiitos, Universumi, siitä!

Kommentit (7)

Partapappa
Liittynyt15.12.2012

Lekurin kommentti tarkotti sitä, et sä oot niin nätti, et hän oletti et ilman muuta sulla on partneri tai parijono oven takana. ;)

 

Kaikella on tarkotuksensa, niin myös täl tapahtumalla. Syy selviää varmaan ajanmittaan. Piä kummiskii mieli virkeenä, vaik kuin veetuttas. :)

 

*Haleja ja hyvää mieltä*

Vierailija

Voi muru! 

Niin harmittavainen juttu mutta onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin... Sun tarttee nyt vaan keskittyä sisäiseen surffaamiseen ja mielen aaltoihin... Jos sieltä saa Noni-hedelmän mehua niin hoida sillä, sisäisesti ja ulkoisesti, se nopeuttais paranemista ja parantaa pahemmankin tulehduksen... Tällä on varmaan se tarkoitus, että päädyt naimisiin sen lääkärin kanssa. Pidä varasi ;) Hyvää mieltä ja lohduttavia haleja lähettää pohjolan poppoo.

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat