No miten se surffari sitten pärjää kuivalla (ja jäisellä) maalla?

Olen tarkkaillut itseäni hissuksiin mutta pitkämielisesti jo jonkin aikaa. Onhan menossa ensimmäinen talveni kuivalla maalla, ensimmäinen kokonainen talveni kotona neljään vuoteen. Unohdan koko homman usein. Kunnes taas tunnistan sen tutun mutta uuden kaiun sisälläni – kaipuun kevääseen. Sitä en ole kuullut pitkään aikaan, olen aina ottanut pikajunan kesään.

 

Kaiken kaikkiaan haluaisin todeta ylpeästi, että pärjään aika hyvin. No, suhteellisesti. Jos ei lasketa ajoittaisia paniikkikohtauksia ja sitä että käyn päivittäin hysteerisenä tsiigailemassa tarjouslentoja. Vähän niinkuin vanhasta tottumuksesta. Mutta nyt kun aurinkokin on palannut, on pössis oikeastaan aika notkea. Ja toteankin hieman itsetyytyväisenä, että tämä paluumuutto aikuiseksihan sujuu ihan hyvin.

 

Kunnes sitten törmään oluthyllyllä hawailaiseen bisseen nimeltä Big Wave ja havahdun vasta parin minuutin päästä hölmö hymy huulillani ja korvissa vielä vähän meren kohinaa. Saattaa olla, että ihan pikkaisen kuitenkin kaipaan kotiani rannalla.

 

Onneksi oluen voi ostaa kotiin. Ja toisenkin Ja sitten vielä ananaksenkin Costa Ricasta. Ei se nyt ihan sama asia ole, mutta yhden pienen aallon lähempänä kuitenkin.

 

Pysykäähän muuten hollilla - Huili-lehden nettisivuilla seurataan koko kevään ajan tämän kyseisen surffarin sopeutumisprosessia! Ensimmäinen osa tuleepi ulos ihan piakkoin...

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat