Kotona! "...niinkuin Helsingin aamut säteilisivät meistä päiviksi yhtä lailla kuin tästä sinisestä hämärästä."

Heräsin tänä aamuna omasta sängystä. Vallila paistoi ikkunasta ja vaikken jaksanut kurottaa väsynyttä päätä, tiesin että Paavalinkirkon torni hymyili. Olin nukkunut läpi maanantain Kuudetta Aistia pois elimistöstäni – viikonloppuna oli niin tolkuttoman kivaa, että jälkeen päin tuntui ja näytinkin huonosti säilyneeltä satavuotiaalta, mutta lempifestarini on joka rypyn arvoinen.

 

Hapuilin unenrähmäisten silmieni läpi kotini kiintopisteelle, uudenkarhealle moccamasterille ja kääriydyin sitten sohvalle lukemaan hesaria, kädessä se täydellisen kokoinen kahvikuppi, joka oli täynnä Nicaraguan makua. Kaivoin jalkani kolmen öisen kotiintulon jäljiltä kasaantuneeseen nuhruisen lämpimään vaatekasaan ja kuuntelin kuinka Vallilassa oli kaikki hyvin. Helsingissä kaikki hyvin.

 

Olen takaisin Suomessa ja on niin paljon asiaa, etten osaa tarttua mihinkään, päättää mistä kirjoittaa. Kuten jälkijuhannuksesta rakkaiden kanssa Teurastamon uudella grillipaikalla. Tai superviikonlopusta Helsingin humussa, jossa joka kulmassa vain tapahtui ja kaupungista kasvoi yksi lemmentäyteinen loppumaton kesäpäivä. Tai Kuudennesta Aistista, joka on kuin kermaa kermalla, käyskentelyä hämärältä keikalta toiselle, hillitöntä snägärisafkaa, ystäviä, hymyjä, yllätyksiä ja tietenkin ne kaupungin komeimmat miehet – kerrankin kätevästi pienellä alueella, hyvällä tuulella ja hövelillä päällä. Tai aamuyön valosta, joka tuntuu tulevan minusta sisältä, niinkuin Helsingin aamut säteilisivät meistä päiviksi yhtä lailla kuin tästä sinisestä hämärästä.

 

Tai siitä kun aamukahvin jälkeen hurahdan alakertaan, jossa odottaa naapuriin muuttanut Vallilan Jorma minua lenkille. Juoksemme ja höpötämme hissuksiin Kalasataman puutarhasäkin, Ihana -kahvilan ja Arabianrannan kautta Pikkukoskelle, jossa hikisen on hyvä kastautua kaupungin kuumassa iltapäivässä. Kaiken sen vihreän keskellä, jota kaipaan yli talven ja kaukaisten maiden.

 

Kiva olla kotona. Uskaltaisinkohan unelmoida siitä, etten ensi talvena enää lähtisikään?

 

 

ps. Olin aivan unohtanut kuinka magee Suomi myös on. Käy tsiigaamassa tämän hetken mielenkiintoisin design -projekti My Lost Uncle:n pop up -myymälä, vielä ehtii! (Ivana Helsinki, Uudenmaankatu 15) Tässä lisää jutuntynkää pojista ja kadonneen miehuuden löytöretkestä! http://www.mylostuncle.com/

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat