Salaperäisyyden verhoon kietoutuminen ei suinkaan ole vain naisten etuoikeus.

Diomedesaaret ovat kaksi jäistä kivikkoa Beringinsalmen keskellä – kaukana kylmässä pohjoisessa. Saarissa ei sinänsä ole mitään kovin erikoista – paitsi, että ne ovat eri maanosissa. Ja eri valtioissa. Ja eri päivissä. Suuri Diomede on osa Aasiaa ja se kuuluu Venäjälle kun pieni Diomede on taas osa Pohjois-Amerikkaa ja Alaskaa. Kaiken lisäksi saarten välistä kulkee kansainvälinen päivämääräraja, toisessa niistä on aina eilen ja toisessa siis huomenna.

Olemme ystäviemme kanssa ihmetelleet jo jokusen vuosikymmenen miesten kommunikointia. Joko sen puutetta tai sisällön täydellistä epäloogisuutta. Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä sekavammaksi soppa sakeutuu. Pari esimerkkiä.

Klassinen ”nähdään ensi viikolla” -tilanne. Tapaat miehen, pidätte toisistanne. Puhelinnumeroja vaihdetaan ja mies kertoo soittavansa ensi viikolla. Soittoa ei kuulu. Mies ottaa yhteyttä jokusen päivän päästä, ehdottaa tapaamista ja lupaa palata asiaan parin päivän päästä. Hänestä ei kuulu mitään – enää koskaan, eikä hän vastaa hämmentyneeseen yhteydenottoosi.

Vielä klassisempi ”eipäs-juupas-ehkä ei-tai jos sit kuitenkii...” -tilanne. Suhde on päättynyt miehen aloitteesta. Juuri kun alat vihdoin toipumaan ja itsenäistymään – kas kummaa – puhelin soi. Mies on ymmärtänyt tehneensä virheen ja haluaisi tavata taas. Sama herttainen arpominen toistuu siihen asti kunnes olet lopullisesti menettänyt kiinnostuksesi. Viimeisin yhteydenotto, jossa mies kertoo tapailevansa toista, mutta ajattelevansa vain sinua saa sinut lähinnä vain hymähtämään – niinkuin huonolle vitsille.

Ehkä klassisin ”ihan turha puhua kun voi myös tuijottaa kuin maaninen orava” -tilanne. Tuntematon mies istuu pöytääsi ja kuuntelee keskustelua, johon osallistuu jollain epämääräisellä tai loukkaavalla kommentilla persoonastasi tai ulkonäöstäsi. Myöhemmin huomaat hänen tuijottavan sinua pistävästi tanssilattian läpi, lähestyvän ninjan askelin lukkiutuneena kiinteään katsekontaktiin ja parkkaavan noin 20 sentin päähän naamastasi. Sanaakaan ei vaihdeta seuraavaan minuuttiin, vaikka yrität hymyillä, kylläkin hieman pelokkaasti. Lopulta mies tekee ilmeisesti pettymystä ilmaisevan eleen ja katoaa taianomaisesti – poks!

Haluaisin esittää kysymyksen; miten ihmeessä minun nyt pitäisi tämän edellä annetun informaation perusteella tietää mikä on kunkin miehen tahtotila? Siis mitähäh??!! Kuka ihme on päästänyt suustään väitteen, että miehet ovat yksinkertaisia?

Symppaan Jussi Kolehmaisen erittäin hauskaa blogikirjoitusta naisten kryptisyydestä. Mutta tämä taide ei tosiaan ole vain meidän etuoikeutemme. En ymmärrä. Onko tosiaan niin että emme osaa puhua toisiamme, me naiset ja miehet. Että olemme niinkuin ne kaksi saarta Beringinmerellä, joista toinen uskoo vielä eilen tapahtuneeseen, kun toinen on jo huomisessa, ihan toisessa maanosassa – ihan toisessa tilanteessa. Ja jotka kyyrottävät kylmyyden keskellä niin lähellä toisiaan, ikuisesti ja aina väärällä puolella valtionrajaa.

Diomedesaarilla on itse asiassa yksi hyvin merkittävä virka. Sillasta Aasian ja Pohjois-Amerikan välille on unelmoitu jo kauan – vaikka sen tarve lienee lähinnä symbolinen. Tämän sillan on tarkoitus kulkea Diomedesaarten läpi – niiden välille on yhdessä unelmassa jopa rakennettu näyttävä merestä uhoava patsas päivämäärärajan kunniaksi. Patsas muistuttaa kahta toisiinta kietoutunutta hahmoa. Jos tämä älyvapaa mutta kaunis suunnitelma on mahdollista toteuttaa niin miksei myös asteen verran vaikeampi haaste; jos vaikka oppisimme, niin miehet kuin naiset, puhumaan ihmistä?

Rakkaudella, Irma

Irma Facebookissa

Kommentit (20)

Vierailija

Tämä ei muuten päde pelkästään romanttista suhdetta metsästäessä, vaan ihan joka päiväisessä tavallisessa kanssakäymisessä. Läppänä kahvilla heitetty "mulla ei ole muita kavereita kuin te" sisältää minun mielestäni toteamuksen "te olette mun kavereita", mutta näin ei olekaan tai sitten miehen tapa kohdella kavereita on vähintäänkin mielenkiintoinen. Ei vastata yhteydenottoon jne. Voisi kuvitella, että mitä jos hän ei vastannut, koska luuli minun olleen kiinnostunut hänestä romanttisesti ja halusi tyrmätä riiauksen. Kyse ei kuitenkaan voi olla siitä, koska ko. tyyppi tuntee puolisoni ja puolisoni tuntee hänet. Että ei, en todellakaan puhu miestä!

annepa

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Hahaa - tästä tuleekin mielenkiintoinen keskustelu...Miten keskustella aiheesta ilman yhteistä kieltä? Vähän niinkuin keskustelisi Kambotsalaisen kanssa suomalaisesta jalkapallosta?

Mä luulen, että tässä tekstiviestihässäkässä on kysymys myös jostain etiketistä. Että miehillä on vaan eri tekstarietiketti kuin naisilla - ei ole niin vakavaa, jos jätetään vastaamatta, ainakaan kaverille. Epäkohteliastahan se kyllä on...niin ja mystistä, koska koskaan ei voi tietää, että mistä se hiljaisuus johtuu. Hämmentävää - yhdyn mielipiteeseen täydellisesti!

Rakkaudella, Irma

Vierailija

Voivoi, kommentissani oli liian pitkiä lauseita. Ne oli myös liian monipolvisia. Pyydän anteeksi. Supistan jatkossa lauseet lyhyeksi :D

hämmentynyt annepa

Vierailija

Mä en välttis usko että kyse oikeesti ois siitä että miehet ja naiset puhuu eri kieltä, vaan että kyse on jonkinlaisesta välinpitämättömyydestä tai huonosta käyttäytymisestä etc. Luulen että näitä "ei se sitte soittanutkaan" -kokemuksia on sekä miehillä että naisilla. Tai sitten kysymys on vaan yksinkertaisesti kahden indiviidin, sukupuolesta riippumatta, kyvyttömyydestä kommunikoida keskenään. Mä en oo koskaan ajatellut etten osaa puhua miestä, enkä usko että olen antanut aihetta miehille ahdistua siitä etteivät osaa naista (on tietty olemassa riski että olen totaalisen väärässä...). Mä uskon suoraan kommunikointiin, ei mitään ihme pelejä ja säätämistä, eikä varsinkaan toisten tunteilla leikkimistä. Toimii, koittakaa.

Mä en taasen puhu kaveria (sukupuolesta riippumatta). En yksinkertaisesti osaa. En tarkoita nuorempana alkaneita ystävyyssuhteita, niissä puhutaan samaa kieltä, mutta uusien kaverisuhteiden solmiminen aikuisiällä saa mut aina vaan yhtä hämilleni - ja yllättävän usein nenilleni.

- S

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Totta - jotenkin sitä kuvittelisi, että ihmisinä tässä vaan keskenämme...mä vastustan myös pelejä intohimoisesti, lähinnä siksi, että olen surkea pelaaja...;). Mutta mä ainakin onnistun sanomaan AINA jotain totaalisen turn offia tai sitten en ilmeisesti vaan oikein osaa lukea ympäriläni olevia heikkoja signaaleja...jotenkin sitä vain odottaa, että tämä kuuluisa pelinavaus voisi myös olla vaikka: "Hei, mitä kuuluu?" eikä tosiaan sitä pitkin seiniä poukkoilua. Itse harrastan tuota vaihtelevasti, kun usko antaa myöten...

Uusien ystävien välinen kielimuuri? Mielenkiintoista...mutta tosi loogista. Ottaahan se varmasti aikansa ennen kuin on toisen kanssa samalla sivulla - mä ainakin huomaan myös joskus himmailevani uusien ystävien kanssa, kun ei ole viettänyt niin paljon aikaa epämukavuusalueella...vaikea taiteenlaji sekin!

Rakkaudella, Irma

Vierailija

"Klassinen ”nähdään ensi viikolla” -tilanne."

Umm...en ole koskaan tajunnut mikä pointti tässä on. Onko helpompaa olla vastaamatta/viestittämästä, että ei kiinnostakaan tavata uudestaan, oli se syy mikä tahansa? Itse en ole koskaan noin tehnyt.

"Vielä klassisempi ”eipäs-juupas-ehkä ei-tai jos sit kuitenkii...” -tilanne."

Olen huomannut pari kertaa itse halunneeni ottaa yhteyttä, koska muistelen vain niitä hyviä juttuja suhteesta ja  kaipaan niitä hirveästi. Luulen, että moni mies tuntee samoin ja pukee sen sitten virheeksi erota (WRONG, don't do it!). Varsinkin jos nainen on suhteen lopun jälkeen ollut paljon yhteyksissä ja halunnut joko jatkaa suhdetta tai edes seksiä JA nainen onkin nyttemmin muuttunut etäiseksi (mies  ajattelee monesti, että nyt sillä on varmasti uusi mies). Kai se on jotain primaalista "tämä kuului minulle ja vaikka heitin sen pois, niin ei se silti naapuriluolan Uglukille kuulu"-vaistoa. Tätäkään en ole yläasteen jälkeen harrastanut.

Ehkä klassisin ”ihan turha puhua kun voi myös tuijottaa kuin maaninen orava” -tilanne.

Tämä kertonee erittäin huonoista kokemuksista ja/tai todella huonoista sosiaalisista taidoista. Kuppiloissa näitä näkee  usein ja luulen, että suurin osa näistä kavereista olisi 1on1 ihan normaaleja kavereita, mutta he eivät vain osaa, vaikka tarve sosiaaliselle kontaktille ja naisen kosketukselle on kova. Yleensä nämä ovat myös melkoisissa promillemäärissä, vaikka joistain näistä sitä ei ulkopuolinen huomaisikaan.

-P

Vierailija

"Parhaimmillaankin toisen ymmärtäminen on lievä väärinkäsitys" - Kaari Utrio

Ehkä meidän IHMISTEN pitäisi hymyillä enemmän ja puhua omilla nimillämme.

Jussi Kolehmainen, kielitieteilijä :)

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Hep Jussi, nyt en ihan tuota nimijuttua ymmärtänyt (koska olen nainen?) - mutta samoilla linjoilla siis olemme. Kappas; puhuttiinkohan me juuri ihmistä?

Rakkaudella, Irma eli Paula Ojanen, kielitaiteilija ;)

Vierailija

Tästä blogikirjoituksestakin huomaa että miehet ja naiset eivät selkeästi puhu samaa kieltä. Jussi Kolehmaisen kirjoittama teksti oli mielestäni oivaltavuudessaan ratkiriemukas. Kun luin tämän sinun tekeleesi, niin tuli lähinnä mieleen että "nonni, taas joku neropatti on päättänyt koittaa ratsastaa muiden hittijutuilla." Tästä olis oikeasti voinut saada ihan hyvänkin. Harmillisesti että sen sijaan päätit mennä siitä missä aita on matalin.

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Harmi, että ei kolahtanut - et taida puhua Irmaa. Kiva, että näit kuitenkin vaivan antaa palutetta - kiitos!

Aihe on tosiaan ollut kirjoituslistallani jo pitkään - Jussin mainio avaus antoi hyvän mahdollisuuden kirjoittaa keskusteleva kirjoitus toiselta puolelta jokea - oletko kuullut sellaisesta retoriikan muodosta? Minua on aina kummastuttanut se, että kun miehet kirjoittavat naisista; se on ratkiriemukasta ja kun naiset kirjoittavat miehistä kyseessä on yleensä läskien rekkalesbojen katkera tilitys. Miksi näistä aiheista täytyy aina tehdä sotaa?

Voin vakuuttaa, että aita ei ole koskaan matalalla kirjoittaessani, kuten voinet huomata, jos tutustut enemmän blogiini - myöskään sen suhteen en ole valmis laskemaan sitä kuuluisaa rimaani... ;)

Rakkaudella, Irma

Vierailija

Maailman helpoita ymmärtää.

Nähdään ens viikol= Jos en parempaa pantavaa löydä.

Eipäs-juupas-tilanne=Mua panettaa, eikä kukaa muu anna.

Ja se kolmas=Oon täys idiootti, sun pitäs palvoo mua ja tulla yöks mun seksiorjaks, kuhan oot hävinny ennenku mä herään.

Itteppä kysyit ja mä oon tottunnu sanoon asiat niitten oikeilla nimillä. Vastaukset ei mun mielestä koske sua, sähän tiedät, et mä tiedän sun olevan nätti. :)

Partapappa.net

Vierailija

Tuli vielä mielee, sen jälkee ku olin jo kommentoinnu, et eräät miehet pelkää. Rakastuvansa liikaa ja menettävänsä vapauden.

Mä rakastuin liikaa, kokolailla päivälleen 30v sitte (ylihuomenna), mutta vapauttani en menettänny.

Mut ihan selkeesti jo nyt täst viestiketjust huomaa, et vaik samast asiast tääl kirjotellaa, ni kukaa ei tunnu ymmärtävän vastakkaisen sukupuolen kirjottamaa tekstii. Mut toi Jussi sano ihan oikein. Tarttis hymyillä enempi ja kattoo silmii. Sielun peilii, vai sitäkö ne ukot just pelkää, sieluasa näyttää..

Partapappa.net (Timo)

Vierailija

Klassinen "nähdään ensi viikolla" -tilanne

Tietenkin on mahdollista, että on vain tullut käytetyksi hyväksi. Tai toisella ei vain ole sitä kuuluisaa munaa sanoa, ettei tahdo enää tavata. 

On kuitenkin myös mahdollista, että mies on nauttinut tilanteesta kanssasi, ja aikonut vilpittömästi nähdä sinut. Tilanteesta poistumisen jälkeen kaikki alkaa kuitenkin tuntua hänestä "vaikealta" ja "vaativalta", hän heijastaa sen sinuun, eikä näkemisesi enää tunnu sen jälkeen miellyttävältä ajatukselta. Lähettämäsi viesti lisää tätä tunnetta hänessä. (Viestin lähettäminen ei suinkaan ollut väärin. Se on ihan looginen teko.)

Vielä klassisempi ”eipäs-juupas-ehkä ei-tai jos sit kuitenkii...” -tilanne. 

Tämä kyseinen mies ei tässä kyseisessä tilanteessa tunnista tunteitaan eikä osaa siksi tehdä päätöstä. Hän ei osaa käydä läpi asiaa päänsä sisällä - mikä on helpompaa naisille, jotka on koulutettu rypemään tunteissa - vaan tekee sen reaalimaailmassa. Tai sitten se vain haluaa pesää. 

Ehkä klassisin ”ihan turha puhua kun voi myös tuijottaa kuin maaninen orava” -tilanne

Tästä en osaa sanoa mitään, honestly. :D Täytyy konsultoida puolisoa. Tämän tyyppiset tilanteet on olleet joko seurausta siitä, että toinen on a) ex, jota janottaa edelleen b) suhteellisen reteesti asbergertms-henkinen henkilö. 

Kuunteleminen on tässä tapauksessa ehkä tärkeämpää kuin puhuminen - tavallaan. Tärkeintä on ensin kuunnella, sitten ajatella ja sitten kysyä, ellei ymmärrä. Laittaa itsensä alttiiksi. Ei olettaa (kuten naisiksi kasvatetut usein tekevät) eikä jättää kysymättä, koska pitää heti ymmärtää kaikki (kuten miehiksi kasvatetut usein tekevät). 

Parhaat ystäväni ovat olleet miehiä. Se on iso siunaus. Haluan myös puolisoni olevan ystäväni. Silloin ne yhteiset piirteet, jotka yleensäkin sitovat ystäviä yhteen, tasoittavat sekä sukupuolisia eroja että parisuhteen jyrkimpiä mutkia. Mahdollisen eron jälkeen tällainen ihminen on edelleen osa elämääni. 

Mutta jos pois taas parisuhteesta rypemisestä ja miespuheeseen ja miehen ymmärtämiseen. Jos tiettyjä ohjesääntöjä kehittäisi niin: 

1) Kannattaa lähteä siitä, että toinen tahtoo tajuta ja on täydellä (sosiaalisella) järjellä varustettu (aikuinen) otus. (Naiset kahmivat turhan usein sosiaalisia velvoitteita itselleen ja sitten valittavat, kun toinen ei ota niistä vastuuta.  No eihän ne voi, kun sie veit ne jo kaikki.) Toisen olettaminen myötäsukaiseksi ja ymmärrystaitoiseksi on keskustelun onnistumisen ensimmäisiä edellytyksiä.

2) Luota omaa valtaasi suhteessa toiseen. Älä pelkää toista. Sanomisillasi on vaikutusta häneen, vaikkei se näkyisi. Valitse sanasi sen mukaan. Puhu suoraan. Sinulla on valtaa siinä kuin hänelläkin. Joka kerta kuin "kieroilet" (vaikka piilomanipuloit toisen tekemään jotakin sen sijaan, että pyytäisit ja vaatisit suoraan), oma avoin valtasi jää käyttämättä ja vähenee ja valuu hukkaan. Jos mies pitää sinusta, hän haluaa, että sinulla on valtaa toimia. Ota se.

3) Puhu mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman ystävällisesti. Vältä oletuksia. Tämä on tietenkin ihan yleispäteväkin neuvo, mutta jotenkin olen kokenut tämän miesten kanssa erityisen tärkeäksi. Tietenkin voi olla vain henkilökohtaisesta otannasta kyse tässä. Joka tapauksessa suora ja ystävällinen puhetapa tekee hyvää ihan omalle mielenterveydellekin. 

4) Tarkista, tarkista ja tarkista. Jos tuntuu, ettet ymmärrä, niin tarkista. 

5) Tee ääneen havaintoja omista tunnetiloistasi ja toiveistasi. "Haluan..." "Musta tuntuu, etten nyt ymmärrä.." "Koen oloni epävarmaksi nyt, kun..." Mitä enemmän ilmaiset itseäsi rehellisesti, sitä enemmän se antaa toiselle signaalia tehdä samalla lailla. Omista tunteistaan saa aina puhua, mutta niistä kannattaa puhua omina ominaisuuksina. Se pehmentää vastaanottoa ja antaa toiselle harkintatilaa sen suhteen, tahtooko tämä tehdä jotain asian suhteen. "Vaivaako sua joku." on jostain syystä eri asia kuin sanoa "Mua huolestuttaa, että onko sun hyvä olla, että vaivaako sua joku." Silloin sitä ilmaisee sen oman tunnetilansa ymmärrettäväksi motiiviksi siihen, että miksi toiselta sitä asiaa kysyy... 

Tällaisia juttuja tuli - ihan vain noin omien kokemusten pohjalta - mieleen. 
Elekää tappako. :) 

Vierailija

Tuli mieleeni yks kerta kun olin treffeillä. Tais olla elämäni ainoat ns klassiset treffit, minua pyydettiin elokuviin, poika tuli hakemaan autolla, katsoimme leffan, jonka jälkeen hän vei mut jonnekin näköalapaikalle (hih). Tykkäsin tyypistä mutta treffien aikana huomasin ettei meillä ole mitään yhteistä, oli väkinäistä, minua hermostutti tilanteen jäykkyys, ja hän kaahasi autollaan kuin hullu ja minä pelkäsin. Olin huojentunut kun hän toi minut kotiin, halusin vaan rynnätä autosta ulos. Oletin että fiilis oli molemminpuolinen. Kaikeksi yllätyksekseni hän sanoo: "oli kivaa, nähdäänkö uudelleen?" johon minä huomaan kiekaisevana paniikissa "joo". 

Emme nähneet, kumpikaan ei soittanut toiselle. Miksi sitten jaoimme nämä fraasit, onko se joku pakollinen treffien päättymisrepliikki? Minä aikaisemmin kirjoitin että uskon suoraan kommunikointiin, ja sitten kuitenkin tuli mieleeni että itsekin olen tällaiseen sortunut. Olin vaan niin yllättynyt hänen kysymyksestään. Enkä osannut/uskaltanut siinä tilanteessa olla rehellinen "(nämä treffit oli hirveät,) en usko että meidän kannattaa nähdä enää, meillä ei ole mitään yhteistä".

-S

Vierailija

Olen tottunut suoraan puhumiseen, mutta ei sekään autuaaksi tee. Useat ihmiset, sekä miehet että naiset, ovat tottuneet siihen, että kaikki naiset eivät puhu suoraan. Kun minä sitten sanon suoraan miltä tuntuu tai mitä haluan tehdä tms,niin tyypit alkaakin miettiä vanhojen kokemusten perusteella, että mitähän se tuo nyt tarkoittaa. Monta kertaa on saanut tokuttaa, että puhun suoraan, tarkoitan sitä mitä sanon ja ota kaikki kirjaimellisesti. Joskus menee perille, joskus ei.

Näistä kommenteista rohkaistuneena aion olla avoimempi. Minulla on joskus se ongelma, että vaikka sanon mitä tarkoitan, aina, jätän joskus asioita kertomatta. Pelkään, että sanomani pelästyttää ihmiset pois. Niinkin on käynyt. Tuntuu, että ihmiselle (huom. sis. sekä miehet että naiset) ei voi sanoa "pidän sinusta", koska sitä säikähdetään. Tiedän tämän kokemuksesta.

Minusta on kuitenkin mukava kun joku sanoo minulle pitävänsä minusta. Ei kai se kenestäkään pahalta tunnu? Pitää siis itsekin alkaa sanoa tällaisia asioita enemmän eikä vain hautoa niitä sisällään.

Terkuin ei enää niin hämmentyntyt annepa

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012
Vierailija

1) Kannattaa lähteä siitä, että toinen tahtoo tajuta ja on täydellä (sosiaalisella) järjellä varustettu (aikuinen) otus. (Naiset kahmivat turhan usein sosiaalisia velvoitteita itselleen ja sitten valittavat, kun toinen ei ota niistä vastuuta.  No eihän ne voi, kun sie veit ne jo kaikki.) Toisen olettaminen myötäsukaiseksi ja ymmärrystaitoiseksi on keskustelun onnistumisen ensimmäisiä edellytyksiä.

2) Luota omaa valtaasi suhteessa toiseen. Älä pelkää toista. Sanomisillasi on vaikutusta häneen, vaikkei se näkyisi. Valitse sanasi sen mukaan. Puhu suoraan. Sinulla on valtaa siinä kuin hänelläkin. Joka kerta kuin "kieroilet" (vaikka piilomanipuloit toisen tekemään jotakin sen sijaan, että pyytäisit ja vaatisit suoraan), oma avoin valtasi jää käyttämättä ja vähenee ja valuu hukkaan. Jos mies pitää sinusta, hän haluaa, että sinulla on valtaa toimia. Ota se.

3) Puhu mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman ystävällisesti. Vältä oletuksia. Tämä on tietenkin ihan yleispäteväkin neuvo, mutta jotenkin olen kokenut tämän miesten kanssa erityisen tärkeäksi. Tietenkin voi olla vain henkilökohtaisesta otannasta kyse tässä. Joka tapauksessa suora ja ystävällinen puhetapa tekee hyvää ihan omalle mielenterveydellekin. 

4) Tarkista, tarkista ja tarkista. Jos tuntuu, ettet ymmärrä, niin tarkista. 

5) Tee ääneen havaintoja omista tunnetiloistasi ja toiveistasi. "Haluan..." "Musta tuntuu, etten nyt ymmärrä.." "Koen oloni epävarmaksi nyt, kun..." Mitä enemmän ilmaiset itseäsi rehellisesti, sitä enemmän se antaa toiselle signaalia tehdä samalla lailla. Omista tunteistaan saa aina puhua, mutta niistä kannattaa puhua omina ominaisuuksina. Se pehmentää vastaanottoa ja antaa toiselle harkintatilaa sen suhteen, tahtooko tämä tehdä jotain asian suhteen. "Vaivaako sua joku." on jostain syystä eri asia kuin sanoa "Mua huolestuttaa, että onko sun hyvä olla, että vaivaako sua joku." Silloin sitä ilmaisee sen oman tunnetilansa ymmärrettäväksi motiiviksi siihen, että miksi toiselta sitä asiaa kysyy... 

Tällaisia juttuja tuli - ihan vain noin omien kokemusten pohjalta - mieleen. 
Elekää tappako. :) 

Moikka! Tää on kyllä ihan mahtava huoneentaulu, kiitos! Tosi hienoja neuvoja kaikkeen viestintään, mutta erityisesti kyllä toisen sukupuolen kanssa viestimiseen - ihan kummallekin! ehkä tärkein viesti on tuo ystävällisyys. Se on asia, joka usein unohdetaan ihan vaan siksi, että ihmiset usein pelkäävät toisen reaktiota ja suojaavat itsensä piikikkyydellä... 

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012
Vierailija

Olen tottunut suoraan puhumiseen, mutta ei sekään autuaaksi tee. Useat ihmiset, sekä miehet että naiset, ovat tottuneet siihen, että kaikki naiset eivät puhu suoraan. Kun minä sitten sanon suoraan miltä tuntuu tai mitä haluan tehdä tms,niin tyypit alkaakin miettiä vanhojen kokemusten perusteella, että mitähän se tuo nyt tarkoittaa. Monta kertaa on saanut tokuttaa, että puhun suoraan, tarkoitan sitä mitä sanon ja ota kaikki kirjaimellisesti. Joskus menee perille, joskus ei.

Näistä kommenteista rohkaistuneena aion olla avoimempi. Minulla on joskus se ongelma, että vaikka sanon mitä tarkoitan, aina, jätän joskus asioita kertomatta. Pelkään, että sanomani pelästyttää ihmiset pois. Niinkin on käynyt. Tuntuu, että ihmiselle (huom. sis. sekä miehet että naiset) ei voi sanoa "pidän sinusta", koska sitä säikähdetään. Tiedän tämän kokemuksesta.

Minusta on kuitenkin mukava kun joku sanoo minulle pitävänsä minusta. Ei kai se kenestäkään pahalta tunnu? Pitää siis itsekin alkaa sanoa tällaisia asioita enemmän eikä vain hautoa niitä sisällään.

Terkuin ei enää niin hämmentyntyt annepa

Vierailija

Olen tottunut suoraan puhumiseen, mutta ei sekään autuaaksi tee. Useat ihmiset, sekä miehet että naiset, ovat tottuneet siihen, että kaikki naiset eivät puhu suoraan. Kun minä sitten sanon suoraan miltä tuntuu tai mitä haluan tehdä tms,niin tyypit alkaakin miettiä vanhojen kokemusten perusteella, että mitähän se tuo nyt tarkoittaa. Monta kertaa on saanut tokuttaa, että puhun suoraan, tarkoitan sitä mitä sanon ja ota kaikki kirjaimellisesti. Joskus menee perille, joskus ei.

Näistä kommenteista rohkaistuneena aion olla avoimempi. Minulla on joskus se ongelma, että vaikka sanon mitä tarkoitan, aina, jätän joskus asioita kertomatta. Pelkään, että sanomani pelästyttää ihmiset pois. Niinkin on käynyt. Tuntuu, että ihmiselle (huom. sis. sekä miehet että naiset) ei voi sanoa "pidän sinusta", koska sitä säikähdetään. Tiedän tämän kokemuksesta.

Minusta on kuitenkin mukava kun joku sanoo minulle pitävänsä minusta. Ei kai se kenestäkään pahalta tunnu? Pitää siis itsekin alkaa sanoa tällaisia asioita enemmän eikä vain hautoa niitä sisällään.

Terkuin ei enää niin hämmentyntyt annepa

Moi Annepa! Mulla on eräs ystävä, jota ihaien suunnattomasti myös siitä syystä että hänellä on tapana sanoa miehille ja naisillekin sellaisia asioita kuten että "onpa sulla hieno hymy" tai että "olet hieno, pidän sinusta". Katselen usein vierestä sitä hämmentynyttä, mutta onnellsia vastaanottoa, jonka tuollaiset kommentit saa aikaan. Minä haluaisin olla enemmän sellainen, mutta jostain syystä omien tunteiden tai ajatusten kertominen tähän tyyliin tuntuu kummallisen vaikealta, siinä kun pistää itsensä peliin aika tavalla. Ehkä olemmekin hieman liian varovaisia tällaisissa kommenteissa siksikin, että Suomessa on tapana ottaa niin flirttailu kuin kohteliaisuudet liian vakavasti - niiden takana odotetaan olevan jotain kätkettyjä agendoja...(kreisii, tiedän). Mutta olet ihan oikeassa mielestäni siinä, että hyväksi nyrkkisäännöksi voisi ottaa sen, että kukaan ei varmaan pane pahaksi sitä, että joku kertoo pitävänsä. Tykätään enemmän - ihan niinkuin livenä!

Vierailija

Terve, Irma!

Haluan näin miehenä esittää oman näkemykseni näihin kolmeen ongelmaasi!

Vaikuttaa siltä että kuvailemassasi kolmessa esimerkissä olet joutunut tekemisiin mieslajin mutakerroksen, eli huonoitsetuntoisen miehen kanssa. Olen itse törmännyt kahteen ensimmäiseen näistä toimintamalleista myös naisten kanssa, eli tämä selkärangattomuus ei sinänsä ole sukupuolesta riippuva ominaisuus.

Klassinen ”nähdään ensi viikolla” -tilanne: vaihtoehto a) tässä on joko se, että mies on (em. huonon itsetuntonsa takia) lähtenyt pönkittämään omaa egoaan kokeilemalla saako hankittua sinulta puhelinnumeron, mutta et ole syystä tai toisesta ollut kuitenkaan riittävän kiinnostava "oikeasti" hänelle. Onneksi olkoon, pääsit ns. varasijalla miehen pokaalikokoelmaan :-( Mies ei kykene myöntämään tätä sinulle suoraselkäisesti, joten väistää tilannetta jättämällä vastaamatta viestiisi kokonaan.

Vaihtoehto b) on, että mies seurustelee, ote on hieman lipsahtanut (edelleen johtuu todennäköisesti huonosta itsetunnosta ja/tai tarpeesta pönkittää egoaan) ja väistää tilanteen siksi myöhemmin. Toimintamalli: unohda ko. vätys.

"Eipäs-juupas-ehkä": Mies on tavannut toisen naisen, joka on todennäköisesti johtanut siihen, että mies on jo jonkin aikaa pettänyt (tai ainakin aikoo pettää) sinua selkäsi takana. Tilanne on kuitenkin tähän toiseen suuntaan hieman epävarma, ja mies pitää jälleen sinua "varalla" - klassinen esimerkki selkärangattomasta vätyksestä. Jos em. herralla olisi pätkänkään vertaa itsekunnioitusta, hän lemppaisi sinut jo ennenkuin hiippailee vieraisiin pöytiin. Unohda.

"Ihan turha puhua kun voi myös tuijottaa kuin maaninen orava": tämä on hyvä esimerkki naisten kanssa toimintakyvyttömästä - ehkä pohjimmiltaan ihan kunnollisestakin - passiivisaggressiivisesta miehestä, joka on selkeästi erittäin kiinnostunut sinusta, mutta joka ei koe (alitajuisesti?) olevansa sinun tasollasi, verbaalisesti tai muuten. Tämän takia mies ei yksinkertaisesti saa ulos sanaa suustaan muuta kuin sinua loukatakseen (ts. yrittää painaa sinua henkisesti "tasolleen"). Ongelmana tällä miehellä on se, että hän on todennäköisesti saanut aiemmissa lähestymisyrityksissään ujoutensa tai kommunikaatiokyvyttömyytensä takia naisilta erittäin paljon "mitä vittua sää siinä tuijotat, vitun pervo"-tyyppistä palautetta (ehkä jopa turhaan?). Tämän reaktion pelko lukitsee em. miehen todellisen toimintakyvyn täysin, ja se purkautuu passiivisaggressiivisena käytöksenä jolla mies yrittää alistaa sinua.

Muutaman (2-20) rohkaisuryypyn voimin tämä mies kampeaa itsestään ulos sen verran palleja, että uskaltaa ottaa sinuun tiukan katsekontaktin ja tekee passiivisaggressiivisen "tässä mää nyt olen, haluaisin kovasti puhua sulle mutta en pysty, joten tuijotan sua kunnes alistut mulle"-henkisen aloitteen. Kun tämä ei johda toivottuun lopputulokseen, mies tekee pettymystä ilmaisevan eleen siksi, että mitään ei tapahdu, vaikka hän niin toivoisikin.

Tästä tapauksesta selviää parhaiten niin, että ottaa tilanteen haltuun ja avaa itse *ystävällisessä hengessä* keskustelun. Kyseessä VOI olla ihan mukava, tavallinen mies, mutta kysymys kuuluu: haluatko oikeasti olla tekemisissä miehen kanssa, joka on henkisesti niin lukossa, että ei saa itsestään ulos kommunikaatiota muuten kuin tälläisen aggressiivisen käytöksen kautta?

t.

Sampo

Vierailija

Tämä Sampon kommentti oli erittäin järkeenkäypä. Hirveän monilla ihmisillä (niin miehillä kuin naisilla) on niin huono itsetunto, että se tulee esiin juuri tällaisena temppuiluna. Olen itsekin nähnyt näitä PALJON. Ja ylipäätään, jos käytös ja toisen kanssa kommunikointi on tällä tasolla, niin tällaiset ihmiset kannattaa todellakin vain unohtaa. Ei niitä kannata jäädä edes miettimään, ihan turhaa analysoida, mihin ja miksi he heijastavat tunteitaan tai whatsoever. 

Ja usein tosiaan motiivina on vain saada pesää tai tunnustella, olisiko sitä mahdollisuus saada. Pitää ihmisiä varalla mahdollisiksi panopuiksi. Myös hyväksikäyttäjiä on runsaasti liikenteessä. Jos siis alkaa tuntua, että ihmisen kanssa viestintä on epäselvää ja käytös kummallista, niin jalat alle ja äkkiä. Kun tapaat oikean, aidon ihmisen, joka on kykenevä ja halukas oikeasti kohtaamaan sinut, niin silloin tällaisia tilanteita ei synny. Niin se vain on.

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat