Potuista, potuttamisesta ja pottuilusta.

Olen tapellut tekstin kanssa viime päivinä. Enkä ainoastaan tekstin. Olen tapellut maailman, itseni, katulamppujen, pyöränketjujen, ihan minkä tahansa kanssa, joka pystyy heijastamaan pahaa mieltäni. Enkä ole oikein päässyt mihinkään. Kirjoitan yksinäisyydestä, suuryhtiöiden olemattomasta yhteiskuntavastuusta ja muusta kevyestä. Aiheet ovat tärkeitä, varsinkin tuo ensimmäinen, mutta voimani valuu tunteeseen, sanat typistyvät epäuskoon, ulkona paistaa aurinko vain muille. Sohvani pohjamudista totean kaikille läsnäolijoille, joita asia kiinnostaa, eli minulle itselleni: mitään ei ole tapahtunut, mikään ei muutu. Taustalla soittaa se mustalaisviulu lopun aikojen teemoja, eikä edes telkkarini toimi.

 

En tiedä, miten tähän pisteeseen on tultu. Joskus ryppy kasvaa rotkoksi ja huonosta päivästä kuoriutuu suorastaan paha. Minä herään taas tähän hetkeen työntäessäni kämmeneni syvälle perunamultaan ja rapsutellessani vielä viimeisiä rikkaruohoja rakkaasta puutarhasäkistäni. Peruna on laiskan puutarhurin siunaus – mikään ei ole hienompaa kuin löytää mullan kätköstä vaaleakylkisiä, läpikuultavan kirkkaita potunkylkiä, minun kasvattamiani, minun! Sisällä hurahtaa käyntiin mielihyvä niinkuin vanhan kissan kehräys, yhtä odottamatta, eikä synkinkään draaman kuningatar pysty estämään oivallustani.

 

Ei ole elämä potun kylkeä kummempi. Se on yhtä ihmeellinen ja myös liian harvoin arvostettu. Kulman takana odottaa vaikka mitä ja eilisen hedelmät ovat jo näissä multaisissa käsissä. Pistän siis perunaveden kiehumaan ja hieraisen surusta rähmäiset silmät auki – hyvänen aika, ulkonahan paistaakin aurinko!

Kommentit (4)

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Heippis! Mulla on pari säkkiä Dodon kaupunkivijelmillä Kalasatamassa. Se saa olla kai paikallaan vielä pari vuotta ja minusta siellä on kyllä säkkejä vapaana - ainakin aika moni jätti viljelemättä omansa tänä kesänä. Että ole ihmeessä yhteydessä Dodoon, Kalasatama on ihana paikka miniviljellä! http://www.dodo.org/ryhmat/kaupunkiviljely

Vierailija

Älä Irmeli luovuta! Kesästä luopuminen ottaa koville. Toisinaan on ihan ok olla maassa. Tirauttaa ehkä muutama kyynel. Vain siksi, että vähän itkettää. Kaikille meille tulee vielä hyviä asioita. Mä tiedän sen! :)

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

En luovuta, ihan varmasti! Sitä paitsi syksy on vuoden parasta aikaa - ehdin vain hetkeksi unohtaa sen.. syyskuu - wuhuu!

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat