wikipedia
wikipedia

"Maailmaa johdetaan pelolla ja sodat syttyvät sen varjossa."

 Herään sunnuntaihin kummallisessa tunnelmassa. Uneni oli myöhässä eilenkin, enkä päässyt siitä irti. Tiedättekö kun joskus unen läpi tuntuu kuin pitäisi herätä, mutta kehosi on kuin veden pinnan alla: painava ja läpikuultava, kykenemätön nousemaan.

 

Onnistun avaamaan silmäni jossain kahvinkeittimen äärellä kun muistan, että on sunnuntai. Espressopäivä. Kietoudun päivän ensimmäiseen kupilliseen ja avaan uutiset. ”Venäjä on julistanut sodan.”, kertoo Ukrainen pääministeri. DNA:hani koodattu kauhu lasittaa katseen näyttöön. Lause, jossa on sanat ”Venäjä” ja ”sota” ei koskaan tiedä hyvää.

 

Uutinen yllättää minut jokseenkin nolosti. En ole oikein perehtynyt Ukrainan tilanteeseen. Mitä ihmettä ne venäläiset siellä nyt yhtäkkiä ovat? Mikä juttu tämä nyt sitten on? Sellaisen parisenkymmentä minuuttia myöhemmin tietänen yhtä paljon kuin useimmat meistä. Siis aika vähän.

 

Tieto on jännittävä asia nykymaailmassamme. Se elää kertojansa mukaan. Rehellisimmätkin aikeet saattavat heijastaa kuperia kuvia, varsinkin kun kyseessä on Venäjä. Siksikin minulla on tapana luottaa omiin lähteisiini eli itseäni fiksumpiin ystäviin. Teen pari puhelua, jotka alkavat seuraavasti: ”No heissan, onko paha paikka? Siiiitä vaan lähdin soittelemaan, että alkoiko tuo kolmas maailmansota nyt?”

 

Ei tainnut alkaa sitten kuitenkaan. Venäjällä paljon oleillut ystäväni puhuu minulle järkeä. Ukraina on Putinille ennen kaikkea sisäpoliittinen voimannäyttö. Hän pelaa ison luokan venäläistä rulettia ja kerää pisteitä omiensa silmissä Venäjän karhuna, joka suojelee lapsiaan. Tässä on mies, jonka johdolla Venäjä johtaa maailmaa. Lopulta Putin voi vetäytyä armollisesti, niinkuin lempeä ja viisas isä. Putin ei pelaa meidän sääntöjemme mukaan.

 

Uskallan juoda jo toisen kupin kahvia, pahat aavistukset helpottavat, ehdin pelästyä jo ihan tosissaan. Ajatella, että nyt se sitten alkoi. Tuntea kylmän kauhun juoksevan tietoisuuteeni, kohdata hetkeksi se tykyttävä pelko, joka on vieraillut luonani viime vuodet. Kas, maailmalla kun ei mene hyvin. Karmeaa todeta, mutta olen jo odottanut tovin jotain tällaista tapahtuvaksi, odottanut sivistyneen maailmanjärjestyksen repeämistä. Kuin se olisi ollut vain silkinohut väliverho sotien huoneissa.

 

Samalla kun maailman kerrokset ovat kasvaneet, johtajat kadonneet yhtiöiden pimeään ja valta muuttanut muotoaan elohopeaksi, tavoittamattomaksi, on maailma samalla myös yksinkertaistunut. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, monimutkainen ja hienostunut järjestelmä sitoo meidät tiukasti kiinni rahakoneen rattaisiin, päätöksemme eivät ole omiamme.

 

Yksi niistä kuitenkin on. Ystäväni lopettaa puhelun sanoihin: ”Kaikkein tärkeintä on olla pelkäämättä. Sitä juuri Putin haluaa. Pelkoa.” Maailmaa johdetaan pelolla ja sodat syttyvät sen varjossa. Pelon antiteesi on rakkaus ja rakkauden kyljessä kasvaa vilja. Minä yritän olla pelkäämättä ja päätän uskoa, että tällä kertaa tulen kanssa leikkiminen ei sytytä maailmaa. Ja toivon ihan vimmatusti olevani oikeassa.

Kommentit (2)

Vierailija

Olipa hyvä juttu tämä! Saman tyyppisissä lapsuuden kylmänsodan ydinsotapelko traumoissa meni minunkin su - ma. Tykkäsin kovasti kirjoituksesi viimeisestä kappaleesta. Nyt helpottaa. Koitetaan nyt olla vaan pelkäämättä.

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

No mutta sieltähän se tosiaan tulee, kylmän sodan ajalta, en ollutkaan tajunnut - kiitos ajatuksesta! Koitetaan ja onnistutaan. pus.

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat