Samelin vielä upeampia kuvia suomalaisesta metsästä ja vähän muualtakin. Olkaa hyvä!

Metsä on minulle pyhä paikka. Kun olin pikkutyttö, meillä Itä-Helsingistä löytyi sitä vielä rutkasti ja kesät vietin saariston karussa sammalenvihreässä, jäkälöiden peittämillä kallioilla, tuulen veistämien mäntyjen hiljaisuudessa. Olin outo lapsi, joka leikki tuntikausia yksin; kivet ja kannot olivat portteja seikkailuun, puiden kaaret teitä toiseen maailmaan. Samanlaista maagista rauhaa löydän Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta - siellä käydessäni kuvittelen aina, kuinka verkkaiset juhlat alkavat ovien sulkeutuessa. Samelin kuvat muistuttavat minua siitä lapsuuden taikamaasta, joka ei aina välttämättä ollut aurinkoinen vaan sen syvissä väreissä saattoi vaania myös vaara - tai ainakin suuren suuret voimat.

Kommentit (3)

Vierailija

Voi että on taas hienoja kuvia! Itsekin olen kasvanut Itä-Helsingissä ja muistan ison kallion, jonka rinteiden puskissa ja kivikoissa leikimme erilaisia piiloleikkejä. 

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat